27. huhtikuuta 2018

Erityisherkkyydestä


Tutustuin erityisherkkyys-käsitteeseen tohtori Elaine Aron The Highly Sensitive Person –kirjan kautta vuosia sitten ennen kuin se julkaistiin suomenkielellä. Erityisherkkyydessä ei ole kyse trendistä, oikusta tai erikoisuudentavoittelusta, että olisi cool olla erityisherkkä, vaan se on persoonallisuuden piirre jonka kanssa synnytään - ja jota liian harvoin ymmärretään.


Usein saa kuulta toisilta vähätteleviä kommentteja ”Oletpa säikky. Miksi olet niin väsynyt? Mikä sinua vaivaa?” Erityisherkkyys-piirre ei ole kovin tuttu ilmiö kulttuurissamme vieläkään, sillä erityisherkkyys ei näy päällepäin. Sen vuoksi erityisherkät luokitellaan helposti ujoiksi, ahdistuneiksi ja rajoittuneiksi tai ominaisuus sekoitetaan sosiaalisten tilanteiden pelkoon tai sisäänpäinkääntyneisyyteen.

Yle Areenalla on vielä jonkun aikaa katsottavissa Tiededokumentti: Erityisherkät.  

Aihe on niin tärkeä. Toivon, että tietoisuus erityisherkkyydestä lisääntyisi ja haluan omalta osaltani edistää sen tunnettuutta. Sen vuoksi kirjoitin auki ko. dokumentissa kerrottuja tietoja ja haastatteluja, ettei tieto katoaisi, kun ohjelma poistuu Areenalta. Samalla he jotka eivät ehdi katsoa tunnin kestävää ohjelmaa saavat tästä blogipostauksesta yhteenvedon.

Tämä postaus on pitkä. Sen koostamiseenkin meni kauan, mutta se kertoo asian tärkeydestä minulle.

Vaikka tiedän varsin hyvin, että olen erityisherkkä, se aina välillä pääsee jotenkin unohtumaan. Sitten alan kipuilla ulkomaailman vaatimusten kanssa ja tuskailen mitä kaikkea ihmiset odottavat minulta tai mitä kaikkea he itse suorittavat. Katsottuani Erityisherkät-dokumentin muistan taas, että saan olla juuri sellainen kuin olen ja sillä hyvä. Kaikkien ei tarvitse minua ymmärtää. Riittää että ymmärrän itse itseäni. Siinäkin on joskus tarpeeksi haastetta...


Dokumentin sanoma tekstipoiminnoin ei tietenkään aukea samoin kuin television tarjoaman oheiskuvan kera ja haastattelujen ”puhuvia päitä” on hankala referoida, mutta yritetään. Olen pätkinyt postausta perhosten ja kasvien valokuvilla, että pitkää tekstiä jaksaisi lukea paremmin. Näytöltä lukeminen on yleensä niin raskasta. Tästä se lähtee:

**
Tohtori Elaine Aron on tutkinut erityisherkkyyttä jo vuosienkymmenien ajan. Alkuun vaikutti siltä, että se liittyy sisäänpäinkääntyneisyyteen. Pian kuitenkin selvisi että kyse ei ollut samasta asiasta, sillä 30 prosenttia erityisherkistä haastateltavista olivat ekstroverttejä eli ulospäinsuuntautuneita. 

Elaine Aron seurasi samaan aikaan tehtäviä tutkimuksia lasten ja eläinten temperamenteista. Biologit ovat havainneet erityisherkkyyttä ihmisillä ja yli sadalla eläinlajilla. Kunkin lajin yksilöistä erityisherkkiä on noin 20 prosenttia. Piirre auttaa lajeja selviytymään tarkkaavaisuutta vaativissa tilanteissa. Elaine Aron ymmärsi että 20 prosenttia eläinlajin yksilöistä ei mitenkään voi olla viallisia tai haitata lajin selviytymistä vaan se on tarkoituksenmukainen.

Elaine Aron kehitti käsitteen erityisherkät.

