27. huhtikuuta 2012

Kuvittele elämä ilman omaisuutta

Saksalainen 68-vuotias Heidemarie Schwermer on pärjännyt ilman rahaa 14 vuotta. Hän elää täyttä ja antoisaa elämää eikä murehdi tulevaa.

Dokumentti Ilman rahaa katsottavissa Yle Areenasta 30 päivän ajan.

26. huhtikuuta 2012

Saanko esitellä: Herra ja rouva talitiainen

Lintujen seuraamiseen tulee uutta mielenkiintoa, kun erottaa "tyttö ja poika" linnut toisistaan.
(Seuraava pätee myös sinitiaiseen.)
Koiraalla on paksu ja selvä vatsajuova. (Mitä paksumpi, sen korkeammalla se on tinttien hierarkiassa.)
Naarastintillä vatsajuova on selvästi kapeampi ja haaleampi.



24. huhtikuuta 2012

Järvi antoi lahjan


Viime päivien vesisade on kuluttanut järven jäätä vauhdilla. Rantamme veneväylä, lintujen suosikkipaikka, alkaa aueta. Nyt veneväylä on kuitenkin tukossa. Nimittäin viime vuoden tapaninpäivän myrsky katkoi järvikasvillisuutta ja toi valtavan ruokolautan rannallemme. Moni kiroaisi. Minä kiitän. Sain parhaimman mahdollisen lahjan. Tuuli ja järvi tiesivät kuka osaisi arvostaa ”pikku-urakkaa”. Järviruokoa on kuutiokaupalla.

Kuvasta on vaikea saada käsitystä, mutta veneväylä on 70 metriä pitkä, joten tavaraa riittää.
Nyt tuo ihana lahja pitäisi roudata rantaan. Hellurei ja hellät tunteet! Luvassa on Another Davis Day-urakka. Isäni suvun puolelta tulee taipumus järjettömiin urakoihin, tyyliin: yksi ihminen tekee kymmenen ihmisen työt (ilmankos tuli aikoinaan valittua sairaanhoitajan ammatti...). Kun viestittelemme isän kanssa ja mainitsemme, että tänään oli Davis Day, tiedämme jo puolesta sanasta missä kunnossa toinen on: kuin hakattu, mutta onnellinen. (Hoitoalalla tunsi harvemmin onnea. Sai vain hakatun olon.)
Järvikasvillisuus pitäisi saada lähiaikoina raahattua rantaan (ja sieltä kasvimaalle) ja vielä niin, etten häiritse rannalla olevia lintuja. Olen huomannut, kun työskentelen vedessä yksin enkä puhu kenellekään, linnut eivät minusta kovin paljon perusta. 
Sama paikka kesällä kuvattuna.
Viime kesän erikoisimpia muistoja on, kun kauhoessani vesiruttoa veneeseen, pääsin vajaan viiden metrin päähän luhtahuitista. Luhtahuitin yöllistä ”huittailua” on kuulunut täällä useana kesänä mutta en ollut koskaan onnistunut näkemään tätä arkaa lintua livenä. Äänestä vain tiesi sen täällä asuvan. Seisoin Kevinin vanhat perhokalastus-kahluuhousut jalassa veneväylällä ja keräsin vesiruttoa veneeseen. Yhtäkkiä luhtahuitti seisoi edessäni linnuille vesikasvillisuudesta rakentamallani mättäällä.
Tässä kuvassa ei näy luhtahuittia, mutta todennäköisesti se on ihan lähellä jossain.
Niin kauan kuin loiskutin vettä ja keräsin vesiruttoa, huitti ei ollut moksiskaan, mutta kun jäin hoo moilaisena katsomaan sitä ja pysähdyin, se alkoi nykiä itseään hätäisen oloisesti pakenemisen varalta. Tajusin ruveta taas loiskuttamaan vettä ja nostin vesiruttosuikaleita sokkona veneeseen. Tepsi. Sain katsella lintua veneen takaa ihan rauhassa, kun se ryhtyi syömään ja oli kuin minua ei olisikaan. Jonkin ajan kuluttua lintu lensi väylän yli hassun näköistä lentoa kortteikon sekaan. Yllätyin miten pieni lintu se on. Noin kottaraisen kokoinen. Luulin sitä paljon isommaksi, sen ääni on niin kantava.

Vaikka liikun hiljaa, yritän aina päästä rannalta mahdollisimman pian pois. Ranta on lintujen. Ei minun. Yritän korvata linnuille aiheuttamaani häiriötä takaisin pitämällä väylän niille avonaisena. Kun minusta aika jättää, veneväylä tulee kasvamaan parissa kesässä umpeen. Tilalle ei löydy toista niin hullua urakoitsijaa. Avonainen vesi vesijättömaan kasvillisuuden keskellä on aarre. Rantojensa ruoppaajat eivät ymmärrä mitä menettävät, kun haluavat poistaa kaiken kasvillisuuden rannoiltaan. Rantaa kannattaisi avata ainoastaan hiukan.

Tässä pitäisi nyt kiskoa kolmet pitkät kalsarit jalkaan ja kahluuhousut niiden päälle ja lähteä lunastamaan lahjaa jääkylmästä vedestä. Ruokolautta pitää uittaa rantaan ennenkuin se uppoaa. Näin veneväylän matala vesi vapautuu taas lintujen käyttöön. 

