Kevään iloja

 

Nyt on aika:

• kulkea paljain jaloin.
• kerätä ruohosipulia talven varastoiksi (ennen sipulin kukintaa, tosin kukatkin ovat syötäviä, mutta varret ovat puisevia).
• maistaa ketunleipiä, koivunlehteä ja voikukkaa.
• tehdä eväsretkiä, loikoa selällään viltillä, katsella pilvien muotoja, perhosten lentoa ja muurahaisten aherrusta.
• ihailla eläinten pesintää.
• kuunnella lintujen laulua ja opetella tunnistamaan muutama uusi laji.
• nauttia ja olla kiitollinen: saamme herätä valoon joka aamu ja nukahtaa valoon joka ilta. Sitä en ikinä lakkaa ihmettelemästä ja arvostamasta.  

Iloisia päiviä kaikille! 

Entisille hoitajille joita ei kuultu

Sain sähköpostia rohkealta hoitajalta, jonka oli pelastettava itsensä ja lähti opiskelemaan valokuvaajaksi.

Nyt Tiina Bähr on toteuttanut Hoitaja-exit-valokuvanäyttelyn, jossa hän antaa estradin entisille hoitajille, joita ei kuultu ja jotka ovat lähteneet alalta. Kuvissaan hän on halunnut tuoda esille niitä tunteita, jotka ovat johtaneet työstä irtisanoutumiseen. Näyttely on esillä toukokuun ajan Rajala Galleriassa, Helsingin Postitalossa. 

Katsellessani videotallennetta Tiinan haastattelusta Ylen Aamussa (2.5.2023) mietin taas kerran, mitä ihmettä on pielessä hoitoalan esihenkilöissä, kun ovat niin kertakaikkisen pihalla käytännön työn tarpeista eivätkä näe, mikä voima on hyvinvoivissa ja kuulluiksi tulleissa hoitajissa.

Tiina on tehnyt 11 minuutin äänikuunnelman Viisi vuotta elämästäni. Se kuvastaa sata prosenttisesti sitä, mitä minäkin koin aikoinani hoitoalalla ollessani. Nyt kun aikaa on kulunut, olen paljon rohkeampi ja päättäväisempi. Enää minua ei voisi kyykyttää. Sitä ihmettelee, miten aikoinaan on ollutkin niin täynnä pelkoa, ahdistusta ja syyllisyydentuntoa. Hoitajien täytyisi ryhdistäytyä, mutta usein on niin, että uskaltaa puhua vasta sitten, kun ei enää ole alalla.

Tiina kertoi, että oli saanut vinkin Rankka kutsumus -kirjastani vähän ennen hänen valonäyttelyään. Hän luki ja järkyttyi: ”Juurikaan mitään ei ole muuttunut hoitoalalla. Todella ajankohtainen kirja edelleen!”

Voin kuvitella, että valokuvattavana oleminen on antanut entisille hoitajille hoivaa ja terapiaa, kun on tullut nähdyksi ja kuulluksi. Siinä se on oikeastaan pähkinänkuoressa koko hoitoalan ratkaisu: jos vain hoitajia oikein todella kuultaisiin, ja he saisivat vaikuttaa työnsä suunnitteluun, monista ongelmista päästäisiin.

Joskus minua huvittaa ajatus, että pääsisinpä ajassa taaksepäin nykyisellä itsetunnolla ja päättäväisyydellä entiselle työmaalleni vaikuttamaan asioiden kulkuun. Ai että sentään olisi makeata. Jos minua uhattaisiin nuhteluilla, nauraisin, että siitä vaan. Nuhtelisin takaisin. Jos minua peloteltaisiin, en pelkäisi vaan luottaisin asiantuntemukseeni. Työnantajilla on ainoastaan menetettävää. Hoitajille riittää pilvin pimein ottajia. Kuinka tärkeää olisi, että hoitajat alkaisivat puhua rohkeammin ja avoimemmin työnsä epäkohdista, jotta alaa päästäisiin viimein korjaamaan.

Juhlista kevättä

Katsoin Yle Areenasta dokumentin Kurki, josta ei tullut lintua (kesto 24 minuuttia). Aika uskomaton tarina. Lintusuosta haluttiin tehdä kaatopaikka. Konsta Vänskä ehti pelastaa täpärästi toisen kurkien munista jäämästä kaivinkoneen telaketjujen alle. Vänskä haudotti munan, kasvatti kurjen ja opetti sitä lentämään.