Erityisherkillä aikuisilla oli luonteenpiirteitä joiden kehityspsykologian tutkija Jay Belski oli nähnyt aiheuttavan herkkyyttä tutkimissaan lapsissa. Lapsilla oli kielteisiä tunteita ja haastava temperamentti eli heidän hermostonsa oli hyvin herkkä.

Psykiatrian tohtori Tom Boyce sanoo, että osa lapsista reagoi erityisen herkästi biologisista syistä. Alttius syntyy geenien ja ympäristön yhteisvaikutuksesta. Jo sikiöaikana lapsi aistii ympäristöään johon hän tulee syntymään ja reagoi siihen.

Aikuiset, lapset ja eläimet antavat kolme näkökulmaa erityisherkkyyteen ja kaikki eri tutkimuslinjat päätyivät erityisherkkien suhteen samaan tulokseen. Erityisherkkyys ei ole vika, tauti tai oireyhtymä vaan se on osa persoonallisuutta ja piirteellä on myös omat hyvät puolensa.

”Erityisherkillä on sekä etunsa ja haittansa. Piirteen ydin ei ole yliherkkyys vaan syvällinen asioiden käsittely.” Tutkimusprofessori Arthur Aron

USA:n terveysviraston tutkimusprofessori Stephen Suomi on tutkinut tätä piirrettä reesusapinoilla. ”Voimme nähdä selviä yhtäläisyyksiä niissä ihmisissä joita kutsutaan erityisherkiksi ja niissä apinoissa joita kutsumme hermostuneiksi (engl. uptight). Kummatkin reagoivat herkästi ympäristön pieniin muutoksiin ja huomaavat sellaisia muutoksia joita lajitoverit eivät huomaa tai jättävät huomiotta.”

Tämä vaikuttaa osittain johtuvan geneettisistä eroista. Herkkyydentutkijat ovat saaneet samoja tuloksia vaikka tutkittavat ja termit olivat erilaisia. Elaine Aronin tutkimuskohteina ovat aikuiset ja prosessit ja hän on hyödyntänyt aivokuvantamisia ja kyselytutkimuksia. Aivokuvauksissa on todettu että erityisherkkien aivot aktivoituvat enemmän kuin muiden. 

Aron tiivistää erityisherkkyyden neljään tunnusmerkkiin, joista voidaan käyttää lyhennettä EVÄS (engl. DOES)
E = emotionaalinen reaktiokyky (D = depth of prosessing)
V = vivahteiden vaistoaminen (O = overstimulation)
Ä = ärsykkeiden liiallisuus (E = emotion and empathy)
S = syvällinen käsittely (S = sensitivity)

Näistä tunnusmerkeistä tärkein on informaation syvällinen käsittely. Siitä johtuu erityisherkkien käytös. Tätä syvällistä prosessia ei kuitenkaan voi nähdä. Sen vuoksi erityisherkät leimataan herkästi pelokkaiksi, vaikka se ei pitäisi paikkaansa.

Hiljaista lasta luullaan usein ujoksi. Ujous on sosiaalista vaivaantuneisuutta. Se sekoitetaan helposti herkkyyteen, koska herkistä ihmisistä tulee usein ujoja. Koska erityisherkät kuuluvat vähemmistöön, heitä kohdellaan usein toisin kuin muita. Lapsen erityispiirteet voidaan käsittää väärin. Lapsessa nähdään autismin tai Aspergerin oireyhtymän piirteitä, kun hänellä ei ole kumpaakaan. Lapsi on vain erityisherkkä. Joskus ujous voi johtua sosiaalisten tilanteiden pelosta. Myös autismi aiheuttaa ylivirittyneisyyttä. Joskus oireet viittaavat muuhun, aina ei ole kyse erityisherkästä lapsesta. Lasten tutkituttaminen antaa lisää tietoa tästä. (Tämän ohjelman perusteella ei voi tehdä diagnooseja eikä hoitaa fyysisiä tai psyykkisiä oireita. Sen tekee terveydenhuoltohenkilöstö.)

