Sivut

26. helmikuuta 2014

Kuinka päästä eroon katkeruudesta?



Tällainen "lukijan kysymys" olisi: Onko sinulla mitään vinkkejä siihen, miten päästä alan vaihtamisen kynnyksellä/jälkeen eroon katkeruudesta? Itse onnistuin hoitajana pääsemään jopa virallisesti opettamaan perusasioita muille hoitajille ja opiskelijoille, mutta hyvin pian huomasin, että vain murto-osa ihmisistä noudattaa oikeita tapoja, loppuja ei joko kiinnosta tai sitten he kuvittelevat, että heidän väärät tapansa ovat oikeat. Hoitajana tekemäni perehdytystyö oli kiiteltyä, mutta käytännössä se jäi lopulta aina välinpitämättömyyden, kiireen ja esim. lääkäreiden jalkoihin. Tämä sai minut turhautumaan entisestään hoitoalaan ja katkeroiduin.

On kamalaa, miten vuodesta toiseen asiat tehdään miten nyt satutaan oppimaan ja kukaan ei tiedä MIKSI niin tehdään. Asioita tehdään jopa ihan päin helvettiä. Ketään ei vain kiinnosta (vain murto-osaa), ja esim. lääkärit joko luulevat osaavansa kaiken tai eivät ainakaan myönnä jos eivät osaa.

Pahinta oli tajuta se, että vaikka olisin 40 vuotta hoitajana, tulen aina tekemään samoja "1.tason hommia" mitä tein ekanakin päivänä hoitajana: eritteiden siivoaminen, lääkäreiden jälkien siivoaminen jne. Se on tärkeää työtä (paitsi lääkäreiden hyysääminen joka ei edes kuuluisi meille), mutta jotenkin 10 vuoden jälkeen toivoisi jo saavansa jättää alkeistason asioita pois ja näyttää todelliset taitonsa. Mutta hoitaja EI tietyn pisteen jälkeen etene yhtään minnekään. Hoitaja on ikuisesti hoitaja. Vaikka olisi miten hyvä tahansa työssään, huonokin lääkäri kävelee yli ja työkaverit/kiire määräävät omankin työn tasosta. Uskon, että sinun ja minun kaltaisista hoitajista olisi tullut loistavia lääkäreitä :) Mutta omalla kohdallani ainakin se tie on jo suljettu.

Mutta siis, kysymys kuuluu: miten päästä eroon katkeruudesta? En vain voi välttyä miettimästä, että MITEN ON MAHDOLLISTA, että tilanne on se, että kaltaiseni, omassa työssään erittäin hyvän hoitajan, on yksinkertaisesti jätettävä koko ala ja annettava tämän kaiken tiedon valua hukkaan? Psykoterapeutilla käyn jo burnoutin takia, mutta hänkään ei tähän ole osannut sanoa mitään, ja uskon, että vain alalla ollut tietää mistä puhun.


Vastaus: Kiitos viestistäsi ja kysymyksestä. On hyvä, että kysyt neuvoa ja tiedostat haluavasi eroon katkeruudesta. Katkeruus on kuluttavaa eikä se vie elämää eteenpäin. Oli katkeruutta aiheuttava asia mikä tahansa tarkastele tilannetta: Mitä olisit voinut tehdä toisin, jos olisit ollut voimakkaampi, itsevarmempi tai tietoisempi? Mitä opit? Haluatko edelleen tehdä jotain tilanteen muuttamiseksi vai oletko valmis jättämään asian kokonaan taaksesi?

Tee päätös mitä haluat tehdä katkeruutta aiheuttavan asian suhteen. Sitten elä elämääsi täysillä. Kanna siitä täysi vastuu. Älä kanna syyllisyyttä valinnoistasi. Vältä uhriajattelua. Totea tilanne, päätä mitä haluat ja tartu elämäsi ohjaimiin.  

