23. syyskuuta 2014

Ole taianomainen enkeli


Tavatessani isäni ensimmäisen kerran vuosikausiin 1990-luvulla ajoimme Amerikan halki pohjois-etelä suunnassa Illinoisista Louisianaan. Kun kuljimme tietullin läpi, isäni kertoi ”hyvyyden kierteestä”, joka syntyy, kun yksittäinen satunnainen autoilija maksaa takana tulevan autoilijan puolesta tietullimaksun. Autoilijan ajaessa tietulliin, virkailija ilmoittaa, että edellinen autoilija maksoi jo hänen puolestaan. Koska tietulliin ajaneella on jo tasaraha kädessä, hänkin päättää yllättää takanaan tulevan ja niin hyvä mieli lähtee kiertämään.   

Oletko nähnyt elokuvan Anna hyvän kiertää? Siinä pääosan esittäjä Trevor ”kierrättää hyvää”. Hän auttaa kolmea ihmistä ja sen sijaan että he tekisivät palveluksen takaisin he vuorostaan auttavat kolmea ihmistä jne. jne. jolloin syntyy hyvien tekojen verkko.


Tämänkaltaisia hyviä tekoja kutsutaan englanniksi nimellä Random Acts of Kindness. Suomeksi niille ei ole vakiintunutta nimeä. Jokapäiväinen elämä on Suomessa melko säänneltyä, siksi tällaiselle spontaanille toiminnalle olisi valtava tarve. Se rikkoo normit, kyseenalaistaa virallista yhteiskuntaa ja – ennen kaikkea – luo kohottavaa mielialaa ja toivoa (jolla on laajetessaan suuret seuraukset).

Suomeksi näitä voisi kutsua vaikkapa hyvän mielen teoiksi. Tai miltä kuulostaisi enkelöinti:)

Tapoja laittaa hyvä mieli, ystävällisyys ja taianomaisuus kiertämään on useita. Sopivia tilanteita on arjessamme jatkuvasti. Tärkeintä on muistaa, että teosta ei odoteta kiitosta tai vastalahjaa takaisin, vaan sen on tapahduttava anonyymisti ja yllättäen. Jokainen haluaisi tulla huomatuksi hyvyytensä vuoksi, mutta irtopisteiden haalimisesta ei synny iloa. Onnen taika on anonyymissa anteliaisuudessa. Kukaan tiedä auttajan tai ilahduttajan henkilöllisyyttä eikä synny kiitollisuuden tuomia rasitteita vaan pelkästään iloa.

Erilaisia tapoja "enkelöidä":
(keksi luovasti lisää, nämä ovat vain osviitaksi)