Elaine ja Arthur Aronin tiimin tutkimukset osoittivat, etteivät erityisherkät pysähdy uusissa tilanteissa ujouden tai pelon takia, eivätkä he lyö jarruja päälle sosiaalisissa tilanteissa. Heillä aktivoituvat ne aivojen osat, joihin liittyy tietoisuus, syvällinen käsittely, samaistuminen toisen tunteisiin ja emotionaalinen merkityksellistäminen. Silloin he pystyvät vastaamaan tarpeisiin tarkasti.

Aivojen mantelitumakkeet aktivoituvat pelosta ja ahdistuksesta, ne eivät aktivoituneet erityisherkillä tutkimuksen aikana, joka selventää että erityisherkät eivät ole sosiaalisesti vaivaantuneita eivätkä ujoja. Sen vahvistavat muutkin tutkimukset ja sen ansiosta yhä useampi alkaa ymmärtää mistä tässä piirteessä on kyse.


Ylivirittyminen
Osa syvällisestä käsittelystä ei ole tietoista, vaan intuitiivista. Erityisherkkä voi tietää asioita vaistonvaraisesti, tietää asioita tietämättä miten ne tietää.

Jos aistii ympäristöä syvällisesti ja perinpohjaisesti hermosto ylivirittyy helposti. Se saattaa turhauttaa ja hämmentää erityisherkän läheisiä.

”Saatan kuormittua oikeastaan mistä tahansa. Syynä voi olla niinkin arkinen asia kuin kadulla kävely. Ohi ajavista autoista tuijotetaan. Olen erittäin tietoinen kaikesta.” Opiskelija Dani Korsh

Erityisherkkä joutuu hakemaan tasapainoa. Miten paljon jaksaa olla mukana ja milloin on vetäydyttävä.

”Ärsytyskynnyksemme on hyvin matalalla. Näemme ja koemme asioita. Havainnoimme ja käsittelemme asioita perinpohjaisesti. joudumme tasapainoilemaan jotta pystymme toimimaan ulkomaailmassa.” Fysioterapeutti Susan Kawamoto

Erityisherkillä on paljon annettavaa. He ovat uteliaita, usein hyvin luovia mutta he tarvitsevat häiriötöntä omaa aikaa. 

Laulaja-lauluntekijä Alanis Morisette on malliesimerkki erityisherkästä. Moni tähti palaa loppuun.

”Toisaalta piirteeni nähtiin positiivisena lahjana jota muut pyrkivät suu vaahdossa hyödyntämään. Samaan hengenvetoon piirrettäni pidettiin kuitenkin haittana, joka teki minusta hankalan. Kun syvällisiä tunteita ei kerran suvaita, olen sitten tarpeita vailla oleva robotti. Monen mielestä asenteessani oli korjaamisen varaa. Olin liian paljon kaikkea, liian herkkä, liian tunteellinen... Ajattelin ennen, että muut eivät hyväksy luonnettani. Toisaalta piirteeni ansiosta olin saavuttanut jotain arvokasta. He halusivat piirteeni hedelmät, mutta eivät piirrettäni. Oli mielenkiintoinen yhdistelmä olla ihailtu ja vieroksuttu erityisherkkyyteni takia. (...) Elämäntapani ei ollut pitkään aikaan sopiva erityisherkälle. Kuinka olen vielä hengissä?  Aina välillä romahdin mutta pidin sen omana tietonani, etten olisi vaivaksi. Menin lujaa taas kuukauden kaksi kunnes romahdin taas. En ollut tarpeeksi kypsä enkä kokenut levätäkseni päivän tai pari keikan jälkeen vain mennä viipotin seuraavaan haastatteluun, keikalle tai kuvauksiin. Se oli rankkaa keholle. Minusta tuli työnarkomaani. Olen ollut nyt toipumassa siitä jonkunkin aikaa. Kappaleessani That I would be good (= Että kelpaisin) pohdin erityisherkkyyttäni. Kotini oli kuin rautatieasema. Olin ylivirittynyt ja piilouduin kaappiin kirjoittamaan sen laulun.”

