Kesäkuulumisia 2025: viidakkopäivät

Alkukesästä riitti ylenpalttisesti kosteutta (melkein liiankin kanssa) ja sen seurauksena täällä pihamaalla kaikki on tosi rehevää. Aikoinaan, 1990-luvulla, Tampereen paikallisradiossa oli puutarhakaupan mainos, jossa hoettiin ”Viidakko-, viidakko- viidakkopäivät”. Nyt on totisesti sellaiset. Melkein pitäisi olla machete-viidakkoveitsi, että pääsee kasvillisuudesta läpi.

Ympäröivä hehtaarin pelto vaihtelee kukintojaan. Alkukesästä on omat kukkijansa ja tähän aikaan vuodesta toisenlaiset kukkijat. Kukkien äärellä on tuhansia ja taas tuhansia hyönteisiä, jotka synnyttävät hienoa meditatiivista hurinaa koko tienooseen.  

 

Kirjoittaessani tätä ulkona ampiainen tuli ihan milliin ja alkoi irrottaa puupöydästä kuituja pesäänsä. Se ei ollut moksiskaan minusta enkä minä siitä, paitsi että ihailin. Ampiaisista puheen ollen, kerroin viime vuonna kasvihuoneen kastelukannussa pesivistä ampiaisista ja sitä edellisenä vuonna siinä asuneesta oravaperheestä. Tänä vuonna orava teki taas pesänsä kastelukannuun, mutta se taisi olla varapesä tai päivälepopaikka, koska siellä ei koskaan näkynyt ketään. Viikkokausia seurattuani tilannetta, katsoin parhaaksi ottaa kastelukannun alas seinältä, se on ihan liian kuuma paikka oravanpesälle. Luulen oravan tulleen samaan lopputulokseen. Kastelukannu unohtui minulta naulaan viime syksynä, kun jäin odottamaan, että tiaiset putsaisivat ampiaispesän jämät.

Kerran tässä istuin kasvihuoneessa lukemassa kirjaa, kun kiinnitin huomiota siihen, että noin viiden minuutin välein ampiainen viiletti ohitseni ja sitten tuli hiljaista ja hetken päästä mentiin taas takaisin sieltä mistä äsken tultiin. Siinä oli kuningatar pesäainesten keruumatkoillaan. Laskin kirjan käsistäni ja jäin odottamaan kuningattaren paluuta, jotta selviäisi minne se pesäänsä rakensi: kasvihuoneessa kumollaan olevaan kumisaappaaseeni! On taas suojele, säästä -nauhalla käyttöä, etten mene ajatuksissani vetämään saappaita jalkaani. Olisi surkeaa rikkoa ampiaisten pesä.

**

Tuosta juontui mieleeni Dave Goulsonin Kimalaisten kyydissä -kirja, jota luen parhaillaan.
Siinä kerrotaan (s 126), että kimalaistutkijat värväsivät avukseen suuren yleisön löytääkseen kimalaisten pesiä. Pesien löytäminen on vaikeaa ja aikaa viepää. Siksi vapaaehtoisia pyydettiin viemään puutarhaansa mukava tuoli ja istumaan siinä 20 minuuttia. Tuoli ei ollut välttämätön mutta se teki hankkeen miellyttävämmäksi – samoin kuin kylmä drinksu. Tänä aikana ihmisten tuli tarkkailla valitsemaansa 6 x 6 metrin kokoista aluetta ja seurata näkyykö kimalaisten liikennettä. Kaksikymmentä minuuttia valikoitui siksi, että se riittää pesän huomaamiseen, vaikka se tuntuu mahdottoman pitkältä ajalta, jos mitään ei tapahdu. Siksi tuoli ja virvoke. Jos havainnoitsija löysi pesän, hänen tuli tunnistaa laji mahdollisimman tarkkaan. Puutarhoissa oli keskimäärin 36 pesää hehtaarilla, kun maaseutualueella niitä oli paljon harvemmassa. Nykyiset viljelytekniikat pitävät suuret alat yksipuolisina ja rikkaruohottomina joilta ei löydy myyränkoloja (jonne kimalaiset voisivat pesiä). Puutarhoissa puolestaan tehdään jotain oikein: siellä on valtavasti erilaisia kukkia, kompostikasoja, vajoja, pensasaitoja, aidanvieriä ja terassinalusia sekä kivikkoistutuksia koloineen. Yhden pesän työläiset saattavat etsiä ruokaa sadoista puutarhoista, joten ei haittaa vaikka kimalaisten suosimien kukkien määrä vaihtelee pihasta toiseen.