  • Tee ”sissiviljelijäisku”: istuta kukantaimia tai kylvä luonnonvaraisten kukkien siemeniä joutomaalle tai yllättäviin paikkoihin kaunistaaksesi kaupunkimaisemaa.
  • Jos näet jonkun tiputtavan jotain, älä kävele ohi, vaan jää auttamaan. 
  • Kun joku lähelläsi kulkee kädet täynnä tavaraa, tarjoudu auttamaan ja avaa hänelle ovet (esim. lastenvaunun, pyörätuolin tai rollaattorin kanssa liikkuva). Tarjoudu auttamaan, oli kyseessä nuori tai vanha, ennen kuin hän ehtii pyytää apua. 
  • Tiedätkö jonkun joka on piristyksen tarpeessa? Lähetä hänelle positiivinen kortti. 
  • Kiitä palomiehiä, ambulanssinkuljettajia tai poliiseja. Leivo tai osta leipomosta satsi herkkuja. Liitä mukaan kortti, jossa sanotaan: ”Kiitos, että huolehditte meistä!” 
  • Seuraavan kerran kun olet koulussa, yhdistyksen tapaamisessa, tapahtumassa, työpaikalla tai muualla ja näet jonkun, joka näyttää yksinäiseltä, mene juttelemaan hänelle. Hymy tai ystävällinen toteamus voi pelastaa toisen päivän. 
  • Jätä kolikko ostoskärryyn, kun palautat sitä. 
  • Kolaa naapurinkin piha lumesta. 
  • Ripusta kaupunkipuistoon (rauhalliseen ja turvalliseen paikkaan) linnunpönttö. Huolla se vuosittain. 
  • Päästä takana tuleva jonossa ohitsesi, etenkin jos sinun ostoskärrysi on täynnä ja toisella vain muutama tavara.
  • Tervehdi toisia saapuessasi bussipysäkille, hissille tai muualle, jossa on jo muita.
  • Ole kohtelias jokaiselle jonka tapaat ja katso miten se tulee sinulle takaisin.
  • Anna voimassa oleva pysäköintilipuke toiselle vasta pysäköintipaikalle saapuvalle. 
  • Jätä kirja puistonpenkille tai kahvilan pöydälle. Sujauta kirjan väliin viesti, että kirjan saa ottaa. 
  • Yllätä ystäväsi, työkaverisi, sukulaisesi... Piilota joku kiva juttu paikkaan, josta hän yllättäen löytää sen. Kirjoita viestiksi esimerkiksi: ”Olet mahtava tyyppi!” 
  • Vie lukemasi lehdet sairaalan odotusaulaan tai hoitokotiin toisten luettavaksi
  • Kerää työpaikallasi (tai muuten) lahjoitus esimerkiksi jollekin yhdistykselle. Kun toimitat lahjoituksen, laita mukaan joku kiva yllätys myös vapaaehtoisille, jotka tekevät maksutta tärkeää työtä. 
  • Jos joku on antanut erinomaisen hienoa asiakaspalvelua, soita tai lähetä sähköpostia hänen esimiehelleen ja kehu työntekijää. (Kiitosviestin voi lähettää myös työntekijälle itselleenkin.)
  • Kun näet joukon turisteja ottamassa toisistaan valokuvaa, tarjoudu ottamaan kuva jotta kaikki pääsevät samaan kuvaan. 
  • Jos joku lukee kadunkulmassa karttaa, tarjoudu neuvomaan. Vie turisti vaikka suoraan kädestä pitäen paikalle, jos sinulla ei ole kiire.   
  • Jos näet, että toisella on jotain nenässään tai suupielessään, housun vetoketju auki tai vessapaperia kengänpohjassa, vinkkaa siitä hienovaraisesti ja huomaamattomasti. Ihmiset ovat paljon nolompia, jos huomaavat asian vasta tunteja myöhemmin. 
  • Epäröinnin kynnyksellä mieti miten toivoisit itseäsi kohdeltavan ja toimi sen mukaan.
  • Harjoittele kohteliaisuuksien antamista. Älä vain ajattele hyviä ajatuksia, sano ne ääneen. 
  • Jätä kaunis kirjanmerkki kirjaston kirjan väliin. 
  • Jätä hauska viesti odottamattomaan paikkaan. 
  • Jos näet kaupan tai pankin palvelutiskillä jonottaessasi, että joku on kiireisen oloinen (tai on lapsien kanssa liikkeellä) vaihda aikaisempi jonotusnumerosi hänen kanssaan. 
  • Kun vanhus ylittää hitaasti tietä ja valot ovat vaihtumassa punaisiksi, jää hänen rinnalleen kulkemaan samaa tahtia ja sano jotain mukavaa. Iäkkäät arvostavat tätä tekoa suunnattomasti. 
  • Kun joku suree tai käy läpi vaikeita asioita, lähetä hänelle viesti, jotta hän tietää sinun ajattelevan häntä, mutta älä kuormita odottamalla vastausta. ”Halusin, että tiedät minun ajattelevan sinua ja olen hengessä mukana. ETV (= ei tarvitse vastata).” 
  • Kun olet lukenut päivän lehden junassa tai bussissa, anna se vierustoverisi luettavaksi. 
  • Jos joku on sanonut tai tehnyt jotain, jolla oli positiivinen vaikutus sinuun, mutta et saanut aikanaan kiitettyä, ei ole koskaan liian myöhäistä kertoa siitä hänelle tänään. 
  • Siivoa puistonpenkin ympärystä (tai siivoa koko puisto).  
  • Kerää vähintään yksi roska päivässä. 
  • Unohda itsesi ja laita hyvä kiertämään. 
  • Yksinkertaisesti: hymyile.


