Sivut

15. syyskuuta 2021

Runo

Sain ystävältäni tämän Lars Huldenin runon vuodelta 2005. Jaan sen teillekin luettavaksi. Runo on Huldenin koontiteoksesta "Erään marjamatkan seikkaperäinen kuvaus". Runollisesti ja osuvasti kuvattu tosiasia.

Mikä toivoton tehtävä

olla metsä Suomessa.

Täällä ei mikään metsä ehdi vanhaksi.

Enimmäkseen näkee taimia

jotka ponnistavat kohti korkeutta.

Innokkaimmin ponnistaa koivu näin kesällä.

Se ei tiedä että pian

se hakataan maahan kuin karahka

jotta tuleville hongille

saadaan tehdyksi tilaa.

Mutta Kekkosen jälkeen

ei kukaan saa enää

olla honka Suomessa.

Nyt pätee ihannekoko.

Kaikki jotka ovat saavuttaneet ihannekoon

kaadetaan, otetaan hengiltä, kulutetaan:

männyt, kuuset, marjapensaat,

lehmät, porsaat ja kanat.

Mittakepin nimi on tuottavuus.

Tulee tunne että

usko ihannekokoon

on pelastusoppi

joka leviää nopeasti eteenpäin.

Huh!

 

Silmä, silmä, nenä suu. Eikö näytä siltä kuin puulla olisi rento ilme? Ihannetapauksessa jokainen eliö saa olla yksilö ilman tuottavuusvaatimuksia.