Ylivirittyneisyys on erityisherkkyyden haittapuoli. 

Empatia ja emotionaalinen reaktiokyky
Tunteellisuus ei ole järjen puutetta. Yleensä tunteet johtavat parempaan ajatteluun, koska pohdimme tarkasti vain niitä asioita joilla on meille merkitystä.

”Kun tutkii tunteita, hämmästyy. Ihmisten tunteiden suuruus, ja tiheys kuinka usein he herkistyvät, vaihtelee.” Tunteidentutkija Robert Levenson

Monet erityisherkät kertovat itkevänsä helposti. Se johtuu informaation perinpohjaisesta työstämisestä. Muut eivät ehkä liikutu samassa tilanteessa, koska he käsittelevät asiaa pintapuolisesti.  Erityisherkkien aivot aktivoituvat enemmän empatiakykyyn liittyvillä alueilla.

”Kun astun huoneeseen, tiedän mitä muut tuntevat. Tiedän, jos jollain on ollut huono päivä tai riita vaimon kanssa. Se voi olla musertava kokemus. Välillä en voinut lähteä kotoa lainkaan. On silti upea aistia pieniäkin vivahteita joita toiset eivät tunne. Voin toimia maailman tuntosarvina kirjoitusteni kautta.” Madisyn Taylor

Empaattinen tajuaa, miltä toisesta tuntuu ja haluaa auttaa. herkkä aistii, mitä asiakkaat, oppilaat tai potilaat tarvitsevat, ennen kuin he tajuavat sitä itsekään. 

Vivahteiden vaistoaminen
Aivojen osat, joilla ymmärretään hienovaraisia vihjeitä aktivoituvat erityisherkillä helpommin.

”Erityisherkät huomaavat enemmän yksityiskohtia omasta elinympäristöstään. Eivätkä he vain huomaa enemmän asioita, vaan yhdistävät nämä huomionsa informaatioon, jota ovat keränneet elämänsä aikana. Koska erityisherkät ovat aina tehneet enemmän huomioita ja pystyvät yhdistämään tämän informaation, heillä on usein ainutlaatuisia, uusia ideoita.” Tutkija Jadzic Jagiellowicz

Luovuus on ideoiden yhdistämistä uudella tavalla. Uusien ideoiden yhdistely voi johtaa tutkimuksen läpimurtoon, mullistavaan taiteeseen tai maailmaa muuttaviin oivalluksiin. Kaikki luovat ihmiset eivät ole erityisherkkiä, mutta erityisherkkien ominaisuudet edistävät luovuutta. 

Erityisherkillä on myös tavallista aktiivisempi aivosaareke. Aivosaareketta kutsutaan tietoisuuden tyyssijaksi, koska se yhdistää sisäiset ja ulkoiset kokemukset. Erityisherkät ovat ikään kuin jossain määrin tietoisempia kuin muut. Monet tutkimukset vahvistavat herkän aistitiedon prosessoinnin.

Erityisherkän persoonallisuus rakentuu näille EVÄS/DOES-tunnuspiirteille etenkin lapsena. Ympäristö vaikuttaa häneen tavallista enemmän. Ei ainoastaan huonot vaan myös hyvät asiat.

Jos erityisherkkä altistuu vahingolliselle ympäristölle, hän masentuu keskimääräistä helpommin. Ikävät kokemukset vaikuttavat häneen erityisen syvällisesti. Toisaalta jos erityisherkkä saa ympäristön tukea, kuten terapiaa tai yhteiskunnan tukea, hän hyötyy siitä erityisen tehokkaasti.

Herkkyys ympäristölle on eräs ihmisen ja monien muiden lajien perusominaisuuksia. Piirre on meille niin tuttu, ettei sitä tule ajatelleeksi. Toisiin ihmisiin kokemukset vaikuttavat syvemmin ja ympäristöstä tulevan tiedon käsittelyssä on eroja. Toiset ovat enemmän, toiset vähemmän, herkkiä.