18. syyskuuta 2014

Kurkien syysmuutto



Tässä on pieni tunnelmapala kurkien syysmuutosta auringonlaskun aikaan. Video on käsivaralta kuvattu ja elokuvaohjaaja Kevin jauhaa taustalla purukumia, mutta älkää siitä välittäkö, heh.

Kuunnelkaa kurkien ääntelyä. Aikuisten lintujen törähtelyjen välissä kuuluu pieniä ”piu, piu” tai ”viu viu” viserryksiä (erityisesti 20 sekunnin kohdalta eteenpäin). Ne äänet kuuluvat kurkien poikasille, vaikkei ikinä uskoisi. :)

15. syyskuuta 2014

Ne lähtevät taas


Nyt on viimeinen hetki pelastaa kasvimaan kurpitsat, tomaatit ja muut hallanarat kasvit. Yökylmät tulevat, sillä kurjet muuttavat. Viikonlopun aikana tästä yli on lentänyt noin 1 500 kurkea. Voi nyyh, kun niitä tulee ikävä. Turvallista matkaa! Toivottavasti näemme ensi keväänä!  






12. syyskuuta 2014

Testaa kuinka havainnoit luontoa



Jatkan vielä edellisen postauksen aiheella. Luonnonkauneutta ja sen tuomaa hyvää mieltä kykenee löytämään mitä yllättävimmistä paikoista, kun muuntaa katsantotapansa toisenlaiseksi.

Katso tämän linkin uutiskevennys ja koeta löytää uutisesta – eli Helsingin rautatieasemalta – luonnoneläimen tuomaa iloa.


   
Annan vastauksen sivun alalaidassa.













Älä lunttaa vaan tsekkaa video.  :)













Vastaus: luonnoneläin löytyy videon 45 sekunnin kohdalta (kahden sekunnin ajan) junan lampuista. Ilkka Koivisto totesi aikoinaan, että naakat ovat oppineet erottamaan kaukojunat taajamajunista. Taajamajunat eivät naakkoja kiinnosta, koska lamppuihin ei ehdi kertyä lyhyen matkan aikana tarpeeksi hyönteisiä syötäväksi. 

Naakka esiintyi hyvin. :)  


11. syyskuuta 2014

Päivän ajatelma





Se joka todella rakastaa luontoa, kykenee löytämään kauneuden kaikkialta.  
                               Vincent van Gogh 1853-1890

7. syyskuuta 2014

Satunnaisen matkailijan silmin

Vietin viime viikonlopun Oulun seudulla ja Rokualla. Olen saanut olla keväästä asti järjestämässä Suomen luonnon ja Geologian päivän seminaaria, jota vietettiin 30.8. Seminaarin tarkoitus oli lisätä ihmisten tietoisuutta biologisesta ja geologisesta monimuotoisuudesta. Tapahtuma järjestettiin Rokua Geoparkissa, joka on Unescon suojeluksessa oleva ainutlaatuinen kohde.


Tässä otoksia ja ajatuksia reissusta:

Vietin yhden yön Oulussa. Sana Oulu tarkoittaa tulvivaa vettä. Kyltin viiva osoittaa tulvaveden korkeutta 2. joulukuuta 1878.

Lisäsin kuvaan valkoisen nuolen osoittamaan kyltin kohtaa.