Tässä välissä haluan mainostaa Riikka Kaihovaaran juuri ilmestynyttä kirjaa

Kirja ohjaa ekologisesti kestävämpään viljelyyn ja esittelee permakulttuuria, jonka tavoitteena on luonnon toimintaa jäljittelevä puutarha, ruokaa tuottava ekosysteemi, joka lannoittaa ja kastelee itse itsensä sekä torjuu taudit ja tuholaiset.

Kirjasta saa monta hyvää neuvoa omaan puutarhaan.  Olen lukenut osan kirjasta sen oikolukuvaiheessa ja voin suositella! Minäkin seikkailen kirjan sivuilla hienossa kahluuhousu-lookissani ja kerron permakulttuuri-vinkkejäni. 

23. huhtikuuta 2012

Tee se itse: ruukkumuotti


Tee maatuvat kylvöpotit sanomalehdestä. Kaupasta ei tarvitse ostaa hinnakkaita ruukkumuotteja, kun pottien tekoon riittää ihan tavallinen juomalasi tai vitamiinipurkki. (Englanninkielinen video on You Tubesta. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, vaikkei englantia paljon ymmärtäisikään.)

22. huhtikuuta 2012

Joutilaisuus

Joutilaisuus ei ole sitä, ettet tee mitään.
Joutilaisuus on sitä, että voit tehdä mitä tahansa.
-Floyd Dell