Erityisherkkiä on yhtä paljon miehissä ja naisissa. Useimmissa kulttuureissa miesten odotetaan kätkevän tunteensa. Se on rankkaa erityisherkille pojille. Ei saa näyttää pehmeää puolta, pitää karaistua, eivätkä he mahdu ahtaaseen poika-muottiin.

”Kun vanhempi ei ole erityisherkkä eikä oivalla lapsensa erityisherkkyyttä, hän yrittää patistaa lasta reippaammaksi. Silloin lapsi kokee, ettei ole hyvä sellaisena kuin on. Vanhempi ei hyväksy sitä, että lapsi tarvitsee aikaa. Silloin lapsesta tulee epävarma vanhempaansa kohtaan. Silloin hän on vielä vähemmän läsnä kuin muuten olisi.” Psykologi Lise August

Perheellä on väliä
Monet erityisherkät ovat kokeneet, ettei heitä ole ymmärretty lapsena, ja he työstävät näitä kokemuksia ja käyttävät paljon aikaa ymmärtääkseen itseään aikuisena.

 ”Tiesin, että jos jotkin asiat otettaisiin huomioon, voisin olla paras itseni ja voisin tasaisen hyvin. Olin joutunut lapsena häpeämään jotain minkä nyt näen lahjana ja upeana piirteenä. Ympäristön tuki olisi helpottanut taivaltani. En olisi hävennyt itseäni.” Alanis Morisette

Alanis Morisette haluaa edistää ”kiintymysvanhemmuutta”, hänen poikansakin on erityisherkkä. Tärkeää on kunnioittaa lapsen tunteita ja antaa niille tilaa. Hän suojelee lasta ylivirittymiseltä. Morisetten mies ei ole erityisherkkä, joten hän voi ottaa ohjat kun Alanis haluaa vetäytyä.

”Jos erityisherkän lapsen elämä pilataan, se tulee kalliiksi. Heille voi tulla masennusta, ahdistusta ja ongelmia koko elämän ajaksi. Jos taas erityisherkkiä kohdellaan hyvin, heistä tulee tuotteliaita ja ajattelevaisia. Yhteiskunta tarvitsee syvällisiä ajattelijoita, jotka ymmärtävät myös tunteita. Heillä on hyvä sydän, syvällinen mieli ja vivahteiden tajua. Me tarvitsemme enemmän sen kaltaisia ihmisiä kaikkialle.” Elaine Aron

Työpaikalla
Kaikki työpaikat eivät tuo erityisherkän parhaita puolia esiin. Silloin organisaatio voi menettää työntekijänsä ja yhteiskunta menettää valtavia voimavaroja. Työpaikat ovat kuin perheitä. Kaikki eivät ole onnellisia. 

Erityisherkät kärsivät enemmän huonoista esimiehistä ja kollegojen nurjista asenteista. Silloin erityisherkkä voi kokea että hänen on otettava lopputili. Erityisherkän keskeisin ongelma on ylivirittyneisyys etenkin töissä. Esimiesten on todettu olevan erityisen tyytyväisiä erityisherkkiin. 
Herkkien työviihtyvyys on kuitenkin kehnointa.

”Kun tapahtuu jotain ikävää, erityisherkät tapaavat reagoida siihen ylivirittyneesti. negatiivisuus vaikuttaa heihin voimakkaasti. Yritykset ja esimiehet eivät aina ole oivaltaneet, että erityisherkät tarvitsevat tukea. Erityisherkkien pitää varoa loppuunpalamista ja pitää puoliaan, koska yleensä heitä arvostetaan.”

Kiire vain lisääntyy, mutta erityisherkät pysyvät menossa mukana jos työpaikalta saa muutaman asian: vähän omaa rauhaa ja hiljaisuutta ja hiukan positiivista vahvistusta. Herkät ihmiset poimivat palautteista kritiikin, jotta voivan parantaa suoritustaan.

Elaine Aron on huomannut, että erityisherkän työpaikka vaihtuu usein. Joskus he vaihtavat alaa, usein he ovat yrittäjiä.

