20. helmikuuta 2018

Aamuhetki


Kesken pähkinän syönninkin voi availla ääntään.

Päivänvalotunteja on jo niin paljon, että linnut ehtivät jo laulaakin. Kaikki energia ei mene ravinnon hankkimiseen. On ihanaa kuulla taas lintujen laulua pimeimmän vuodenajan hiljaiselon jälkeen.

Tässä ruokintapaikan aamutunnelmia heille, jotka eivät sitä arjen hulinan keskellä muuten ehdi kokemaan:

Olen juuri käynyt täyttämässä ruokintapaikan laitteet ja lähipensaissa ja puissa ääntään availevat muun muassa talitiaiset, närhi, viherpeipot, tiklit, mustarastaat, sinitiaiset ja urpiaiset. - 22 C pakkanen ei haittaa tahtia, kun on kunnon höyhenpuku ja ruokaa tarjolla. Konsertti tulee paranemaan tästä päivä päivältä. On tää taas yhtä juhlaa!

14. helmikuuta 2018

Ystävät ovat enkeleitä

Ystävät ovat enkeleitä, jotka nostavat meidät jaloillemme, kun meidän on vaikeata muistaa, miten lennetään.
Kirjosiepon poikaset vanhan omenapuun oksalla miettivät yhdessä miten lentotaito saavutetaan.

Hyvää ystävänpäivää kaikille!  

8. helmikuuta 2018

Pätkä positiivisessa oravanpyörässä



Talven pimeimmät kuukaudet menivät nopeasti, kun ideoimani pilottihanke otti tuulta alleen. Luonnonsuojeluyhdistys, jonka toiminnassa ja hallituksessa olen mukana, sai avustusta jäsenlehden tekemiseen. Hankkeen tarkoituksena on lisätä tietoisuutta paikallisyhdistyksemme Nokian luonnon eli SLL Nokian olemassaolosta ja kertoa mitä kaikkea vapaaehtoisvoimin saadaan aikaiseksi kaikkien meille yhteisten elinympäristöjen puolustamiseksi. Toiveena on saada sen kautta yhdistyksellemme ja Suomen luonnonsuojeluliitolle lisää jäseniä ja aktiiveja. 

Tarkoitus oli, että lehden suunnitteluun olisi ollut aikaa koko joulu-ja tammikuu, ja lehteä olisi koostettu yhteistyössä monien kirjoittajien kanssa. Kävikin yllättäen niin, että jotta lehti ilmestyisi helmikuussa (että tieto yhdistyksen tapahtumista tavoittaisi ihmiset mahdollisimman aikaisin alkuvuodesta) lehden aineiston piti olla painotalolla jo tammikuun alkuun mennessä. Huh!

Tietysti joulun ja uuden vuoden pyhät tulivat siihen vielä sekoittamaan aikatauluja, joten koko lehden aineiston piti olla taittajalla jo viikkoa ennen joulua. Dippaidaa! Aikaa lehden kokoamiselle, haastatteluiden tekemiselle ja puhtaaksikirjoittamiseen, ideoimiseen ja niin edelleen, jäi hiukan reilu kaksi viikkoa. Niinpä minä päädyin tekemään lehteä päätoimisesti ja ympäripyöreitä päiviä.

Se oli varmaan ”positiivista oravanpyörää”? Sain tehdä työtä jota rakastan, kertoa luonnosta, mutta kiire oli turhan kova.

Samana päivänä kun sain aineiston taittajalle, huultani kutitti. Siinä se oli, takuuvarma ylirasituksen merkki: huuliherpes. Se kertoo minulle aina siitä, että olen tehnyt (yleensä hieman kyseenalaisia) valintoja oman jaksamisen suhteen. 

Olen kuitenkin kiitollinen tästä projektista. Opin paljon ja tajusin että pystyn vaikka mihin, kun on pakko saada valmista. On erityisen hienoa olla edesauttamassa tietoisuutta luonnosta eteenpäin.

Tänään lehti jaetaan lähikylän yli 1 400 talouteen. Toimitimme laatikollisen lehtiä myös Nokian kaupungintalolle, päättäjille ja lautakunnan jäsenille, jotta viesti menisi varmasti perille.  

Lehti on maksuton ja kaikille avoin netissä tässä osoitteessa (latautuminen kestää tovin): https://www.sll.fi/pirkanmaa/paikallisyhdistykset/nokian-luonto/NokianLuontolehti2018netti1.pdf

Lukuiloa - ja tervetuloa mukaan Norppa-jengiin!