Eräänä iltana reilu viikko sitten alkoi kova tuuli pidemmän
tyynen ajanjakson jälkeen. Laitoin tulet takkaan, pidin puhelimen, tietokoneen
ja television suljettuna ja vietin aikaani lukien kirjoja ja ratkoen
ristikoita. Kuului vain vaimeaa tuulen huminaa ja takan lämmöstä aiheutuvia
naksauksia ja rapsahduksia. Siinä oli vierähtänyt tunti jos toinenkin, kun
yhtäkkiä ulkoa pimeydestä talon seinältä kuului hätääntynyttä kiipeilyä. Orava!
Se kulki tutut reittinsä, mutta eteni tavanomaista paljon nopeammin etelän seinältä,
idän seinälle ja sieltä pohjoisen puolelle. Mikä oli saanut sen liikkeelle
kesken unien myrskyyn?
En ehtinyt pohtia asiaa, kun heti perään idänpuoleiselle
ikkunaristikolle tupsahti talitiaiskoiras. Näin sen lukuvalon kajossa hyvin ja
oletin, että se näki sisälle yhtä lailla. Olimme noin puolen metrin päässä
toisistamme. Ristikko ja kynä käteeni jähmettyneinä pysyin liikkumattomana,
etten aiheuttaisi lisähäiriötä. Kökötimme siinä kymmenisen minuuttia aloillamme.
Mikä oli herättänyt eläimet?
Orava ja talitiainen olivat ilmeisesti yöpyneet samalla etelän
suunnalla, kun ne kumpikin kaarsivat talon itäpuolelta hakemaan turvaa. Oliko
myrsky pudottanut oksan tai pöllö kurkistanut yöpymiskoloihin? Toisaalta, tokko
tiainen pääsisi pöllön ohi kolosta pois. Olisiko kärppä aiheuttanut kaaoksen? Vai
aiheuttiko orava ketjureaktion ja säikäytti talitiaisen liikkeelle paetessaan
jotain? Oliko myrskyllä mitään osuutta asiaan?
Sitten talitiainen alkoi liikehtiä, joten ilmeisemmin vaara
oli ohi. Se pyydysti muutaman seinänrakosiin piiloutuneen hyönteisen, lennähti ylemmälle
ikkunanpienalle, sitten alemmalle, sitten ikkunalaudalle ja taas ylös ja
välillä sivuttain ja taas edestakaisin. Seurasin, mietin ja ihmettelin. Milloin
se lennähtää pois? Mistähän se löytää suojaisan piilopaikan? Eikö sen pitäisi
rauhoittua jo nukkumaan? Aina kun tintti tähysti pimeyteen, käänsin lukulamppua
varovasti poispäin ikkunasta. Viimein sain valon sammutettua. Kattovalosta
ulottui ikkunalle vain himmeä kajo. Tiainen rauhoittui heti ja jäi verhon
toiselle puolelle piiloon. Äänistä päättelin oravan jääneen pohjoisseinustalle
hirren päälle nukkumaan.
Siinä oli sitten mietittävä, miten pääsen myöhemmin
kulkemaan huussiin häiritsemättä kumpaakaan. Tiainen olisi normaalisti käyttämäni
polun varrella, orava kiertotien. Kaarsin kaukaa etelän kautta. Reitille kertyi
matkaa, mutta näin en häirinnyt jo kertaalleen häirittyjä eläimiä, mikä oli
minulle tärkeää. Onneksi oli leutoa ja lämpötila nollan paikkeilla. Kovalla pakkasella
eläimiltä olisi huvennut nopeasti tärkeitä energiavarantoja. Oravilla on
enemmän liikkumavaraa ja ne voivat joskus paastota pakkaspäivien yli niin
etteivät lähde koloistaan ollenkaan, mutta pienillä linnuilla on rajallinen vararavintoreservi.
Pimeyttä kestää nyt noin 16 tuntia vuorokaudessa, siksi talviruokinta on
äärimmäisen tärkeää eläimille. Moni eläin menehtyisi ilman sitä.
Aamulla lähdin liikkeelle sinisen hetken aikaan. Ruokintapaikalla
hämärässä oli jo aika vilinä, joten ajattelin yökulkijoiden jo lähteneen. Kuljin
tavallista polkuani. Talitiainen oli kuin olikin vielä ikkunalla! Se pyrähti
lentoon, kun tulin nurkan takaa. Liikuttavaa, että se siinä sitten yönsä vietti.
Olisi kuvitellut sen etsivän vaikkapa tyhjän linnunpöntön suojakseen. Oravaa ei
näkynyt, oli varmaan siirtynyt jo ruokintapaikalle.
Myrsky-yön tapahtumista tuli ristikkoa kiperämpi aivopähkinä selvitettäväksi,
mutta ratkomatta jäi. Luonto pysyy ikuisena mysteerinä ja mielikuvitusta
kehittävänä.
**
PS. Tiedoksi: Jos olet tilaamassa kirjojani joululahjaksi,
Posti ilmoittaa jouluksi ehtivien pikkupakettien viimeiseksi lähetyspäiväksi torstain
14.12. Kiitos!
