18. marraskuuta 2010

Mitä lapsien hyvinvointi maksaa?

Hämeenkyrössä keskustellaan kyläkoulujen lakkauttamisista. Kunnanjohtaja Kari Häkämiehen mukaan itäisellä alueella ei ole varaa pitää useita kyläkouluja. Häkämies mainitsee, että Lavajärven ja Pinsiön koulukiinteistöt ovat tiensä päässä ja Mahnalan ympäristökoulu tarvitsee investointeja. Itäiselle alueelle ehdotetaan rakennettavaksi yksi iso koulu lähelle kolmostietä. Nyt Lavajärven ja Jumesniemen kyläkouluille on annettu jatkoaikaa, toistaiseksi.

Kyläkoulut edustavat mm. turvallisuutta, paikallisuutta, oikeudenmukaisuutta, aikaa, rauhallista maalaisympäristöä, jatkuvuutta ja kulttuuriperintöä. Jos päättäjät olisivat pitkänäköisiä ja ajattelisivat päätöksiensä seurauksia useiden sukupolvien yli, he näkisivät, että juuri kyläkoulujen säilyttämisestä syntyisi säästöjä.

Luin Hämeenkyrön taloussuunnitelmaa vuodelle 2011 ja tunsin itseni tietämättömäksi. Politiikkojen ja virkamiesten kapulakieltä ja talouslaskelmia on vaikea ymmärtää. On helppo suostua kyläkoulujen alasajoon, vaikka ei haluaisi mennä siihen suuntaan, kun asiat saadaan näyttämään papereilla niin monimutkaisilta. Taloussuunnitelmassa todetaan, että ”väestönkasvu on keskittynyt keskusta-alueelle”. Väestön määrä on kasvanut vuodesta 1990 – 2009 Kyröskosken alueella 369 asukkaalla. Kirkonkylän alueella 280 asukkaalla. Samaan aikaan itäisen alueen väestö on kasvanut 536 asukkaalla, mutta tätä ei erikseen korosteta. Juuri tältä alueelta suunnitellaan lakkautettavaksi kouluja.

Hämeenkyrön taloussuunnitelmassa luetellaan liikuttavan tarkasti konekeskuksen koneet Valtra, Zetor ja Wille -traktorit. Samoin mainitaan, että vuosille 2014 tulee hankittavaksi uusi ruohonleikkuri (10 000 e) ja vuonna 2015 Zetorin tilalle tulee uusi traktori (50 000 e). Silmääni pisti mm. Muiden palvelujen osto-kohdassa ilmoitettu kaksi miljoonaa majoitus- ja ravitsemispalveluihin. Siitäpä ei ollut samanlaista yksityiskohtaista selontekoa. Eikä löytynyt laskelmia kuinka paljon kyläkoulujen toiminnan jatkuminen maksaisi. Mitä minimivaatimuksia koulukiinteistöille on asetettu ja mitkä kunnostukset ovat kiireellisimpiä?

Viivan alla ei voida tuijottaa pelkkiin lukuihin. Nyt nähdään, että kyläkoulut maksavat liikaa, kun niiden tuomat säästöt eivät näy missään. Ei ole syntynyt mahdollisia sosiaalisia ongelmia, on vältytty mm. erilaisilta lisääntyneiltä lasten ja nuorison ongelmilta ja sosiaali- ja sairaudenhoitokuluilta. Erityisopetuksen määrä yleensä kasvaa isoissa kouluissa. Tuntuu oudolta, että lapset vietäisiin rauhallisesta ja pienestä koulusta meluisaan ja levottomaan isoon kouluun, jossa opettajien aika ja energia menee keskittymiskyvyttömän luokan komentamiseen.