20. huhtikuuta 2012

Helppo ja halpa kasvimaa: 15 vinkkiä

Samat ohjeet koskevat puutarhaa kaikkinensa, ei vain kasvimaata.
  1. Perusta kasvimaa kaverin kanssa. Työmäärä ja kustannukset puolittuvat ja suunnittelu on mukavampaa. Esimerkiksi siementilauksiin kannattaa pyytää mahdollisimman monta ystävää mukaan (esim. työkaverit), jotta korkeat toimitus-, käsittely- ja postituskulut jakautuvat mahdollisimman monen kesken.
  2. Yleinen harhaluulo on, että kasvimaan paikalle pitää ostaa ja tuottaa multaa. Ei pidä. Sen sijaan, selvitä kasvimaasi maalaji. Onko se savea, hiesua, hietaa, hiuetta vai mitä. Maalajista riippuu miten nopeasti se lämpiää, kuinka kauan vesi viipyy maaperässä ja miten ilmavaa tai tiivistä maa on. Sen mukaan tehdään hoitotoimenpiteitä. Esim. jos on raskas savi- tai hiesumaa, pitää olla tarkkana keväällä milloin maa on lämmennyt tarpeeksi. Jos muokkaa liian aikaisin, kun on vielä märkää, maa muuttuu kuivuessaan ”betoniksi”. Jos odottaa liian pitkälle kesään, maankääntö on raskasta. Toukokuun alussa maata pitää sormeilla vähän väliä ja tunnustella, koska olisi juuri sopiva hetki. Kesäkuussa maan kääntö voi olla liian myöhäistä.Moni valittaa savimaa-kohtaloa. Savessa ei ole mitään vikaa. Se on hyvin ravinteikasta eikä sitä tarvitse lannoittaa ja kastella niin paljon. Hiekkaisemmat maat lämpiävät paljon aikaisemmin, mutta ne eivät pidätä ravinteita ja vettä yhtä hyvin. Jos aiot perustaa isomman kasvimaan ja kasvattaa paljon, kannattaa teettää viljavuustutkimus, josta selviää maalaji, pH ja maassa olevat ravinteet ja puutokset.
  3. Älä tee kevätkokkoa ja polta haravoimiasi lehtiä ja risuja. Poltat rahasi ja resurssisi taivaan tuuliin. Jos olet vuosien ajan kantanut haravoimasi lehdet tiettyyn paikkaan tontillasi, käy kiireesti hakemassa se ihana aarre takaisin kasvimaallesi. Arvokkaampaa tavaraa ei ole! Kaikki eloperäinen aines (kuten keittiökomposti, kompostoitu eläimen lanta, nurmikonleikkuusilppu, järvikasvillisuus, merilevä, puun lehdet jne.) lisäävät maan pieneliöstön hyvinvointia ja sen kautta maan multavuutta.
  4. Mitä enemmän kastematoja ja lieroja kasvimaassa on, sen paremmin voiva maa. Älä siis kasvata kasveja, vaan hoida maata. Muista, kun nostat satoa, viet maalta ravinteita pois. Anna aina maalle yhtä paljon takaisin (tai enemmän) kuin mitä siltä otat.
  5. Hanki kalkkipussi, jos toinenkin. Se on helppo ja halpa maankunnostustoimi. Suomen maaperä on liian hapanta (pH 4,5–5,5) puutarhakasveille. Kasvimaan pH on hyvä olla 6-7 välillä. Maata pitää kalkita, jotta siinä olevat ravinteet vapautuvat. (Huomaa että esimerkiksi perunamaata tai pensasmustikkaa EI saa kalkita. Mieti mitä olet kasvattamassa ja kalkitse sen mukaan.) Kalkkia tarvitaan kasvimaata perustettaessa 30–70 kiloa 10 x 10 m alueelle (eli aika paljon) riippuen maan happamuudesta.  Yleinen kompastuskivi, kun ihmetellään miksi mikään ei kasva, on kalkin puute. Vinkki: apteekista saa edullisempia pH-mittareita kuin puutarhakaupasta.
  6. Vältä kaupasta ostettavia kemiallisia lannoitteita (”valkoisia rakeita”). Ne huuhtoutuvat nopeasti maan läpi vesistöihin eivätkä lisää maan hyvinvointia millään tavalla. Jos et saa mistään kompostoitua eläimenlantaa, halpa (ja haiseva) konsti lannoittaa on nokkoskäyte. Ennakoi lannoitteen tarve ja kerää paria viikkoa aikaisemmin sylillinen nokkosia. Upota ne veteen suureen astiaan ja peitä kannella pariksi viikoksi. Sekoita välillä. Kahden viikon päästä (kun meinaat pyörtyä kantta avatessasi), lantraa suhteessa 1 osa nokkoskäytettä kymmeneen osaan vettä (tai 20 osaa riippuen kuinka tujua seos on) ja kastele. Hajussa kasvaa. Lannoitus kannattaa tehdä keväällä ja kesäkuussa, ei enää paljon myöhempään. Pidä useampaa eri vaiheessa olevaa nokkoskäytettä, jotta sinulla on sitä tarvittaessa. 
  7. Jos pääset ennakkoluulojesi yli, voit lannoittaa myös ihmisen virtsalla. Se on turvallinen ja hyvä vanhanajan konsti. Pissaa pottaan tai ämpäriin ja täytä astia vedellä. Käytä kasteluun.  
  8. Jos välttämättä haluat ostaa lannoitteita, suosi luonnonmukaisuutta, esimerkiksi kanankakkarakeita.
  9. Älä heitä tuhkaa menemään. Jos sinulla ei ole tuhkaa, pyydä naapurilta. Monet heittävät tuhkansa roskiin tai pihanperälle. Tuhka on todella ravinnerikasta. Se on tullut puusta ja sen kuuluisi palautua luontoon, ei roskiin. Tuhka on pitkävaikutteinen lannoite, sen vaikutukset näkyvät vasta muutaman vuoden kuluttua. Käytä tuhkaa varoen, se on tuhtia ja painavaa tavaraa. Aarille (eli 100 neliötä, 10 x 10 m alueelle) riittää 3-5 kiloa.
  10. Älä koskaan käytä puutarhassasi myrkkyjä. Työskentele luonnon kanssa yhteistyössä, älä sitä vastaan. Esimerkiksi moni myrkyttää ruusujaan silloin kun niissä on kirvoja. Kirvat kertovat ruusujen solunesteen väkevöitymisestä. Ruusut ovat janoisia. Kirvat häviävät, kun ruusut kastelee.   
  11. Älä myrkytä rikkojakaan. Rikkakasvit kertovat mm. maan ravinnetilasta. Päätä, että haraat kasvimaan kerran viikossa, esimerkiksi joka tiistai-ilta. Näin haraus tapahtuu muutamassa minuutissa. Jos jätät haraamisen väliin, saat taistella myöhemmin monta tuntia kasviesi löytämiseksi. Haraa mieluummin usein ja vähän kuin harvoin ja hullun raivolla.
  12. Ole iloinen kaikista maan mönkijöistä ja vipeltäjistä, ilman niitä mikään ei eläisi. Ne kertovat, että sinulla on hyvä maa. Pieneliöt elävät yhteiselämää maan levien, sienten, bakteerien, alkueläinten ja virusten kanssa ja pitävät kaiken tasapainossa. Terve maa kihisee elämää. Sitä ei pidä myrkyttää. Esim. etanoita tapetaan usein vain ”koska niin kuuluu tehdä”. Ei kuulu. En koskaan tapa etanoita omalla kasvimaallani ja kaikki on tasapainossa. (Espanjansiruetana on sitten asia erikseen.)
  13. Rakenna kasvihuone edullisesti paksusta teollisuusmuovista ja laudoista. Tai tee kasvilava vanhoista ikkunoista tai minikasvihuone leikkaamalla muovipullosta pohja irti ja avaa ”katon” korkki tuuletusaukoksi.  
  14. Kun luet puutarhakirjoja ja seuraat naapurin kasvimaata, säilytä oma harkintakykysi ja maalaisjärkesi. Ole ennakkoluuloton ja utelias ja kokeile kaikkea mitä mieleesi pälkähtää. (Minun kasvimaani on täynnä lahopuun pätkiä, vanhoja mattoja, lautoja, pressuja, pahvilaatikoita jne. Osa toimii kulkuväylinä, osa valmistelee ensi vuoden alueita, osa on eliöiden koteja.) Tilkkutäkkimäinen kasvimaa kuuluu asiaan. Siistissä ja ”steriilissä” puutarhassa kasvu on huonompaa.
  15. Käytä mielikuvitustasi. On monta tapaa perustaa edullinen kasvimaa. Kasvimaa harvoin muuttuu paremmaksi ostamalla asioita. Päinvastoin.

