2. joulukuuta 2019

Asioiden muuttaminen vaatii enemmän vaivannäköä ja energiaa kuin rutiinit


Kävin tällaista keskustelua viikonloppuna.
 – Käytiin M:n kanssa kaupoilla, kun perjantaina tuli rahaa tilille, N kertoi minulle.
– Ai jaa, mitäs haitte, kysyin.
– Joululahjoja katteltiin siinä.
– Niin niin, totesin. Mielessäni ajattelin, että onneksi olen vuosia sitten lakannut viettämästä joulua. Kaupoissa tuli vietettyä pitkät hetket, kun yritti etsiä lahjoja ihmisille, joilla oli jo kaikkea.
– Mulla oli kyllä lahjat jo ajateltuna silleen valmiiksi, ettei mulla paljoa ostettavaa ollutkaan, N jatkoi – mutta vähän mä huolestuneena katsoin, että mahtoiko M:lle jäädä yhtään rahaa niiden ostostensa jälkeen.
– Voi harmi, iskikö siihen shoppailuhimo? kysyin. Muistan kuinka itse olin aikoinani tilipäivämiljonääri. Siihen maailman aikaan raha ei pysynyt käsissäni. Oli niin paljon kaikenlaisia mielihaluja. Jos sain isomman tilin, lisäsin kulutustani samassa suhteessa.
– Ei se kyllä sitä ollut mun mielestä, N vastasi – kun kyllä sillä oli varmaan ihan vilpitön antamisen halu.

Moni muu olisi varmaan jo vaihtanut puheenaihetta, mutta minuun on sisäänrakennettu sellainen pohtiminen ja tahto auttaa ihmisiä, ettei kukaan joutuisi huonojen valintojen tai ajattelemattomuuden takia taloudelliseen ahdinkoon, joten jatkoin pohtimistani ääneen:
– Ajattelitko sä, että olisit voinut ehdottaa sille, että se kokeilis antaa aineettomia joululahjoja, ettei se joutuisi rahapulaan?
– Enhän mä sellaista nyt voi mennä sanomaan! N vastasi – Siitähän vois tulla riitaa. En mä halua puuttua. Kyllä jokaisen on itse asiansa järjestettävä.  
– Mutta eihän siitä riitaa tarttis tulla, kun silleen vaan ystävällisesti vinkkaisi, että nykyään annetaan paljon aineettomia lahjoja. Että eihän se olisi toisen raha-asioihin puuttumista vaan ennemminkin sellaista lähimmäisestä huolehtimista ja välittämistä, että on toisenlaisiakin vaihtoehtoja.

Huomasin, että N alkoi hermostua puheenaiheeseemme, joten puheenaihe vaihtui aika äkkiä. Olen varmaan välillä aika rasittava kaveri, kun olen aina pelastamassa maailmaa. Jos ei yhdellä tavalla, niin sitten toisella.

Ja tässä minä sitten vielä muutama päivä myöhemminkin myllerrän vielä samaa aihetta päässäni. Tykkään ratkoa ongelmia. Samaistun toisten tilanteisiin ja pystyn kuvittelemaan mitä he käyvät läpi. Jään pohtimaan asioita pitkäksi ajaksi. Tästä erityisherkkyyteen liittyvästä luonteenpiirteestäni olen kertonut Toinen tie –kirjassani. Toiset ihmiset ovat jatkaneet aikaa sitten elämäänsä eteenpäin, kun minä jään analysoimaan merkitysvivahteita.

Toivon, että joku olisi aikoinaan opastanut minua parempiin valintoihin. Olen aina toivonut, että elämässäni olisi perusturvallisuutta tuova ihminen. Koska sitä ei ole löytynyt, olen joutunut itse ratkomaan ongelmat kovien kokemusten kautta. Sen vuoksi minusta tuntuu, etten voi vain ummistaa silmiäni tai korviani, jos joku toimii itseään vastaan, tuhoisasti tai epäedullisesti. Kun sairaanhoitajan töissä koetin korjata työn epäkohtia, ehdotuksilleni useimmiten hörähdettiin: ”Kunnan virka, mitä sitä itseään työllä tappamaan”. Asioiden muuttaminen vaatii enemmän vaivannäköä, energiaa ja aikaa kuin rutiinit.

Minulla on ollut aikaa ajatella ja haluan jakaa ajatuksiani toivoen että ne mahdollisesti helpottaisivat toisia.