Mahnala on valittu Pirkanmaan Vuoden Kyläksi. Kylän erityisiä vetovoimatekijöitä ovat mm. 115–vuotias Mahnalan ympäristökoulu, joka panostaa ympäristökasvatukseen. Kyläkoulu on monille opettajille osa heidän elämäntyötään, siinä ei tuijoteta virka-aikaan. Oppilaat mm. kasvattavat ja keräävät luonnosta koululle ruokaa. Kolmostien varrelle sijoitetussa koulussa tällaista mahdollisuutta ei voisi ajatellakaan. Raha on sivuroolissa vahvassa osallistumisessa, talkootyössä, naapuriavussa ja perheiden keskinäisessä välittämisessä. Mikä hinta talousarvioissa annetaan kylän asukkaiden sitoutuneisuudelle? Meillä ei ole varaa heittää hukkaan ihmisten luovuutta ja lahjakkuutta. Jos todellisiin kustannuksiin laskettaisiin kaikki tämä ja saastuttamisen, rakentamisen, liikenteen ja melun lisääntyminen ympäristövaikutuksineen loppusummat näyttäisivät vallan toisenlaisilta.

Mitkä ovat Hämeenkyrön kunnassa noudettavat arvot tai toimintaa ohjaavat periaatteet? Tai tulevaisuuden visiot? Mitä kohti tässä pitäisi tavoitella?
Pitkänäköiset päätökset, jossa kunta ottaa selkeän muutoksen ympäristö- ja asukasystävällisen kunnan synnyttämiseksi, toisivat aivan uudenlaista hyvinvointia ja yhteishenkeä.

Tärkein uusiutuva luonnonvaramme ovat aivomme. Ne uudistuvat jatkuvasti vaikka käytämme niitä kokoajan. Me opimme uudenlaisia tapoja elää. Keksimme uusia keinoja säästää rahaa, raaka-aineita ja energiaa. Avataan taloussuunnitelmat läpinäkyväksi ja haetaan ne välttämättömät säästöt jostain muualta kuin kyläkouluista. Kylä- ja ympäristökoulujen pitäisi olla Hämeenkyrön valttikortti. Ratkaisuja löytyy, jos vain löytyy poliittista tahtoa. Ovathan nämä pienet koululaiset Suomen tulevaisuus.

4. marraskuuta 2010

Hämeenkyröläinen

Muutin Tampereelta Hämeenkyröön 2000-luvun alussa. Postitoimipaikakseni tuli 39260 KOMI. Minua harmitti, etten voinut osoittaa paikkakuntarakkauttani ja kirjoittaa osoitteekseni Hämeenkyröä.  Sain vastata kysymyksiin: Komi? Missä se on? Eikö se ole Pohjois-Venäjällä, Ural – vuoristossa? Kun tarkensin kysyjille tämän Komin sijaitsevan Hämeenkyrön Lavajärven tuntumassa, osa tiesi Irwin Goodmanin asuneen siellä. Joku tietävämpi kertoi presidentti Kekkosen olleen kalassa siellä Kalle Kaiharin kanssa. Hyvä meininki. Kukahan se sitten oli?

Vuonna 2004 muutin vanhalle sukutilalleni Mahnalan Alhonlahteen. Kotiin, jossa vietin lapsuuteni onnellisimmat hetket 1970- ja 80-luvulla. Silloin kesäposti Amerikan sukulaisiltani löysi minut vaatimattomalla osoitteella: Alhonlahti, Myllykylä, Siuro, Finland. Kirjeet löysivät mystisesti mummon serkun postilaatikkoon, jossa luki himmeällä: Lindell. Miten posteljooni tiesi, että Miss Kaarina Davis asui kesät täällä? 25 vuotta myöhemmin Miss Davis oli muuttunut Ms. Davisiksi ja sai kuulla, että pikkutiellemme oli annettu nimi: Alhonlahdentie. Sen kauniimpaa nimeä en tielle tiedä. Kunnan teknisestä virastosta kuulin, että tienumerokseni tulisi 57. Niihin aikoihin kruisailin vuoden 72 Pontiac Le Mansilla, joten muistin tienumeroni luontevasti vuoden 57 Chevy Bel Airista. Numeroon oli kyllä oikea selityskin olemassa. Maaseudulla osoitenumero mittaa kiinteistön etäisyyden tien alusta. Juuri rakennuttamani tie tontille oli 570 metriä maantiestä ja luvusta otettiin viimeinen numero pois.