**

Kävin yleisölinturetkellä ja siellä sattui mukava tilanne. Eräs mies tuli juttelemaan minulle ja sanoi: ”Tiedätkö, olet ensimmäinen ihminen, joka on koskaan hymyillyt mulle Prismassa kassahenkilöiden lisäksi”.  Ai jaa? Olipas hauskaa. Minulla oli kohtaamisesta hämärä muistikuva. Mies kertoi meidän kohdanneen hedelmäsäilykevälikössä. Tästä toisten ihmisten huomioimistaajuudesta kerron Toisinnäkijän päiväkirjassa. Aina kannattaa hymyillä vastaantulijoille, siinä piristää toisen päivän ja omansakin.

”Kaupungissa kävellessäni hymyilen usein ohikulkeville ihmisille, kun on kaunis päivä tai hyvä mieli. Ihmisten reaktiot ovat erikoisia. He havahtuvat sisäisestä maailmastaan ja vilkaisevat varovasti taakseen olisiko siellä joku, jolle hymyilin. Suomalaisia pystyy ilahduttamaan tai järkyttämään helposti. Heille ei tarvitse kuin hymyillä.”

Ote Toisinnäkijän päiväkirjasta s 59.

Kirjojen lukeminen on parasta rauhoittumista ja helppoa matkustamista toisiin maailmoihin. Toisinnäkijän päiväkirjaa ja kaikkia muitakin kirjojani on edelleen saatavilla (täältä), ja niistä voi lukea lisää pohdintoja ihmisten kohtaamisista ja luonnon merkityksestä.

**

Palatessani kotiin linturetkeltä metsäni kohdalla oli auto. Metsän reunassa istui mies pienellä jakkaralla edessään pieni pöytä. Oliko hän eväsretkellä? Hiukan erikoisen paikan oli siihen valinnut. Miehellä oli kuulokkeet korvillaan ja kun kuljin lähemmäs näin, että hän oli vetänyt lankoja puihin. Menin tietysti kysymään mitä hän tekee. Hän kertoi olevansa radioamatööriharrastaja ja heillä oli teemapäivä, jolla koetetaan aktivoida radioamatöörejä luontoon.

- Ilmoitatko sä sinne mitä kaikkia eläimiä kuulet ja näet, vai, kysyin.

- En mä, tässä riittää, että ollaan luonnonsuojelualueella, josta yhteyttä otetaan, mies vastasi.

Aha. En oikein saanut ideasta kiinni, pitivät siis toisiinsa yhteyttä eri luonnonsuojelualueiltako(?), mutta olipahan erikoinen ilmestys. Pitkään periskooppivapaan oli viritetty eri suuntiin kymmeniä metriä pitkät antennijohdot. Niitä oli hämmästyttävän vaikea erottaa taustamaastosta. Hiukan huoletti, etteivät linnut lentäisi niitä päin. Mutta ei kai mies siinä kauaa olisi. En viitsinyt sanoa, että hän oli minun metsässäni, häneltä olisi varmaan mennyt pasmat sekaisin. Ihmiset usein ajattelevat, että luonnonsuojelualueet ovat valtion.

**

Minä se vaan sitkeästi käytän ”tyhmää puhelinta”, joka on siis erittäin älykästä eikä tyhmää ollenkaan, kun seuraa tätä zombiemaisemmaksi muuttuvaa maailmaa. Kuinka paljon ihmiset menettävätkään kulkiessaan kaduilla kuulokkeet päässä!

Olin vieraalla paikkakunnalla ja etsin tiettyä osoitetta. Minulla oli paperikartta kädessä ja koetin pyytää neuvoa usealta henkilöltä, jotka kaikki kävelivät kuin robotit ohitseni mitään noteeraamatta. Sen nyt ymmärsi etteivät he kuule mitään, mutta miten se voi vaikuttaa näköönkin! Viimein korotin ääntäni ja karjaisin hiukan, muuten olisin saanut seistä siinä koko päivän. Yksi mies pelästyi, punastui ja otti kuulokkeet korviltaan ja alkoi tutkia ja pyöritellä kanssani karttaa. Hän mainitsi aiemminkin joskus paperista karttaa käyttäneensä(!), mutta nyt siitä ei tullut mitään. Hänen oli pakko ottaa puhelimestaan kartta esiin jotta hän ymmärtäisi missä sillä hetkellä olimme. Lopulta sain hyvät neuvot ja erotessamme molemmilla oli kohtaamisesta hymy huulilla.  

 **

Tänä vuonna joutsenilla on kuusi poikasta, kaksi munaa jäi kuoriutumatta. Sinisorsalla oli peräti 12 poikasta (nyt enää kahdeksan)! Miten munat ovat mahtuneet sen mahan alle, juuri hautomalaikun kohdalle?

Kurjetkin ovat onnistuneet saamaan viimein yhden poikasen maailmalle. Se on erityisen riemullista, koska parina edellisenä vuonna pesinnät menivät pieleen.

