Kysyttyä: Pärjäisinkö maalla yksin?

Kysymys: Toiveenani olisi asua maalla.  Asunnot ovat Itä-Suomessa puolet halvempia kuin nykyisessä asuinpaikassani. Minua arveluttaa kaksi asiaa; viihtyisinkö, jos en tuntisi koko kaupungista ketään (vaikka viihdynkin paljon yksin)? Pärjäisinkö, jos ostaisin puisen omakotitalon (kun en osaa tehdä mitään korjaushommia)? Pystyisinkö itse siihen yksin ja aina kaupungissa asuneena? Lähinnä kaikki ystäväni ja sukulaiseni sanovat, että maalla vanhassa rakennuksessa en voisi pärjätä yksin, koska remontoitavaa olisi niin paljon ja jatkuvasti. Että siksi mies pitäisi olla tai paljon rahaa remonttipalvelujen ostamiseen. Jos olisit muuttanut yksin Alhonlahteen, olisitko viihtynyt ja ennen kaikkea pärjännyt (en tarkoita taloudellisesti, vaan kaikissa tilan töissä)? Mitä luulet?

Vastaus: Jaa-a, mitäpä noihin kysymyksiisi vastaisi? ”Jos olisit muuttanut yksin…” Jos-sanaan kiteytyy kaikki. Jos jos-sanaa ei olisi, lehmätkin lentäisivät. 

Jos vastaan, että olisin viihtynyt ja pärjännyt, miten se vaikuttaisi sinun elämääsi? Jos vastaan, etten olisi viihtynyt enkä olisi pärjännyt, miten se vaikuttaisi sinun elämääsi? Minulla on oma kehityshistoriani, kestävyyskykyni, ominaisuuteni ja luonteenvahvuuteni ja -heikkouteni. Jokaisen elämä on erilainen. Elämät eivät ole vertailukelpoisia. Meidät opetetaan koulusta lähtien vertailemaan itseämme toisiin, vaikka kaikessa on kyse omasta kehittymisestämme, lähtökohdistamme ja mieltymyksistämme. Toiselle kaikki on mahdollista, toiselle kaikki on mahdotonta.

Jossittelut eivät vie eteenpäin. Emme voi tietää mitä menneisyydessäni olisi tapahtunut, jos olisin kääntynyt jostakin kadun kulmasta vasemmalle enkä oikealle. Minun menneisyyteni ja saavuttamani unelmat ovat minun. Sinulla on oma elämäsi ja unelmasi.  

Kuinka paljon sinussa on sisua ja taistelutahtoa kovan paikan tullen? Sekin on suhteellista mikä on kova paikka tai vaikea hetki. Esimerkiksi yksinäisyyden sietäminen, putkirikko tai katon vuotaminen ovat toiselle hallittavissa. Toiselle ne voivat olla lamauttavia iskuja, jotka veisivät kaiken energian, katkaisisi kamelin selän ja pysäyttäisi kaiken. Moni asia riippuu elämäntilanteesta ja elämänasenteesta. Onko henkilö iloinen, ettei esimerkiksi vuotava putki ehtinyt tuhota koko talon alapohjaa vai itkeekö hän, että se on kamala vahinko, joka vie vararikkoon? Onko ihminen tottunut yksinäisyyteen ja pärjäämään? Onko hänellä hätätilanteessa sosiaalinen verkosto, johon turvautua vai onko hän totaalisen yksin? Mitkä ovat hänen resurssinsa ja selviytymiskeinonsa?

Kaikilla tilanne on erilainen, siksi itseään ei saisi ikinä verrata toisten tilanteisiin tai kuunnella toisten ”hyvää tarkoittavia neuvoja”. Näitäkään. :D Tietysti yhdessä miettiminen auttaa ratkaisemaan ongelmia, kunhan säilyttää oman harkintansa.  Jos olisin noudattanut toisten antamia neuvoja, en olisi koskaan päässyt irti oravanpyörästä. Elämästä on tehtävä omannäköisensä.

