Sivut

16. kesäkuuta 2015

Putkitöitä naisen tapaan



Keittiössäni on kaksialtainen tiskipöytä. Oikeanpuoleinen allas on ollut yli kuukauden tukossa. Tukostilanne jatkui pitkään, koska asustan tätä nykyä yksin täällä pikku mökkerössäni eikä minulla ole talonmies Pikkaraista apunani. Mikäs hätä tässä, tuumailin ja kikkailin arjessa eteenpäin käyttämällä vasemman puoleista yleisallasta oikeanpuoleisen pulputessa kaikessa rauhassa tyhjäksi. Kunhan se edes jonkun verran vetäisi, niin hyvä olisi. Sitten allas meni kokonaan tukkoon. 

Ryhdistäydyin, puin otsataskulampun päähäni mutta en jaksanut hakea verstaasta porakoneen ruuvinväännintä vaan pengoin repustani Sveitsin armeijan linkkuveitsen. Täytyyhän sitä kunnon vehkeet olla. Viisi senttiä pitkällä ristipääruuvarilla avasin altaan pohjaventtiilin siivilän ja konttasin allaskaappiin avaamaan putket ja tiivisteet. Putki oli puhdas. Siellä ei näkynyt mitään mikä olisi selittänyt tukoksen.

Istuin lattialla hyvän tovin yrittäen päätellä mistä tukos voisi johtua, mutten keksinyt. Vasemman puoleinen allas veti, sen putkia en kyllä rupeaisi avaamaan. Varsinkaan kun en ollut hakenut sitä ruuvinväännintä. Asetin putket takaisin, valutin vettä varovasti valmiina lyömään hanan heti kiinni, jos putket alkaisivat vuotaa. Eivät alkaneet, kun allas ei edelleenkään vetänyt. Päätin jatkaa yhdellä altaalla. (Viime hädässä vedet voisi vaikka kantaa pihalle). 

Kului pari viikkoa jona aikana availin alakaappia ja pohdin putkien anatomiaa. Jälleen eräänä tomerana päivänä päätin ryhdistäytyä. Puin taas otsalampun päähäni. Tomeruutta ei ollut taaskaan porakoneen hakemiseen. Jatkoin samalla linkkari-viritelmällä, mutta nyt otin aseekseni myös puisen grillivarrastikun. Päättelin, että tukoksen täytyi olla epäjohdonmukaisesti muutaman sentin pituisessa pystysuorassa putkenpätkässä. Grillitikku ei kuitenkaan taipunut oikeaan kulmaan, vaikka katkaisin sen lyhyemmäksi. 

Muistin että minulla oli kaapissa ikivanhoja mehupillejä (juu, edelleen hamsteri)! Sitten yritin sorkkia putkea pillin taipuvalla päällä. Pilli oli liian pehmeä ja jousti. Otsalampun patterit- ja valo – hyytyi, mutta ennätin nähdä pillin ja putken päässä hiuksia. Yes, diagnoosi tehty! Ruuvasin taas putket kiinni, laitoin lampun patterit lataukseen ja mietin seuraavaa sopivaa työkalua.

Rautalanka tai vaijeri voisi olla kätsy. Kodin putkimies -myrkyt eivät tulisi kuuloonkaan. Kaikki mikä menee lavuaarista alas, kulkee harmaavesisuodattimen kautta takaisin omalle rakkaalle maalle, luontoon. On kumma juttu, kuinka kaupungissa kerrostalossa asuessani yritin tunkea kaiken mahdollisen ryönän viemäristä alas. Nyt yritän estää, ettei mitään ylimääräistä menisi lavuaarista alas. Maalla eläminen on osoittanut minulle konkreettisesti tekojeni seuraukset.    

**

Olin edellisviikolla ollut Tampereella haastateltavana elokuun Voi hyvin -lehteen. Lehden toimituspäällikkö halusi, että pohtisin myös naisen asemaa, että onko naisena olo tuonut haasteita taipaleelle yms. Juttelimme toimittaja Tarja Västilän ja valokuvaaja Laura Vesan kanssa näistä asioista ja pohdin jotain sellaista, että: ”...Miksi usein käy niin että naiset jotka ovat saaneet valtaa alkavat noudattaa kovia arvoja? Että eikö meidän pitäisi vaalia pehmeitä arvoja ja koettaa tehdä maailmasta lempeämpää? Ettei aina oltaisi olla lisäämässä hevos- ja moottorivoimia, käyttämässä kemikaaleja ja tekemässä tuhotöitä... Että jos naiset johtaisivat maailmaa, en usko, että olisi niin paljon avohakkuita, kaivoksia tai muuta voimallista luonnon käyttöä...”

Sivuhuomautus: Pahoittelen stereotypioitani ja typerää yleistämistäni. En tiedä miksi on niin helppoa liittää liialliseen voimankäyttöön miehet. Tiedän, että on paljon miehiä, jotka arvostavat luontoa ja noudattavat pehmeitä arvoja ja on paljon naisia jotka eivät, mutta näin tämä keskustelu meni, sorry.

Valokuvaaja Laura vastasi siihen sitten jotenkin näin: ”Joo, jos me naiset johdettaisiin maailmaa, me varmaan laulettaisiinkin puut nurin.

Räjähdimme nauramaan, mutta nyökkäilin silti ihan tosissani: ”Juuri näin. Puut varmasti ymmärtäisivät, kun arvostaen ja kiitollisuudella pyytäisimme.

**

Mitä voisin tehdä, että saisin viemärin tukoksen lempeästi auki? Aukeaisit nyt, pliis. Kaadoin viemäriin ison lusikallisen ruokasoodaa ja pari desiä etikkaa. Lavuaarista alkoi kuulua sen sortin pihinä ja porina. Otin kirjan ja siirryin sängylle lukemaan. Tunnin kuluttua keittiöstä kuului kauheaa imutusta: SLUUUUURPPPPS ja PLOP! Ryntäsin avaamaan hanan. Vesi juoksi kuin vettä vain. Olin laulanut viemärin auki!