Näin ensimmäistä kertaa tällaisen wakeboarding-radan, jossa vesilautailija pitää kiinni vetovaijerista. Vetolaite pyörittää ja vetää lautailijaa edestakaisin. Kaikenlaista.
Ottamani ”matkamuistokuvat” ovat usein tällaisia, että ne eivät taida aueta toisille ilman selostusta. Kuvassa on Oulun kauppahallin seinustaa, jonka vieressä kasvoi kaunis suuri puu. (Vertaa ihmisten koko ja vieressä kasvavat pienemmät puut.) Siitä tulee aina niiiiin hyvä mieli, että puun on annettu rauhassa kasvaa suureksi. 

Polkupyöristä on pakko mainita sen verran, että Oulussa oli erityisen paljon kitiseviä polkupyöriä. Alkoi jo naurattaa, kun takaa kuului ruosteisten ketjujen kitisevä ääni ja osasi katsomatta väistää. Myöhemmin kuulin, että Oulussa on panostettu erityisen paljon polkupyöräilyn edistämiseen (siellä on jopa kaksi pyöräilykoordinaattoria). Polkupyörän kitinä on hyvin sympaattinen ääni, nimittäin hippiäisten äänet ovat samantyylistä korkeaa veivausta.


Hippiäisiä en tällä reissulla nähnyt, mutta tällaiset otukset katselivat Oulun kauppatorille.
Tein kävelyretken Hupisaariin, jotka ovat olleet jo 1860-luvulta kaupungin vihreä sydän. Oulun kaupunki on rakennettu joen suistoalueen viereen. Suisto on pienten saarien sokkelo.  On ilo, että osa saarten alueista on jätetty luonnontilaisiksi. Alueella oli kymmeniä valkoisia siltoja, joiden alta kulki virtaava vesi. Vesi oli ruskeaa, joten vesitaloudessa oli jotain pahasti pielessä.

Hupisaarissa kasvaa Oulun suurin laakeripoppeli. Juuri kun mietin laittaisinko repun puun juurelle, että saisin puun mittasuhteet näkyviin...

…kaksi oravaa kisasi poppelissa ja toinen tömähti maahan. Orava poseerasi kaksi sekuntia ja jatkoi matkaa, kiitos. Orava pieni, puu suuri.                        


Voimalaitos patoaa Oulujoen, kuten lähes kaikki muutkin Suomen lohijoet. Kutuvaelluskalojen ikiaikaisille väylille on rakennettu seinä eivätkä kalat pääse nousemaan kutupaikoilleen. Kun patoja aikoinaan rakennettiin sähkön tuottamiseksi, unohdettiin (tai ei välitetty) turvata kalojen elinolot. Kutuvaelluskalat ovat muuttuneet erittäin uhanalaisiksi ja niitä koetetaan pelastaa rakentamalla ne elintärkeät kalatiet "jo" nyt. (Kuvassa kalatie etualalla). Kalateiden rakentamisessa on kuitenkin vielä ”pieni duuni tehtävänä”, koska sähköyhtiöt eivät ole olleet kalateitä halukkaita rakentamaan (ja osa rakennetuista kalateistä eivät toimi niin kuin niiden pitäisi). Tässä tarvittaisiin taas valistuneiden kuluttajien vaatimuksia, jotta yhtiöt muuttaisivat toimintaansa oikeasti ympäristöystävällisyyden suuntaan eivätkä harrastaisi vain viherpesua.

Jasper Pääkkönen on nostanut ansiokkaasti näitä tärkeitä asioita julkisuuteen ja puolustaa vaelluskaloja. Go Jasper! Hän on myös tuonut vesivoimalaitosten ympäristövaikutuksia käsittelevän Damnation-dokumentin Suomeen.  Se on nähtävä! (Traileri)
Kävellessäni aamukahville Oulun torille, varikset hätyyttivät varpushaukkaa. Varpushaukka istui kaupunginteatterin katolla ja minulla tietysti kamera repussa.

Linnut ehtivät joen toiselle puolen puistoon ennen kuin minä olin menossa mukana. Tästä hetkestä minä tulen Oulun muistamaan. ;)
Hietasaaressa oli hurmaavia kasvimaita vain muutama kilometri kaupungin keskustasta. Kävelin niin pitkän aamulenkin, että olin myöhästyä Utajärveen vievästä junasta. Tuli todistetuksi, että maissi kasvaa Oulunkin korkeudella.



