Aiemmin jaoin mielipidekirjoitukseni pesimäaikaisista
hakkuista. Nyt kuulin, että Eläinoikeusakatemia kerää nimiä vetoomukseen, joka
luovutetaan ympäristöministeriölle ja metsäteollisuudelle syksyllä 2025.
Laki kieltää tahallisen pesien tuhoamisen mutta sallii silti
pesimäaikaiset hakkuut. Pesät saavat suojan vain paperilla. Vetoomus vaatii
ympäristöministeriöltä toimia pesimärauhan todelliseksi turvaamiseksi.
Vaikka vetoomus keskittyy lintuihin, lintujen pesimärauhan
turvaaminen toimisi sateenvarjona koko metsäekosysteemille. Hakkuiden
kieltäminen pesimäaikana suojelisi automaattisesti kaikkien eläinten
lisääntymisaikaa.
Minulta on tiedusteltu kansalaisaloitteen tekemistä
aiheesta. Kansalaisaloite olisi ehdottomasti tarpeellinen, mutta se vaatisi
huolellista valmistelua. Aloitteeseen tarvittaisiin selkeä ehdotus metsälain
muutoksista, vahvat tieteelliset perustelut ja lakimiehen konsultointi
toteutuskelpoisuuden ja perustuslainmukaisuuden varmistamiseksi. Lisäksi
kampanja pitäisi suunnitella hyvin: 50 000 kannatuksen kerääminen kuudessa
kuukaudessa vaatisi kaikkien isojen ympäristöjärjestöjen sitoutumisen,
kohdennetut mediatiedotteet eri kohderyhmille ja sosiaalisen median strategian.
Vaikka asia on akuutti, nykyinen hallitus voisi antaa
kielteisen lausunnon, joka hankaloittaisi asian etenemistä valiokunnassa.
Aiheesta on tehty toimenpidealoite toukokuussa 2025, mutta sen vaikutus jää
nähtäväksi.
Katso mitä Greenpeace tiedottaa (alla). Kirjoitin eduskunnan ympäristövaliokunnan
jäsenille. Kirjoita sinäkin!
**
Hallitus ei
kuuntele tiedettä esittäessään kriteerejä luonnonmetsille – mitä voit vielä
tehdä
Suomi – siis me suomalaiset – olemme sitoutuneet suojelemaan EU:n biodiversiteettistrategian
mukaiset luonnontilaiset metsät ja vanhat metsät. Jäsenmaat saavat kuitenkin
itse päättää komission antamia ohjeita noudattaen, millaisia nämä suojeltavat
metsät kussakin maassa ovat. Luonnollisesti kriteerien pitää perustua tieteeseen.
Suomen hallitusta ei kuitenkaan tiede näytä kiinnostavan.
Hallitus sai käsiteltäväkseen sekä ympäristöministeriön että maa- ja
metsätalousministeriön esityksen. Lopullisiksi vanhojen metsien kriteereiksi on
tulossa maa- ja metsätalousministeriön ehdotus, joka nostaisi metsien
suojelukynnystä huomattavasti nykyisestä. Siinä puuston ikärajat ja
lahopuun määrät on asetettu niin korkeiksi, että suuri osa Suomen vanhoista
metsistä, jotka eivät vielä ole suojelun piirissä, jää edelleen suojelun
ulkopuolelle. Etelä-Suomessa käytännössä kaikki jo kartoitetut luonnonmetsät
ovat jäämässä hakkuu-uhan alle.
Tutkijoiden tuomio lausuntokierroksella oli selvä:
“Ehdotetut kriteerit eivät ole linjassa sen tieteellisen tiedon kanssa, joka
liittyy luonnontilaisten ja vanhojen metsien rakenteeseen.” (apulaisprofessori
Tuomas Aakala, Metsätieteiden osasto, Itä-Suomen yliopisto)
“Syke katsoo, että valtioneuvoston esittämille vanhan metsän kriteerien
raja-arvoille ei ole ekologiseen tutkimustietoon pohjaavia perusteita.” (Suomen
ympäristökeskus Syke)
“[...] metsien suojelu Valtioneuvoston esittämillä kriteereillä ei täytä EU:n
biodiversiteettistrategian tavoitetta suojella kaikki jäljellä olevat
luonnontilaiset metsät ja vanhat metsät eikä tule pysäyttämään tai edes merkittävästi
hidastamaan luonnon köyhtymistä Suomen metsissä.” (soveltavan ekologian
professori Mikko Mönkkönen, Jyväskylän yliopisto)
Samaa viestiä toistivat muut lausunnon antaneet tutkijat. Myös Koneen Säätiön
vetoomuksen vanhojen metsien kriteerien avoimesta ja tiedeperustaisesta
määrittelystä on allekirjoittanut 411 tutkijaa. Oulun yliopisto puolestaan
suosittaa, että vanhan metsän kriteerit palautetaan uuteen valmisteluun.
Nyt on aika kertoa hallitukselle vielä kerran: palauttakaa kriteerit
valmisteluun!
