31. toukokuuta 2013

Puutarha pienellä rahalla

Taas puutarha-asiaa, koska se tuntuu olevan niin suosittu aihe… :)

Puutarhaan voi upota paljon rahaa mutta puutarhan saa edullisestikin: suunnittelemalla, käyttämällä mielikuvitusta ja käymällä tarmokkaasti toimeen.
  • Kasvata kasvit siemenestä. Yhden taimen hinnalla saat yhden tai kaksi siemenpussia, joista kasvaa kymmeniä (ellei satoja) taimia. Tee ruukkumuotteja tai istuta siemenet kananmunakennoon. Kun taimet ovat tarpeeksi suuria, istuta ne ”ruukkuineen” maahan. Vieläkään ei ole myöhäistä kasvattaa siemenistä esim. salaatteja, kesäkukkia, kesäkurpitsoja tai monivuotisia kasveja tulevien vuosien varalle.
  • Puutarhanperustamistyöt ja istuttamiset kannattaa tehdä vasta syksyllä! Monet innostuvat keväällä istuttamaan ja kylvämään, vaikka silloin paahde ja kuivuus ovat pahimmillaan. Keväällä istutettuja kasveja joutuu kastelemaan koko kevään ja kesän. Siltikään kasvi ei välttämättä innostu kasvamaan. Siis: istuta puut, pensaat ja perennat vasta syksyllä, kun maa on jo valmiiksi kosteaa eikä paahde pääse porottamaan. Vältyt kastelemiselta, kituliailta taimilta ja monelta murheelta, ajalta ja vaivalta.
  • Ota selvää kuinka istuttamasi kasvit kasvavat ja leviävät. On turha ostaa joka vuosi uusia siemeniä tai taimia, kun tiedät, että esimerkiksi saksankirveli, palsternakka ja rohtoraunioyrtti leviävät muutaman vuoden kuluttua itsestään joka paikkaan. Esimerkiksi maa-artisokka tekee paljon juurimukuloita, joita voit istuttaa uudelleen ja laajentaa maa-artisokkamaata.
  • Jaa perennoja. Perennat eli monivuotiset kasvit leviävät vallattomasti. Kaiva osa ylös ja tee niistä lisää kukkapenkkejä.   
  • Kysy ihmisiltä onko heillä jotain jaettavaa puutarhastaan. Saadun perennan mukana tulee aina pieni tarina. Minä nimeän puut ja pensaat antajiensa mukaan. Minulla on esimerkiksi Leena-niminen luumupuu (Ylöjärveltä), Matti-niminen saarni (Valkeakoskelta), Jouko-niminen kirsikkapuu (Hämeenkyröstä) ja Risto-lipstikka Tampereelta jne.
  • Osta taimet syksyllä, kun puutarhakaupat tyhjentävät hyllyjään talven varalle. Monet taimista näyttävät surkeilta ja sairailta mutta usein se on vain hoidon ja ravinteiden puutetta, hinta saattaa olla – 90 %. Istuta taimi uuteen multaan, lannoita ja vaali. Kasvi kiittää ja yllättää sinut positiivisesti seuraavina vuosina.
  • Suunnittele ja ennakoi. Moni asia tulee helpommaksi ja edullisemmaksi, kun tekee vuotta aiemmin valmistelevia töitä. Puutarhanhoidossa maltti on valttia. Vuosi on lyhyt aika.
  • Pyydä paikalliselta hevostallilta hevosenlantakuormaa. Tuovat sitä ilomielin. Sitten kääri hihat, rakenna komposti ja odota vuosi. ”Paljaaltaan käytettynä” lanta on liian väkevää ja sen mukana voi tulla hankalia rikkakasveja. 
  • Älä lannoita nurmikkoasi. Ei ole hullumpaa kuin tuhlata rahat lannoitteisiin ja sitten ajaa nurmikkoa entistä taajempaan. Mitä pienempänä pidät nurmikkoalueen, sen rikkaampi olet. Nurmikko vie rahasi, aikasi, voimasi – ja hiljaisuuden.
  • Istuta nurmikon tilalle rahaa tuottavia ja säästäviä marjapensaita ja hedelmäpuita, yrttejä ja ruokakasveja.   Ystäväsi ehkä ihmettelevät vähän aikaa mitä pihallesi tapahtui, kun nurmikko meni nurin. Mutta annas olla, kun monimuotoiseksi luodulle pihalle tulee lintuja, perhosia, leppäkerttuja ja siilejä ja pakastimet ja kaapit pursuavat oman maan herkkuja, alkavat pian naapurustossakin nurmikot kääntyä nurin.
  • Luonto rikastuttaa pihaasi ilmaiseksi. Luonnoneläinten houkuttelemiseksi pihassa pitää olla ruokaa, vettä ja suojaa. Esimerkiksi: luonnonkasveja ravintokasveiksi, sadevesiämpäri tai pieni vesiallas juomista ja peseytymistä varten (jossa on joku tikku pystyssä, ettei tule turhia hukkumiskuolemia!) ja linnunpönttöjä, risukasoja, tiheiköitä suojaisiksi lisääntymis- ja lepopaikoiksi. 
Puutarhan ei tarvitse niellä rahaa. Parhaassa tapauksessa se säästää tai tuottaa sitä ja tekee elämän monin tavoin rikkaammaksi, kun kokeilee ennakkoluulottomasti kaikenlaista.
Aiemmat puutarhavinkkini:

