31. joulukuuta 2014

Raketitonta uutta vuotta!


Roska päivässä -liike toivoo muutosta uudenvuoden viettoon ja ehdottaa perhekeskusteluja rakettien mielekkyydestä. Kannatetaan!

Ilotulitteet on valittu vuoden 2009 turhakkeeksi. Turhake on turha ja tarpeeton tavara tai laite. Ilotulitteista aiheutuu silmävammoja, tulipaloja ja eläinten pakokauhua, melua, roskaamista, ilman saastumista ja rahan tuhlausta.   
Onko rakettien räjäyttely nykyaikaista ja toisia ihmisiä ja eläimiä kunnioittavaa? Perinteenkin kohdalla on syytä kysyä, onko se mielekäs ja enemmistölle hyvä. 
Roska päivässä -liikkeen perustaja Tuula-Maria Ahonen



25. joulukuuta 2014

Radiodokumentti: Yksinkertainen elämäni




Vuonna 2011 Leena Jäppisen tekemä radiodokumentti, joka kertoo yksinkertaisuuteen pyrkivästä elämästäni, tulee tänään 25.12. kello 22.05 Yle Radio 1 taajuudella. Ohjelma uusitaan lauantaina 27.12. kello 14.00. 
Radiodokumentin  voi kuunnella myös netissä 25.1.2015 asti : Yle Radio 1 sarja: Todellisia tarinoita, Yksinkertainen elämäni

19. joulukuuta 2014

Hyväntuulen transsi

Lintujen ruokinta on jatkunut nyt kolmatta kuukautta lokakuun alusta lähtien. Ruokintapaikalla on käynyt ennennäkemätön vilinä. Välillä tuntuu kuin taivaalta sataisi lintuja!

Ruokintapaikan tilanne muuttuu sekunnin välein, siinä ei kauaa paikalla pysytä. Linnuissa on jotain taianomaista ja hypnoottista, niitä seuratessa vaipuu hyvänolon transsiin. 
Toivottavasti samaa tunnetta välittyy teille näiden kuvien kautta. :)


Olen edelleen luonnontieteellisen museon ruokintapaikkaseurannassa mukana. Loppusyksystä museolta tuli edellistalven tulokset. Oli hämmästyttävää, että seurantaan osallistui vain 192 suomalaista. Lähtekää ihmeessä mukaan kirjaamaan havaintojanne, jos vähänkään kiinnostaa! Havaintojen kirjaaminen ei ole vaikeaa.

 Lomakkeeseen ilmoitetaan kahden viikon välein millaista ruokaa on tarjolla (auringonkukansiemeniä, rasvaa, pähkinöitä, leipää jne.) ja arvioidaan kuinka paljon sitä on kulunut talven aikana. Sitten kerrotaan kuinka tehokasta ruokintapaikan havainnointi on ollut (lintuja tarkkailtu muutamana päivänä, 4-9 päivänä tai 10-16 päivänä) ja sitten merkitään lukumäärät mitä lintuja on nähty.

 Minulla on aika suurisuuntaista ruokintaa ja piha on täynnä lintuja, mutta pienelläkin ruokinnalla voi osallistua tutkimukseen. (Tutki samalla miten elämänlaatusi paranee ruokintapaikan perustamisen myötä. ;)

Minulta on kulunut kahteen eri ruokintapaikkaan (metsässä ja kotipihassa) tässä vaiheessa syystalvea kymmeniä kiloja auringonkukansiemeniä, pähkinöitä ja ihraa. Kotipihan ruokintapaikalla (pellon laidalla aukeassa maastossa) talitiaisia on ollut yhtä aikaa parhaimmillaan 40, sinitiaisia 26, viherpeippoja 30, punatulkkuja 2, harakoita 6, keltasirkkuja 10, käpytikkoja 2, harmaapäätikkoja 2, närhiä 4, mustarastaita 7, järripeippoja 6, variksia 2, vihervarpusia 35, naakkoja 10, pikkuvarpusia 12, räkättirastaita 20, hömötiaisia, kuusitiaisia ja peippoja on ollut yksi + naaras- ja koirasvarpushaukan pikaiset käynnit.
  