19. huhtikuuta 2012

Liebster blog tunnus


Sain Liebster Blog tunnuksen Kipuilua-blogin Drulta! Kiitos! Tulipa hyvä mieli! 

Liebsterpalkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.
Tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.

2. Valitse viisi suosikkiblogiasi (joilla siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen!

En seuraa säännöllisesti mitään blogia, kääk, joten suosittelen blogeja, joissa kirjani lukijat kertovat elämästään ja siitä kuinka heidän hyppynsä oravanpyörästä on sujunut. Tsemppiä teille oman polkunne etsijöille!

Eli Liebster Blog tunnus menee seuraaville:

Porkkanamaan laidalla. Mielenkiintoista kerrontaa oravanpyörästä havahtumisesta. 
Kotoisaa arkea. Rehellistä, kaunistelematonta pohdiskelua monista elämän eri asioista
Lähellä luontoa -blogissa Maalainen tavoittelee vaatimattomampaa elämää. 
Metsähullun päiväkirja. Luontovalokuvat antavat voimaa.  
Pellon pientareella Ajatuksia maallemuutosta, mielenrauhasta ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.



18. huhtikuuta 2012

Alhonlahden uutisia

Kävin tänään kirkonkylällä ja poikkesin kahvilassa kahvilla. Kahvilan pöydällä oli päivän sanomalehti. Huomasin vasta sanomalehden nähtyäni etten ole edes kaivannut sanomalehteä laitettuani sen tauolle pari viikkoa sitten. Otin lehden selatakseni sitä mutta päätinkin antaa olla. Etusivun otsikot kertoivat Tavasen tekopohjavesihankkeesta ja kuinka Niinistön valtiovierailu Ruotsiin oli kuin satua. Ei jaksa. Maailma menee menojaan, luen minä uutisia tai en. Tulisin vain pahalle päälle. Harvoin lehdissä on mukavaa luettavaa.

Paljon parempia uutisia kuuluu Alhonlahdesta. Olin eilen iltapäivällä oksia silppuamassa, kun kuulin pikkulintujen varoitushuudon. Terästin katsettani. Varpushaukka lensi kohti pohjoista, naakkapariskunta kohti itää. Naakat ja haukka kohtasivat pellon yläpuolella ja lensivät hetken vierekkäin ennen kuin lähempänä oleva naakka tajusi tilanteen ja teki väistöliikkeen. Liian myöhään. Haukka iski ja osui. Naakka valitti ääneen ja molemmat linnut tippuivat kasvimaalle kompostin taakse. En nähnyt niitä, mutta taistelu jatkui ja alakynteen jäänyt naakka äänteli. Välillä kompostin takaa viuhahti haukan siipi. Sitten hiljaisuus. Varpushaukka onnistui.

Iloitsin varpushaukan puolesta. Naakka oli haukalle varmasti elintärkeä saalis ja iso ateria, jolla pärjäisi pitkään. Varpushaukka viipyili kompostin takana, joten päätin lähteä hakemaan sisältä kameraa. Jonkin ajan päästä varpushaukka lähti liikkeelle matalalla lentäen, saalis oli painava. Se lensi ojan vieressä kasvavaan pajupensaaseen maahan, suojaisampaan paikkaan ruokailemaan. Yritin tietysti pysyä kameran kanssa vauhdissa siinä onnistumatta. (Hah haa! Nyt Tapsa L:ää naurattaa... Sininen nuoli osoittaa haukan pyrstöä.) 
Ellei tietäisi ei heti tajuaisi, että musta viiru on varpushaukan naakkapaketti. Hih.
Jätin oksien silppuamisen ja jäin odottamaan milloin haukka saisi ruokailtua. Ehkäpä onnistuisin saamaan paremman otoksen. En nähnyt haukkaa mutta tiesin sen olevan puskan juurella. Naakkapuolisokin tiesi sen. Naakat ovat pariuskollisia ja elävät saman kaverin kanssa koko elämänsä. Naakkapuoliso kaarsi haukan ruokailupaikan yllä ja – kyllä – valitti.

Olen kuullut paljon naakkojen ääntelyä näinä vuosina kun olen asunut naakkojen naapureina mutta tällaista ääntä en koskaan. Se oli vaikerrus, jossa oli samaan aikaan surua mutta taustasävynä jotenkin väistämättömän hyväksyvä ääni kuin ”nyt se sitten tapahtui”. En saa sitä ääntä korvistani, mutten osaa sitä sen paremmin kuvaillakaan. Lintutieteelliset tutkijat eivät saisi päätäni kääntymään, etteikö naakka tuntenut menetystä. 
Naakka kaarteli pitkään pajupuskan yllä ja vaikersi.

Kuolema on luonnossa aina läsnä, se on olennainen osa kaikkea. Me ihmiset tahdomme unohtaa tämän. Kuvittelemme olevamme kuolemattomia ja elämme kuin meillä olisi toinen elämä varalla. 

Odotellessani haukkaa, näin taivaalla Alhonlahden kevään ensimmäisen sääksen! (Epätarkan ja tumman kuvan myötä terveisiä Masallekin, joka vinkkasi sääksikamerasta.) 
Kyllä mä vielä joku päivä opin kuvaamaan ja sääksi näyttäytyy läheltä aurinkoisena päivänä...

