Rankka kutsumus


Ylihoitaja sanoo: ”Taitaa olla kiirettä?” samaan aikaan, kun minä vastaan puhelimeen, teen hoitoisuusluokitusta, haen neurologin puolesta minimentaltestiä ja Auli tulee kansliaan kysymään, ehdinkö nostamaan potilasta. Liisa kirjaa edellisen puhelun tulosta paperille, omainen on ovella kysymässä potilaasta, lääkärillä on jotain asiaa meille ja toinenkin puhelin soi. En vastaa ylihoitajalle.

Kaarina Davis valmistui sairaanhoitajaksi optimistisin mielin vuonna 1995. Hän oli työskennellyt hoitoalalla jo teinitytöstä lähtien, ja sairaanhoitajan työ oli hänen unelma-ammattinsa. Davis jaksoi vuosia pätkätöissä ja lopulta hänet vakinaistettiin. Vähitellen Davisille kuitenkin valkeni, kuinka kestämätön sairaanhoidon tilanne on maassamme. 

Rankka kutsumus kuvaa sairaanhoitajan arkipäiväistä työtä. Davis kertoo, kuinka alipalkatut sairaanhoitajat uupuvat työtaakkansa alle, kuinka sairaalan byrokratia ja hierarkia käyttävät hoitajia hyväkseen ja potilaat saavat kelvotonta hoitoa. Naisvaltainen ala, pääosin kunnallinen työ, kutsumusammatin kaiku ja pätkätyöjärjestelmä johtavat siihen, ettei hoitajien työoloja pidetä tärkeänä asiana. Davis ei halunnut uhrata itseään, vaan päätyi vaihtamaan alaa.

Kaarina Davis antaa selkeän diagnoosin hoitoalan sairaudesta ja esittää myös konkreettisia parannusehdotuksia.  ”Tämä kirja on kirjoitettu, jotta hoitajat oppisivat pitämään puolensa ja sanomaan ei”, Davis kirjoittaa.

**** Tilaa kirja! ****
"Luin, järkytyin. Juurikaan mitään ei ole muuttunut hoitoalalla. Todella ajankohtainen kirja edelleen!" Entinen hoitaja Pirkanmaalta 5/2023
 
"Jännä, miten todenmukaista tekstisi on yhä edelleen. Vaikka kirjan avaa sattumanvaraisesti, niin miltä tahansa sivulta löytää kuvausta, joka sopii tähänkin päivään täydellisesti." 
Nainen Pohjois-Savosta 4/2023
 
”Todella UPEAA, että uskallat sanoa totuuden ääneen! Lopultakin joku avaa suunsa kunnolla!! Olen itse työskennellyt alalla lähes 10 vuotta ja alkaa riittää. Kaikkea hyvää Sinulle ja menestystä kirjalle, joka ehkä virittää kauan odotettua rehellistä keskustelua hoitotyön tilasta Suomessa.”
Nainen Keski-Suomesta

”Kirjasi käsitteli rohkeasti aihetta josta itse olen täysin samaa mieltä, eli hoitohenkilöstö Suomessa tekee työtään alipalkalla työmäärään ja työn vaativuuteen nähden. Pitää varmasti myöskin paikkansa ellei ala olisi lähes kokonaan naisvaltainen ei tilanne olisi tämä. Ihailen sitä rohkeutta mitä olet osoittanut omalla kohdallasi tehdessäsi päätöksen luopua ammatistasi, jonka hyvin hallitset ja josta myös pidät. Jotenkin asia kosketti myös omissa ajatuksissani joskus käynyttä toivetta että jos joskus pääsisi hyppäämään pois tästä yhteiskunnan oravanpyörästä ja muuttamaan vaikka Lapin perukoille.”
Mies Länsi-Suomesta