Dokumentin kohdassa 15.35 alkaa laulu, joka säestää sitä, kun kurki kävelee ihmisten mukana kylätalon kokoukseen, jos kyläläiset pohtivat, mitä he voisivat tehdä estääkseen kaatopaikan perustamisen. Laulun sanat menevät näin:

Ihmiset herätkää, ennen kuin on myöhäistä.

Nähkää Luontoäidin kyyneleet, ilma maat sekä veet on kohta saastuneet.

Tehtaat kaupunkien levittävät saastehen,

jätteet meriin heitellään, luonto maksaa hengellään.

Miksi näin teemmekään.

Auttakaa, huutaa näin pieni lintu ystäväin,

pesäpuutaan ei se nää, koneet metsän myllertää, lehden myrkyin häivää

kurki saapui asuinsuolleen mutta huomasi sen kuolleen.

Suo kun ojin kuivattiin, konein suurin kaivettiin, kaatopaikaks muutetiin

Avatkaa silmänne, nähkää ympärillenne

mitä jää lapsillenne, korjatkaa virheenne

vaatii luonto vastuuseen.

(Jukka Tervo ja Mirja Vaittinen)

Laulun jälkeen näytetään, kuinka suota ennallistetaan. Dokumentti on vuodelta 1981. Ihmiset lähettivät presidentti Kekkoselle sähkeen ja vetosivat kotiseutunsa vesistön ja ympäristön puhtaana säilymisen puolesta ja hanke kaatui. Hetteensuosta tulikin luonnonsuojelualue. Kosto Vänskä sanoo Petteri-kurjelle: ”Kato, aina kannattaa taistella luonnon puolesta”. Koskettava dokumentti siitä kuinka ihmisten aktiivisuus kannattaa.  

Näin kevään tultua:

• Juhlista kevättä.
• Ole kiitollinen. Vedestä, ruoasta, sateen jälkeen raikkaasta ilmasta, valosta ja lämmöstä, joka sulattaa maan.
• Ole tarkkaavainen. Unohda luurit ja kuulokkeet. Huomaa peippojen ja rastaiden laulut, sammakoiden kurnutukset ja kimalaisten pörinä. Ihaile sinivuokkojen väriä, puiden silmuja ja kohta puhkeavia nuppuja.
• Huolehdi luonnosta kuin parhaasta ystävästäsi, sillä sitä se on.
• Luonnossa on aina iloa ja toiveikkuutta. Kun tekee parhaansa elääkseen sen kanssa sopusoinnussa,voi itsekin kukoistaa.
• Meillä on kyky punnita valintojamme ja tehdä tietoisia luonnolle myönteisiä päätöksiä.
• Jätä jälkeesi jotain, josta voit olla ylpeä: luontoa jota on vaalittu ja kunnioitettu.

 

 

Lukuviikko alkoi!

 

Lukuviikon tarkoitus on juhlistaa lukemista, tarjota näkökulmia kirjallisuuteen ja lukemiseen ja innostaa kaikenikäiset kirjojen pariin.

Viime viikon Kulttuuricocktailissa kustantaja Anna-Riikka Carlsson sanoi, että arjen kiireiden keskellä olisi hyvä muistaa, että

"Me maksetaan [kirjan ostohinnassa] siitä vuosien ajattelusta ja lukeneisuudesta mitä runoilija on tehnyt. Minusta on ihanaa että joku ihminen on ajatellut mun puolesta maailmaa ja lukenut kymmeniä teoksia ja opiskellut kirjoittamista. Mä mielelläni maksan siitä."

Mielestäni tuo näkökulma pätee kaikkiin kirjailijoihin, ei ainoastaan runoilijoihin. Sen lisäksi, että olen lukenut satoja teoksia ja ajatellut, olen tiivistänyt teoksiini lukuisien vuosien kokemuksia ja oppimiani asioita voidakseni auttaa kanssaihmisiäni.
 
Lukuviikossa voit olla mukana yksinkertaisesti lukemalla. Nautinnollisia hetkiä!