Apuanne tarvitaan!

Kirjoitin maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpolle kirjeen hädässä olevien luonnoneläinten hoidon järjestämiseksi ja toivoin häneltä vastausta. (Viittaan blogiteksteihini Suomeen tarvitaan luonnonvaraisten eläinten hoitoloidenverkosto ja Pöllöt putkaan – valtio laiminlyö hädässä olevienluonnoneläinten hoidon )

 

Kirjeen pohjalta laadin (elämäni ensimmäistä kertaa) adressin! Sen tarkoitus on saada asia julkiseen keskusteluun ja päättäjien tietoisuuteen.

Adressi: Suomeen tarvitaan luonnonvaraisten eläinten hoitoloiden verkosto

Käykääpä siis allekirjoittamassa adressi ja linkatkaa ja vinkatkaa adressista kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. KIITOS!

Onpa jännittävää nähdä kuinka paljon allekirjoituksia kertyy ja onko adressilla vaikuttavuutta. Toivon hartaasti että on. Mitään ei synny, jos ei mihinkään usko. Elämässä on oltava toivoa.

Usein kysytyt kysymykset: Miksi sinulla ei ole eläimiä (esimerkiksi koiraa, lehmiä tai kanoja)? Mitä ajattelet eläintenpidosta?

Ajattelin usein maalle muutettuani, että haluaisin koiria, vuohia, kanoja ja niin edelleen. Sitten tein laskelmia ja totesin, että lemmikit ja niin kutsutut hyötyeläimet tekisivät elämästäni mahdottoman monimutkaista (ja kallista). Niin ihania kuin eläimet ovatkin, päätin vastustaa kiusausta.

Luomukuttulan ja – kanalan/elinkeinon perustaminen olisi tarkoittanut eläintilojen rakentamista, maaseutuelinkeinon paperisotaa, rekistereitä, maksuja, lupien hakemista ja kaikkia jokapäiväisiä hoitotoimia (aitaukset, eläinten hyvinvointi, terveyden- ja sairaanhoito, tilojen siivous, ruokinta ynnä muuta) ja erilaista ongelmanratkaisua: miten pitää vuohet ja kanat pois kasvimaalta, eläimet lämpimänä talvisin, mistä saisin eläimille tarvittaessa hoitajan ja sitä rataa. Eläimet olisivat pistäneet minut yhdenlaiseen oravanpyörään takaisin. Muutaman vuohen tai kanan pitäminen saadakseni itselleni hiukan vuohenmaitoa ja kananmunia ei olisi ollut kovin järkevää. 

Olen tullut siihen tulokseen, että vaikka jaksan fyysisesti paljon, olen silti pohjimmiltani vähävoimainen. On päiviä, jolloin teen enemmän töitä kuin kylällinen miehiä mutta on päiviä, jolloin en jaksaisi tehdä yhtään mitään. En lypsää vuohta, en ruokkia kanoja tai ulkoiluttaa koiraa. On parempi, kun pidän elämäni mahdollisimman yksinkertaisena. Se tuo vapautta ja voimia. Vaikka lemmikkieläimet ovat kivoja, ne myös verottavat aika tavalla. Eläinten hankkimista ajatellaan usein tunteellisesti. Kaikille tunteille ja kivoille jutuille ei tarvitse antautua. 

Tämän lisäksi esimerkiksi koira karkottaisi luonnoneläimet ympäristöstämme. Linnut, ketut, mäyrät, hirvet, peurat, siilit - ihan kaikki luonnoneläimet – pelkäävät koiraa. Minusta on ikävä tapa kokea luontoa niin, että aina pitää häiritä luonnoneläin tiehensä nähdäkseen jotain sen olemassaolosta. 