”Kun sain luettua kirjasi, olin pitkään aivan sanaton. En pystynyt ilmaisemaan mitään järkevää. Ahnehdin suorastaan luvun toisensa perään sillä halusin tietää mitä seuraavassa luvussa tapahtuu ja aivan kun se kiire mitä olit kärsinyt olisi tarttunut minuun. Välillä nauroin, sillä miten voi ne päivät olla aivan samanlaista häslinkiä ja päätöntä menoa, mitä itse olen kokenut. Potilaiden kommentitkin aivan kuin omalta kohdalta. Toivon totisesti, että kirja noteerataan sillä se on täyttä asiaa siitä mitä yritetään pehmosella painaa ettei kukaan saisi tietää!”
Hoitaja Pirkanmaalta

”Kiitos rohkeudestasi ja kirjastasi 'Rankka kutsumus'! Luin sen ahmien ja huokaillen. Niin tuttua!!! Olen aina kokenut olevani ”erilainen nuori” ja hakannut päätä seinään. En ole osannut käsittää, miksi työyhteisöt  hoitoalalla venyvät ja paukkuvat ikuisesti, eivätkä ikinä pidä puoliaan. Kaikkeen suostutaan ja jurputetaan vain keskenään kahvitauoilla, sikäli mikäli niitä ehditään pitää. Olen yrittänyt saada työtoverit ”puhaltamaan pelin poikki” ja aina turhaan. Lopulta olen vaihtanut työpaikkaa ja taas sama tilanne vastassa. Hävettää, että
olemme näin nynnyjä…kilttejä. Takana 30 vuotta hoitotyötä, edessä 13. Olen hoitaja henkeen ja vereen. Jaksan mielialapillereiden ja nukahtamistablettien avulla, kunhan nukun aamuvuoron päälle ainakin kaksi tuntia. Alkoholisoituminen on niin minun, kuin varmasti myös monen muun uhkana. Työvuorojen jälkeen rentoutuminen ja irrottautuminen on vaikeaa.”
Hoitaja pääkaupunkiseudulta

”Luin juuri kirjasi Rankka kutsumus. Ihan kuin olisi lukenut omia ajatuksiaan. Olen myös entinen hoitaja, nykyään toisella alalla. En olisi osannut kirjoittaa noin hyvin, kiitos että sinä kirjoitit!”
Nainen Pirkanmaalta

”Olen nyt yli 8 vuotta tehnyt sijaisuuksia toistensa perään, lopen uupunut, mitta täynnä. Menin kirjoittamaan yleisönosastolle nykyisestä työpaikastani ja nyt ylihoitaja ei voi edes päivää sanoa. Vakipaikkaa turha odotella.”
Hoitaja Pohjanmaalta


Rankasta kutsumuksesta sanottua:
”Sairaanhoitaja sietää ’kutsumusammatissaan’ huonoja työoloja, kiirettä, riittämättömyyden tunnetta… Mutta miksi pitäisi sietää? Entinen sairaanhoitaja Kaarina Davis kirjoitti kirjan, jossa käskee hoitajia pitämään puoliaan. (…) Se on aika karua luettavaa.”
– Mervi Alatalo, Anna 29/2007

”Elävyydessään kirja on niin kiinnostava, että luin sen yhdeltä istumalta.”
– Tuula-Maria Ahonen, Sosiaalivakuutus

”Davisin kirjassa kaikkein hätkähdyttävintä ovat kuvaukset siitä, mitä kiire aiheuttaa. Työtä ei määritä niinkään se, mitä pitäisi tehdä, vaan se, mitä ehditään tehdä. Siksi potilaat eivät pääse suihkuun päiväkausiin eikä harjoittelijoita ehditä neuvoa. Seuran puutteesta kärsivät vanhukset keksivät itselleen vaivoja, jotta saisivat enemmän huomiota.”
– Maria Mustranta, Helsingin Sanomat 12.8.2007