Haluatko vielä antaa osaamistasi ja yrittää kehittää hoitotyötä? Pohdi mitä kaikkea voit tehdä. Esimerkiksi: voitko käydä pitämässä luentoja hoitajaopiskelijoille ja hoitajille? Kirjoita mielipidekirjoituksia, ota toimittajiin yhteyttä ja kerro mitä asioita kannattaisi nostaa esille. Kirjoita kirja (tai monta). Opiskele, lue, tutki. Luettele paperille mikä kaikki mättää ja luettele sitten niihin ratkaisut. Kuuluta hoitajafoorumeissa samanhenkisten ihmisten perään, tee yhteistyötä. Mene järjestötyöhön mukaan (esim. Tehy, Super), ota kantaa ja tee lausuntoja. Herätä keskustelua ja muutosta. 

Muista, että pahan voittoon tarvitaan vain hyvien ihmisten vaitiolo (missä muodossa se paha sitten milloinkin on).

Jos olet päättänyt, että hoitoala saa jäädä, seiso sen päätöksen takana. Katkeruuden sijaan ole kiitollinen kaikista opetuksista ja elämänkokemuksista joita hoitoalalta sait. Hoitajan tiedot ja taidot eivät koskaan mene hukkaan, niitä voi soveltaa vaikka kuinka monella ammattialalla ja jokapäiväisessä elämässä. Iloitse, että olet päässyt elämässä eteenpäin. Ota kaikki saamasi viisaudet mukaasi ja luo uusia suunnitelmia (ja vielä muutama varasuunnitelmakin), jätä negatiivisuus pois ja lähde kohti uutta seikkailua iloisin ja innostunein mielin.

Katkeruus (tai ilo) ei tule meihin ulkopuoleltamme. Se on valinta, me itse annamme niille tunteille tilaa. Kun katkeruus valtaa mielesi, mieti mitä olit ajattelemassa. Sitten tietoisesti muuta ajatuksesi ja keskity siihen mitä kaikkein mieluiten tekisit. Ajattele ihania asioita. (Mielialan muuttaminen ei ole aina helppoa, mutta sen oppii, kun tarpeeksi harjoittelee. Jo se helpottaa oloa, kun tietää ettei ole mielialojensa vanki vaan tunne on väliaikainen.)     

Rankka kutsumus –kirjan kirjoittaminen oli minun tapani käsitellä asioita. Oli liian paljon epäkohtia, tuntui väärältä vaieta. Alkuun olin surullinen, että minun täytyi uupua ja elämä meni niin kuin se meni. Nyt näen, että loppuunpalaminen oli lahja. Se on itse asiassa eräitä parhaimpia asioita mitä minulle on koskaan tapahtunut. Ilman sitä en olisi se ihminen joka olen tänään enkä olisi löytänyt tällaista elämäntapaa (ainakaan niin pian). Toivottavasti tämä vastaus auttoi jollakin lailla. Näitä asioita voi miettiä niin monella eri tapaa. :)

24. helmikuuta 2014

Matinpäivä kertoo tulevan kevään ja kesän sään



Oletteko huomanneet miten harvoin säätiedotukset pitävät paikkansa? Tammikuun alussa seurasin ennusteita. Maanantaista seuraavalle lauantaille luvattiin - 14 °C. Tiistaina lauantaiksi luvattiin - 12 °C, keskiviikkona ja torstaina enää kymmentä pakkasastetta. Todellisuudessa sinä lauantaina oli neljä pakkasastetta. Pieleen menee aika usein kaikista satelliiteista ja nykyaikaisesta tekniikasta huolimatta. Mikä muu ammatinedustaja saa olla yhtä epäluotettava päivästä ja vuodesta toiseen?

Seuraavan päivän sään tietää paljon varmemmin seuraamalla lintujen ruokintapaikan siementen ja pähkinöiden menekkiä. Jos ruoka katoaa vauhdilla ja lintuja on ruokinnalla vilisemällä, pakkanen kiristyy tai tulee sankka lumisade. Jos siemeniä kuluu normaali määrä, sää pysyy kokolailla samanlaisena.

