Sivut

13. helmikuuta 2015

Erikoismustarastas ilahduttaa

Viime vuonna näihin aikoihin lintujen ruokintapaikalle ilmestyi tämän näköinen mustarastas. Se ei ollut kokonaan musta vaan sillä oli valkoisia höyheniä, joista puuttuu tumma pigmentti. Tällaista synnynnäistä muutosta pigmentin tuotannossa kutsutaan leukismiksi.

Oli mukavaa, kun mustarastaan pystyi tunnistamaan juuri siksi tietyksi linnuksi erikoisen värityksensä perusteella. Vaikka tiedän, että pihapiirissä viihtyvät samat linnut, sitä on vaikea todistaa vedenpitävästi. Linnut kuitenkin käyttäytyvät tietyllä luottavaisella tavalla (vuodesta toiseen), josta tiedän niiden olevan tuttuja lintuja. Ne tuntevat minut ja käyttäytymistapani, vaikka minä en aina tunnista niitä ja niiden tapoja - hyvistä yrityksistäni huolimatta. On harmillista, että meiltä puuttuu eläinten kyky nähdä UV-valoa ja erilaisia polarisoivia värejä. Olisi kiva tunnistaa eläinyksilöt toisistaan aina eikä vain poikkeustapauksissa.

Rengastus on ollut ihmisten tapa tunnistaa lintuyksilö samaksi ja oppia sen käyttäytymisestä ja muutoista, mutta se vaatii ikävää linnun pyydystämistä ja kiinniottamista. Alkutalvesta lähialueella havaittiin viiksitimaleita, ne ovat harvinaisuuksia näillä main. Linnut olivat alkuun olleet luottavaisia ja päästäneet ihmisiä lähelleen katselemaan niitä. Uudenvuoden tienoilla linturengastajat olivat virittäneet verkkonsa, pyydystäneet viiksitimalit ja rengastaneet ne. Sen jälkeen havaintoja linnuista on ollut vaikea tehdä. Linnut oppivat, ettei ihmisiin ole luottaminen ja alkoivat karttaa paikkaa jonne lintuhavainnoitsijat tulivat.

Mustarastaan erikoinen väritys teki mahdolliseksi tarkkailla sitä yksilönä häiritsemättä sen elämää. Kuulin vajaan kilometrin päässä asuvalta ystävältäni ”erikoismustarastaan” käyvän heidänkin pihallaan. Oli kiva ajatella, että se pärjäsi ja viihtyi ruokintapaikkojemme välillä.

Kesän tullen mustarastas katosi. Oli mahdoton tietää kuoliko se vai lähtikö se muualle pesimään. 

Kunnes tuli taas talviruokinnan aika. Kuka tulla tupsahti pihaan?
Vertailin valokuvista valkoisia laikkuja. Sama kaveri! Tuli niin hyvä mieli, kun se tulollaan vahvisti luottavansa tähän paikkaan ja jäi talveamme ilahduttamaan.  


Kevät 2014. Ruokintapaikka ei ole kovin esteettinen paikka kuvata lintuja. Pääasia onkin, että linnut viihtyvät.
Talvella 2015 ikkunan läpi kuvattuna (ja minähän en tunnetusti pese ikkunoita, ettei linnut lennä niitä päin, hih).

kevät 2014
talvi 2015