Eläimetön ihminen on vapaa. Ei tarvitse huolehtia eläimen hyvinvoinnista: täysipainoisesta ravitsemuksesta, ulkoiluttamisesta ja lenkittämisestä ja syyllisyydentunteista (eläimen yksinjättämisestä, laiminlyömisestä tai hoitajan hankkimisesta).  Monet koirat ovat yksin kotona kymmenen tuntia päivässä, perheessä tapellaan siitä kuka koiran vie ulos ja siltikin se pääsee vain talon nurkalle pikapissalle. 

Jos mietit lemmikin ottamista, harkitse vielä. Tunnetko jonkun jolla on koira tai muu lemmikkieläin? Tarjoudu viemään koiraa pihalle. Hoida eläintä omistajan pitäessä vaativasta tehtävästään lomaa. Jos rakastat eläimiä yli kaiken ja olet jaksavainen, tee kalliista harrastuksesta työ. Perusta vaikkapa koirien/eläinten loma- ja täyshoitola tai ulkoilutuspalvelu.

Muistan Aamulehden artikkelin muutaman vuoden takaa, jossa kerrottiin että koira voi tulla maksamaan elämänsä aikana 16 000 euroa, jos koira elää kymmenenvuotiaaksi (ja on suhteellisen terve). Jos koiran ruoka maksaa euron päivässä, kaksi koiraa syö kymmenessä vuodessa jo yli seitsemäntuhannen euron edestä.

Ota mallia Irti oravanpyörästä -kirjan Työn hinta-kohdasta ja laske työsi todellinen hinta ja sen jälkeen ”koiran hinta”. (Esimerkiksi: koiran hankintahinta, perustarvikkeet, ylläpitokustannukset, terveyden- ja sairaanhoito kuten rokotukset, hammaskivenpoisto, silmätulehdus, verikokeet, lääkkeet, eläinhoitolat, vakuutukset, rikki pureskeltu omaisuus jne.) On hämmästyttävää miten kovasti joutuu painamaan oravanpyörässä saadakseen lemmikkinsä tarpeet rahoitettua.

Älkää ymmärtäkö minua väärin. Rakastan eläimiä. Minulla on ollut kaksi kissaa. Viimeisinä vuosinaan ne sairastivat, en osannut tehdä ajoissa lopetuspäätöstä. Luulen, että kissat olivat elämättömän elämäni korvikkeita, ”lohtututteja”. Kissat olivat minulle todella tärkeitä, koska olin masentunut ja yksinäinen. Ehkä korvasin puutteellista luontosuhdettani lemmikeillä? Silloin en ymmärtänyt, että luonnoneläimet tuovat suunnatonta iloa ilman että minun tarvitsee omistaa lemmikkiä. 

Lainaan Korkeasaaren eläintarhan entisen johtajan Seppo Turusen sanoja: "Rinnan lemmikkiharrastuksen yleistymisen kanssa näkyy toisenlainen suuntaus: ihmisten vieraantuminen luonnonvaraisista eläimistä siinä missä tavallisista metsäpuista ja muista kasveista. Nykyisessä muodossaan ja laajuudessaan lemmikkien pitämistä on syytä arvioida uudelleen. 

Lemmikkieläimen antama kaveruus on tietenkin asia, jolle on vaikea löytää korvaavia ratkaisuja, ja ihmisten yksinäisyys on kaupungistumisen myötä vain kasvamassa. Tästä huolimatta toivoisi muunkinlaisia ratkaisuja löytyvän. Voisimme opettaa lapsemme ja lastenlapsemme nauttimaan lemmikkien sijasta luonnosta sekä sen eläin- ja kasvilajeista.

Siinä missä lemmikkieläimet ovat omistajiensa yksityisomaisuutta makumieltymyksiä ja aikatauluja myöten, luonnonvaraisia eläimiä ei omisteta. Tällainen ero vaikuttaa kohentavasti eläinsuhteeseen. Vastuu luonnonvaraisten eläinten menestymisestä kuuluu jokaiselle, ja silloin joudumme ottamaan vastuuta myös naapureistamme ja ympäristön tilasta." Lemmikkielämää. Ihmisen eläinsuhde ja eläinten hyödyntäminen. Gaudeamus 2011