Helppo ja halpa kasvimaa: 15 vinkkiä

Kasvimaa askel askeleelta


Helppo kukkapenkki

Typestä ja kateviljelystä

Mitä voin kasvattaa ikkunalaudallani?

30. toukokuuta 2013

Kesän vauhdissa on vaikea pysyä mukana

Kiitos sähköpostiviesteistä ja kommenteistanne kesähakkuupostaukseen liittyen. Yhdyn ihmettelijöiden joukkoon: on uskomatonta, että Suomessa tehdään kesähakkuita. Silmäni ovat auenneet monelle asialle siitä lähtien kun hyppäsin oravanpyörästä. Opeteltavaa ja ihmeteltävää on riittänyt, kun elämään on tullut aikaa. Onneksi on myös aikaa yrittää vaikuttaa ja muuttaa asioita. Kaikkea ei tarvitse eikä pidä hyväksyä.

Monet teistä ovat kysyneet, koska se kolmas kirja oikein ilmestyy ja millä mallilla se nyt on. Se on sillä mallilla, että olen uskoakseni tehnyt kaiken mitä voin hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi ja nyt lähinnä odottelen. Teksti on taittajalla. Taiton jälkeen kirja menee painoon. Olen positiivisella mielellä ja kerään voimia, sillä kohta alkaa kirjan markkinointi.

Olisi helppo pistää itsensä ja elämänsä tavallaan ”pauselle” kirjan ilmestymistä odotellessa, mutta olen välttänyt tämän. Pikemminkin tuntuu siltä, että kaikki menee pikakelausvauhdilla eteenpäin. Aika rientää, kun on kivaa. Kesän vauhdissa on vaikea pysyä mukana.  

Kottaraisen poikaset pitävät jo kovaa ääntä. Emot ovat ahkeraakin ahkerampia ja kantavat noin kolmen minuutin välein poikasille ruokaa. Pihassamme olevassa heittoaltaassa, jossa Kevin testaa rakentamiaan perhovapoja, täytyy olla ainakin tuhat sammakonpoikasta. Altaan pohja aivan kiehuu ja kuhisee, kun nutipäät heiluttavat pyrstöjään. Viime viikolla oli taianomainen hetki, kun rannalta alkoi nousta satoja ukonkorentoja. Niiden oli täytynyt kuoriutua samanaikaisesti. Taivas oli hetken täynnä siipien kultaista ja hopean välkettä. 

Olen muuttanut käytännössä ulos asumaan ja kantanut lukuisat kansioni ja paperipinoni kasvihuoneeseen (tuulensuojaan) ja koettanut luoda paperikaaokseen järjestystä. Olisi niin monta asiaa, josta haluaisin kirjoittaa. Öinä, jolloin olen nukkunut huonosti, olen mennyt ulos, vetänyt hirvikärpästakin ylleni hyttyssuojaksi, kääriytynyt makuupussiin ja mennyt riippukeinuun lepäämään ja kuuntelemaan kesäyön hiljaisuutta ja luonnon ääniä.