Meillä on paljon jouluun (ja muihinkin asioihin) liittyviä tapoja ja käytäntöjä, joita liian vähän kyseenalaistetaan. Tehdään niin kuin aina ennenkin on tehty ja sen seurauksena moni kärsii taloudellista kriisiä ja moraalista krapulaa, kun tulikin taas touhuttua...

Joulu olisi valtavan paljon mukavampi kun siitä jäisi tavaranpaljous ja rahankuluttaminen pois. Olisi hienoa, että se olisi oikeasti rauhoittumisen ja rakastamisen juhla. Aina parempi olisi, jos rauhoittuminen ja rakastaminen olisivat aina arjessa läsnä, ettei välittämisen osoitusten ja erilaisten odotusten tai vaatimusten tarvitsisi kärjistyä joulustressiksi.

Viimeisimmässä Luonnonsuojelija-lehdessä oli 50 kohdan lista aineettomista lahjoista, mutta osa niistä oli kalliita, joten muokkasin listaa ja poimin siitä lahjat, jotka eivät juuri lompakkoa laihduta ja lisäsin muutaman omasta päästä. Hyödyntäkää ihmeessä ja välittäkää näitä eteenpäin toisillekin tiedoksi. 

25 aineetonta, ekologista tai itsetehtyä lahjaa, joilla voi muistaa läheisiä.
Joulun ei tarvitse olla jokavuotinen kulutusjuhla, joka rasittaa sekä maapalloa että omaa taloutta ja hermoja. Itsetehdyt tai aineettomat lahjat ovat monesti jopa ilahduttavampia ja tuntuvat henkilökohtaisemmilta kuin tavara, jonka tarpeellisuudesta ei voi olla varma.


  1. Lapsen- tai lemmikin hoitokortti: lapsen hoitoapua tai koiran ulkoilutusta  
  2. Luontoretki lempikohteeseesi
  3. Hieronta: itse toteutettu
  4. Vapaaviikko kotitöistä ja ruuanlaitosta perheenjäsenelle
  5. Ikkunanpesu ensi kesänä
  6. Marja- tai sieniretki omalle salaiselle sieni- tai marjapaikallesi
  7. Kyyti ja seura mattopyykille – tai mattojen pesu
  8. Yllätyspäivä
  9. Saunailta omassa tai yleisessä saunassa
  10. Itse tehty lahja: villasukat, tyynynpäällinen tai korvakorut
  11. Lupaus viedä lahjan saaja päiväksi läheiseen kansallispuistoon
  12. Leipomis-ilta: opastus vaikkapa karjalanpiirakoiden tai voileipäkakun tekoon
  13. Sukulaislapselle kutsu pyjamabileisiin ja yökylään
  14. Lupaus tehdä lumityöt, leikata nurmikko tai huoltaa polkupyörä
  15. Kirje tai video, jossa kerrot hyviä asioita lahjan saajasta
  16. Purkki täynnä lappuja, joissa lahjan saajasta kerrotaan positiivisia asioita
  17. Purkillinen itsetehtyä hilloa tai pussillinen kuivattuja sieniä
  18. Tietokoneen huolto ja neuvontaa teekupposen kera
  19. Osaatko ommella, neuloa tai tehdä puutöitä? Lahjan saaja saa toivoa sinulta jotain itsetehtyä, kuten villasukat, verhojen ompelun tai kuksan
  20. Lahjaksi itse kasvatettu kasvi tai oman kasvin pistokas kauniisti istutettuna
  21. Lahjakortti, jossa luvataan yhteistä aikaa
  22. Oman lintu-, retkeily- tai eräkokkikurssin järjestäminen läheiselle
  23. Kokoa läheiselle soittolista esimerkiksi omista suosikkikappaleistasi, joista ajattelet hänen pitävän tai jotka liittyvät suhteeseenne.
  24. Luonnonilmiöretki. Etsikää yhdessä tähdenlentoja, revontulia tai lumimyrsky.
  25. Itse tehty lahjakortti, joka oikeuttaa hemmottelu-, leffa- tai peli-iltaan kotona.
– Luonnonsuojelija 4/2019-lehdessä ollutta listaa mukaellen

28. marraskuuta 2019

Valtavaa tekemisen määrää on aiemmin pidetty hyvänä, mutta nyt meidän olisi opittava luopumaan


Kuuntelin radiota tänään. Erästä kauppiasta haastateltiin liittyen ”mustaan viikkoon”, jota monet nyt viettävät. Kauppias kehui tekevänsä hyvää tiliä. Kuluttajia siis riittää. Radiojuontaja sanoi välispiikissään jotenkin jännästi niin, että kaupoilla onkin nykyään aika haastava tilanne yrittää markkinoida tavaroita siten, ettei se vaikuttaisi kerskakuluttamiselta, koska sellaista helposti paheksuttaisiin tällaisena aikana.

