4. marraskuuta 2010

Hämeenkyröläinen

Muutin Tampereelta Hämeenkyröön 2000-luvun alussa. Postitoimipaikakseni tuli 39260 KOMI. Minua harmitti, etten voinut osoittaa paikkakuntarakkauttani ja kirjoittaa osoitteekseni Hämeenkyröä.  Sain vastata kysymyksiin: Komi? Missä se on? Eikö se ole Pohjois-Venäjällä, Ural – vuoristossa? Kun tarkensin kysyjille tämän Komin sijaitsevan Hämeenkyrön Lavajärven tuntumassa, osa tiesi Irwin Goodmanin asuneen siellä. Joku tietävämpi kertoi presidentti Kekkosen olleen kalassa siellä Kalle Kaiharin kanssa. Hyvä meininki. Kukahan se sitten oli?

Vuonna 2004 muutin vanhalle sukutilalleni Mahnalan Alhonlahteen. Kotiin, jossa vietin lapsuuteni onnellisimmat hetket 1970- ja 80-luvulla. Silloin kesäposti Amerikan sukulaisiltani löysi minut vaatimattomalla osoitteella: Alhonlahti, Myllykylä, Siuro, Finland. Kirjeet löysivät mystisesti mummon serkun postilaatikkoon, jossa luki himmeällä: Lindell. Miten posteljooni tiesi, että Miss Kaarina Davis asui kesät täällä? 25 vuotta myöhemmin Miss Davis oli muuttunut Ms. Davisiksi ja sai kuulla, että pikkutiellemme oli annettu nimi: Alhonlahdentie. Sen kauniimpaa nimeä en tielle tiedä. Kunnan teknisestä virastosta kuulin, että tienumerokseni tulisi 57. Niihin aikoihin kruisailin vuoden 72 Pontiac Le Mansilla, joten muistin tienumeroni luontevasti vuoden 57 Chevy Bel Airista. Numeroon oli kyllä oikea selityskin olemassa. Maaseudulla osoitenumero mittaa kiinteistön etäisyyden tien alusta. Juuri rakennuttamani tie tontille oli 570 metriä maantiestä ja luvusta otettiin viimeinen numero pois.

Kieli keskellä suuta tavasin uutta osoitettani (joka toivoakseni jää minulle iäksi käyttöön) Väestörekisterikeskuksen muuttoilmoitukseen. Ihanaa, vihdoinkin saisin kirjoittaa Hämeenkyrön osoitteekseni! Vaan mistä saisin postinumeroni selville? Minut ohjattiin kääntymään Nokian Siuron asiamiespostin puoleen. Sieltä kuulin, että postini jaettaisiin Siurosta, koska sieltä on lyhyempi matka postikierrokselle kuin Hämeenkyrön kirkonkylästä, jonne on yli 20 km matkaa. Näin ollen postitoimipaikakseni tulisi 37200 SIURO. Ei kai?! (Anteeksi vaan, jos joku siurolainen lukee tätä. Siuro on ihana paikka, mutta Hämeenkyrö vielä ihanampi. ) Aina kirjoittaessani osoitettani haluaisin kapinoida ja kirjoittaa HÄMEENKYRÖ. Mitä jos kirjoittaisin väärän postitoimipaikan? Hukkuisiko tai hidastuisiko postini? Löysihän se posti silloin Lindellienkin laatikkoon.

Viime viikolla sain postia virheellisellä osoitteella 37200 SIUNTIO. Leikittelin paikkakuntamielikuvilla ja mietin missä Siuntio on. Ei tullut mieleen mitään. Ei yhtään mitään. Heitin tikkaa silmät ummessa jonnekin Etelä-Suomea kohti. Tässä sitä sitten ollaan ja vastaillaan edelleen kysymyksiin ”Siuro? Missäs se on?” Kun kerron että se on osa Nokiaa, kiirehdin lisäämään, että minä en asu Nokialla. Postini vain jaetaan sieltä. Kysyjä ei kuule, sillä hän menee jo Nokian luomissa mielikuvissa eteenpäin. Ulkomaalaiset varsinkin aloittavat lennokkaan keskustelun siitä kuinka heillä on, kas kummaa, ihan samanmerkkinen japanilainen puhelin. Tässä kohtaa tuntuu hölmöltä enää korjata, että olen siis hämeenkyröläinen, kun Suomen yleinen etu vaatii virheellistä Nokia mielikuvan oikaisua. Jostain syystä minua harvoin uskotaan, kun kerron, että kuntanaapurimme Nokia on juuri se puhelin Nokia. ”Jospa olet kuitenkin erehtynyt asiasta?”, he epäilevät. Nyt mennään siis jo Japanissa ja alun alkaenkin halusin vain puhua Hämeenkyröstä.

Kaikkihan tietävät Hämeenkyrön. Tietäväthän? Kysyin usealta ihmiseltä mitä mielikuvia Hämeenkyrö heissä herättää? (Minulle tulee mieleen luonto ja vapaus. Mitä sinulle?) Luulin kaikkien vastaavan: Nobel-kirjailija Frans Emil Sillanpää ja kansallismaisemat. Mutta ei, veikkaukseksihan se meni.

”Onko Hämeenkyrö se paikka, jossa on:
-          liikenneympyrä ja S-market
-          Maisematie
-          Kehäkukka ja joki
-          Pinsiön taimitarha?”
Ja paras kaikista: ”Onko se se paikka, jossa on joku rekkaparkki ja kaksi huoltoasemaa ja hetken päästä Tampere?” Osa ei edes tiennyt missä minun rakas Hämeenkyröni sijaitsee. Mutta välillä sain ilahtua, kun joku sanoi: ”Ai, sä olet Hämeenkyröstä? Ihana paikka!”  Kyllä! Niin on! Ja sain kehrätä tyytyväisyydestä ja näyttää kissalta, joka on juuri saanut mahansa täyteen kermaa.

Ystäväni kysyi hiljattain: ”Jokaisella ihmisellä on joku maailman kolkka, jossa haluaisi elää.” Hänelle se paikka oli Britannian Yorkshire, Sydämen asialla -sarjan maisemissa. Hän kysyi: ”Mikä sinulla?”
Vastasin: ”Alhonlahti tai maailman ääri.”

Jos en voi elää täällä, lähden maailman ääriin, kiertelemään kulkurin elämää. Mutta Hämeenkyrö tulee aina olemaan minulle se maailman rakkain paikka, jossa sain elää elämäni onnellisimmat hetket. Oli se sitten osoitteeni tai ei.