Eri elinympäristöissä sijaitsevissa ruokintapaikoissa on erilaiset linnut. Metsän ruokintapaikalla valtalintuina ovat hömö- kuusi- ja töyhtötiaiset. Erityisen iloinen olen tuosta urheasta pikku kuusitiaisesta (äärimmäisenä vasemmalla), joka päivä toisensa jälkeen uskaltautuu ylittämään peltoaukean (kun metsästä johtavat viherkäytävät on kaadettu) ja tulemaan tänne asti, vaikka sille ominaisempi paikka olisi metsä.  

Viherpeipot ja pikkuvarpuset yrittävät näyttää mahdollisimman isoilta voidakseen valloittaa toiselta ruokapaikan.


 Kuvassa alalaidassa näkyy talventörröttäjä-nokkonen. Urpiaiset tykkäävät nokkosen siemenistä, mutta urpiaisia ei ole vielä näkynyt.



Aiheeseen liittyviä aiempia kirjoituksiani:
Näin aloitin linturuokinnan: Lintujen lumoa 
Ohjeita ruokintapaikkaseurantaan: Harmittoman näköinen tumppu ei ole vaaraton
Lintujen tunnistamisesta: Taas pihabongaillaan




11. joulukuuta 2014

Joulusekoilu on tauti pahimmasta päästä


Vastaan Luonto-Liiton Krääsätön joulu -blogihaasteeseen ja haastan kaikki mukaan.
Minun jouluni on krääsätön muun muassa siksi, koska en vietä joulua. En usko joulupukkiin, kulutusjuhlaan tai instituutioihin. 

Päätäni puistellen nauran joka puolella vellovalle joulusekoilulle (vaikka melkein tekisi mieli itkeä). Joulusekoilu on tauti pahimmasta päästä. Kaikki joulua viettävät ihmiset tietävät mitä se pahimmillaan voi olla. Joulunaluspäivät painetaan hullun kiilto silmissä kaupoissa ja etsitään lahjoja ihmisille joilla on jo kaikki. Sitten kuljetaan hampaat irvessä, sarvi otsassa ja tuskan hiessä läpi kymmenet eri kyläilypaikat. Ennen kuin soitetaan ovikelloa mutistaan kumppanille toisesta suupielestä: ”Jätetään nää paketit nyt sit vaan nopeasti eikä mennä sisälle… Älä sitten jää suustas kiinni. Kahvia ei ainakaan jäädä juomaan…. Siellä ei viivytä sitten pitkään.” Soitetaan ovikelloa, yritetään nopeasti lyödä kouraan suklaakonvehtirasia ja hyasintti (ja saadaan samanlaiset takaisin) mutta päädytään tilanteeseen jossa lahjanjakoaikataulu mättää ja tuskanhiki pukkaa päälle: ”Ei kiitos enempää, kun just juotiin edellisessä paikassa… No, jos nyt korkeintaan puoli kuppia.” 

Viimein pihalla. Happea! Jösses näitä velvollisuusvierailuja. Kiireesti autolla seuraavaan paikkaan. Auton takapenkillä odottavat kaikki annettavat ja saadut kahvi- ja suklaarasiat, joulutähti- ja hyasinttipaketit. Jos yhtäkkiä muistuu mieleen joku jolle ei hankittu lahjaa, voi antaa jonkun saamansa lahjan kiertoon.

Kun viimein on kaikki velvollisuusvierailut käyty (tai ollaan vielä velvollisuusvierailulla sukulaisella jonka luokse joulupukki tänä vuonna tulee) H-hetki voi alkaa. Lapset odottavat hepulina lahjojen avaamista ja sitten alkaa suurin hepuli, kun lahjat on avattu ja lapset itkevät lelu- ja lahjapaperivuoren alla, kun he eivät saaneet juuri sitä tismalleen oikeanlaista haluamaansa turhaketta. ”Mutta kun mä halusin… buhuu…” Aikuiset käyvät nurkan takana kiskaisemassa kirkasta. Sieltä nurkan takaa viittoillaan toisille, että taskumatissa löytyy ja hetken kaikilla piiloalkkiksilla on niin mukavaa.

Jääkaappi on sullottu täyteen ruokia, jotka ovat niin herkullisia, että niitä syödään vain kerran vuodessa. Jääkaapin ovi tuskin menee kiinni, hyllyt ovat vinossa tavaran määrästä. Närästystä aiheuttavan ja huonosti sulavan lanttulaatikkovuoren takana on rosollin kermakastike, joka pitäisi jaksaa kaivaa esiin. Yksin keittiössä pari päivää riehunut kodin ehtoisa emäntä riemastuu: ”Kukaan ei ole syönyt mun tekemää joululimppua! Ens vuonna en tee mitään, jos ette nyt syö!”

