Viime vuonna näihin aikoihin lintujen ruokintapaikalle
ilmestyi tämän näköinen mustarastas. Se ei ollut kokonaan musta vaan sillä oli
valkoisia höyheniä, joista puuttuu tumma pigmentti. Tällaista synnynnäistä
muutosta pigmentin tuotannossa kutsutaan leukismiksi.
Oli mukavaa, kun mustarastaan pystyi tunnistamaan juuri
siksi tietyksi linnuksi erikoisen värityksensä perusteella. Vaikka tiedän, että
pihapiirissä viihtyvät samat linnut, sitä on vaikea todistaa vedenpitävästi. Linnut
kuitenkin käyttäytyvät tietyllä luottavaisella tavalla (vuodesta toiseen), josta tiedän niiden
olevan tuttuja lintuja. Ne tuntevat minut ja käyttäytymistapani, vaikka minä en
aina tunnista niitä ja niiden tapoja - hyvistä yrityksistäni huolimatta. On
harmillista, että meiltä puuttuu eläinten kyky nähdä UV-valoa ja erilaisia
polarisoivia värejä. Olisi kiva tunnistaa eläinyksilöt toisistaan aina eikä
vain poikkeustapauksissa.
Rengastus on ollut ihmisten tapa tunnistaa lintuyksilö
samaksi ja oppia sen käyttäytymisestä ja muutoista, mutta se vaatii ikävää
linnun pyydystämistä ja kiinniottamista. Alkutalvesta lähialueella havaittiin
viiksitimaleita, ne ovat harvinaisuuksia näillä main. Linnut olivat alkuun
olleet luottavaisia ja päästäneet ihmisiä lähelleen katselemaan niitä.
Uudenvuoden tienoilla linturengastajat olivat virittäneet verkkonsa, pyydystäneet
viiksitimalit ja rengastaneet ne. Sen jälkeen havaintoja linnuista on ollut
vaikea tehdä. Linnut oppivat, ettei ihmisiin ole luottaminen ja alkoivat
karttaa paikkaa jonne lintuhavainnoitsijat tulivat.
Mustarastaan erikoinen väritys teki mahdolliseksi tarkkailla
sitä yksilönä häiritsemättä sen elämää. Kuulin vajaan kilometrin päässä
asuvalta ystävältäni ”erikoismustarastaan” käyvän heidänkin pihallaan. Oli kiva
ajatella, että se pärjäsi ja viihtyi ruokintapaikkojemme välillä.
Kesän tullen mustarastas katosi. Oli mahdoton tietää kuoliko
se vai lähtikö se muualle pesimään.
Kunnes tuli taas talviruokinnan aika. Kuka
tulla tupsahti pihaan?
Vertailin valokuvista valkoisia laikkuja. Sama kaveri! Tuli niin hyvä mieli, kun se tulollaan vahvisti luottavansa tähän
paikkaan ja jäi talveamme ilahduttamaan.
 |
| Kevät 2014. Ruokintapaikka ei ole kovin esteettinen paikka kuvata lintuja. Pääasia onkin, että linnut viihtyvät. |
 |
| Talvella 2015 ikkunan läpi kuvattuna (ja minähän en tunnetusti pese ikkunoita, ettei linnut lennä niitä päin, hih). |
 |
| kevät 2014 |
 | |||
| talvi 2015 |