Viereisessä puussa asuva naakkaemo meinasi saada ensimmäisenä sellaisena aamuna hepulin, kun yritin päästä ulos makuupussista, eikä naakka ymmärtänyt mistä oli kyse. Makuupussin vetoketjun avaamisen ääni oli naakalle ennestään tuntematon, joten naakka huusi nopeasti toiset hätiin. Seitsemän naakkaa istui puiden oksilla kaula pitkänä katselemassa mikä sieltä kuoriutuu. (On muuten yllättävän vaikea päästä riippukeinusta pois, kun jalat ovat pussissa. Kokeilkaa vaikka.) Avasin hirvikärpästakin ja otin hupun pois. ”Kraa! Sehän on toi!” Hälytystila oli saman tien ohi ja paikalle hälytetyt naakat lähtivät. Paikalle jäänyt naakkaemo teputti oksalla sivuttain ja vaikutti nololta, että oli aiheuttanut yleistä hämminkiä, kun ei ollut tunnistanut minua. Ehkä sekin oli unenpöpperössä.     

24. toukokuuta 2013

Voi ei, kesähakkuut! Mitä voin tehdä?


Kuulin Hämeenkyrön Kyröskoskella metsälehdossa riehuvista kesähakkuista. Jos minä jotain vihaan, niin kesähakkuita. Ne ovat kaikin mahdollisin tavoin väärin ja epäeettisiä. Luonnonsuojelulaki kieltää pesien ja poikasten tuhoamisen pesintäaikana, mutta kumma kyllä metsänhakkuu on silti sallittu. Sitä minä en voi mitenkään ymmärtää tai hyväksyä. 

Luonnonsuojelulaissa 48 § luetellaan poikkeukset rauhoitussäännöksistä: Mitä 39 §:ssä ja 42 §:n 2 momentissa säädetään, ei estä alueen käyttämistä maa- ja metsätalouteen tai rakennustoimintaan eikä rakennuksen tai laitteen tarkoituksenmukaista käyttämistä. Tällöin on kuitenkin vältettävä vahingoittamasta tai häiritsemästä rauhoitettuja eläimiä ja kasveja, jos se on mahdollista ilman merkittäviä lisäkustannuksia.

Piti lähteä itseään kiduttamaan ja katsoa mikä tilanne metsässä oli. 

Touko-heinäkuu on eläinten kiihkeintä pesintäaikaa. Kesähakkuut tuhoavat eläinten pesät ja poikaset kuolevat. Ne jäävät telaketjujen alle tai menevät metsätyökoneen sahan terien läpi. Kesähakkuut eivät ole harvinaisia poikkeuksia vaan niitä tehdään kokoajan joka puolella Suomea. Pelotti, löydänkö paniikissa olevia hätääntyneesti huutelevia lintuemoja ja poikasia.

Monitoimikonetta ei enää näkynyt. Ei tosin metsää tai sen entisiä asukkaitakaan. Tuho oli jo tapahtunut.
Päätin soittaa Pirkanmaan metsänhoitoyhdistykseen ja tiedustella miksi kesähakkuita tehdään eläinten lisääntymisaikana.  Metsäasiantuntija Jari Aho vastasi, että yrittäjien kalliit metsätyökoneet eivät voi seistä, koska niissä on niin paljon rahaa kiinni. Raha määrää, ei luontoarvot. Ehdotin, jos hakkuita on tehtävä pesimäaikana, eikö niitä voisi suunnata kuiville kankaille ja välttää lehtoja, lehtipuuvaltaisia ja lehtomaisia metsiä (joissa on yleensä korkea pesimistiheys). Aho vastasi, että taloudellisessa mielessä kesäkohteita on niin vähän, että niistä on pidettävä kiinni, koska raha ratkaisee.  

Pyysin, että metsäasiantuntija välittäisi (rakentavassa hengessä) antamani kritiikin myös metsänomistajalle. Jari Aho sanoi, että metsähakkuusta on ollut maisematyölupailmoitus paikallislehdessä ja kunnan sivuilla. Kunnan sivuilta en ilmoitusta löytänyt. Hämeenkyrön Sanomia minulle ei tule. Näitä ilmoitteluja pitäisi sitten meidän kansalaisten eli paikallisten asukkaiden seurata ja ottaa kantaa valitusaikana, jolloin hakkuut voitaisiin mahdollisesti siirtää pesimäajan ulkopuolelle. Koska kukaan ei ollut maisematyöluvasta valittanut, hakkuut voitiin suorittaa. 