Liikaa vettä ja lämpöä saaneet hyasintit venyvät holtittoman pitkiksi ja kaatuilevat kinkun ja kynttelikköjen päälle. Kukkasipulin ja mitättömän pienen ruukun väliin yritetään iskeä pitkä grillitikku tueksi, jolla uskotaan kumottavan fysiikan lait (ainakin viideksi minuutiksi). Sitten hyasintti tuetaan seinää vasten.

Tapanina mietitään mitä kaikelle ylimääräruoalle tehdään. ”Onneksi muistin ostaa kuivaherneitä, seisoin 50 metriä pitkässä kaupan kassajonossa aatonaattona ja ne osui silmään. Voidaan tehdä jämäkinkusta hernekeittoa!” Pelkkä ajatus ruoasta etoo ja saa ähkyn aikaiseksi.  Moni kaapii tähteet roskikseen. Roskalaatikot ovatkin varsinainen näky ja kertovat joulusta kaiken.

Loppiaisena roskalaatikoiden viereen ilmestyy roskalavoja jonne ihmiset saavat toimittaa tarpeettomaksi käyneet tanskalaiset joulukuusensa (jotta jätehuoltoyhtiö voi polttaa ne ja myydä siitä muodostuvan sähköenergian kovaan hintaan takaisin kuluttajille). Kukahan keksi muutama vuosikymmen sitten muotivillityksen ruveta tuomaan Suomeen tanskalaisia joulukuusia? Luulisi, että sehän on sama kuin yrittäisi myydä eskimoille jääkaappeja. Vaan ei, suomalaisiin upposi kuin häkä. Toisaalta onko se yllätys, kun Suomen metsät ovat avohakkuuaukkoja, joissa kasvaa ruotsalaisia (kyllä!) istutustaimia, jotka hirvet ja myyrät ovat syöneet (koska istutustaimilta puuttuu luontaisesti uudistuneen puun puolustusaineet).  

Unelmamaailmassa kaikki miljoonat joulukuuset kasvaisivat edelleen onnellisesti metsässä ja jokaisessa pihassa KASVAISI ja eläisi oma kuusi, jota ei tarvitsisi kaataa voidakseen ihailla (?) sitä kahden viikon ajan. 

Joulun jälkeen kärsitään kauheasta moraalikrapulasta ja ihmetellään miten se joulu nyt taas tällain meni ja tuli maksamaan paljon enemmän kuin suunniteltiin. Aloitetaan ankara tipaton tammikuu, laihdutuskuuri, pyhät uudenvuoden lupaukset ja kierretään taas kaupoissa katsomassa kuinka kaikki sama krääsä on 70 % alennuksella. Naapuruston hienosti ripustamia jouluvaloja saa ihailla ainakin maaliskuuhun saakka.

Joulu on varmaan keksitty sen takia, jotta ihmiset pysyisivät tiukasti oravanpyörän ruodussa. Kun kaikki sekoilevat, sekoilusta tulee normaalia.

Olisi hyvä, että pikku hiljaa ymmärrettäisiin, että kaikki eivät vietä joulua. Joulua ei todellakaan tarvitse viettää, jos ei itse halua, sanoivat muut siitä mitä hyvänsä.  

***

Krääsätön joulu –blogihaasteeseen kuuluu esittää vaihtoehtoja krääsälle:

  • Auta pelastamaan katoamassa olevat vanhat metsät. Lahjoita pala ikimetsää TÄÄLTÄ 
  • Anna maakotkalle pesäpuu, karhulle korpimaita, suojele luontoa kaivosten ympäristöhaitoilta, tue ilmastonsuojelua, anna saimaannorpalle uimarauha, turvaa suopöllölle suomätäs, sudelle suojaisa taival, liito-oravalle kolopuu, saukolle puhdas puro ja siilille kaveri. Astu aineettomien lahjojen verkkokauppaan TÄÄLTÄ.
  • Anna lahjaksi tulevaisuus, jossa ihmiset ja luonto elävät tasapainossa.