8. lokakuuta 2015

Metsän hoitama



Toimittaja Tarja Hirvasnoro luki kirjani, otti yhteyttä ja halusi kertoa tarinastani lehteen. Tapasimme eräänä lämpimänä syyskuun päivänä ja vuodatin hänelle historiaani usean tunnin ajan. Juttuni rönsyilivät edes takaisin monissa eri elämänvaiheissa ja erottuamme ihmettelin miten ikinä Tarja saa koottua solmuisesta selostuksestani kokonaisuuden. 

Vankalla toimittajan ammattitaidolla tehty juttu on nyt luettavissa uusimmasta lokakuun Kodin kuvalehdestä ja tunnistan itseni jutusta. Toisen iltapäivän vietin valokuvaaja Riina Peuhun kanssa maastossa heittäytyen välillä mustikkamättäille maate. 

Tällaiset haastattelu-valokuvauspäivät ovat aina tosi opettavaisia ja mielenkiintoisia - mutta myös uuvuttavia, kun pohtii avautumistaan julkisuudessa. Toisin kuin monet luulevat lehtijutuista ei makseta palkkioita (sain kyllä herkullisen sushilounaan). Avaudun lehdille ihan "avautumisen ilosta". 

Elämä tuntuu mystiseltä salaisuudelta, jota täytyy kokoajan ratkoa ilman toisten antamaa tukea. Toivon, että elämänkokemuksistani ja kirjojeni tarinoista olisi toisille tukea tai lohtua.  

Taas viisaan Eeva Kilven sanoja, jotka kiteyttävät puolestani ajatukset: 
Se joka säilyy hengissä monen tulen lävitse näkee lopulta paljon, näkee mitä on tuliverhojen ja tuskan takana, siellä minne saakka monet eivät jaksa kulkea. Sen, joka on jaksanut, pitää kertoa siitä.”