Siihen ajatukseen kiteytyi aika hyvin tämä aikamme kuva. Kulutushysteria saa jatkua, kunhan se ei vaan näytä siltä.

Miten on mahdollista, että ”musta perjantai” –ostospäivä ylipäätään on rantautunut Suomeen? Sekään ei riittänyt vaan homma on laajentunut mustaksi viikoksi. Koko ilmiö on häiritsevä ja ristiriitainen. Eikö turhanaikainen kuluttaminen pitänyt olla jo niin menneen maailman juttuja?

En pidä siitä, että ulkomailta tuodaan Suomeen erilaisia keinotekoisia kekkereitä kuten musta perjantai tai vaikkapa Halloween. Minusta suomalaisten hiljainen tapa viettää pyhäin(miesten)päivää viemällä haudoille kynttilöitä on paljon kauniimpi. Jos jokin ilmiö olisi kuitenkin pakko tuoda Suomeen, se voisi olla kiitospäivän henki.

Kiitospäivää (Thanksgiving) vietetään Amerikassa tänään. Kiitospäivänä ollaan korostetun tietoisia kiitollisuuden aiheista, asioista jotka ovat elämässä hyvin ilman että siihen tarvitaan mitään lisää, kuten rakkaus, terveys, läheiset, koti, lämpö ja luonto. Lisäksi päivän henkeen kuuluu jakaa ja antaa omastaan toisille, että kaikilla, huono-osaisillakin, olisi mahdollisuus kiitollisuuteen.  

Eilen kuuntelin Pyöreä pöytä -radio-ohjelmaa. Siinä toimittaja Kaarina Hazard nosti keskusteluun maailmanlopun. Tiedämme, että olemme ilmastonmuutosasian kanssa jo auttamattomasti myöhässä. Kriisit syvenevät ja hädänalaisuus lisääntyy. Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen suuntaan, että muuttuisimme vaan pikemminkin siltä ettemme välitä paskaakaan mitä tapahtuu. Hazard kysyi mikä on se ilmapiiri ja miten meidän pitäisi ruveta ajattelemaan, että selviäisimme tästä tilanteesta mahdollisimman rauhanomaisesti?

Hazard sanoi, että hänen ilonsa ovat kokoajan vaatimattomampia: kävely luonnossa, kirjasto ja muut ihmiset. Meidän olisi pystyttävä sitoutumaan tietyntyyppisen vaatimattomuuden ilmapiiriin ja valtavaan ideologiseen muutokseen. Siihen Pekka Seppänen totesi, että valtavaa tekemisen määrää on aiemmin pidetty hyvänä asiana, mutta nyt meidän olisi opittava luopumaan. Tavoitteenamme pitäisi olla tekemättömyys, että ymmärrettäisiin jättää asioita saavuttamatta.

Viisaita sanoja.

Olen kiitollinen, että näistä asioista puhutaan yhä enemmän. Hyvää kiitospäivää kaikille! Koetetaan muistaa osoittaa kiitollisuutta vuoden jokaisena päivänä.

25. marraskuuta 2019

Näin voit parantaa maailmaa


Käyn läpi pehkulaatikkoani. Siellä tuli vastaan tällainen paperi, joka tuli aikoinaan kirjeen mukana Amerikan isoäidiltäni:


Sama suomeksi:
Yksi luottavaisen sydämen varmimmista merkeistä on hymyilevät kasvot.
Eräänä päivänä joku kysyi Äiti Teresalta:
     "Onko jotain mitä tavalliset ihmiset voivat tehdä muuttaakseen maailmaa paremmaksi?"
     Äiti Teresa sanoi yksinkertaisesti:
     "Kyllä, hymyilkää toisillenne."
     Se on hyvä neuvo. Nyt. Tänään. Seuraavalle henkilölle jonka kohtaan.