Lintujen kieltä oppimalla parempaan luontoyhteyteen

Mitä on lintujen kieli? Miten opiskella sitä ja miksi?

Linnut voivat toimia oppaina parempaan luontoyhteyteen ja tehdä maailmasta merkityksellisemmän.

Simo Häklin Eloisa maailma -sarjassa kerron mitä olen oppinut luonnonvaraisten eläinten käyttäytymisestä.

Ohjelma tulee tänään klo 14 Yle Ykköseltä. 

Yle Areenasta sen voi kuunnella milloin vain tämän linkin takaa: https://areena.yle.fi/podcastit/1-65836645.

 

Kesälukemista

Kesäkuu on ehtinyt jo näin pitkälle! Elän hengessäni vielä jotenkin toukokuussa tai keväässä, kun oli niin pitkään viileää. Kurpitsoiltakin sai vasta pari päivää sitten ottaa harsot pois. Yöt ovat olleet ennätyspitkään nollan tuntumassa.  

Toukokuussa sain seurata sääksen saalistusta lähietäisyydeltä. Avasin ulko-oven ja lintu kaarteli yläpuolellani puiden latvojen korkeudella. Jähmetyin paikoilleni ja jäin ihailemaan. Iso lintu kaarteli veneväylän yllä hetken ja syöksyi kalan perään noin 30 metrin päästä minusta. Sääksi sai suht isokokoisen särkikalan, veikkaan lahnaa tai säynävää.

Aina kun sääksi on saanut kalan, se lentää pienen matkan ja sitten ravistaa itsestään veden pois. Yleensä olen nähnyt veden ravistuksen kiikareilla tai kameran zoomilla. Tällä kertaa sääksi oli niin lähellä, että jopa kuulin sulkien kahahduksen ja vesipisaroiden tippumisen.

Nämä kuvat on vuosien takaa arkistojen uumenista.

 

 

Action-kuvaa ravistuksesta.

 **

Toukokuussa sain tekstiviestin: ”Juuri eilen ajattelin sinua, kun luin kirjaa, jossa kerrottiin viivästyneestä alkionkehityksestä näätäeläimillä, hylkeillä ja metsäkauriilla.”  Oli hauskaa ja mitä hienoin kohteliaisuus tulla ajatelluksi sellaisesta.

Jos joku miettii mitä viivästynyt alkionkehitys tarkoittaa niin sitä, että tietyillä lajeilla kiima ja parittelu ajoittuu kesään (yleensä heinäkuun paikkeille). Syntyneet varhaisalkiot jäävät naaraan nesteen täyttämään kohtuun syksyksi, talveksi ja kevääksi ja vasta noin 8-10 kuukauden kuluttua niiden kehitys jatkuu. Esimerkiksi kärppien paritteluaikana on saattanut olla hyvä myyrävuosi, mutta seuraavana vuonna ei olekaan. Tai päinvastoin: parittelun aikaan on voinut olla huono myyrävuosi, mutta seuraavana onkin parempi. Ulkoiset tekijät siis muokkaavat sitä, montako kohdunseinämään kiinnittyneistä alkioista kehittyy poikasiksi, loput tuhoutuvat.

**

Huhtikuussa katselin Ylen tv-uutisia jossa kerrottiin, että peli on menetetty, mitä tulee jäätiköiden sulamiseen ja merenpinnan nousuun.  Olin ihan varma, että nyt alkaa tulla erikoislähetyksiä syyskuun 11. päivän tapahtumien tyyliin. Mutta hyvä kun ehdin hengähtää, niin uutinen oli ohi. Se oli ikään kuin ilmoitusluontoinen asia vaan. Seuraavaksi käsiteltiin ensi-iltaan tulevaa Sissi-keisarinna-elokuvaa kaksi kertaa kauemmin. Voi pyhä jysäys. Ei ole huolen häivää. Ihminen on kelvoton otus. Sama meno jatkuu ja yltyy vaan, vaikka mitä mullistuksia tulisi. Onneksi minulla ei ole lapsia. Ihminen jos mikä tarvitsisi viivästyneen alkionkehityksen. Saisi aikaa miettiä onko elämisen edellytyksiä.

**

Huhtikuussa istuin terassilla lukemassa, kun läheltä kuului kahahduksia. Yritin paikallistaa, mistä ja kenestä ääni kuului. Oravako siellä oli? Ei, vaan talvihorroksestaan herännyt sammakko! Sammakot ovat paikkauskollisia, joten päättelin, että tämä on sama kaveri joka asuu tässä talon ympäristössä. Sammakko tarkisti tutut paikkansa ja hyppeli vaahteralta ruusupensaalle, sadevesitynnyrille, raparperille ja sitten koitti yllättävä osuus: sammakko hyppäsi terassin rappuselle aivan viereeni ja äänteli. Miten riemullista ja ihmeellistä (ja kerrankin minulla kamera vieressä). Tuntui siltä kuin sammakko olisi tullut varta vasten moikkaamaan ja sanonut, että täällä sitä taas ollaan ja selvitty talvihorroksesta. Kökötimme siinä hiljaa lähekkäin muutaman minuutin iloisen kevään vastaanottamisen ja jälleennäkemisen hengessä. Sitten sammakon tuli vissiin liian kuuma. Sammakot hengittävät ihollaan(kin) ja kuivuvat helposti. Se jatkoi matkaansa terassin alle varjoon ja sieltä järvelle, jossa sen lajitoverit jo pitivät orgioita. 