Sitten Ansa ja Ikonen (laulujoutsenpariskunta joka pesii rannallamme) ajoivat neljä joutsenta pois reviiriltään ja kurjet tanssivat pellolla toisilleen. (Siitä en valitettavasti saanut kuvaa.)


Tunti kului lumisateessa ja tuulessa. Haukka jatkoi ruokailuaan. Tuli kylmä, annoin periksi ja lähdin lämmittämään saunaa. 

Illalla, kun oli vielä valoisaa, kiersin ojalle katsomaan haukan ruokailupaikkaa.  Kaikki oli syöty, vain sulkia oli jäänyt. Kävin samalla tarkistamassa (kuten viimeiset kolme viikkoa) olisivatko siilit voineet herätä talviuniltaan. Toinen oli! Voi hurraa!  Olen vaivihkaa varustanut itseäni sen varalta, että siilit eivät välttämättä ole selviytyneet talvesta. Kiikutin siilille ruokaa (olikohän tämä Nepa?) Aamulla kippo oli melkein tyhjä. Toisesta siilistä ei ole merkkiä, ainakaan toistaiseksi.

Eilisen illan ja tämän päivän mittaan on selvinnyt, että kuollut naakka oli talomme vieressä pesinyt. Naakat aloittivat pesinnän viime lauantaina. Nyt pesällä ei ole ollut mitään liikettä eikä toinen naakka ollut vartioimassa puolisonsa haudontaa, kun kuljemme ovissa (pesään matkaa talostamme noin 10 metriä).

Kolopuu on toistaiseksi vapaana. Tuleeko siihen telkkä vai toinen naakkapariskunta? Koska veneväylä sulaa, että sääksi saa saalistaa kalaa? Milloin näen kurkien tanssin seuraavan kerran (vaiko enää koskaan)? Milloin Ansa ja Ikonen alkavat rakentaa pesäkekoaan?  Onko toinen siili hengissä?
Vain nämä ovat tärkeitä uutisia. En aio käyttää aikaani miettiäkseni talouden syöksylaskua tai päättäjien aivottomuutta. Mietin mieluummin naakan erikoista huutoa, varpushaukan täysinäistä vatsaa ja itken ilosta kun pieni siili kurkistaa lehtikasan alta.

Kuka muistaa Amerikan kirjeenvaihtajan, jonka uutiskatsaukset päättyivät aina samoihin sanoihin: ”Täällä Aarne Tanninen, Washington”? Olen sitä mieltä, että kaikki hyötyisivät mediapaastosta. Tarvitsemme vähemmän ikäviä, draamanhakuisia otsikoita ja enemmän iloisia ja mieltämme hyvällä tavalla askarruttavia luontouutisia ja -kokemuksia.  

"Täällä Kaarina Davis, Alhonlahti."

17. huhtikuuta 2012

Sääski, sääksi ja kalasääski

Sana sääksistä. Ei siis sääskistä kuten polttiaisista ja mäkäristä, vaan kalasääskestä.
Kala-liitteen kanssa linnun nimi on kalasääski. Ilman kala-liitettä sääksi. Hyttynen on sääski. (Apua, tätä suomen kieltä joskus.)

Luonnontieteellinen keskusmuseo on seurannut Jukka-sääksen vaiheita. Jukka-sääksi on tullut Kamerunin, Nigerian, Nigerin tasavallan, Algerian, Tunisian, Maltan, Italian, Bosnia-Hertzegovinan, Kroatian, Unkarin, Slovakian, Puolan, Kalingradin, Liettuan, Latvian, Eestin ja lopulta Hangon kautta Pälkäneelle pesimään.

Jukan kevätmuuttoon 2012 Kamerunin Lac de Ladgolta Pälkäneen Äimälänniemelle kului kaikkiaan 23 vuorokautta ja 6 786 kilometriä. Kun kolmen vuorokauden mittainen lepotauko Puolassa lasketaan pois, matkapäivien lukumääräksi tulee 20, joiden aikana Jukka eteni keskimäärin 339 kilometriä vuorokaudessa.

Ei ole muuttolinnuillakaan helppoa. On varmaan hyvä tunne olla viimein perillä. Pälkäneen pesältä ei ole kuvaa, mutta Turun saaristossa sijaitsevasta pesäkamerasta voi seurata kalasääskien elämää sekä Kangasalan Pohtiolammen sääksikeskuksen web-kamerasta.

Odotamme jännityksellä, koska tämän vuoden ensimmäinen sääksi nähdään Alhonlahdessa.


