Voimme elää parempaa elämää vähemmällä

Lännen Median ja Arvokeskustelijat ry:n kirjoitussarja haastaa yhteiskunnan vaikuttajia arvokeskusteluun. Suomalaista työtä ja toimeliaisuutta tarkastellaan eri näkökulmista. Minun puheenvuoroni oli eilisen päivän lehdissä. 

                                                               ***

Elämme velkaantuneessa tietoyhteiskunnassa taloudellisen ja ekologisen kriisin keskellä, jonka ongelmat tuntuvat mahdottomalta ratkaista. Elämä tuntuu hallitsemattomalta ja siltä, että se vaatii meiltä aivan liian paljon. Globaali maailmantalous on muuttanut aiemmat lainalaisuudet nopeasti. Ihmiset kaipaavat aivan toisenlaista elämää kuin mitä pelon ja negatiivisuuden kierre tarjoaa. Nyt työstä – tai mistä vaan – haetaan ratkaisua talouden nousuun, jotta voitaisiin jatkaa tätä samaa kestämättömään elämäntapaan perustuvaa mallia. Siis sitä, joka alun perin johti meidät tähän jamaan.

Olemme luoneet sairaan ja monimutkaisen järjestelmän, jossa luontoa hyödynnetään ”ilmaiseksi”, vaikka monimuotoisen luonnon arvo on ääretön. Puhtaalle vedelle, raikkaalle ilmalle, terveydelle tai kevään talitiaisen laulun tuomalle ilolle ei löydy hintaa. 

Hyvinvointi sisältää paljon asioita, joita ei voi rahassa mitata ja jotka eivät näy bruttokansantuotteessa. Siinä mittarissa hyvien asioiden menetys ei näy missään, mutta ekologiset tuhot – kuten kaivosten aiheuttamat ympäristökatastrofit tai avohakkuut – kasvattavat valtiontaloutta.

Lyhytnäköiset talouden korjausyritykset kuten ydinvoiman lisääminen, Suomessa harjoitettava kaivospolitiikka tai turveteollisuus luovat toivottomuutta. Modernin maailman melskeissä olemme kadottaneet luontosuhteemme ja suhteellisuudentajumme. On päivänselvää, että näin emme voi jatkaa. Meillä on valtava muutoksen aika edessä.

Harva pysähtyy miettimään, miten saisimme nuo muutokset aikaan, kun on niin monta akuuttia tulipaloa sammutettavana. Tuntuu, ettei pieni ihminen voi jämähtäneille instituutiolle mitään ja poliitikot haaskaavat aikaa ja mahdollisuuksia.

Päästäksemme ongelmien kehästä ja parantaaksemme elämänlaatuamme tarvitsemme ison vision. Keskittymällä perustarpeisiin meidän on mahdollista kirkastaa itsellemme, mitä aidosti haluamme elämältä. Kun palataan perusasioihin – laadukas ruoka, terveys, lämpö, rakkaus, hyvinvointi, puhdas luonto – paljastuu, kuinka paljon rahaa ja energiaa olemme syytäneet hyvinvointimme kannalta toissijaisiin asioihin. Hahmottaisimme tarpeen ja halun sekä välttämättömyyden ja turhuuden erot. Ihminen vaatii tietyn kurinalaisuuden ja kohtuuden tason voidakseen olla onnellinen ja kiitollinen asioista, joita hänellä on. 

 

Voimme elää parempaa elämää vähemmällä. Luopuminen kulutusajattelusta ei johda puutteeseen, jos tilalle tulisi kohtuuteen pyrkivä luonnonläheinen altruistinen elämä, jossa rahalla ja kovilla arvoilla ei olisi määräävää asemaa. Työ, hyvinvointi ja menestys saisivat uudenlaiset mittarit. Kaikki määriteltäisiin uudelleen.

Siirtyisimme elämäntapa- ja arvomuutoksen kautta kohti kestävää yhteiskuntaa, joka aidosti – ei vain viherpesten – pyrkisi talouden, kulutuksen, elintason ja ekologisen jalanjäljen pienentämiseen. 

Tarvitsemme poliittista muutosta ja vahvoja ihmisiä, jotka osaavat punnita, mikä on tarkoituksenmukaista tai ei. Säästämisen velvoite johtaisi rajoituksiin, määräyksiin ja ehdottomiin kieltoihin, mutta se loisi myös ennen näkemättömän tarkoituksen tunteen ja innostuksen, kun saisimme alkaa tehdä elämästä tolkullista ja selitettävää. Kaiken kierrättäminen olisi mahdollista, turhauttava tuotteiden tarkoituksellinen vanhentaminen ja kertakäyttökulttuuri kiellettäisiin. 

Kansalaispalkka mahdollistaisi pienenkin työn vastaanottamisen ja jakamisen, maailmanparantamisen ja toisten auttamisen ja helpottaisi muutosvaiheeseen sopeutumista tuoden ratkaisuja asioihin, jotka nyt tuntuvat vaikeilta tai mahdottomilta.

Meillä kaikilla on halu työskennellä paremman tulevaisuuden puolesta. Tarvitsemme tunteen, että meillä on tarkoituksellinen ja tärkeä työ ja elämäntehtävä. Silloin työ antaa eikä kuluta, eikä eläkkeelle ole kiirettä.

Perusvelvollisuutemme on huolehtia itsestämme ja ympäristöstämme. Elämän tarkoitus on turvata seuraavienkin sukupolvien elämä. Ei pelkästään ihmislajin, vaan kaikkien lajien elämä. Kun taaksepäin meneminen on viisasta, se on eteenpäin menemistä.