Utäjärveltä matka jatkui seminaaripaikalle Rokua Geoparkiin. Rokuan metsät ovat pääasiassa karuja ja niukkalajisia männiköitä, joihin vaikuttaa vieläkin 1500-1800–luvun tervapoltto, alueella riehuneet metsäpalot ja sen jälkeinen harsintametsätalous. Järeistä männyistä, keloista ja maapuista riippuvainen lahopuulajisto on pääosin hävinnyt alueelta, koska järeän männyn ja mäntylahopuun määrä on ollut hyvin pitkään laajalla alueella vähäinen. Rokuan kansallispuistossa mäntylahopuun määrä on alkanut hiljalleen kasvaa mutta uhanalaisin lajisto ei ole pystynyt palautumaan alueelle, koska etäisyys lähimpiin säilyneisiin esiintymispaikkoihin on liian suuri.
                                                                         
Tässä karusta ympäristöstä poikkeava alue. Kuva on majavan patoamalta lammelta. Rantavyöhykkeen puut ja kasvit ovat kuolleet jäätyään veden alle. Alueen luonto saa valtavan piristysruiskeen, kun mm. lahopuun määrä kasvaa merkittävästi ja selkärangattomat eliöt saavat paljon syötävää lahoavasta orgaanisesta aineesta, joka puolestaan lisää alueelle lintuja, matelijoita ja kaloja jne. 

Kuva majavan padolta (jonka ihminen on tietysti mennyt purkamaan... huoh) ja majavan kaluamia puita. Puissa näkyy hyönteisten ja tikkojen jälkiä. Majava luo monimuotoisuutta ympärilleen ja on niin kutsuttu tärkeä avainlaji.

Tässä on esimerkki runsaiden metsäpalojen luomista avoimesta, kuivasta ja paahteisesta alueesta harjun etelärinteessä. Täällä kasvaa harvinaisia harjulajeja kuten kangasajuruohoa, mäkikeltanoa, kissankäpälää ja kanervisaraa ja monia niistä riippuvaisia perhosia kuten nunnakirjokoisa ja dyynisulkanen. 

Virkistyskäytön ja metsien käsittelyn aiheuttama eroosio on joissain paikoissa ongelma, mutta tällaisissa paikoissa se auttaa pitämään paahderinteitä avoimena, jossa uhanalainen lajisto saa lisääntyä. 

Kuvassa osittain näkyvä Syvyydenkaivo on Suomen syvin suppa. Supat ovat muodostuneet mannerjäätikön sulaessa. Osa jäälohkareista hautautui hiekkaan ja sulivat myöhemmin, jolloin maasto vajosi kuopaksi.
Syvyydenkaivon pohjalla on pieni suo, mutta sen pohjalla on kahdeksan metriä syvä turvekerros.


Ketunkolo. Rokuan kansallispuisto on perustettu vuonna 1956 suojelemaan harju- ja dyynimuodostumien herkästi kuluvaa luontoa. Hyvin karujen metsien jäkäläkankaat ovat Suomessa ja Euroopassa hyvin harvinaisia ja erityisiä. Kansallispuistossa arvioidaan käyvän 20 000 vierailijaa vuosittain. Laskin, että se tekee 54 vierailijaa päivässä – noin 10 neliökilometrin alueella.
 
 
Kaakkurit. Rokualla sai nauttia hiljaisuudesta ja lukuisista viidentoista minuutin hetkistä. (Koin siellä myös elämäni hauskimman herkkutattiretken. Kiitos J & R! :) Kiinnitin erityistä huomiota siihen, että alueen yli ei lentänyt lentokoneita. Toivotaan, että luonnonrauha ja erityinen hiljaisuus säilyy, vaikka alueen kävijämäärät kasvaisivat.