14. huhtikuuta 2012

Onnellisuuden määrä on suoraan verrannollinen linnunpönttöjen määrään


Ystäväni P soitti mennä viikolla ja kysyi vieläkö ehtii ripustaa linnunpönttöjä vai onko hän liian myöhässä. Ehdottomasti ehtii. Koskaan ei ole myöhäistä linnunpöntöille.
P ryhtyi tuumasta toimeen ja ripusti linnunpöntön. Hetkessä pöntön ympärillä kuhisi. P soitti minulle innoissaan nauraen miten ihanaa se kaikki oli: ”En voi uskoa, että hurahdin lintuihin näin! Miten liikuttavaa on seurata lintujen intoa. Aion hommata heti monta pönttöä lisää!”
Ja niin paikallinen työpaja sai työtilauksen. Nyt ystävälläni on huimat kymmenen pönttöä pihassaan ja lähimetsissään. Tällaiset uutiset saavat minut superonnelliseksi. :D
Hyvä muistaa:
  • Linnunpönttöjä ei tarvitse ripustaa korkealle. Et tarvitse tikapuita. Pöntöt tulee huollettuakin paremmin, kun ne ovat sellaisella korkeudella, että yllät niihin. Silmien korkeus on hyvä.
  • Linnunpönttöjä voi ripustaa ympäri vuoden. Nyt pönttöön löytävät tiaiset. Jos pöntön ripustaa touko-kesäkuussa Afrikasta saapuu kirjosieppo, joka tarvitsee pesäpaikan ja esimerkiksi tiaiset aloittavat usein toisen pesinnän keskikesällä. Syksyllä ja talvella linnut käyttävät pönttöä yömajanaan. Pönttöjä voi ripustaa mihin vuodenaikaan hyvänsä.
  • Pöntölle löytyy aina ottaja. Ihmiset ovat jättäneet niin vähän lahopuita ja kolopuita metsiin, puistoihin ja pihoihin, että kolopuista on pulaa. Joku kommentoi tähän: ”Kyllä niitä kolo- ja lahopuita metsistä löytyy”. Tämä paljastaa ko. henkilön tietämättömyyden ja kertoo siitä, että hän ei metsissä kulje. Lahopuuta on Suomen metsissä todella vähän. Metsät hoidetaan rahaa, ei luontoa, ajatellen. Lahopuuta sinne ei valitettavasti jätetä. Jos pihallanne on lahopuu, vaalikaa sitä kuin pientä ihmettä, sillä sitä se todella on. Lahopuu luo ympärilleen rikasta luontoa.
  • Eikä se ilahduta samalla tavalla, jos linnut menevät muualle pesimään. Pönttöjä ripustamalla saa houkuteltua linnut luokseen. Lintuja voi houkutella myös ruokinnalla ja istuttamalla pihaansa kukkivia, siementäviä ja marjovia puita ja pensaita.
  • Lintupariskunta, joka ruokkii poikasiaan, syö kesässä useita kiloja hyönteisiä muun muassa hyttysiä. Ajatelkaa mikä määrä hyttysiä menee kiloon! Kaupoissa koetetaan myydä kesämökkiläisille kovaan hintaan hyttysimureita. Hui hai! Paljon toimivampi, halvempi, iloa ja onnea tuova ratkaisu on linnunpönttö. Mitä useampi pönttö, sen vähemmän hyttysiä.
  • Linnunpöntön voi ripustaa vaikka puistoon tai lähimetsään.
  • Muista motto: Onnellisuuden määrä on suoraan verrannollinen linnunpönttöjen määrään.
Sinitintti kerää sammalta pesänpehmikkeeksi.


12. huhtikuuta 2012

Mistä tietää että uusi vuodenaika on alkanut?

Siitä kun sanomalehtipino kasvaa kasvamistaan eikä lehtiä ehdi lukea. Ulkona luonnossa on niin paljon kivempaa tekemistä!
Olen ottanut tavakseni pistää sanomalehtitilauksen kevään ja kesän ajaksi tauolle. Näin säästyy lehdentilauslaskultakin.

Vinkki: kannattaa tarkastella kriittisesti sanomalehti- ja aikakauslehtitilauksiaan. Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot.

Posteljooni ajoi tällä viikolla pihaan tuomaan pakettia ja sanoi: "Huomasin heti, että jaahas! Kaarinan kesäkausi on alkanut, kun lehteä ei ole jaettavana."

10. huhtikuuta 2012

Musta joutsen tulee puun takaa

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta järjestää avoimen kirjoituskilpailun aiheesta Mustat joutsenet.
Musta joutsen on vertaus epätodennäköisestä, harvinaisesta tai odottamattomasta tapahtumasta, joka on tavanomaisten odotusten ulkopuolella. Mikään menneisyydestä ei viittaa sen mahdollisuuteen ja sillä on kolme luonteenomaista piirrettä:
  • se ei ole ennustettava,
  • sillä on valtava vaikutus,
  • osaamme kehitellä selityksen, jonka ansiosta se vaikuttaa vähemmän satunnaiselta ja ennustettavammalta kuin olikaan.
Nassim Nicholas Taleb on kirjoittanut kirjan Musta joutsen-teoriasta. Vanhan maailman aikaan, jolloin Australiaa ei ollut vielä löydetty, ihmiset olivat vakuuttuneita että kaikki joutsenet ovat väriltään valkoisia. Uskomus oli kiistaton, sillä kaikki tavatut joutsenet siihen asti olivat valkoisia. Kun Australia löydettiin 1600-luvulla, sieltä tavattiin väritykseltään mustia joutsenia. Kaikki ihmisten siihen astiset uskomukset, havainnot ja kokemukset joutsenista kumoutuivat.

Mustia joutsenia ovat olleet muun muassa Thaimaan tsunami vuonna 2004, Japanin tsunami ja sitä seurannut ydinvoimalakatastrofi ja syyskuun 11. päivän iskut.

