Hyväntuulen transsi

Lintujen ruokinta on jatkunut nyt kolmatta kuukautta lokakuun alusta lähtien. Ruokintapaikalla on käynyt ennennäkemätön vilinä. Välillä tuntuu kuin taivaalta sataisi lintuja!

Ruokintapaikan tilanne muuttuu sekunnin välein, siinä ei kauaa paikalla pysytä. Linnuissa on jotain taianomaista ja hypnoottista, niitä seuratessa vaipuu hyvänolon transsiin. 

Toivottavasti samaa tunnetta välittyy teille näiden kuvien kautta. :)

Olen edelleen luonnontieteellisen museon ruokintapaikkaseurannassa mukana. Loppusyksystä museolta tuli edellistalven tulokset. Oli hämmästyttävää, että seurantaan osallistui vain 192 suomalaista. Lähtekää ihmeessä mukaan kirjaamaan havaintojanne, jos vähänkään kiinnostaa! Havaintojen kirjaaminen ei ole vaikeaa.

 Lomakkeeseen ilmoitetaan kahden viikon välein millaista ruokaa on tarjolla (auringonkukansiemeniä, rasvaa, pähkinöitä, leipää jne.) ja arvioidaan kuinka paljon sitä on kulunut talven aikana. Sitten kerrotaan kuinka tehokasta ruokintapaikan havainnointi on ollut (lintuja tarkkailtu muutamana päivänä, 4-9 päivänä tai 10-16 päivänä) ja sitten merkitään lukumäärät mitä lintuja on nähty.

 Minulla on aika suurisuuntaista ruokintaa ja piha on täynnä lintuja, mutta pienelläkin ruokinnalla voi osallistua tutkimukseen. (Tutki samalla miten elämänlaatusi paranee ruokintapaikan perustamisen myötä. ;)

 

Minulta on kulunut kahteen eri ruokintapaikkaan (metsässä ja kotipihassa) tässä vaiheessa syystalvea kymmeniä kiloja auringonkukansiemeniä, pähkinöitä ja ihraa. Kotipihan ruokintapaikalla (pellon laidalla aukeassa maastossa) talitiaisia on ollut yhtä aikaa parhaimmillaan 40, sinitiaisia 26, viherpeippoja 30, punatulkkuja 2, harakoita 6, keltasirkkuja 10, käpytikkoja 2, harmaapäätikkoja 2, närhiä 4, mustarastaita 7, järripeippoja 6, variksia 2, vihervarpusia 35, naakkoja 10, pikkuvarpusia 12, räkättirastaita 20, hömötiaisia, kuusitiaisia ja peippoja on ollut yksi + naaras- ja koirasvarpushaukan pikaiset käynnit.

  

Eri elinympäristöissä sijaitsevissa ruokintapaikoissa on erilaiset linnut. Metsän ruokintapaikalla valtalintuina ovat hömö- kuusi- ja töyhtötiaiset. Erityisen iloinen olen tuosta urheasta pikku kuusitiaisesta (äärimmäisenä vasemmalla), joka päivä toisensa jälkeen uskaltautuu ylittämään peltoaukean (kun metsästä johtavat viherkäytävät on kaadettu) ja tulemaan tänne asti, vaikka sille ominaisempi paikka olisi metsä.  

Viherpeipot ja pikkuvarpuset yrittävät näyttää mahdollisimman isoilta voidakseen valloittaa toiselta ruokapaikan.

 Kuvassa alalaidassa näkyy talventörröttäjä-nokkonen. Urpiaiset tykkäävät nokkosen siemenistä, mutta urpiaisia ei ole vielä näkynyt.

Aiheeseen liittyviä aiempia kirjoituksiani:

Näin aloitin linturuokinnan: Lintujen lumoa 

Varma tapa tulla onnelliseksi

Ohjeita ruokintapaikkaseurantaan: Harmittoman näköinen tumppu ei ole vaaraton

Lintujen talviruokintaa vuodelta 2012 

Lintujen tunnistamisesta: Taas pihabongaillaan