Sivut

31. lokakuuta 2021

Puolet pois

Ystäväni vinkkasi Anna minulle atomipommi -runopamfletista. Kirjailija Reino Rinne kirjoitti näitä ajatusproteeseiksi kutsumiaan runoja yli 50 vuotta sitten vuonna 1970. Pysäyttävää. 

 

Puolet pois

Jos malttaisimme mielemme

ja tyytyisimme hieman vähempään,

hiljentäisimme vähän vauhtia

ja silmäilisimme ympärillemme,

jos tekisimme parannuksen

säilyisi maapallo elinkelpoisena

parin seuraavan sukupolven ajan.

Jos oikein todella järkiintyisimme

maa saattaisi selviytyä ja säilyä

elinkelpoisena iäisyyteen.

 

Mutta meiltä vaadittaisiin paljon,

meidän pitäisi kieltäytyä

kohottamasta elintasoamme,

punnertamasta sitä joka vuosi

uuteen häikäisevään ennätykseen.

Sehän olisi kuitenkin yhtä kuin

kieltää kroonista juoppoa juomasta

tai huippukuntoista juoksijaa

tekemästä uutta maailmanennätystä.

 

Pitäisi jättää ostamatta joka toinen auto

televisiovastaanotin pakastekaappi,

joka toiset kengät ja sukkahousut,

joka toinen turkki ja käsilaukku

ja hankkia vain joka kolmas puku ja hattu,

hame aamutakki tohvelit aluskerrasto.

Hylkäämme kaiken viimeistään puolipitoisena.

 

Pitäisi aina vaatia luonnontuotteita

synteettisistä kuidusta valmistettujen

ja muiden liian ikuisten asemasta.

Pitäisi hankkia vähemmän verkkoja

eikä juuri ensinkään muoviveneitä,

vähemmän lasikuituvapoja kuten myös

ikuisesti kestäviä mutta ainoastaan

hetken tallella pysyviä siimoja.

 

Vuoden 1998 kesällä ei kukaan voi mennä

Koillismaan kuuluisille kalapaikoille,

jos sinne silloin enää on menijää tai

mitään kalastuksellista asiaakaan

(kalaa ainakaan ei ole);

pudonneiden ja poisheitettyjen

ikisiimojen ja lahoamattomien

pyydysten ryteikkö käy kuin käykin

ylipääsemättömäksi.

 

Hyvät läsnäolijat.

Kukkien käyttöä meidän tulisi lisätä

(puutarhakukkia, ei kestokääreissä)

ja ystävien joukon saisimme nykyisestä

kymmen mutta mieluimmin satakertaistaa.

 

 

Vähemmän hyvinvointia enemmän elämää

I

Kapinoin luonnon puolesta

– luonnon joka on myös meissä –

ihmistä vastaan.

Hän on riistäytynyt irti luonnosta,

häpäisee ja sotkee sitä.

Ei niin kuin sika

vaan kuten ihminen.

 

II

Jos me vaikka hajoittaisimme maapallon,

emme voisi tuhota sen osia,

pakottaa niitä lähtemään pois

maailmankaikkeudesta,

tulemaan kerta kaikkiaan olemattomiksi.

 

III

Mitä me teemme tulevaisuudella

ellei meitä itseämme enää ole?

 

IV

Meidän on aika luopua lopullisesti

väärinkäsityksestä, jonka mukaan

ihminen on luomakunnan herra.

 

V

Samalla kun me määrätietoisesti

taistelemme paremmista palkoista

ja korkeammasta elintasosta,

samalla kun me toistamme korulausetta

paremmasta huomispäivästä

me itse asiassa hankimme itseämme

heitteille, irtolaisiksi.

 

VI

Luonto on meitä ikuisempi,

luonto on meitä vahvempi.

Tätä totuutta me kuitenkaan

emme itsellemme tiedosta.

Päinvastoin me jopa uskomme

ja uskottelemme itsellemme

että ihminen on ikuisin.

 

VII

Olemme tehneet itsellemme

vääristä asioista suuria asioita.

Pienen pienet mitättömät asiat

ovat tulleet mammuttimaisen suuriksi

ja ikuiset suuret surkastuneet pieniksi.

 

VIII

Eikö minun pitäisi sittenkin

luottaa sinuun

ihminen?