Jälkikäteen selitämme esimerkiksi, että oli vain odotettavissa maanjäristyksen jälkeisiä hyökyaaltoja. Sitten asennetaan tsunamivaroitusjärjestelmiä pitkin maailmaa. Silti uusi tsunami yllätti. Sitten vakuutetaan, että: ”ydinvoima on turvallista. Japani vain ei ollut alun alkaenkaan sopiva paikka ydinvoimaloille.  Suomessa ei maa järise.” Eikä mennyt montaa päivää Japanin tsunamista, kun Suomessakin maa järisi.

Musta joutsen osoittaa tietojemme ja oppimisemme rajallisuuden ja lyhytnäköisyytemme. Näemme ”miljoonia valkoisia joutsenia” ja uskomme johonkin. Tarvitaan vain yksi musta lintu, joka romuttaa koko aiemman maailmankäsityksemme.

Musta joutsen voi olla myös myönteinen. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan sivuilta: Maailmaa muuttavat tapahtumat voivat toteutua millä alueella vain – luonnossa, teknologiassa, politiikassa, kulttuurissa, ihmisten välisessä kanssakäymisessä, tavoissa ja tottumuksissa, käsityksissä siitä keitä me olemme ja millaiset asiat ovat meille tärkeitä. Ne voivat olla asioita, joita ihminen aktiivisesti tekee tai ne voivat olla tahattomia seurauksia hänen toiminnastaan. Ne voivat olla myös asioita, joihin ihminen ei voi vaikuttaa.

En ole osallistumassa kirjoituskilpailuun. Silti mietityttää, mitkä voisivat olla ne asiat, joita emme osaa ennakoida tai näe (tai halua nähdä)?  Minkälainen maailma ja millaista elämä tulevaisuudessa on?

Lie vain ajan kysymys milloin tulee öljyyn liittyvä maailmanlaajuinen kriisi. Varsinaiseksi mustaksi joutseneksi tästä ei kaiketi ole, koska tiedämme öljyn käyttöön liittyvät ongelmat. Elämme ja toimimme kuitenkin niin kuin niitä ei olisi. Emme ole tehneet mitään todellista öljyriippuvuuden vähentämiseksi tai esimerkiksi ilmastonmuutokseen valmistautumiseksi tai sen estämiseksi.

Mitkä voisivat olla myönteisiä mustia joutsenia? Suomeen tulee kirjallisuuden Nobel-palkinto tai jostain kulttuuriin liittyvästä asiasta tulee yllättävä menestystekijä. Entä jos Suomessa luovutaan avohakkuista, turpeenotosta, luonnon pirstomisesta ja myrkyttämisestä ja opitaan vaalimaan luonnon monimuotoisuutta? Se vasta myönteistä olisi, jos ymmärtäisimme siirtyä kohtuutalouteen ja ratkaisisimme sen avulla ympäristö-, talous- ja hyvinvointiongelmiamme.

4. huhtikuuta 2012

Keskiviikkokolumni: Elämme kuin olisi vain tuurista kiinni, mitä elämässämme tapahtuu

Tuntuu kuin kaikilla olisi tänä päivänä kiire. Haaveilemme vapaudesta ja ajasta. Ystäväni lähetti tekstarin: ”Näin sinut bussipysäkillä, mutta en ehtinyt pysähtyä juttelemaan. Kiireellä töiden jälkeen lapsi hoidosta ja ruoan tekoon. Tässä ne päivät vierivät. Lottovoitosta haaveillessa, vaikka eihän se raha onnea tuo.”

Lottovoitosta minäkin haaveilin juostessani oravanpyörässä. Posti toi laskuja. Lompakko pullotti kuitteja. Rahaa ei ollut ikinä tarpeeksi. Stressikäyrä oli korkealla. Ajattelin, että lottovoitto toisi mielekkäämpää elämää: jos minulla olisi enemmän rahaa, ongelmani häviäisivät. Kuitenkin kun tuloni kasvoivat, lisäsin rahankäyttöäni samassa suhteessa. Olin väsynyt, piti päästä viihteelle tyhjentämään päätä. Bailukaverillani ei ollut rahaa. ”Ei mitään väliä, minä tarjoan.” Bailasin ja shoppailin ankarasti. En miettinyt, tarvitsinko todella jonkin tavaran, minä vain halusin sen. Kunhan saisin ajatukseni hetkeksi muualle ahdistavasta elämästäni. En tiennyt kuka olin tai mitä halusin olla. Elämässäni ei ollut selkeää tavoitetta.

Olen kysynyt ihmisiltä mitä he tekisivät, jos he voittaisivat lotossa: ”Ostaisin talon ja auton. Auto olisi tosi hieno ja siinä olisi kaikki mahdolliset lisävarusteet. Matkustaisin ja hemmottelisin itseäni ja sukulaisiani, pitäisin juhlia ja lainaisin kavereillekin vähän rahaa.” Toisin sanoen iso rahamäärä vain vahvistaa rahankäyttötapojamme. Lottovoitto ei ratkaisisi rahaongelmia, sillä elinkustannukset riistäytyisivät hallinnasta. Entä mitkä mahdollisuudet todellisuudessa ovat, että oikeasti voittaisimme lotossa? Elämä valuu käsistä haaveillessamme utopistisia asioita.

