8. joulukuuta 2011

Luonto lähellä

Kuva: Emil Bobyrev

Sain sähköpostia valokuvaaja Emil Bobyrevilta. Hän kuvasi minua vuosi sitten syksyllä Evita-lehden haastattelua varten. Emil muistutti minua vuoden takaisesta keskustelustamme. Olin kertonut kuinka eräänä keväänä matkasin lintutornille odottamaan muuttolintujen ilmestymistä. Kiikaroin ja odotin lintuja pitkän aikaa, tuloksetta. Viimein annoin periksi ja lähdin kotiin – nähdäkseni ensimmäiset muuttolinnut heti päästyäni kotipihaani. Aina ei tarvitse lähteä kauas kokeakseen luontoa. Luonto on kokoajan ympärillämme. Kaupungissakin. Riittää, kun avaa silmänsä luonnolle ja katsoo tuttua lähiympäristöään eri silmin.

Emil inspiroitui: hän ei lähtenyt Norjaan tai Lappiin hakemaan luonnonrauhaa, vaan valokuvasi muun muassa Tampereen eri kaupunginosien luontoa ja Seitsemisen kansallispuistoa. Nyt hänen valokuvanäyttelynsä Luonto lähellä on esillä Tampereen Vanhalla kirjastotalolla.

Kävin Tampereella viime viikolla ja ensi töikseni menin katsomaan Emilin kuvia. Valokuvanäyttely on rauhoittava. Kauniiden luontovalokuvien äärellä pääsee astumaan toiseen maailmaan. Tuntuu hassulta ajatella, että vilkas Hämeenkatu on vain muutaman kymmenen metrin päässä. Kuvista välittyy luonnonrauha ja hiljaisuus. Kuvat ovat hienoja. Lempikuvani on aamu-usvasta paljastuvat nuoret puut veden äärellä.

Valokuvat on aseteltu hauskasti niin, että niiden välissä olevista ikkunoista avautuu Tammerkosken virtaava vesi. Valokuvat ovat hienossa sopusoinnussa gallerian ikkunasta avautuvan luontomaiseman kanssa.

Kurkistaessani ikkunasta huomasin miehen, joka käveli koskipuistossa ja söi keittoa styroksipurkista. Varis lensi hänen lähelleen. Mies huomasi sen ja koukki lusikallaan keitosta sattumia ja heitti varikselle palan. Hyvin kelpasi. Miestä nauratti. Niin minuakin. Varistakin varmaan.

Mies puhui jotain varikselle ja varis hyppeli lähemmäs nappaamaan seuraavaa lentävää perunanpalaa. Välillä mies söi itsekin eteenpäin kävellessään, mutta välillä hän pysähtyi heittääkseen suupalan häntä seuraavalle variskaverilleen. Pian variksia oli viisi. Näytti siltä, että varikset saivat keitosta irti enemmän kuin mies. Mies ryysti liemet ja näytti tyhjää purkkia linnuille. Pystyin lukemaan hänen huuliltaan kuinka hän sanoi linnuille: ”Loppu!”

Varikset selvästi ymmärsivät tämän eleen ja levittäytyivät koskipuistoon. Yksi (ehkä se ensimmäinen) jäi puun oksalle katselemaan miehen perään.

Luonto on kokoajan lähellämme, meidän pitää vain virittäytyä oikealle taajuudelle ja nähdä se. Emilin luontokuvien ansiosta luontoa löytyy Tampereen keskustasta tavallistakin enemmän. Näyttelyyn on vapaa pääsy ja se on avoinna koko joulukuun ajan Galleria Emilissä (Keskustori 4).
Emilin kotisivuille pääset tästä: http://www.kolumbus.fi/emil.bobyrev/panoraamat.html