Sinun on kysyttävä itseltäsi kuinka paljon haluat muuttaa maalle? Onko se palava tahto vai ohimenevä oikku? Jos ihminen tarvitsee jotain asiaa tarpeeksi, hän menee läpi harmaan kiven, vaikka kaikki menisi pieleen ja kaikki vakuuttaisivat, ettei se kannata. Kuinka voimakas on tahtosi? Vain sinä voit sen tietää.   

Lisää kysymyksiä: Onko sinun ostettava ja omistettava puinen omakotitalo? Jos et osaa tehdä korjaushommia, oppisitko? Oletko valmis opettelemaan? Onko sinulla varaa ostaa korjauspalvelut? Pääsisitkö helpommalla, kun vuokraisit talon? Kun talossa tulee korjattavaa, soittaisit vain vuokranantajalle. Vuotava katto, rikkinäinen uuni, vesivahinko tms. olisivat hänen päänsärkynsä, ei sinun. Tällaisia sinun on kyseltävä itseltäsi. Pärjäisitkö yksin? Ystävystytkö helposti? Ehkä voisit asua kokeeksi vuokralla ennen oman talon ostamista, jotta voisit arvioida pärjäämistäsi.

Et ehkä pitänyt vastauksesta, koska se ei ollut yksiselitteinen.  ;) Lisää mietittävää: Jos tietäisit vastauksen kysymyksiin, mitä tekisit? Mihin se johtaisi? Keinot löytyvät, kun tiedät mitä tahdot ja tiedät kuinka paljon tarvitset ja haluat sitä. Luo omat unelmasi ja omannäköisesi elämä. Vain sinä tiedät millaisia ne ovat.

Muumien elämänopetuksia

Tove Janssonin luoma maaginen Muumilaakso opettaa kaiken mitä sinun pitää tietää elämästä. 

"Joskus joku tarvitsee hiljaisuutta ja yksinäisyyttä, eikä se tarkoita, että jotakin olisi vialla."

 

 

"On löydettävä tasapaino vapauden ja velvollisuuden välille."

"Niin kauan kuin sinulla on hiukan luontoa, sinun ei pitäisi koskaan kyllästyä."

 Lue englanninkieliset elämänohjeet kokonaisuudessaan TÄÄLTÄ.

  

Luonnonmukaisia hyttysimureita

Sanomalehdissä kirjoitetaan hyttyskesästä, hyttysansoista, -karkottimista ja -imureista, joiden hinnat alkavat 500 eurosta ylöspäin. Huh huh. Sitten luetellaan mikä muu auttaisi hyttysiin: vaaleat vaatteet, oviverhot, hyttysverkot, seisovan veden välttäminen, sadevesitynnyrien peittäminen jne. Käsiini sattui vanha Meidän Mökki –lehti kahdeksan vuoden takaa (6/05), jossa testattiin hyttysimuria. Kesän aikana kone imaisi sisuksiinsa 73 grammaa eli 53 000 hyönteistä. Hyönteiskilon hinnaksi tuli 16 013 euroa.  Melko kallista. Elämä on.

Muttei tarttis olla. Aina unohdetaan mainita, että paras apu hyttysten karkottamiseen on linnunpönttöjen ripustaminen pihapiiriin. Arvioidaan, että 6-7 linnun poikue syö noin 15 000 hyönteistä poikasaikanaan, joten pihapiirissä pesivät hyönteissyöjät ovat mainioita hyönteistorjujia. Monet hyönteissyöjät aloittavat vielä toisen pesinnän ja kunnon pöntöille on aina tarvetta. Koskaan ei ole liian myöhäistä ripustaa pönttöjä pihaan.

Olen kirjoittanut aiemmin siitä kuinka onnellisuuden määrä on suoraan verrannollinen linnunpönttöjen määrään. Niin on hyttystenkin määrään. Eli: mitä enemmän linnunpönttöjä, sen vähemmän hyttysiä – ja entistäkin onnellisempia ihmisiä (ja lintuja). ;)

Mutta ei siinä vielä mitään, nimittäin lepakko on lintujakin tehokkaampi hyönteissyöjä. Se voi syödä tunnin aikana jopa 700 -1000 hyönteistä! Lepakoita voi houkutella naapureikseen rakentamalla niille erikoispönttöjä. Monet liittävät lepakoihin ikäviä mielikuvia, mutta esimerkiksi Kiinassa niitä pidetään hyvän onnen symboleina. Eli uusi motto: onnen määrä on suoraan verrannollinen lepakonpönttöjen määrään. ;)

Nyt siis ripustamaan linnun- ja lepakonpönttöjä pihapiiriin.

