Linnunpöntön kiinnitys: näin asennat pöntön puuhun oikein

Pari kysymystä on tullut linnunpöntöistä: "Miten ja millä ripustan linnunpöntön puuhun ja mihin kohtaan?
ja
”Mökillä meillä on paljon vanhoja ja uusia linnunpönttöjä. Kaikki tosi korkealla puissa. En tiedä onko niitä ikinä puhdistettu. Pesivätkö linnut siis pönttöihin, joissa on aiempien vuosien jämiä...etenkin jos on jäänyt munia tai poikasenraatoja? Kuulostaa pahalta...mutta kuulostaako linnuista? Ja miten usein pönttöjä pitäisi putsata, joka vuosi?”

Vastaus:
Kiitos kysymyksistä. Koetanpa vastata parhaan tietoni mukaan. 

Lyhyt vastaus: Ripusta pönttö jämäkällä rautalangalla, joka kierretään puun ympäri oksan takaa yläviistoon. Silloin lanka ei kiristä puuta ja kasvuvara on valmiina. Riittävä korkeus on noin puolitoista metriä eli silmien korkeus. Tikapuita ei tarvita. Valitse paikka, joka ei ole paahteinen mutta ei myöskään pimeän varjoisa; oksien seassa lehdet tuovat varjoa kesällä. Puhdista pöntöt vuosittain, vähintään joka toinen vuosi.

Alla tarkempaa tietoa, ja vastaus myös siihen, pesivätkö linnut vanhojen pesien päälle. (Pesivät.)

Minulla on vieläkin paljon 15 vuoden takaisia linnunpönttöjä, ajalta jolloin hädin tuskin osasin pitää vasaraa kädessä (saati naulata naulaa suoraan, sitä en osaa vieläkään...). Niiden perusteella tiedän sanoa, että linnut eivät ole kovin kranttuja pönttöjen ulkonäön suhteen. Koloista on niin kova pula. 

Huom! Ei sitten mitään design-pönttöjä, monet niistä ovat hengenvaarallisia, kun materiaali on sellaista, että linnut eivät pääse pöntöistä pois tai jäävät jaloistaan kiinni! Yksinkertainen, tavallinen ja puinen, on kaunista. (Istuma-orsiakaan ei saa olla.)

Toki pöntön olisi hyvä olla ehjä ja siisti, mutta sellaisissakin pöntöissä on ollut kaksi pesää päällekkäin, jotka ovat puun kasvamisen voimasta ruvenneet irvistämään saumoistaan. Kovin paljon raoista ei saisi silti pönttöön päivä pilkahtaa. Linnut mitä ilmeisimmin tykkäävät hautoa ”pimeässä”, jolloin ne kokevat olevansa turvassa, kun kukaan ei oikopäätä näe niitä.

 Näin ripustat pöntön:

• Pöntön ripustamiseen paras ja pitkäikäisin on kuvan kaltainen jämäkkä rautalanka. Olen käyttänyt sähköjohtoa ja muovista pyykkinarua, mutta niitä pitää tarkistaa vuosittain, etteivät langat ole katkemassa. Ainakaan toistaiseksi orava ei ole tajunnut maistella niitä. 
  
• Aiemmin suorastaan köytin pöntön puuhun joka puolelta ja moneen kertaan, ettei se vaan tipahda. Sittemmin olen viisastunut, että puun ja pöntön ”nyörittäminen” on täysin turhaa ja tekee pöntön putsaamisesta vain vaivalloista.
• Rautalanka kierretään puun ympäri oksan takaa yläviistoon. Silloin rautalanka ei kiristä puuta vaan siinä on vuosien kasvuvara valmiina. Pönttö on jämäkästi asennettu ja katsottu, että puu on suora siitä kohtaa, ettei ole kuhmua takana, mutta käytännössä pönttö vain lepää runkoa vasten. Pönttö ei tipahda mihinkään, vaikka alaosaa ei ole kiinnitetty puuhun.
  
