Sivut

24. lokakuuta 2015

Joskus ei tarvitse tehdä yhtään mitään




Ensi yönä palataan taas talviaikaan ja kelloja siirretään tunti taaksepäin. Suomi oli ottamassa kesäajan käyttöön jo vuonna 1922, mutta sitä ei pidetty tarpeellisena valoisien kesäöiden takia. Valoisat kesäyöt eivät Suomesta kadonneet, silti kesäaikaan siirryttiin 35 vuotta sitten vuonna 1981. 

Kesäajan tarkoitus (nyt siis palataan normaali-aikaan) oli siirtää valoisa tunti aamun sijasta iltaan, jolloin säästyisi energiaa. Siis sähköä. Ihmisten energiaa se ei ole säästänyt. Eikä Suomessa sähköäkään. Pohjoisen maantieteellisen sijaintimme vuoksi illat ovat valoisia jo maaliskuussa (ja nykyään lamput ovat energiasäästömallia...).

Tärkein syy kesäajan käyttöön Suomessa on kuulemma ollut pysyä samassa tahdissa muiden EU-maiden kanssa. Yhteydenpito muihin maihin olisi aiheuttanut ongelmia, jos aikaero eri maissa olisi erilainen kesällä ja talvella. Mihin maapallon aikavyöhykkeet katosivat?

Kesä- ja talviajan vuorottelu on esimerkki järjettömistä päätöksistä, jotka on tehty talouden takia, ihmisestä ja luonnollisesta ajan- ja vuodenkierrosta piittaamatta. Hyötyjä ei ole syntynyt, vaan haittoja ja kuluja, silti huonoa päätöstä ei ole pyörretty.

Normaaliaikaan palaaminen aiheuttaa nyt syksyllä sen, että aamut pimenevät jolloin elimistön sisäinen kello ja melatoniin eritys menee sekaisin ja kaamoksen vaikutukset voivat voimistua.   

Tutkijat ovat todenneet, että kellojen siirtäminen on todellinen terveyshaitta. Vuorokausirytmin muutokset ja uuden unirytmin omaksuminen on vaikeaa. Uniliiton mukaan viimeisen 30 vuoden aikana keskimäärin nukutun unen pituus on lyhentynyt 18 minuuttia ja huonosta unesta on tullut uusi kansantauti, jonka kustannukset yhteiskunnalle ovat suuria. Unen ja rytmin muutosten arvioidaan lisäävän mm. sydänkohtausten, työtapaturmien ja liikenneonnettomuuksien riskiä.

Ihmetyttää, että jatkamme hölmöläisten peiton jatkamista (tai säkillä valoa pirttiin kantamista). Kellojen siirtelyyn ei ole perusteita. Voi kun päättäjät saisivat joskus nopeita päätöksiä aikaiseksi, pysyisimme normaaliajassa, eikä ensi keväänä tarvitsisi enää siirtää kelloja. 

Elämässä pätee sellainen sääntö, että usein parhaat ratkaisut ovat yksinkertaisia. Joskus ei tarvitse tehdä yhtään mitään ja se - mitääntekemättömyyden tila - edistää olennaisesti hyvinvointiamme.


Edit (saman päivän iltana): Tajusin juuri ajatusvirheeni: huomennahan on tähän illasta aikaan pimeämpää, aamulla valoisampaa! (Yli 70 kertaa kellojen siirtelyä tehnyt enkä vieläkään muista...) Yhtä kaikki, pääpointtini oli, että kellojen siirtely on hölmöläisten hommaa. Me ihmiset teemme joskus elämästämme turhan hankalaa, kun kikkailemme ties minkä asioiden parissa. Tietynlainen toimettomuus on monessa asiassa paras ratkaisu. Kuinka paljon yksinkertaisempaa kaikki olisi, kun ei olisi esimerkiksi tällaisia kellonsiirto-operaatioita eikä siitä aiheutuvia lieveilmiöitä (kuten vaikkapa tällaisia blogipostauksia, hih hih).
Edit 26.10:  S. vinkkasi (kiitos!): Parhaillaan kerätään nimiä kansalaisaloitteeseen kellojen siirtelyn lopettamiseksi. Aloite löytyy kansalaisaloite-sivustolta.. 
Edit 7/2019: Edellä mainittu kansalaisaloite keräsi tuolloin melkein 34 000 nimeä, eli ei riittävästi. 
Onneksi tänä vuonna tehtiin uusi kansalaisaloitekeräys, joka keräsi vaadittavat 50 000 nimeä. On toiveita että joskus päästään eroon tästä vuosikymmenien erehdyksestä.

22. lokakuuta 2015

Kumarrus Ketunkivelle

"Ölkkitölkin" korkista Ketunkiveen eli aasinsillasta toiseen... ;)


Hämeenkyrön Sasiin perustettiin pari vuotta sitten uusi Ketunkivi muistoksi vanhan hävitetyn tilalle. Kivi muistuttaa Ketunkiven selvinnäkijänaisesta Miinasta (ja Eevasta ja Mariasta - parantajanaisia oli kolmessa polvessa). He olivat tunnettuja ulkomaita myöten.
"Maino" tuo viimeinen lause. Niin tyypillinen tapa ajatella. Tie ei koskaan voi mukamas kiertää kiveä tai hienoa puuta. (Tässä maassa, tuntuu.)


Kerrotaan, että Eevalle piti viedä viinapullo, jos tahtoi saada apua. Eeva opetti rohtotaitonsa tyttärelleen Marialle, joka toimi myös paarmuskana eli kätilönä. Särkyihin käytettiin mm. muurahaisten nesteitä, iilimatoja ja tiineen hevosen virtsaa.



Miina oli taitava hieroja ja hänellä oli taito pysäyttää verenvuoto katseella. Jos jokin tavara tai eläin oli hukassa, käännyttiin Miinan puoleen, joka osasi kertoa niiden kohtalosta.