Rankka kutsumus

Ylihoitaja sanoo: ”Taitaa olla kiirettä?” samaan aikaan, kun minä vastaan puhelimeen, teen hoitoisuusluokitusta, haen neurologin puolesta minimentaltestiä ja Auli tulee kansliaan kysymään, ehdinkö nostamaan potilasta. Liisa kirjaa edellisen puhelun tulosta paperille, omainen on ovella kysymässä potilaasta, lääkärillä on jotain asiaa meille ja toinenkin puhelin soi. En vastaa ylihoitajalle.

Kaarina Davis valmistui sairaanhoitajaksi optimistisin mielin vuonna 1995. Hän oli työskennellyt hoitoalalla jo teinitytöstä lähtien, ja sairaanhoitajan työ oli hänen unelma-ammattinsa. Davis jaksoi vuosia pätkätöissä ja lopulta hänet vakinaistettiin. Vähitellen Davisille kuitenkin valkeni, kuinka kestämätön sairaanhoidon tilanne on maassamme. 

Rankka kutsumus kuvaa sairaanhoitajan arkipäiväistä työtä. Davis kertoo, kuinka alipalkatut sairaanhoitajat uupuvat työtaakkansa alle, kuinka sairaalan byrokratia ja hierarkia käyttävät hoitajia hyväkseen ja potilaat saavat kelvotonta hoitoa. Naisvaltainen ala, pääosin kunnallinen työ, kutsumusammatin kaiku ja pätkätyöjärjestelmä johtavat siihen, ettei hoitajien työoloja pidetä tärkeänä asiana. Davis ei halunnut uhrata itseään, vaan päätyi vaihtamaan alaa.

Kaarina Davis antaa selkeän diagnoosin hoitoalan sairaudesta ja esittää myös konkreettisia parannusehdotuksia.  ”Tämä kirja on kirjoitettu, jotta hoitajat oppisivat pitämään puolensa ja sanomaan ei”, Davis kirjoittaa.

**** LOPPUUNMYYTY ****


Lukijapalautetta:

”Todella UPEAA, että uskallat sanoa totuuden ääneen! Lopultakin joku avaa suunsa kunnolla!! Olen itse työskennellyt alalla lähes 10 vuotta ja alkaa riittää. Kaikkea hyvää Sinulle ja menestystä kirjalle, joka ehkä virittää kauan odotettua rehellistä keskustelua hoitotyön tilasta Suomessa.”
Nainen Keski-Suomesta

”Kirjasi käsitteli rohkeasti aihetta josta itse olen täysin samaa mieltä, eli hoitohenkilöstö Suomessa tekee työtään alipalkalla työmäärään ja työn vaativuuteen nähden. Pitää varmasti myöskin paikkansa ellei ala olisi lähes kokonaan naisvaltainen ei tilanne olisi tämä. Ihailen sitä rohkeutta mitä olet osoittanut omalla kohdallasi tehdessäsi päätöksen luopua ammatistasi, jonka hyvin hallitset ja josta myös pidät. Jotenkin asia kosketti myös omissa ajatuksissani joskus käynyttä toivetta että jos joskus pääsisi hyppäämään pois tästä yhteiskunnan oravanpyörästä ja muuttamaan vaikka Lapin perukoille.”
Mies Länsi-Suomesta

”Kun sain luettua kirjasi, olin pitkään aivan sanaton. En pystynyt ilmaisemaan mitään järkevää. Ahnehdin suorastaan luvun toisensa perään sillä halusin tietää mitä seuraavassa luvussa tapahtuu ja aivan kun se kiire mitä olit kärsinyt olisi tarttunut minuun. Välillä nauroin, sillä miten voi ne päivät olla aivan samanlaista häslinkiä ja päätöntä menoa, mitä itse olen kokenut. Potilaiden kommentitkin aivan kuin omalta kohdalta. Toivon totisesti, että kirja noteerataan sillä se on täyttä asiaa siitä mitä yritetään pehmosella painaa ettei kukaan saisi tietää!”
Hoitaja Pirkanmaalta

”Kiitos rohkeudestasi ja kirjastasi 'Rankka kutsumus'! Luin sen ahmien ja huokaillen. Niin tuttua!!! Olen aina kokenut olevani ”erilainen nuori” ja hakannut päätä seinään. En ole osannut käsittää, miksi työyhteisöt  hoitoalalla venyvät ja paukkuvat ikuisesti, eivätkä ikinä pidä puoliaan. Kaikkeen suostutaan ja jurputetaan vain keskenään kahvitauoilla, sikäli mikäli niitä ehditään pitää. Olen yrittänyt saada työtoverit ”puhaltamaan pelin poikki” ja aina turhaan. Lopulta olen vaihtanut työpaikkaa ja taas sama tilanne vastassa. Hävettää, että
olemme näin nynnyjä…kilttejä. Takana 30 vuotta hoitotyötä, edessä 13. Olen hoitaja henkeen ja vereen. Jaksan mielialapillereiden ja nukahtamistablettien avulla, kunhan nukun aamuvuoron päälle ainakin kaksi tuntia. Alkoholisoituminen on niin minun, kuin varmasti myös monen muun uhkana. Työvuorojen jälkeen rentoutuminen ja irrottautuminen on vaikeaa.”
Hoitaja pääkaupunkiseudulta

”Luin juuri kirjasi Rankka kutsumus. Ihan kuin olisi lukenut omia ajatuksiaan. Olen myös entinen hoitaja, nykyään toisella alalla. En olisi osannut kirjoittaa noin hyvin, kiitos että sinä kirjoitit!”
Nainen Pirkanmaalta

”Olen nyt yli 8 vuotta tehnyt sijaisuuksia toistensa perään, lopen uupunut, mitta täynnä. Menin kirjoittamaan yleisönosastolle nykyisestä työpaikastani ja nyt ylihoitaja ei voi edes päivää sanoa. Vakipaikkaa turha odotella.”
Hoitaja Pohjanmaalta