40 vuotta rannalla

Niitin rannalla pitkäksi venähtänyttä kasvillisuutta. Silmäkulmassani vilahti pikkuisen jotain punaista. Pysähdyin ja kumarruin tutkimaan. Sammalkerroksen alta pilkotti kolikon kokoinen punainen alue. Otin siitä kiinni ja nyin ja vedin. Sammaleen ja puiden juurien alta paljastui tämä Coca-Cola-tölkki. 

Sanonpahan vaan, että kauan se on siellä maannut eikä ollut tämän kummoisemmaksi muuttunut! Tölkin täytyy olla ainakin 40 vuotta vanha. Tölkissä lukee ”Valmistaja: Hollanti”. 

 

Tuntuu hurjalta ajatella tölkin ja juoman monia eri valmistus- ja kuljetusvaiheita ja siihen käytettyjä luonnonvaroja. Tölkki juomineen on rahdattu Suomeen ja monien vaiheiden jälkeen se on päätynyt mitä ilmeisimmin kauppa-autoon, josta se on kiikutettu tänne. Sitten hurjat puolitoista desiä(!) ja on kaadettu kitusiin ja tölkki on hylätty rannalle. Se oli silloinen ajan tapa, lasit, metallit ja muut maatumattomat jätteet piilotettiin rakennusten alle tai heitettiin nuotioon. Kierrätystä ei ollut. Nyt vuosikymmenien jälkeen laitan tölkin metallinkeräykseen ja pohdin mihin ihmisen pohjaton nautinnonhalu meidät johdattaa. 

 

Tiesitkö, että alumiinitölkin hajoaminen luonnossa kestää noin 200-500 vuotta?

Muovipullon hajoaminen voi kestää 450-1 000 vuotta.  

Lasipullon sanotaan olevan käytännössä ikuinen, sen maatuminen voi viedä miljoona vuotta.

Ihminen ei ole elänyt niin kauaa vielä modernien jätteidensä kanssa, että aikamääreet tiedettäisiin varmaksi, nuo ovat vain arvioita. 

 

 

Painetta päättäjille: palauttakaa kriteerit valmisteluun!

Katso mitä Greenpeace tiedottaa (alla). Kirjoitin eduskunnan ympäristövaliokunnan jäsenille. Kirjoita sinäkin!

**

Hallitus ei kuuntele tiedettä esittäessään kriteerejä luonnonmetsille – mitä voit vielä tehdä

Suomi – siis me suomalaiset – olemme sitoutuneet suojelemaan EU:n biodiversiteettistrategian mukaiset luonnontilaiset metsät ja vanhat metsät. Jäsenmaat saavat kuitenkin itse päättää komission antamia ohjeita noudattaen, millaisia nämä suojeltavat metsät kussakin maassa ovat. Luonnollisesti kriteerien pitää perustua tieteeseen. Suomen hallitusta ei kuitenkaan tiede näytä kiinnostavan.

Hallitus sai käsiteltäväkseen sekä ympäristöministeriön että maa- ja metsätalousministeriön esityksen. Lopullisiksi vanhojen metsien kriteereiksi on tulossa maa- ja metsätalousministeriön ehdotus, joka nostaisi metsien suojelukynnystä huomattavasti nykyisestä. Siinä puuston ikärajat ja lahopuun määrät on asetettu niin korkeiksi, että suuri osa Suomen vanhoista metsistä, jotka eivät vielä ole suojelun piirissä, jää edelleen suojelun ulkopuolelle. Etelä-Suomessa käytännössä kaikki jo kartoitetut luonnonmetsät ovat jäämässä hakkuu-uhan alle.

Tutkijoiden tuomio lausuntokierroksella oli selvä:

“Ehdotetut kriteerit eivät ole linjassa sen tieteellisen tiedon kanssa, joka liittyy luonnontilaisten ja vanhojen metsien rakenteeseen.” (apulaisprofessori Tuomas Aakala, Metsätieteiden osasto, Itä-Suomen yliopisto)

“Syke katsoo, että valtioneuvoston esittämille vanhan metsän kriteerien raja-arvoille ei ole ekologiseen tutkimustietoon pohjaavia perusteita.” (Suomen ympäristökeskus Syke)

“[...] metsien suojelu Valtioneuvoston esittämillä kriteereillä ei täytä EU:n biodiversiteettistrategian tavoitetta suojella kaikki jäljellä olevat luonnontilaiset metsät ja vanhat metsät eikä tule pysäyttämään tai edes merkittävästi hidastamaan luonnon köyhtymistä Suomen metsissä.” (soveltavan ekologian professori Mikko Mönkkönen, Jyväskylän yliopisto)

Samaa viestiä toistivat muut lausunnon antaneet tutkijat. Myös Koneen Säätiön vetoomuksen vanhojen metsien kriteerien avoimesta ja tiedeperustaisesta määrittelystä on allekirjoittanut 411 tutkijaa. Oulun yliopisto puolestaan suosittaa, että vanhan metsän kriteerit palautetaan uuteen valmisteluun.