Kieli keskellä suuta tavasin uutta osoitettani (joka toivoakseni jää minulle iäksi käyttöön) Väestörekisterikeskuksen muuttoilmoitukseen. Ihanaa, vihdoinkin saisin kirjoittaa Hämeenkyrön osoitteekseni! Vaan mistä saisin postinumeroni selville? Minut ohjattiin kääntymään Nokian Siuron asiamiespostin puoleen. Sieltä kuulin, että postini jaettaisiin Siurosta, koska sieltä on lyhyempi matka postikierrokselle kuin Hämeenkyrön kirkonkylästä, jonne on yli 20 km matkaa. Näin ollen postitoimipaikakseni tulisi 37200 SIURO. Ei kai?! (Anteeksi vaan, jos joku siurolainen lukee tätä. Siuro on ihana paikka, mutta Hämeenkyrö vielä ihanampi. ) Aina kirjoittaessani osoitettani haluaisin kapinoida ja kirjoittaa HÄMEENKYRÖ. Mitä jos kirjoittaisin väärän postitoimipaikan? Hukkuisiko tai hidastuisiko postini? Löysihän se posti silloin Lindellienkin laatikkoon.

Viime viikolla sain postia virheellisellä osoitteella 37200 SIUNTIO. Leikittelin paikkakuntamielikuvilla ja mietin missä Siuntio on. Ei tullut mieleen mitään. Ei yhtään mitään. Heitin tikkaa silmät ummessa jonnekin Etelä-Suomea kohti. Tässä sitä sitten ollaan ja vastaillaan edelleen kysymyksiin ”Siuro? Missäs se on?” Kun kerron että se on osa Nokiaa, kiirehdin lisäämään, että minä en asu Nokialla. Postini vain jaetaan sieltä. Kysyjä ei kuule, sillä hän menee jo Nokian luomissa mielikuvissa eteenpäin. Ulkomaalaiset varsinkin aloittavat lennokkaan keskustelun siitä kuinka heillä on, kas kummaa, ihan samanmerkkinen japanilainen puhelin. Tässä kohtaa tuntuu hölmöltä enää korjata, että olen siis hämeenkyröläinen, kun Suomen yleinen etu vaatii virheellistä Nokia mielikuvan oikaisua. Jostain syystä minua harvoin uskotaan, kun kerron, että kuntanaapurimme Nokia on juuri se puhelin Nokia. ”Jospa olet kuitenkin erehtynyt asiasta?”, he epäilevät. Nyt mennään siis jo Japanissa ja alun alkaenkin halusin vain puhua Hämeenkyröstä.

Kaikkihan tietävät Hämeenkyrön. Tietäväthän? Kysyin usealta ihmiseltä mitä mielikuvia Hämeenkyrö heissä herättää? (Minulle tulee mieleen luonto ja vapaus. Mitä sinulle?) Luulin kaikkien vastaavan: Nobel-kirjailija Frans Emil Sillanpää ja kansallismaisemat. Mutta ei, veikkaukseksihan se meni.

”Onko Hämeenkyrö se paikka, jossa on:
-          liikenneympyrä ja S-market
-          Maisematie
-          Kehäkukka ja joki
-          Pinsiön taimitarha?”
Ja paras kaikista: ”Onko se se paikka, jossa on joku rekkaparkki ja kaksi huoltoasemaa ja hetken päästä Tampere?” Osa ei edes tiennyt missä minun rakas Hämeenkyröni sijaitsee. Mutta välillä sain ilahtua, kun joku sanoi: ”Ai, sä olet Hämeenkyröstä? Ihana paikka!”  Kyllä! Niin on! Ja sain kehrätä tyytyväisyydestä ja näyttää kissalta, joka on juuri saanut mahansa täyteen kermaa.

Ystäväni kysyi hiljattain: ”Jokaisella ihmisellä on joku maailman kolkka, jossa haluaisi elää.” Hänelle se paikka oli Britannian Yorkshire, Sydämen asialla -sarjan maisemissa. Hän kysyi: ”Mikä sinulla?”
Vastasin: ”Alhonlahti tai maailman ääri.”

Jos en voi elää täällä, lähden maailman ääriin, kiertelemään kulkurin elämää. Mutta Hämeenkyrö tulee aina olemaan minulle se maailman rakkain paikka, jossa sain elää elämäni onnellisimmat hetket. Oli se sitten osoitteeni tai ei.