Näin keväisin eduskunta ja hallitus käyvät budjettineuvotteluja ja -riihiä, joissa sovitaan talouden yksityiskohdista. Kyse on miljardeista, joten budjettia väännetään pitkään ja hartaasti. Mistä säästetään? Mihin panostetaan?

Yhdistystoiminnassa mukana olevat tietävät, että järjestöjen kevätkokouksissa käydään läpi yhdistyksen tulos ja varallisuus. Kuitteja säilytetään tarkasti kirjanpitoa ja selontekoja varten, jotta on osoittaa mihin rahat on käytetty. Syyskokouksissa käydään läpi yhdistyksen toimintasuunnitelma. Tehdään tavoitteita seuraavalle vuodelle ja mietitään mihin, ne tarkasti tiedossa olevat, rahavarat aiotaan suunnata.

Kun kyseessä on oma elämämme ja taloutemme, olemme käsittämättömän höveleitä. Kuinka moni pitää tarkkaa seurantaa tuloistaan ja menoistaan? Missä ovat perheiden budjettiriihet, kirjanpito, kuitit ja toimintasuunnitelmat? Emme keskity tavoitteidemme ja haaveidemme toteuttamiseen. Ei ikinä ehdi. Ei jaksa. Kuitenkin jos perheessä on kaksi kokopäivätyössä olevaa aikuista, kotitalouden vuosibudjetti on kymmeniä tuhansia euroja. Ne saavat valua sormien välistä samalla, kun unelmoidaan jostain paremmasta.

Rahankäytön hallinta on elämänhallintaa. Minkä katsomme kuluttamisen arvoiseksi? Olemme itse oma hallituksemme. Elämä muuttuu hallittavammaksi, kun selvittää taloudellisen tilanteensa. Rahan pysyminen hyppysissä vaatii taitoa ja itsekuria, mutta silti elämme kuin olisi vain tuurista kiinni, mitä elämässämme tapahtuu. Leppoisampi ja tasapainoisempi elämä ei vaadi lottovoittoa, vaan rahankäyttötapojen tarkastelua. Tiedän mistä puhun, sillä nykyisin elän unelmaelämääni 400 eurolla kuussa. Tästä kerron tarkemmin Irti oravanpyörästä -kirjassani.

Mitä haluat elämääsi? On budjettiriihen, kevätkokouksen ja tilinpäätöksen aika.

2. huhtikuuta 2012

Vielä ehtii

Jos ehditte, käykää kuuntelemassa minusta tehty radiodokumentti Yksinkertainen elämäni. Kuunteluaikaa on jäljellä enää 4 päivää.

--> Oho, kuunteluaikaa on pidennetty! Eli vielä 26 päivää jäljellä! Kiitos Päivi, tiedosta! :)

http://yle.fi/radio1/asia/todellisia_tarinoita/yksinkertainen_elamani_34713.html

1. huhtikuuta 2012

Tämä ei ole aprillia


Luonnossa tapahtuu nyt niin paljon, ettei kaikesta ehdi kertoa. Mutta pikaraportin saatte. :)
Se on kuulkaas vissi niin, että nyt kannattaa karsia turhaa ajanvietettä ja viettää sen sijaan paljon aikaa luonnossa ja katsella sen heräämistä! Yleensä me ihmiset havahdumme kevääseen aivan liian myöhään. Meistä olosuhteet ovat vielä liian kylmät ja koleat, siksi menetämme monta hienoa hetkeä.

Terveisiä luontoretkeltä: 

Sinitiaiset ovat aivan sekaisin lemmenleikeistään. Tämä tapaus kovertaa jo kolmatta päivää linnunpöntön kolon reunaa tasaisemmaksi (vaikka varmasti se on jo tasainen edellisvuosien tasoitteluista johtuen). Tintit ovat suloisia, kun ne ovat niin innoissaan ja esittelevät morsmaikuilleen kuinka hyviä puolisoita ne voisivat olla. Niin huolellinen tämäkin yksilö on, että ihan naurattaa. Koputus ja nakutus kuuluu heti, kun ovesta menee pihalle ja tietää, että sama tarmopussi jatkaa edelleen touhujaan.

Varpuspöllö oli äänessä keskellä päivää. Katsokaa kuinka sen "kurkkupussi" pullistui, kun se ilmoitteli olemassaolostaan.

Raparperi on herännyt talviunilta.

Talvivalkosipulit puskevat lumihangen läpi. Nyt saisi jo maistiaisia! Valkosipulin varretkin ovat syömäkelpoisia, tosin varren katkaisu verottaa hiukan sipulin kokoa.

Erikoisen värinen käpytikka nakuttaa koloa haapaan saunamme takana.

Lumikellot kukkivat.

Peipot, lehtokurpat, töyhtöhyypät ja monet muut ovat saapuneet ja kaikki on luonnossa niin ihanaa!
Ex-sairaanhoitajan määräys: tietokoneet kiinni, ylös, ulos ja luontoa tarkkailemaan! Taattu onnellisuus luvassa.