Omakotialueen vieressä sijainnut metsä kaadettiin keskellä eläinten kiihkeintä pesimäkautta. Moniko alueen asukkaista olisi valittanut maisematyöluvasta, jos olisi ymmärtänyt seurata lehtien ilmoittelua? Jälkiviisaus on kamalaa. Nyt vahinko on jo tapahtunut.
Eläimille on annettu ohjeelliset korvausarvot. Maanomistajalle lähtee lasku/sakko, jos pystyy osoittamaan, että hakatulla alueella pesi ja kuoli rauhoitettuja eläimiä. (Kuinkahan ”kannattavaksi” hakkuut muodostuisivat, jos pystyisi todistamaan, että alueella pesi niin ja monta tali-kuusi-ja hömötiaista, tiltalttia, hippiäistä, keltasirkkua, kirjosieppoa, käpytikkaa, lehtokerttua, leppälintua, peippoa, siiliä, lepakkoa jne.?) Rauhoitusarvoista isää tietoa TÄÄLTÄ.

Turhautuminen ja suru lamauttavat helposti, mutta silloin on vielä paljon tekemistä.    
  • Jos omistat metsää, älä koskaan suostu metsänhoitoyhdistyksen ehdotukseen tehdä kesähakkuuta. Hakkuut tulisi ajoittaa talvikaudelle. Kesähakkuut aiheuttavat eläinten ja pesien tuhoutumisen lisäksi mm. puuston juuristovaurioita, tautien lisääntymistä ja myös kasvillisuuden tuhoutumista.

Puukorjuuvaurioiden määrä kertoo hakkuukonekuljettajan ammattitaidosta.

Talvella tehdyissä hakkuissa lumi suojaisi maata rikkoutumiselta.   

