Sivut

12. joulukuuta 2023

Valkea maiseman rauha

Vaahtera lepää ja kerää voimia voidakseen kukkia noin viiden kuukauden kuluttua.

 

Tällainen runo tuli vastaan. Mielestäni se kuvastaa hyvin tätä alkutalven hetkeä.

Kuinka kauniissa valkeudessa olemme saaneet elää jo monta viikkoa!

Ollaan kiitollisia siitä.

 

Olin unohtanut valkeuden

katsellessani syksyn raskaita värejä

ja eräänä aamuna oli valkeus edessäni.

Seisoin hiljaisena hämmästyksestä.

Kasvoilleni hajosi lempeä hiutale

viileäksi tuoksuksi,

ja valkea maiseman rauha

solui sieluuni kuin juoma.

- Katri Vala

 

Lepät, tuomet ja pajut tuovat suojaa monenmoisille eliöille talvellakin. Osa talvehtii, osa on hereillä (kuutisen tuntia).

Näkyykö tässä omenoita yhdeksän kuukauden kuluttua?

Linnut kevensivät aronioiden taakkaa. Marjat on syöty.

Usein sanotaan, ettei yhden ihmisen teoilla ole väliä. Jos tämä pitäisi paikkansa, miksi oksat taipuvat lumen painosta? Yksi lumihiutale painaa 0,004 grammaa.






Rakas Mustikkavuori. <3

 

1. joulukuuta 2023

Myrskyillan mysteeri

Eräänä iltana reilu viikko sitten alkoi kova tuuli pidemmän tyynen ajanjakson jälkeen. Laitoin tulet takkaan, pidin puhelimen, tietokoneen ja television suljettuna ja vietin aikaani lukien kirjoja ja ratkoen ristikoita. Kuului vain vaimeaa tuulen huminaa ja takan lämmöstä aiheutuvia naksauksia ja rapsahduksia. Siinä oli vierähtänyt tunti jos toinenkin, kun yhtäkkiä ulkoa pimeydestä talon seinältä kuului hätääntynyttä kiipeilyä. Orava! Se kulki tutut reittinsä, mutta eteni tavanomaista paljon nopeammin etelän seinältä, idän seinälle ja sieltä pohjoisen puolelle. Mikä oli saanut sen liikkeelle kesken unien myrskyyn?

En ehtinyt pohtia asiaa, kun heti perään idänpuoleiselle ikkunaristikolle tupsahti talitiaiskoiras. Näin sen lukuvalon kajossa hyvin ja oletin, että se näki sisälle yhtä lailla. Olimme noin puolen metrin päässä toisistamme. Ristikko ja kynä käteeni jähmettyneinä pysyin liikkumattomana, etten aiheuttaisi lisähäiriötä. Kökötimme siinä kymmenisen minuuttia aloillamme. Mikä oli herättänyt eläimet?

Orava ja talitiainen olivat ilmeisesti yöpyneet samalla etelän suunnalla, kun ne kumpikin kaarsivat talon itäpuolelta hakemaan turvaa. Oliko myrsky pudottanut oksan tai pöllö kurkistanut yöpymiskoloihin? Toisaalta, tokko tiainen pääsisi pöllön ohi kolosta pois. Olisiko kärppä aiheuttanut kaaoksen? Vai aiheuttiko orava ketjureaktion ja säikäytti talitiaisen liikkeelle paetessaan jotain? Oliko myrskyllä mitään osuutta asiaan?

Sitten talitiainen alkoi liikehtiä, joten ilmeisemmin vaara oli ohi. Se pyydysti muutaman seinänrakosiin piiloutuneen hyönteisen, lennähti ylemmälle ikkunanpienalle, sitten alemmalle, sitten ikkunalaudalle ja taas ylös ja välillä sivuttain ja taas edestakaisin. Seurasin, mietin ja ihmettelin. Milloin se lennähtää pois? Mistähän se löytää suojaisan piilopaikan? Eikö sen pitäisi rauhoittua jo nukkumaan? Aina kun tintti tähysti pimeyteen, käänsin lukulamppua varovasti poispäin ikkunasta. Viimein sain valon sammutettua. Kattovalosta ulottui ikkunalle vain himmeä kajo. Tiainen rauhoittui heti ja jäi verhon toiselle puolelle piiloon. Äänistä päättelin oravan jääneen pohjoisseinustalle hirren päälle nukkumaan.

Siinä oli sitten mietittävä, miten pääsen myöhemmin kulkemaan huussiin häiritsemättä kumpaakaan. Tiainen olisi normaalisti käyttämäni polun varrella, orava kiertotien. Kaarsin kaukaa etelän kautta. Reitille kertyi matkaa, mutta näin en häirinnyt jo kertaalleen häirittyjä eläimiä, mikä oli minulle tärkeää. Onneksi oli leutoa ja lämpötila nollan paikkeilla. Kovalla pakkasella eläimiltä olisi huvennut nopeasti tärkeitä energiavarantoja. Oravilla on enemmän liikkumavaraa ja ne voivat joskus paastota pakkaspäivien yli niin etteivät lähde koloistaan ollenkaan, mutta pienillä linnuilla on rajallinen vararavintoreservi. Pimeyttä kestää nyt noin 16 tuntia vuorokaudessa, siksi talviruokinta on äärimmäisen tärkeää eläimille. Moni eläin menehtyisi ilman sitä.

Aamulla lähdin liikkeelle sinisen hetken aikaan. Ruokintapaikalla hämärässä oli jo aika vilinä, joten ajattelin yökulkijoiden jo lähteneen. Kuljin tavallista polkuani. Talitiainen oli kuin olikin vielä ikkunalla! Se pyrähti lentoon, kun tulin nurkan takaa. Liikuttavaa, että se siinä sitten yönsä vietti. Olisi kuvitellut sen etsivän vaikkapa tyhjän linnunpöntön suojakseen. Oravaa ei näkynyt, oli varmaan siirtynyt jo ruokintapaikalle.  

Myrsky-yön tapahtumista tuli ristikkoa kiperämpi aivopähkinä selvitettäväksi, mutta ratkomatta jäi. Luonto pysyy ikuisena mysteerinä ja mielikuvitusta kehittävänä.

**

PS. Tiedoksi: Jos olet tilaamassa kirjojani joululahjaksi, Posti ilmoittaa jouluksi ehtivien pikkupakettien viimeiseksi lähetyspäiväksi torstain 14.12. Kiitos!