Nyt on aika kertoa hallitukselle vielä kerran: palauttakaa kriteerit valmisteluun!

Esimerkiksi hallituspuolueiden kansanedustajat voivat vielä käyttää valtaansa ja vedota hallitukseen, jotta se palauttaisi kriteerit uuteen avoimeen ja tieteeseen perustuvaan valmisteluun. Varsinkin eduskunnan ympäristövaliokunnan jäsenet voivat vielä vedota pääministeri Orpoon. Tässä hallituspuolueiden edustajat ympäristövaliokunnassa – voit lähettää heille henkilökohtaista sähköpostia osoitteella etunimi.sukunimi@eduskunta.fi

Pauli Aalto-Setälä    
Noora Fagerström    
Petri Huru        
Mikko Ollikainen    
Jorma Piisinen    
Mikko Polvinen
Tere Sammallahti
Sara Seppänen    
Saara-Sofia Sirén

Voit muotoilla viestisi esimerkiksi näin: 

Arvoisa ympäristövaliokunnan jäsen, 
Hallituksen esityksessä luonnonmetsien kriteereiksi ei ole kuunneltu tiedettä. Ne on lähetettävä takaisin valmisteluun.

Mielipidekirjoitus: Kansalaisvalvonnan tärkeys ilvesten suojelussa korostuu

Ohessa mielipidekirjoitukseni, joka julkaistiin eilen Nokian Uutisissa ja Aamulehdessä. 

 Kuva Unsplash Zdeněk Macháček

Nokian Uutisissa (30.7.)ja Aamulehdessä (1.8.) ollut uutinen ”Kaksi kissaa kuollut ilveksen tappamana Tottijärvellä” oli todellinen mätäkuun juttu. Kissat kulkevat luonnossa tappamassa lintuja parhaimpaan poikasaikaan ja jutussa nostetaan kissojen kohtalo pääaiheeksi. Jutussa olisi pitänyt kertoa kissanomistajan vastuusta sekä käyttää lähdekritiikkiä ja punnita mitä tarkoitusta varten juttu oli tehty.

Suomessa on arviolta 800 000–1 300 000 kissaa. Kissat tuottavat mielihyvää omistajilleen ja on ymmärrettävää, että niiden kuolema aiheuttaa surua. Kissaa voi pitää vapaana taajaman ulkopuolella, mutta lain mukaan kissanomistajalla on lemmikistään huolenpitovelvollisuus, eli kissaa ei saa pitää vapaana ilman valvontaa.

Kissat eivät kuulu Suomen luontoon, vaan ne luokitellaan haitalliseksi vieraslajiksi, jotka tappavat Suomessa miljoonia lintuja vuosittain. Tämä vaikuttaa voimakkaasti luonnon monimuotoisuuteen. Ilves sen sijaan on osa Suomen luontoa ja sillä on positiivisia vaikutuksia ekosysteemiin. Ilvekset pitävät kurissa ylisuurta kauriskantaa, joka levittää punkkeja ja borrelioosia. Ilvesalueilla esiintyy myös merkittävästi vähemmän supikoiria, minkä vuoksi maassa pesivien lintujen kannat voivat paremmin.

Nokian seudun riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Kimmo Alakosken kommentti ilvesten ”järjettömästä määrästä” on subjektiivinen ja liioiteltu. Kukaan ei tiedä todellista ilvesten lukumäärää, sillä yksittäisten ilvesten liikkumisalueet kattavat usein monen kunnan alueen. Pikemminkin riistakameroita on järjetön määrä, minkä vuoksi ilveshavaintoja tehdään useammin kuin ennen. Se ei kerro kantojen kasvusta. Alakoski ei perustele, miksi ekosysteemille hyödyllisen ilveksen kantaa pitäisi pienentää. Ilvekset eivät ole ihmisille riski tai turvallisuusuhka.

Enemmistö suomalaisista on sitä mieltä, että ilveksiä ei ole Suomessa liikaa. Viime syksynä, kun Riistakeskus myönsi luvan tappaa 300 ilvestä, suomalaiset äänestivät ilveksen puolesta kukkaroillaan ja lahjoittivat Suomen luonnonsuojeluliiton keräykseen historialliset 52 000 euroa. Tämän ansiosta luonnonsuojelupiirit ja yhdistykset pystyivät valittamaan ilvesten pyyntiluvista ja toukokuussa hallinto-oikeus kumosi kaikki Pirkanmaalle myönnetyt luvat. Tiukasti suojellun ilveksen metsästämisen täytyy perustua tieteellisiin faktoihin. Riistakeskuksen myöntämät luvat olivat epäjohdonmukaisia ja lainvastaisia verrattuna EU-tuomioistuimen ja korkeimman hallinto-oikeuden aiempiin linjauksiin.