Moi! Täällä taas ja seikkailut jatkuu.

 **

Eräs kevään yllättävistä asioista tapahtui kasvihuoneessa. Huomasin, että kastelukannusta pilkotti kasvuharsoa, sitä mitä käytetään hallasuojauksiin. Oravat poikkeavat kasvihuoneessa silloin tällöin ja ajattelin, että orava on repinyt mukaansa harsoa pesäaineiksi. Harson palasia löytyy sieltä täältä pihaa milloin mihinkäkin kiinni juuttuneena, joten tuumin, että harson matka on tyssännyt naulan kantaan, josta kastelukannu roikkui. Annoin harson olla siinä, jos orava tulisi jatkamaan nykimistään ennemmin tai myöhemmin. Seuraavana päivänä harso oli vaihtanut paikkaa. Kastelukannun sisään! Sieltä pilkotti myös sammalta. En voinut uskoa silmiäni, mutta totta se oli. Orava oli päättänyt rakentaa pesänsä kastelukannuun!

Onhan se kolo sekin, kun asiaa katsoo eläinten silmin. Alkuun ajattelin, että orava on tehnyt vain päivälepopaikan itselleen, että ei kai se poikaspesää siihen tekisi. Kun näin, että orava poistui paikalta, kävin varovasti koputtamassa kastelukannuun, että kopiseeko se onttouttaan. Ei kopissut, se oli täynnä pesätarpeita ja sieltä kuului pientä ininää! Poikaset olivat jo siellä! Voi ihmettä.

Hetken hihiteltyäni, huolestuin. Pesäpaikan valinta oli huono, sillä kannun alapuolella on vesitynnyri. Siinä on kansi, mutta se istuu huonosti (lue vanha postaukseni kasvihuoneessa majailevan sammakon seikkailuista ko. tynnyrissä) ja oravanpoikaset tunnetusti tutkivat joka paikan, kun tulee maailmalle lähdön aika. Virittelin tynnyriin lisää oksia turvaksi ja laitoin ison paksun pahvin tynnyrin päälle, ettei sinne kovin helposti eksyttäisi. Kävin usein tarkistamassa tilannetta. Koputin kohteliaasti saapuessani ja kurkistin kaukaa oven raosta. Jos emo oli siellä, se kurkisti takaisin kannusta ja minä peräännyin heti. Kävin kasvihuoneessa vain pikipäin, kun emo ei ollut siellä. Kannoin kasteluveden kauempaa kasvihuoneelle, etten menisi lähellekään pesää aiheuttamaan stressiä ja paniikkia tynnyrin kolistelulla.

Ehkä emo oli kyllästynyt palelemaan? Imettävän emon nisä näkyy.

Oravaperheellä täytyi olla hikiset paikat. Pelkästään kasvihuoneessa on lämmin, olla sitten  kastelukannussa tuplakuumana ja vielä turkit päällä... Onneksi kaikki järjestyi parhain päin. Pesä oli kasvihuoneessa parisen viikkoa. Sitten oravaemo oli varmaan todennut kuumuustilanteen kevään edetessä ja päätti siirtää poikaset. Kuinka satuinkin juuri silloin ulko-ovelle. Oravaemo juoksi pihapolkua minua kohti ja kuljetti poikaset turvaan saunanvintille.

Nyt olen seisoskellut saunan eteisessä ja kuunnellut vintiltä kuuluvaa rapinaa ja poikasten putputusta. Pian on tiedossa riemukkaita hetkiä, kun poikaset lähtevät tutkimaan lähiympäristöä.   

**

Juhannuspäivänä 24.6. tulee Ylen Ykköseltä klo 14.00 Simo Häklin Eloisa maailma -radio-ohjelma, jonka vieraana olen. Keskustelemme lintujen kielestä. Päivitän linkin tänne, kun juttu on kuunneltavissa Areenasta.

**

Hienoja luontohetkiä ja iloista kesää kaikille! 💚Muistakaa laittaa sadevesitynnyreihin ynnä muihin vesiastioihin oksia ja keppejä eläinten turvaksi ja kääntäkää tyhjät astiat ylösalaisin!

**

PS. Aiemmat kesälukemiset löytyvät täältä: 

2016

2017 

2018

2021