”Kirja on päiväkirjamainen dokumentti, mutta se sisältää myös paljon pohdintaa sairaanhoitajan asemasta hoitoyhteisössä, huolta potilaiden puolesta ja kertomusta epätoivoisesta kamppailusta asioiden saamiseksi paremmalle tolalle. (…) Davis kuvailee tuntojaan harvinaisella tavalla, kaunistelematta.”
– Pirjo Ronkainen, Savon Sanomat 14.8.2007

”Sairaanhoitaja Kaarina Davis on varma, että hoitoalalla voidaan todella huonosti, mutta suut pysyvät visusti supussa. Nöyriksi taipuneet naiset eivät missään nimessä halua sievästi kammatun otsakiehkuransa viereen hankalan akan poltinmerkkiä.”
– Marja-Riitta Ovaska, Länsi-Suomi

”Nyt Davis työskentelee luontoyrittäjänä ja kirjailijana. Sairaala on nimittäin vähän kuin mafia. Siitä ei uskalla puhua ennen kuin on päässyt siitä eroon.”
– Laura Häkli, Vihreä lanka 17.8.2007

”Kirjassa on tarinoita sairaanhoitajan työstä – tarinoita, joissa potilaat huutavat apua, ruokatauot jäävät pitämättä ja hoitaja pyörii työvuoron jälkeen sängyssään saamatta kiinni unen hännästä.Tarinoiden lisäksi Davis on kirjoittanut ajatuksia epätasa-arvosta, palkkanauhan naurettavan pienistä numeroista ja siitä, miten potilas ei saa säästösyistä kokonaista rasvatuubia, vaan voidetta on puristettava pieniin lääkelaseihin. Davis tiesi, että asiasta kirjoittaminen olisi kuin törkkisi tikulla silmään nukkuvaa karhua.”
– Jenni Kleemola, Turun Sanomat 29.7.2007

”Sairaanhoitajat nähdään Kaarina Davisin mielestä usein vain menoeränä. Hän ei ymmärrä, minkä vuoksi asiaa ei ajatella niin, että antamalla hyvää hoitoa sairaanhoitajat ovat kansantalouden kannalta tärkeitä. Hehän pystyvät parantamaan ihmisiä ja palauttamaan heidät sairaaloista veronmaksajiksi. Näin vältytään ennenaikaisilta eläkkeiltä, pitkiltä sairaslomilta, jotka tulevat yhteiskunnalle todella kalliiksi.”
– Tutta Särkkä, Seura

”Kaarina Davisin sairaanhoitajan päiväkirja Rankka kutsumus on kuin reipas 1960-luvun pamfletti (…) Jos kerrottu pitää suuremmaksi osaksi paikkansa muissakin kuin Davisin aluesairaalassa, täytyy vain ihmetellä, ettei suurempia vahinkoja ole sattunut.”
– Marja Kuparinen, Kirkko ja kaupunki 22.8.2007

”Kirjan lukemisen jälkeen ei lainkaan ihmettele, että hoitajien mitta tulee täyteen ja he haluavat irtaantua oravanpyörästä.”
– Maira Palosuo, Suomen Lääkärilehti 33/2007

”Kaarina Davis on rohkea sairaanhoitaja. (…) Hänen mielestään alan paljon puhuttu surkea palkkataso ei ole sen suurin ongelma. Surkeat työolot ovat. Alaa leimaa tolkuton kiire, taitamaton johtaminen, kehno työn organisoiminen, määräaikaisilla työsuhteilla simputtaminen ja nöyrä vaikeneminen.”
– Juhani Seppänen, YLE Radio 1:n Ykkösaamun kolumni 28.8.2007

”Historiassa syntynyt kutsumusammatin leima myönnetään myytiksi, mutta sillä on voimaa viivähtää ruuhkautuneilla sairaalaosastoilla ja tunkeutua suljettuihin saleihin, joissa on käyty ja edelleen käydään työmarkkinaneuvotteluja.”
– Riitta Heimonen, Tehy-lehti 13/2007