  • Jos näet vääryyttä tapahtuvan, tuo se julki. Lue uutinen Metsänhakkuu näännytti nälkään kymmeniä harmaahaikaran poikasia. Paikallinen mökinomistaja oli aktiivinen, jonka ansiosta hakkuu keskeytyi. Kymmenien harmaahaikaroiden menehtymistä ei olisi tapahtunut, mikäli maanomistaja, Helsingin kaupunki, olisi noudattanut BirdLifeSuomen suositusta välttää hakkuita lintujen pesimäkaudella huhtikuusta heinäkuun loppuun. Olisi mielenkiintoista tietää saiko Helsingin kaupunki koskaan 60-90 000 euron korvausvaatimusta (4-6 poikasta per pesä, pesiä 18 ja harmaahaikaran ohjeellinen arvo on 841 e). 
  • Jos tiedät, että hakkuun kohteena olevassa metsässä on eläinten pesiä, ilmoita siitä heti metsätyökoneenkuljettajalle ja ympäristöviranomaiselle.
  • Merkitse pesäpuut selkeästi koko puun rungon ympäri ylettyvillä nauhoilla, värillisillä muovipusseilla tai muulla sellaisella. (Sellaisetkin puut, joissa on linnunpönttö.) 
  • Ota yhteyttä metsänhoitoyhdistykseen ja anna palautetta. Pyydä hakkuutaukoa rehevissä metsissä eläinten pesintäaikaan. 
  • Selvitä kuka omistaa metsän ja anna palautetta. Kerro mitä kesähakkuissa tapahtui ja mitä tunsit. Metsänomistaja ei välttämättä ymmärrä luonnosta mitään eikä ymmärrä kesähakkuun seurauksia. Valistus on tarpeen. Jos mahdollista, neuvotelkaa hakkuiden keskeyttämisestä. 
Maanomistajan yhteystiedot saa kiinteistörekisterinumeron perusteella maanmittaustoimistosta. Maanmittaustoimisto antaa puhelimitse yhden kiinteistönomistajan tiedot maksutta. (Sitä seuraavat tiedustelut ovat maksullisia.) Kiinteistörekisterinumeron löytää internetistä näin: 
Mene Kansalaisen karttapaikalle 
Kirjoita halutun kohteen osoite ja kunta -> hae. 
Valitse ylempää valikosta kohta ”asetukset”. 
Aukeavaan valikkoon laitetaan täppi kohtaan ”kiinteistöjaotus” ja -> Ota käyttöön. 
Sitten kartan oikeasta reunasta zoomataan plus-merkillä kuvaa suuremmaksi, kunnes kiinteistötunnukset tulevat näkyviin.
  • Jos esimerkiksi kunta tai seurakunta omistavat metsän, yksityishenkilö tai paikallinen yhdistys kuten omakotiyhdistys, lintutieteellinen tai luontoyhdistys (tai kaikki yhdessä) voivat tehdä aloitteen, että julkiset instanssit pidättäytyisivät jatkossa kesähakkuista. Mitä useampi paikallinen yhdistys seisoo aloitteen takana sen isompi painoarvo sillä on. Tällaisen aloitteen voi tehdä kaupungille tai kunnalle milloin vain.
  • Ota yhteyttä myös metsäyhtiöön ja anna palautetta. Jos ihmiset näkevät vaivaa ja puolustavat lähiympäristöään, antavat palautetta eri suuntiin ja kertovat mielipiteitään, kesähakkuiden määrä saattaisi vähetä, kun metsänhoitoyhdistykset ja metsäyhtiöt ymmärtävät imagonsa kärsivän. Vaikka he eivät piittaa luontoarvoista, rahasta he välittävät. Kun ihmiset vievät rahansa muualle, toimintatapoja on pakko tarkistaa. Yle uutiset uutisoi viime viikolla, että  Suomeen tuodaan ulkomailta ekologisempaa puuta, koska kotimaasta ei saada riittävästi tietyt ympäristökriteerit täyttävää materiaalia. 
  • Muista seurata säännöllisesti kuntasi nettisivujen kuulutuksia ja paikkakunnan lehden maankäyttöilmoituksia ja ota kantaa.  Kaavoitetulla alueella hakkuista pitää tehdä maisematyölupailmoitus, haja-asutusalueella ei. Haja-asutuksen metsänkäyttöilmoitukset ovat Metsäkeskuksissa nähtävillä (kuka sinne sitten ehtiikin ilmoituksia seuraamaan, näitä epäkohtiahan piisaa, huoh).
  • Älä katsele ympärillesi, että miksi kukaan ei tee mitään. Sinä voit tehdä. Jokaisella kansalaisella on vastuu puuttua epäkohtiin. Virkamiehet tuntuvat olevan liian kiireisiä näinä päivinä ja reagoivat vasta kun joku älähtää (jos silloinkaan). Tämän lisäksi heillä ei ole välttämättä ammattitaitoa ja tietoa kuten Helsingin Sanomien juttu hyvin paljastaa. Ihmisten, virkamiestenkin, luontotuntemus on nykyään pelottavan heikko. 
  • Kirjoita mielipidekirjoitus paikallislehteen (mahdollisesti hakkuualueelta ottamiesi valokuvien kanssa), jossa kuvaat tapahtunutta. 
  • Ota tämän lisäksi yhteyttä paikallisiin lehtiin ja radioon ja anna juttuvinkki. Medialla on valta nostaa epäkohdat esille ja tiedottaa kuntalaisille aiheesta. Tämän tapaisista aiheista pitää käydä julkista keskustelua. Haluammeko tällaista "metsänhoitoa"?
  • Aina pitää tehdä jotain. Puhu aiheesta kahvipöydässä. Kirjoita aiheesta blogikirjoitus. Linkitä tämä kirjoitus eteenpäin. Eroa metsänhoitoyhdistyksestä, jos kuulut siihen. Lisää ihmisten tietoisuutta, että tällaisiakin asioita tapahtuu ”hyvinvointiyhteiskunnassamme”. Vääryyttä ei saa hyväksyä, muuten mikään ei muutu.
 

Metsänhoitoyhdistys-nimeä (tai toimintaa sen puoleen) en tajua. Eikö hoidon pitäisi tähdätä hoidon kohteen (oli se metsä tai potilas) tilan kohenemiseen, ei huononemiseen? Metsänhoitoyhdistyksen ”hoitoihin” pätee sanonta: leikkaus onnistui, mutta potilas kuoli.