Esimerkiksi hallituspuolueiden kansanedustajat voivat vielä käyttää
valtaansa ja vedota hallitukseen, jotta se palauttaisi kriteerit uuteen
avoimeen ja tieteeseen perustuvaan valmisteluun. Varsinkin eduskunnan
ympäristövaliokunnan jäsenet voivat vielä vedota pääministeri Orpoon. Tässä
hallituspuolueiden edustajat ympäristövaliokunnassa – voit lähettää heille
henkilökohtaista sähköpostia osoitteella etunimi.sukunimi@eduskunta.fi
Pauli Aalto-Setälä
Noora Fagerström
Petri Huru
Mikko Ollikainen
Jorma Piisinen
Mikko Polvinen
Tere Sammallahti
Sara Seppänen
Saara-Sofia Sirén
Voit muotoilla viestisi esimerkiksi näin:
Arvoisa ympäristövaliokunnan jäsen,
Hallituksen esityksessä luonnonmetsien kriteereiksi ei ole kuunneltu tiedettä.
Ne on lähetettävä takaisin valmisteluun.
Yhdessä ystäväni Anni Kytömäen kanssa kirjoittamamme mielipidekirjoitus luonnontilaisen Puropuiston säilymisen puolesta julkaistiin 17.3. Nokian Uutisissa.
Nokian Uutisissa 7.3.2016 oli Minna Ala-Heikkilän kirjoitus
tärkeästä aiheesta: Kaupunkilaisille
pitää jättää luontoakin. Hän kertoi ”monien nokialaisten toivoneen
Puropuiston siistimistä, mutta luontoihmiset muistuttavat, että satakieli ja
monet muut linnut tarvitsevat luonnontilaisen epäsiistin pusikon viihtyäkseen”.
Uskomme, että kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan
luontoihmisiä. Monet hakeutuvat paikkoihin, joissa sinivuokot kukkivat, tuuli
humisee, pöllö huhuilee ja satakieli laulaa. Luonto vaikuttaa ihmismieleen
voimakkaasti. Ongelma on, etteivät ihmiset enää kovin helposti saa
tunnepitoisia luontokokemuksia, ainakaan omassa asuinympäristössään.
Puropuistossa tähän on mahdollisuus. Puisto on tavattoman
hieno juuri sellaisena kuin se on. Vaatelias lajisto tarvitsee ”epäsiistin
pusikon”, toisin sanoen elävää metsää. Lukuisille eläimille, sienille ja
kasveille paras elinympäristö on metsä, jossa kasvaa sekä lehti- että havupuita,
kaikenikäisiä pienistä taimista lahoihin pökkelöihin. Pökkelöissä pesivät
linnut, pensaikot tarjoavat suojaa, monikerroksinen kasvillisuus ravintoa. Kun
tämän tietää, Puropuisto ei näytä epäsiistiltä vaan upealta. Kuinka voikin olla
niin onnellinen tilanne, että keskellä kaupunkia on säilynyt luonnontilainen
aarre.
Tuskin kukaan toivoisi Puropuistoon raivauksia, kun
ymmärrettäisiin, miten arvokas se on. Luonnontilaisissa ympäristöissä myös
ihminen elpyy. Käymme Puropuistossa lähes aina Nokialla asioidessamme, koska
puisto tarjoaa rauhaa ja kiinnostavia luontohavaintoja tiaisen äänenkantaman
päässä Pirkkalaistorista.
On korvaamaton vahinko, jos Puropuisto menetetään. Jo nyt
puistoa on paikoin kohdeltu kovakouraisesti. Sen kylkeen on rakennettu paikoitusalue
ja puita on kaadettu ajattelemattomasti. Puisto on niiltä osin haavoittunut,
mutta jos alueen annetaan olla rauhassa, haavat arpeutuvat. Kaupungin
rakentamissuunnitelmissa Puropuisto pitäisi rauhoittaa käsittelyltä. Nokialla
on jo useita puutarhamaisen siistejä puistoja. Joukkoon mahtuu varmasti yksi luonnontilainen.
Puropuistoon johtavien reittien varrelle voitaisiin
laittaa informaatiokylttejä, joissa kerrottaisiin alueen merkityksestä
esimerkiksi näin:
”Puropuistossa pääset lähelle luontoa. Tervetuloa metsän vihreään
syliin havainnoimaan lintuja ja muuta luontoa! Puropuiston annetaan tarkoituksella
olla mahdollisimman koskemattomassa tilassa. Kyse ei ole hoidon laiminlyönnistä
vaan luonnon varjelemisesta. Puropuisto on esimerkki luonnontilaisuuden
merkityksestä eläimille, kasveille ja muille metsän asukeille. Tutkimusten
mukaan luonnontilainen alue vaikuttaa myönteisesti myös ihmisen hyvinvointiin
ja terveyteen. Puropuisto tarjoaa paikan pysähtyä ja levähtää. Täällä voit
kuulla satakielen, mustapääkertun, lehtokertun, pikkutikan, sirittäjän ja monen
muun linnun laulua, nähdä useita eri nisäkäslajeja, kotkansiipiä ja muita
vaateliaita kasveja. Jos tarkkailet puroa, saatat havaita erittäin uhanalaisen
taimenen uivan rantapuiden varjossa. Kaikki nämä lajit ovat harvinaistuneet
suotuisien elinympäristöjen kadotessa.”
Olemme heti valmiita auttamaan kylttien suunnittelussa ja
asentamisessa. Vetoamme puiston kohtalosta päättäviin tahoihin: olkaa viisaita
ja ystävällisiä, säilyttäkää Puropuisto luonnontilaisena.