”Tajusin että minun pitäisi kanavoida herkkyyteni ja tarmoni itseni näköisen uran luomiseen. Silloin voin vaikuttaa asioihin nopeasti. En joudu rajoittamaan itseäni yhteen yhtiöön enkä yksittäisen yhtiön johtamistapaan. Voin valita asiakkaani. Olen vapaa, mutta yrittäjyydessä on riskinsä. Toisaalta minulla on huimasti vapautta. Vapaus on minulle elintärkeää. Yhdistämällä tarmoni, toiveeni ja herkkyyteni olen räätälöinyt itselleni sopivan työn. ” John Hughes Haunting a CEO -kirjan kirjoittaja

Hughesin mielestä erityisherkät sopivat johtajiksi, koska he huomaavat kaiken, väistyvät ja antavat tiimissä toisen loistaa. Heillä on myös luontainen kyky sanoa ja tehdä oikeat asiat oikeaan aikaan. 

Tohtori Maike Andresen tutki erityisherkkien motivaatiota ryhtyä johtajiksi ja auttaa yrityksiä huomaamaan ja käyttämään erityisherkkien vahvuuksia jotta syntyy kaikkia hyödyttävä ympäristö.

”He eivät pelkää, heillä on monia vahvuuksia. (...) Kun puhutaan erityisherkkyydestä, on vaarana että jotkut luulevat, että vaadimme jotain vähemmistölle ja että he tarvitsevat erityishoitoa tai kohtelua. Se ei ole totta. Erityisherkkyys on vain piirre muiden joukossa. 20 prosentilla se on, 80 prosentilla ei. Tärkeämpää olisi miettiä miten yhdistämme näiden ryhmien vahvuudet jolloin voimme hyötyä toistemme persoonallisuuden piirteistä. organisaatiot tarvitsevat molempia piirteitä.”

Mitä erityisherkkien pitäisi tietää?
Retriittien ohjaaja Jacquelyn Strickland käyttää erästä kielikuvaa:

San Franciscossa on moottoritie 101. Kutsun valtakulttuuria päätie sataykköseksi. Siellä mennään kuudella kaistalla ja on kiire ja tavoitteita, pyrkyreitä ja pätijöitä. Se ei toimi erityisherkälle. Opetan heille, että moottoritien varrella on heille oma ramppi, meidän oma, jossa on jokaisen oma nimi. Omasta rampista pääsee henkiselle matkalle.”

Kun löytää oman herkkyytensä, löytää sisimmästään todellisen minänsä. Tämä on kuitenkin myös tieteellinen taival, johon koko kulttuurimme saa osallistua.

”Erityisherkkien onneksi lukuisat tieteelliset tutkimukset antavat käsitteelle tukea. Ne liittävät erityisherkkyyden osaksi psykologiaa. Tämä on hienoa, sillä jos suuri yleisö tutustuu erityisherkkyyteen ja omaksuu tämän idean, se hyödyttää kaikkia.” Psykologian tohtori Camille Wortman


”Minulle herkkyyteni on kuin supervoima. Tämä on parasta aikaa elämässäni kun tiedän nyt kuka olen. Herkkyys ei ole vika, koska sen avulla saan yhteyden toisiin. Minunlaisia on muitakin. On helpompi hyväksyä itseni.” Opiskelija Dani Korsh

”Monet erityisherkät ovat kulttuurimme edelläkävijöitä, pioneereja, ja oraakkeleita, jotka näkevät kulttuurimme tulevaisuuteen. ” Gary Linker

”Erityisherkkänä toivoisin maailmalta armoa. Armoa ja keskinäistä kunnioitusta. Ihmiset voisivat arvostaa sitä, miten paljon me erityisherkät annamme itsestämme muille.” Alanis Morisette


”Erityisherkkyys hyödyttää sekä erityisherkkiä itseään että muuta väestöä. Erityisherkkä hyötyy hyvästä ympäristöstä ja myös kärsii huonosta eniten. Nyt 80 prosenttia väestöstä huomaa erityisherkät, kun he ovat `yliherkkiä´. Vain lähipiiri tietää erilaisuudesta ja että he kasvoivat tuntien itsensä virheellisenä. Taustastaan riippumatta erityisherkät näkevät vihjeitä tulevasta ja ajattelevat asioita syvemmin kuin muut. 