Lepakonpöntön rakennusohje tulee tässä:

 

Lähde: Elonkehä 5/2012 Tristan Trefoil

1.       Katto (25 x 40 x 2 cm)

2.       Takaseinä (25 x 65 x 2 cm)

3.       Pikkulippa (25 x 7 x 2 cm)

4.       Kiinnityslista (100 x 7 x 2 cm)

5.       Etuseinä (25 x 15 x 2 cm)

6.       Pohja (25 x 13 x 2 cm)

7.       Sivuseinät (ks. kuva)

+ ruuvit, 2 kiinnityskoukkua, ripustusnarua/rautalankaa

1. Ruuvaa takaseinä (2) kiinni kiinnityslistaan (4) niin, että kiinnityslistaa jää yläpuolelta näkyviin 7 cm.
2. Kiinnitä sivuseinät (7) takaseinän (2) yläreunaan.
3. Pyöristä etuseinän (5) sisempää yläkulmaa, jotta lepakot pääsevät helposti ulos pöntöstä ja kiinnitä etuseinä sivuseiniin(7).
4. Viistoa pohjan (1) etureuna katon (I) kulman suuntaiseksi ja kiinnitä pohja sivuseiniin (7).
5. Viistoa katon (I) yläreuna vaakasuuntaiseksi ja ruuvaa katto sivuseiniin (7) siten, että katon yläreuna on samalla korkeudella takaseinän (2) yläreunan kanssa.
6. Ruuvaa lopuksi pikkulippa (3) takalaudan (2) ja katon (1) yläreunojen päälle.
7. Ruuvaa koukut takaseinän (2) yläkulmien taakse. 
   Sijoita pönttö aurinkoiseen ja lämpöiseen paikkaan, lepakot eivät pistä pahakseen ”saunan oloja”. Varmista, että pöntön suuaukon alla ei ole lentoesteitä.
   Entäs sitten heille, jotka asuvat kerrostalossa mutta haluaisivat ripustaa pönttöjä? Ripusta pönttöjä puistoihin ja metsiin. Jos et halua ripustaa niitä itse, tarkkaile toisten ripustamia. Ylöjärven Luonto on luonut pönttökätkentä-sivun, jossa voi etsiä yhdistyksen piilottamia pönttöjä ja ilmoittaa tekemiään havaintoja heidän Facebook sivuilleen. Tällaisen käytännön soisi lisääntyvän. Ihana idea!
    

Tee lintukylpy vanhasta paistinpannusta

Täytä paistinpannu vedellä. Valmis!

Helppo perhosbaari syntyy puolestaan siten, että ripustat banaaninkuoren nurinniskoin puun oksalle ja jätät syödyn vesimelonin (kuoren) ulos. Erityisesti suruvaipat pitävät vesimelonin hedelmälihasta.
Yksinkertaisuus on valttia.  :)

Kysyttyä: Millainen on myyrän pesä?

Tällainen :)

Se saattaa sijaita esimerkiksi pitkään koskemattomana olleen kukkaruukun tai ämpärin alla, polttopuukasassa, lehtikasassa tai tiheässä kasvillisuudessa.

Se muistuttaa hiukan lemmikkihamsterin tekemää ilmavaa silppukasaa.

Tiesin, että tämä oli jo asumaton pesä, joten avasin sitä vähän malliksi.

Myyrä kasaa mitä tahansa lähiympäristöstä löytyvää kuivaa materiaalia, kuten heinää, sammalta, lehtiä, kasvihuoneessa ollutta pellavarivettä ja jopa pieniä muovipussin suikaleita, löyhäksi palloksi, jonka keskellä on poikaset. Tämä pesä oli kasvihuoneen pöydän rompekasan alla.