• Puun ja pöntön väliin rautalangan päälle voi laittaa oksan, jotta etuseinä kallistuu hiukan. = Pohja kuivuu paremmin sateen jälkeen.
• Pönttöjä ei tarvitse ripustaa korkealle. Minun pönttöni ovat noin silmien korkeudella eli noin puolentoista metrin korkeudella. Ei tarvitse käyttää tikkaita ollenkaan. 
•  Ilmansuunnalla ei ole väliä, mutta älä ripusta pönttöä paahteiseen paikkaan, mutta älä myöskään kovin varjoisaan, pimeään ja viileään. Vaikka keväällä tuntuu viileältä, alkukesästä voi tulla helteitä, ja poikaset nääntyvät suorassa auringonpaisteessa. Oksien sekaan on hyvä laittaa: kun puut puhkeavat lehteen, syntyy luonnollista varjostusta.
• Lentoaukko kannattaa suunnata siten, että emoilla on esteetön pääsy pöntölle. Lisäksi kannattaa ajatella poikasten turvallisuutta, ettei poikue pesästä lähtiessään joudu suoraan ajotielle tai muuhun vaaralliseen paikkaan. 

HUOM! Tässä pöntössä on sellainen pohjaratkaisu, että kuvassa näkyvän pohjalaudan lisäksi pöntön sisään menee toinen lauta/pohja. Vaikka siis sataa, pesän pohja ei kastu, koska tämän laudan päällä oleva toinen lauta on upotettu ja siis nostettu pöntön seinien sisään.

Ilman ”sisäpohjaa” tällaista ratkaisua ei kannata tehdä (vaan upottaa se pöntön sisään). Nyt ekstrapohjalaudan avulla pöntön puhdistus onnistuu helposti. 

Olipas jotenkin vaikea selittää. :)

 

Pesivätkö linnut vanhojen pesien päälle? 

• Kyllä, linnut pesivät pönttöihin, joissa on aiempien vuosien jämiä. Esimerkiksi tiainen voi pesiä ensin ja heti perään tulee kirjosieppo.  
• Jos pesiä on jo monta päällekkäin ja pöntön ”pohja” kovin korkealla, lähellä kolonsuuta, linnut eivät siihen mene. Jos poikaset ovat liian korkealla, saalistajat pääsevät niihin liian helposti käsiksi, siksi emot eivät huoli sellaista paikkaa.  
• Vaikka pesään olisi jäänyt edelliskesältä poikasten raatoja tai munia, emolinnut rakentavat uuden pesän vanhan päälle. Poikastenraadot tavallaan kuivuvat ja muumioituvat vanhan pesän uumeniin. Hyönteiset ovat kalunneet kuolleet poikaset tyystin niin että poikasista on jäljellä vain luita ja sulkia. Munatkin jäävät sinne vanhan pesän uumeniin. Ne eivät lintujen pesäntekoa ole haitanneet. Kerran kirjosieppo oli rakentanut pesän aikuisen kuolleen talitiaisen päälle. Ainahan se olisi parempi että pöntöt putsattaisiin vuosittain. Joka toinen vuosi vähintään, että linnut altistuisivat vähemmän erilaisille riskeille ja pöntöt pysyisivät hyvässä kunnossa.
• Luonnonkoloja ei kukaan putsaa, joten kolo on käytössä niin kauan kuin se on käyttökelpoinen. Olen nähnyt mm. sinitiaisen kantavan pöntöistä tavaraa poiskin päin. Käenpiika on oikein tunnettu siitä, että se viskoo aiemmat pesänpohjat pois. 
• Hyvin rakennettu, ripustettu ja puhdistettu pönttö on käytännössä ikuinen.  

Tässä epätarkka kuva kolon putsausta suorittavasta käenpiiasta. Käenpiika on niin haavan värinen ettei kamera tarkentanut vaan zoomasi edestakaisin rungon ja oksien välillä. Käenpiian nokassa on sammalta ja olisivatko nuo hirven karvoja. :)

Pihapiirin linnut opettavat vuosi vuodelta lisää, kun niitä jaksaa seurata. Kirjoitan siitä kirjassani Linnunlaulua ja varoitushuutoja.