Kansalaiset ja yhdistykset joutuvat valvomaan, että poliitikot ja viranhaltijat noudattavat lakia. Ilvesten kannanarviot perustuvat tällä hetkellä metsästäjien laskentoihin, joita mikään puolueeton taho ei valvo. Jälkihavainnointi ei täytä luotettavuuden edellyttämiä puolueettomuuden vaatimuksia. On kuin kettu olisi laitettu vahtimaan kanalaa.

Metsästyksellä on ollut pitkään niin iso rooli maaseudun kulttuurissa, että sitä kritisoivia mielipiteitä kuullaan harvoin, vaikka aihetta olisi. Riistakeskuksen toiminta tulee siirtää Ympäristöministeriön alaisuuteen ja metsästäjien etujärjestöistä riippumattomille lupaviranomaisille. Tarvitsemme keskustelua metsästyksen eettisyydestä ja kestävyydestä. Onneksi mielipideilmasto on muuttumassa luonnonsuojelua suosivampaan suuntaan ja tätä kulttuurista muutosta on hyvä tukea ja viedä eteenpäin.

Avunhuuto Suojellaan suojelualueet -kansalaisaloitteen loppukiriin

 

Kaivokset eivät kuulu luonnonsuojelualueille – allekirjoita kansalaisaloite

Apuanne tarvitaan kansalaisaloitteen Suojellaan suojelualueet nimenkeruun loppukiriin. Kaivostoiminta on edelleen sallittua muilla luonnonsuojelualueilla kuin kansallispuistoissa ja luonnonpuistoissa, mikä on kestämätöntä.

Luonnonsuojelualueet on tarkoitettu luonnon suojelemiseksi, mutta tällä hetkellä ainoastaan kansallispuistot ja luonnonpuistot on rajattu malminetsinnän ja muun kaivostoiminnan ulkopuolelle. Lakia tulee muuttaa, jotta muutkin luonnonsuojelualueet ovat turvassa kaivostoiminnalta. Tätä varten on perustettu kansalaisaloite Suojellaan suojelualueet.

Aikaa allekirjoittaa on enää 12.8. asti, joten laitetaan nyt yhdessä pysähtymätön nimivyöry liikkeelle! Allekirjoita ja jaa kansalaisaloite kanavissasi ja tuttavillesi.

Loppukireissä ollaan onnistuttu ennenkin: esimerkiksi Kaivoslaki Nyt! -kansalaisaloite oli viisi vuotta sitten samassa tilanteessa, mutta vaaditut 50 000 nimeä ylitettiin reilusti viimeisten päivien aikana. Eihän siis anneta periksi tälläkään kertaa!

Aloite: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/13216

Karua kamaa

Maanantaina on mitattu jälleen historian korkein keskilämpötila.

 

Aamulehdessä oli Vesterinen Yhtyeineen -bändin solistin haastattelu 14.7.2024, josta ote:

”Yksi huoli maailmassa on kuitenkin sellainen, että sen unohtaminen olisi Vesterisestä jopa väärin. Sen takia yhtyeen keikatkin alkavat kappaleella Maailma palaa.

`Vaimoni on biologi, ja hän tekee juuri nytkin töitä Luonnontila-sivuston kanssa. Voin vähän kuin varkain seurata, mihin suuntaan tämä maailma on menossa. Se on karua kamaa. Kyllä ihan oikeasti kaikkien olisi syytä lopettaa kieltäminen ja hyssyttely. Nyt saavat olla jo ihan kaikki ihan todella huolissaan. Tällä menolla meidän lapsillemme ei ole jäljellä enää mitään.´” - Tero Vesterinen

 **

Luonnontila-sivusto on suomalaisten ympäristöalan tutkimuslaitosten ja viranomaistahojen tiedonvälitysjärjestelmä, joka jakaa tutkimustietoa luonnon monimuotoisuuden tilasta ja sen muutoksista.

**

Maailma palaa, miks en välitä?
On kiireitä
Jos muut kärsii, niin mua se ei
Se ei vaan kosketa
Jatkan niin kuin ei mitään oliskaan
Siivotkoon kiinalaiset maan
Kiitos kiitos vaan
Vai pitäskö jo tajuta
Et jos en mä, niin kuka jumalauta?

-Maailma palaa, Vesterinen Yhtyeineen