”Kaarina Davisin päiväkirja Rankka kutsumus on rohkea, avoin ja analyyttinen kuvaus sairaanhoitajan työstä nykysairaalassa, jossa kiire on ainainen kumppani ja hoitovirheet lisääntyvät.”
– Helena Hämäläinen, ET-lehti 12/2007

”Kirja johdattaa lukijaansa läpi sairaanhoitajan arkisen työn tunneskaalojen. Lukiessa tuntuu kaamealta nauraa ja hymähdellä hyvin vakavillekin arjen käänteille, muttei voi muutakaan. … Hyvä, että joku uskalsi kirjoittaa sen rehellisesti ylös.”
– Jan Holmberg, Sairaanhoitaja 9/2007

”Davis jätti kutsumusammattinsa ja kirjoitti subjektiivisuudessaankin tärkeän yhteiskunnallisen puheenvuoron sairaanhoidon todellisuudesta Suomessa.”
– Suomen Kuvalehti 37/2007

”- Päättyvätpä nämä palkkaneuvottelut miten tahansa, se ei korjaa sitä, että sairaalassa on epäinhimillistä sekä potilailla että hoitajilla. Hoitajien pitäisi koko ajan pitää älämölöä, mutte he pelkäävät leimautumista.”
– Kaarina Davis Riitta Kurkijärven haastattelussa, Aamulehti 9.10.2007

”On kuitenkin hyvä muistaa, että on myös paikkoja, joissa asiat ovat ainakin hiukan paremmin kuin kirjojen esimerkeissä.”
– Raili Kettunen, Kotimaa

”…lukijalle tulee sellainen olo, että hoitajia kannattaisi todella kuunnella enemmän.”
– Terhi Säynäjärvi, Etelä-Suomen Sanomat 13.11.2007

”Nimensä mukaisesti teos on lukijallekin rankka kokemus. Ulkopuolinen, edes potilas, ei voi aavistaa, mihin kaikkeen hoitaja joutuu työaikaa panemaan.”
– Riitta Kurkijärvi, Pohjolan Sanomat 2.12.2007

”Davis kirjoittaa tunnollisen naisen tarinan aluesairaalan todellisuudesta. … Omakohtaisena arjen kuvauksena kirja on kiinnostava ja houkuttelee lukemaan. Lääkäri voinee jakaa monet Davisin arkisen purnauksen aiheista.”
– Anna Niemelä, MediUutiset 38/2007

”Tänä vuonna yhdeksi [Tieto-Finlandia-]palkinnon saajaksi valittiin teos, joka kertoo kiihkottomasti mutta äärimmäisen realistisesti sairaanhoitajan työstä ja suomalaisen hoitojärjestelmän tehottomuudesta.”
– Jaakko Ojanne, Suomen Potilaslehti 4/ 2007

”Mielenkiintoinen rytmi syntyy päiväkirjatyylisistä kirjoituksista ja kirjoittajan pohdinnoista. Kirjan kieli imaisee mukaansa.”
– Marja-Liisa Vilhunen, Sisä-Savon Sanomat 28.12.2007

”Kirjaa voi suositella kaikille, jotka haluavat ymmärtää 1900-luvun lopun tilannetta vastavalmistuneen sairaanhoitajan näkökulmasta ja alan vaihtoon johtaneita syitä.”
– Anne Henttinen, Syöpäsairaanhoitaja 4/2007

”Ehdottoman positiivista kirjassa on, että se ei tyydy olemaan vain valitusvirsi siitä, kuinka huonosti asiat ovat, vaan kirjoittaja tarjoaa lukuisia parannusehdotuksia, jotka eivät välttämättä edes maksa mitään tai ainakaan kovin paljon… Olihan aika, että joku kirjoittaa tämän totuuden, arjen, auki. Julkisesti.”
– Kukka-Maaria Aranko, Nuori Lääkäri 11/2008