30. marraskuuta 2015

Tänään 30.11. vietetään ”Pysy kotona, koska olet terve” -päivää


Jokaisessa päivässä on syytä juhlaan ja melkein joka päivä on jokin merkkipäivä. Tänään 30. marraskuuta vietetään Pysy kotona, koska olet terve – päivää. Sen sijaan, että soittaisi töihin ja sanoisi olevansa kipeä ja jäävänsä sen takia kotiin, pitäisi jäädä kotiin ihan siitä riemusta, että on terve ja on ansainnut rentoutumispäivän. Kuka uskaltaa kokeilla? :)

Kokeilu saattaa aiheuttaa potkut, joten en kuitenkaan suosittele tai yllytä... 


Tällaisten päivien tarkoitus lienee opettaa meitä ajattelemaan laatikon ulkopuolelta ja näkemään kuinka hassusti ja rutiininomaisesti toimimme vanhojen tapojemme mukaan.

Kuumailmapallo ja ruskosuohaukka.
Uudet ajatukset tuntuvat uhkaavilta, vääriltä tai oudoilta. Siksi elämä jämähtää helposti ja erilaiset ongelmatilanteet valtaavat alaa. Kun käännämme ajattelumme päälaelleen, on helpompi tiedostaa tapamme ja silloin ne on helpompi muuttaa.  
Astu tänään rutiinisi ulkopuolelle ja käytä aivojasi uudella tavalla:

Mitä jos muovipussi maksaisi 20 euroa?
Mitä jos lakkaisit soimaamasta itseäsi niin kovasti?
Mitä jos saisit tuntipalkkasi tunneittain tilillesi etkä könttänä kerran kuussa?
Mitä jos sinun täytyisi polkea pyörällä kolme tuntia saadaksesi virtaa tietokoneeseen?
Mitä jos sinun täytyisi tehdä 50 punnerrusta ennen kuin saisit käyttää tietokonetta viihdekäyttöön (= sosiaalinen media, surffailu)?
 

25. marraskuuta 2015

Kansalaisaloite metsien avohakkuun kieltämiseksi lailla



Metsät ovat paljon muuta kuin puuntuotantoa.

Markku ”Marde” Heritty Valkeakoskelta on tehnyt kansalaisaloitteen metsien avohakkuun kieltämiseksi lailla. Hyvä Marde!!  Upea teko, kiitos kiitos kiitos!

Minä en ole äänioikeutettu Suomen kansalainen, joten en voi kannattaa kansalaisaloitetta, voihan nenä. Te joilla kannatus- ja äänestysoikeus on, käyttäkää sitä!  

Kansalaisaloitteen voi allekirjoittaa osoitteessa: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1692

Muistakaa jakaa linkkiä eteenpäin!  :)

Jos aloite saa 50 nimeä kuukaudessa, jää se sinne 6kk:ksi keräämään nimiä. Jos siinä ajassa tulee 50 000 nimeä, niin se menee eduskuntaan käsiteltäväksi. Sekin olisi jo jotain jos asia saisi huomiota ja herättäisi keskustelua, vaikkei asia menisikään läpi. 

Marden metsäaihetta fiilistelevä video:


Muistakaa, että pahan voittoon tarvitaan vain hyvien ihmisten vaitiolo.

22. marraskuuta 2015

19. marraskuuta 2015

Huussiseuralaiset


Minulla on huussin hyllyllä huhtikuussa 2014 VR:n ravintolavaunusta ostamani pieni lasinen tuoremehupurkki. En laittanut sitä kierrätykseen koska keksin että se olisi huussiin kätsy pähkinäjemma jonka sisällä pähkinät säilyvät turvassa hiiriltä (huomaa hiirenpapanat... joku on yöllä käynyt nuuhkimassa purkkia).

Kun menen huussiin, jätän oven auki. Se on merkki.
 
Puolisen minuuttia ja Piip piip piip, huussin viereisen koivun oksilla on tali- ja sinitiaisia odottamassa huussin ovesta maahan lentäviä pähkinöitä. No, missä se pähkinä viipyy? 


Viime viikolla, ”Emo”-orava (tunnistan täällä asuvat oravat naamasta, kropasta ja etenemistyylistä) kiipesi huussin ovenkarmia pitkin ylös ja kurkisti sisään. Se haistoi pähkinän. Yleensä oravat tömähtävät talon viereisestä omenapuusta koivuun ja sieltä huussin katolle ja sieltä tassujen töminällä pohjoispuolen tuomiin ja katajaan. Nyt perinteiseen reittiin tuli muutos, kun Emo tajusi että seinän takana olisi pähkinää tarjolla. 

Orava roikkui ovenpielessä ja nenä kävi. Se odotti kun avasin tuoremehupurkin ja otin pähkinän esiin, sitten se kurkotti itseään pitkälle eteenpäin ja tuuppasin pähkinän suoraan oravan suuhun. Siinä se hassu orkki roikkui ja pupelsi. Sitten se tuuppasi taas ison nenänsä eteenpäin ja odotti seuraavaa suupalaa. Pähkinän se osaa ottaa hellääkin hellemmin hampaisiinsa. Joskus se haistelee sormiani ja ihan varo-varovasti kokeilee hellällä pikkunäykkäsyllä olisivatko sormenikin syötävää. Oravan näkö ei ole kummoinen, mutta hajuaisti sillä on huikea.  
Lapsena täällä oli isoisoisäni rakentama huussi, jossa oli kaksi istuinreikää: iso aikuisille ja pikkureikä äidilleni, pikku-Marjatalle. Kun minä olin pieni, meillä oli tapana käydä äidin kanssa yhdessä huussissa. Oli meidän vitsi, että äiti istui silloinkin pikkureiällä, olihan se varta vasten hänelle tehty.

Mukavia huussiseuralaisia ei voita mikään.