Jos yllätät myyräemon pesältä, se alkaa kiertää pesän läheisyydessä ympyrää. Se on niin paniikissa ja yrittää kiinnittää huomion itseensä eikä poikasiin. Kun myyrän ja pesän jättää hetkeksi rauhaan, myyräemo ottaa poikasia niskasta kiinni ja kantaa ne pesästä pois turvallisemmaksi katsomaansa paikkaan.Tämä pesä oli viime vuodelta, joten availin sitäkin vähän. Pesä on tosi pehmeä, hyvä siellä on ollut poikasten köllötellä. Tuuppaan yleensä löytämäni tyhjentyneet pesät jonkun puun tai pensaan alle katemateriaaliksi. :)

Toinen kysymys:

Hei,

Kirjoitit blogissasi 1.5.13 helposta tavasta perustaa kasvimaa. Ehtisitkö vastata pariin kysymykseen aiheesta? Tapa vaikutti tosi näppärältä ja myös halvalta, koska ei tarvitse ostaa miljoonaa litraa multaa. Mutta mietin soveltuuko se myös savimaalle? Vai pitäisikö pahvin alle heittää pari säkillistä kunnollista multaa ja toivoa että se sekoittuu saveen? Ja ihanko tosi nurmikkoa ei tarvitse alta raastaa pois, senkus vain heittää pahvit maahan, peittää ne puutarhajätteellä ja odottaa?

 Vastaus:

 Hei!
Kiitos viestistäsi! Kyllä, se on näppärä ja edullinen tapa. Konsti soveltuu mihin maalajiin hyvänsä. Kasvit kasvavat kaikenlaisissa maalajeissa. Savi ja hiesu erityisesti ovat hyvin ravinnepitoisia. Et tarvitse multaa.  

Tärkeää on, että peität nurmikon pahveilla niin hyvin, ettei päivä pääse paistamaan läpi. Laita vaikka painavat kivet päälle ja sitten peitä se sitten puutarhasta tulevalla aineksella. (Koetan välttää käyttämästä sanaa puutarhajäte, koska se ei ole tarpeetonta tai käyttökelvotonta jätettä vaan kallisarvoista ravinnetta ja resurssi). Nurmikko tukahtuu, kun se ei saa valoa.

Ensi keväänä kun teet kasvimaan, siirrä koko pahvi sivuun, ellei se ole jo maatunut sitä ennen. (Kukkamaata tehtäessä on helppo tehdä pehmenneeseen pahviin kolo ja istuttaa siihen kukantaimi.) Talikoi maata hiukan ilmavammaksi ja tsekkaa onko siellä vielä jossain juuria. Jos on, nostele ne pois. Talikointivaiheessa kannattaa investoida kalkkipussiin (tai useampaan, riippuen kasvimaan koosta). Suomen maaperä on hapanta ja kasvien on vaikea saada ravinteita käyttöönsä/ kasvavat kituliaasti. Kaikki kasvaa hyvin, kun kalkitsee (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kuten peruna ja pensasmustikka).  ”Pölyävä” kalkki on sitten muuten edullisempaa kuin raekalkki. Puutarhamyymälät myyvät mieluummin raekalkkia, koska se on kalliimpaa.

Multaa ei siis todellakaan tarvitse ostaa, vaan kannattaa panostaa saven multavuuden lisäämiseen. Eli kannattaa kompostoida kaikkia pihan haravointeja (ja jos mahdollista perusta keittiökomposti), joka lisää maan eloperäistä eli orgaanista ainesta. Mitä enemmän maassa on eloperäistä ainesta, sen multavampaa se on. Kompostin, lehtien ja nurmikonleikkuusta tulevan silpun lisääminen maahan tekee savesta myös ilmavamman, houkuttelee paikalle lieroja jotka puolestaan tekevät maahan ilmastointikanavia ja lannoittavat ulosteillaan maata jne. ja kaikki asiat yhdessä helpottavat entisestään kasvattelua.

Toivottavasti nämä vinkit auttoivat! :)