Pitävätkö vanhan kansan ennustukset paikkansa vielä? Tänään on Matin päivä ja säiden suhteen se on kevättalven alku. ”Matista joka korsi lunta vihaa.” Se tarkoittaa sitä, että aurinko alkaa lämmittää päivisin niin paljon, että lumi sulaa heinien ja korsien ympäriltä. Myös räystäiltä alkaa tippua vesi. Räystäiden jääpuikot ovat Matin parta ja mitä pitempi parta Matilla on (mitä pidemmät jääpuikot räystäiltä roikkuvat) sitä pidemmäksi kevään pitäisi venyä. Täälläpäin ei ole lunta eikä jääpuikkoja, mutta järvessä on paksu jää. Harvoin näkee näin lumetonta järven jäätä. Pääsee hyvin potkukelkalla menemään. ;)
Kesällä Jaakko heittää kylmän kiven veteen, jolloin järvien vesi alkaa jäähtyä, mutta Matti heittää kuuman kiven avantoon, koskeen tai kaivoon, joka tarkoittaa, että uutta jäätä ei enää muodostu. Pohjavesien uskotaan olevan Matinpäivänä alimmillaan. Mattina pitäisi olla satanut puolet talven lumista.

Jos Matin päivänä tuiskuttaa, kesäksi tulee paljon hyönteisiä eli lämmin kesä, jolloin kaikki menestyy. Hyvä Matinpäivän sää tietää hyvää kesää. Jos Matin päivänä on suojakeli, tulee aikainen kevät. Millainen sää Mattina, sitä Maarian päivänä (25.3.). Saas nähdä miten hyvin pitää kutinsa. 

21. helmikuuta 2014

14. helmikuuta 2014

Hiphoppailua

Ulkona on + 2 °C, lunta on vain vähän. Linnuilla on kevättä rinnassa. Naakat vartioivat jo tulevia pesäpaikkojaan ja lentävät niiden ja ruokintapaikan väliä. Varikset eivät muuttaneet tänä talvena ollenkaan pois vaan tarkkailevat ympäristöä vakipaikoiltaan. Korpit suunnittelevat jo pesän rakennusta, toinen korppi laskeutui rannalle ja keräsi nokkaansa järviruokoröyhyä ja huuteli kosiohuutoja. Viherpeipot ryystävät vähintäänkin mielenkiintoisen kuuloisia lurituksia ja sini- ja talitiaiset ovat ponnekkaine lauluneine varsin hellyttäviä. Orava vissiin tsekkailee pesäpaikkaa eteisen välikatosta, oli sen sortin esitys tänä aamuna, että moni hip hop -artisti olisi ollut kateellinen.

Luonto tuntuu olevan ihan sekaisin, nyt on kuitenkin vasta neljästoista helmikuuta. Tänään on ehdottomasti tehtävä Kevätveikkaus. Ensimmäiset muuttolinnut voivat olla täällä tuossa tuokiossa, jos tätä menoa jatkuu. (Sitten tulee tietysti takatalvi ja kaikki optimistiset veikkaukset menevät pieleen...)

Ajatus ystävyydestä: Ihmisen on mahdollista ystävystyä luonnonvaraisten eläinten kanssa mutta se vaatii paljon kärsivällisyyttä ja sittenkin luonto on se joka ratkaisee haluaako se tulla ihmisen lähelle. Eläintä ei voi pakottaa ystävyyteen, sillä ystävyys on aina vapaaehtoista. 

Hyvää ystävänpäivää kaikille!  :)

Älä hätyytä kärpästä ystäväsi otsalta kirveellä. - kiinalainen sananlasku -


11. helmikuuta 2014

Askelmerkkejä


Metsäkauriitkin liukastelevat joskus.
Unohda epäonnistumisen pelko. Pystyt tekemään, ajattelemaan ja ymmärtämään vaikka minkälaisia suurenmoisia asioita ja ajatuksia.  Sinulla on paljon uutta opittavaa. Se on suurenmoista.


Orava on tullut ja mennyt.
Vaihda suuntaa, jos tuntuu siltä. Muuta jotain mitä teet päivittäin.

Lintukin kävelee välillä, vaikka se pystyy lentämään.
Anna itsellesi tilaa kasvaa. Oikea suunta sinänsä on arvokasta. Sinun ei tarvitse toimia ennakko-odotusten mukaisesti.


Metsäkauriin ja oravan polut ovat kohdanneet.
Älä pidä pieniä asioita itsestään selvinä. Koeta pistää merkille monta uutta asiaa joka päivä niin huomaat kuinka elämäsi muuttuu.