Maailma käy läpi suuria muutoksia. Jotkut niistä ovat pelottavia eikä kaikkia ymmärretä täysin. Nyt tarvitaan herkkiä mieliä ja sydämiä, eli haastateltujen kaltaisia ihmisiä tutkimaan ja pohtimaan maailman tilaa. Heitä tarvitaan kipeästi.

Erityisherkille sanon: tuo äänesi kuuluville. Anon sinua: tuo ajatuksesi julki. Puhu. Tiedät olevasi hyvässä seurassa. Voimme tukea toinen toisiamme. Et ole ainoa.” 
Elaine Aron


23. huhtikuuta 2018

Tiedätkö sinä mitä kaikkea punatulkut syövät?


BirdLife:n Tiira-lehdessä etsitään havaintoja puista ja pensaista, joiden siemeniä punatulkut syövät. Jos olet havainnut mitä punatulkut syövät (siis muuta kuin ruokintapaikan siemeniä), tsekkaa Tiira-lehden sivulta 21 ohjeet ja lähetä vastauksesi 1.5. mennessä. https://issuu.com/birdlifesuomi/docs/birdlife_2_2018_verkkolehti

Minä osallistuin ja lähetin tällaisen vastauksen: 

Asun maaseutumaisessa ympäristössä peltojen ympäröimänä rantaluhdan äärellä, metsään on matkaa 200 metriä pohjoisen suuntaan ja noin 400 metriä etelän metsään. Pihassani on kaksi metsävaahteraa (ja paljon muutakin puustoa rantapenkereellä). Punatulkkujen tapana on tulla metsästä ja ylittää aukeat pellot päästäkseen ruokailemaan vaahteransiemenillä.

Punatulkut saapuvat aina aamulla syömään, yleensä jo hiukan hämärän aikaan. Tämä kuvio toistuu siementen kypsymisestä asti elo-syyskuun paikkeilta ja jatkuu niin kauan kuin siemeniä riittää, joskus tammi-helmikuullekin, ellei kova tuuli tai lumisade ravista siemeniä irti aiemmin. (Tai jos on huono siemenvuosi niin tietysti paljon aikaisemmin.)


Odotan aina punatulkkujen saapumista, niitä niin harvoin muuten täällä peltojen keskellä näkee, satunnaisesti vaan ruokintapaikalla.

Punatulkut ovat vaahteroissa yleensä tunnin kaksi ruokailemassa. Ne taidokkaasti poimivat siemenen oksasta ja pyörittelevät ja purevat siementä nokassaan niin että siemenen lenninsiipi tipahtaa irti. Hauskaa katseltavaa.

Punatulkkujen ruokailu vaahteroilla syystalvisin on toistunut vuodesta toiseen (ainakin 6 vuotta), eli punatulkut tietävät hyvin nämä elinalueensa vaahterat.
Mukava lukea punatulkkukyselyn tuloksia sitten syksymmällä.
 
Nyt muuten pihan vaahtera valuttaa mahlaa ja sitä käyvät juomassa monet lintulajit ja oravat. Minäkin olen maistanut. Makeaa on. Yöpakkasten jälkeen mahla on aamusin hetken jäässä. 
Muutama viikko enää ja vaahterassa käy jo melkoinen surina ja hurina. 
Vaahteran vuodenkierto on minusta mielenkiintoista seurattavaa.
Kesäkuun puoliväliin mennessä keltaiset kukat ovat muuttuneet jo ihan siementen näköisiksi.


Syksyllä vaahterassa moni eläin hamuaa sapuskaa...orava piilottelee.
Suosittelen vaahteraa pihapuuksi, se tuo muassa paljon iloa ja luonnonrikkautta - ja niitä punatulkkuja! :)