29. syyskuuta 2015

Mikä on paras laulujoutsenmuistosi?



Vielä on yksi päivä aikaa osallistua kilpailuun ja kirjoittaa laulujoutsenet lentoon! Kirjoita lyhyt twiitti, runo tai vaikka pitkä vapaamuotoinen tarina. Lähetä kirjoituksesi osoitteeseen joutsenkirjoitus(ät)birdlife.fi huomiseen 30.9. mennessä. Me sitten runoilija Heli Laaksosen kanssa tuomaroimme voittajat, jotka palkitaan lahjakortilla. 

Tässä inspiraatioksi kysymyksiä:
 Kerro jostain suuresta joutsenkokemuksestasi, jota et saa mielestäsi.

Kerro kuinka tärkeä laulujoutsen on sinulle, miksi.
Kuvaa yhdellä lauseella (tai twiitillä) millainen laulujoutsen (sinulle) on.
Kirjoita runo, joka alkaa sanoilla: On kesä...

Oletko nähnyt laulujoutsenia, toivoisitko näkeväsi, mitä teet nähdäksesi niitä?
Milloin näit laulujoutsenen ensimmäistä kertaa? Millainen tilanne se oli, mitä koit?

Millainen laulujoutsentoive sinulla on?
Mitä olet oppinut laulujoutsenilta?

Laulujoutsen, jota rakastat/rakastit.
Laulujoutsen, joka lohdutti/ilahdutti/jota et pysty unohtamaan.

28. syyskuuta 2015

Elämme maagisia aikoja...



Viime yön superkuu, täysikuu, verinen kuu... oli näkyvissä vain muutaman sekunnin, sitten taivas meni pilveen. Tämä nousevan kuun kuva on otettu 20.9. (Kurjet muuttavat taas, nyyh.)

Nyt tänään ja lähipäivät pitäisi olla taianomaista aikaa suurille mahdollisuuksille, hyville energioille ja uusien elämänmuutosten aloittamiselle. Mystisen mukavia asioita päiviinne (ja öihinne)! :)

10. syyskuuta 2015

Kertomus lentokyvyttömästä variksenpoikasesta

Sain yhteydenoton tamperelaiselta mieheltä, joka oli ruokkinut synnynnäisesti lentokyvytöntä variksenpoikaa. Varis ei päässyt lentämään surkastuneilla siivillään, se oli muuten hyvässä kunnossa, mutta menehtyisi syyssateiden ja kylmyyden tullen, ellei jotain tehtäisi.
Edellisvuonnakin yksi variksenpoikasista oli ollut lentokyvytön (muut poikaset pystyivät lentämään). Oli tullut syksyn sateet, myrskyä ja viimaa. Variksenpoikanen oli kuollut miehen asunnon ikkunan alle. Mies poti syyllisyyttä, kun ei ollut tiennyt mitä tehdä. Hän oli haudannut variksenpoikasen huomaamattomalle paikalle puistoon ja siitä oli tullut hänelle muistomerkki, muistutus, että jotain on aina tehtävissä luonnon ja ihmisten eteen.

"Käyn katsomassa pientä hautaa usein, tajusin, että pieni ja turvaton variksenpoika ehti opettaa minulle isolle äijälle elämästä jotakin hyvin, hyvin oleellista. Ylipäätään viisas ihminen on täysin sokea eläinten kärsimyksille, mikä tekee minut usein surulliseksi, mutta ilonkin aiheita on - kuten pieni variksenpoika kaikessa mittaamattomassa suuruudessaan.
Mies kysyi miten variksenpoikasen saisi turvaan. Selvitin minne varis voitaisiin toimittaa hoitoon ja lähdin Tampereelle yrittämään varista kiinni. Jännitin mahtaisiko se onnistua, olisiko variksenpoikanen paikalla vai tulisiko hukkareissu
Varis oli paikalla, se kulki seinän viereen ja muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen sain heitettyä hupparini variksen päälle. Variksenpoikanen hyppi korkealle, muttei päässyt lentoon.

Ennen kuin laitoin variksenpoikasen laatikkoon, ja se oli vaatteen alla sylissäni, tuli erikoinen tilanne. Yhtäkkiä varisperhe lensi viereisen talon pihan vaahteroista yllemme raakkumaan ja puolustamaan perheenjäsentään. Varikset olivat kokoajan tarkkailleet tilanteen kehittymistä tietämättämme. Ensin varisten äänet kuulostivat vihaisilta puolustushuudoilta, mutta sitten ne vaimenivat kuulostaen minun korviini tilanteeseen alistuneelta apeudelta. Minua rupesi itkettämään varisperheen reaktio, se oli liikuttava tilanne. Lohduttaudun ajatuksella, että ehkä varisperheellä on nyt parempi mahdollisuus pärjätä, kun niiden ei tarvitse enää pysytellä jälkeenjäävän poikasen lähettyvillä ja voivat lentää kauemmas ruoanhakumatkoilleen jne.



Matkalla uuteen kotiin variksenpoikanen oli laatikossa pitkään aivan vaiti. Ehdin ajatella, että variksenpoikanen oli pökertynyt hupparini valkosipulinhajuun (jota olen käyttänyt kasvimaalla nostaessani valkosipuleita). Viimein laatikosta alkoi kuulua rapinaa. Variksenpoikasen nokka tuli näkyviin, se repi laatikkoa hajalle ja suurensi ilma-aukkoa. (Kai se tarvi happea sinne tuoksuun tai sitten valkosipulin antibioottiset vaikutukset alkoivat vaikuttaa piristävästi...)

Varis sai turvasataman isosta aitauksesta. On mahdollista, että varis kesyyntyy sen verran, että se voisi jäädä tallivarikseksi ja saisi uuden elämän vahtien maatilan rauhaa kovan kaupunkielämän jälkeen.


Nyt on kulunut kohta kaksi viikkoa ja variksenpoikasella on ollut sopeutumista ja stressiä (ympäristönvaihdos ja varisperheen menetys), mutta se on pirteä ja puuhakas. Esimerkiksi peseytymispaikasta ja vesiastiasta (vanha uunipelti) oli noussut varsinainen riemu. Variksenpoikanen on kuulemma varsinainen hassulainen. Pikkuvaris saatiin turvaan, mutta jotain tärkeää teimme myös itsellemme, jotain mistä saa paljon voimaa.




**
Muistuttelen vielä Ihmeellinen varis tietokirja-hankkeesta (katso lisätietoa TÄÄLTÄ). Lähettäkää varistarinoitanne, jos teillä niitä on! Kirjaan on tulossa myös osio kaupunkivaristen harsusiipi-sairaudesta. (Sairaus ei ilmeisesti johdu yksinomaan ravinnosta.)