Minulla oli kasvimaalla jo hyvällä mallilla härkäpavun ja porkkanan taimet, kun yhtenä aamuna kaikki oli nypitty ylös ja popsittu parempiin suihin. Sipulimaan poikki oli kuljettu ja naatteja tallottu nurin ja muutama sipulikin heitetty sivuun. Mutta eiväthän eläimet sitä tahallaan tehneet, eivät ne tiedä mitä sopisi nyppiä tai mitä ei. Ruokaahan hekin etsivät, suloiset ystävät. Mukavaa kun kurkiperhe viihtyy täällä. On niin hauskaa ja ihanaa, kun on elämää joka paikassa. Kylvin sitten muodostuneisiin tyhjiin paikkoihin nopeasti kasvavia kesäkukkia, vaikka kukkia täällä on muutenkin niin mahdottomasti. Kukkia ja pölyttäjiä ei voi olla koskaan liian paljon.

Olen saanut kannustavia viestejä mielipidekirjoituksiini liittyen. Kiitos niistä. Käytän tässä tilaisuutta hyväkseni ja kiitän samalla I.K.:ta paperikirjeestä. I.K. kertoi rohkaistuneensa kirjoittamaan myös mielipidekirjoituksia. Jatka samaan malliin! On tärkeää tuoda esille toisenlaisiakin näkökulmia. Joskus mielipidekirjoitukset voivat tuoda yhteenkuuluvuuden tunnetta samanmielisissä, mutta ennen kaikkea ne voivat avata myös sellaisten ihmisten silmät, jotka eivät ole ehtineet pohtimaan asioita.

Kirjoittakaa mielipidekirjoituksia ja ottakaa kantaa ja kommentoikaa! Toisten pilkkaavista tai ivaavista kommenteista ei kannata välittää tuon taivaallista. Kommentit kertovat lausujansa maailmankuvasta, tietämättömyyden määrästä ja siitä mikä heille on – tai ei ole – tärkeää.

Meillä on velvollisuus toimia ”maan äänenä” ja pitää huolta siitä, koska olemme velkaa luonnolle kaikesta. Luonto ei ole vain maata, vettä, ilmaa ja erilaisia luonnonvaroja tai resursseja vaan opettaja ja koko elämän antaja. Kun katson, kuuntelen ja aistin kaikin tavoin tätä rehevää ympäristöä, en ajattele olevani sen omistaja tai hallitsija vaan kaiken tämän ympäröivän elämän yksi pieni osa, perheenjäsen. Haluan auttaa ja puolustaa sitä parhaani mukaan.

Kaunista, nautinnollista ja luontorikasta kesän jatkoa kaikille! Kokeilkaa 20 minuutin kimalaistarkkailua – eli samalla koko ympäröivän luonnon tarkkailua. Kannattaa taatusti.

Aiemmat kesäkuulumiseni löytyvät täältä:

2016

2017

2018

2021

2023

2024

Viime vuonna kirjoitin Brad Paisleyn So many summers -biisin innoittamana siitä, kuinka meillä on elämämme aikana vain tietty määrä kesiä. Elämä on osoittanut minulle viime aikoina, miten hauras ja arvaamaton se on. Aika kuluu nopeammin kuin uskomme eikä aikaa ole niin paljon kuin luulemme sitä olevan. Kannattaa tarttua hetkiin ja olla läsnä.

Kun puut katoavat, katoaa kaupungin sielu

Tämä teksti syntyi huolesta Nokian puiden ja kaupunkiluonnon kohtalosta. Tarjosin sitä paikallislehteen mielipidekirjoitukseksi ja julkaisen sen nyt täällä.

Nokian Uutisissa kerrottiin toukokuussa, että Välikatu 3–9:n tonteille suunnitellaan kolmen uuden kerrostalon rakentamista kirjastosta lähteen päin.

Kaupunkien tiivistysrakentaminen on ymmärrettävää ja suositeltavaakin, jotta luontoa säästyisi muualla ja esimerkiksi autoilua voisi vähentää, kun ihmiset asuvat jo palveluiden ja valmiin infrastruktuurin äärellä. Kuitenkin ensimmäinen ajatukseni oli, että rakentaminen johtaa melko varmasti yhden Nokian kauneimmista hevoskastanjoista kaatamiseen. Täytyisi alkaa jo ajatuksissaan luopumaan siitä.

Kävin varta vasten tervehtimässä kaunista monihaaraista hevoskastanjaa. Sen kukinta oli parhaimmillaan. Kaksikymmentäsenttiset pinkki-kellanvalkoiset kukintotertut tuoksuivat makeilta ja iloiseksi yllätyksekseni hernekerttu ja peippo lauloivat puun tuuhean latvuston uumenissa. Harva kaupunki voi ylpeillä sillä, että hernekerttu laulaa sen keskustassa. Puu on mitä ihastuttavin, mutta moniko sitä mahtaa huomata ja arvostaa. Suomessa puihin kiintymistä pidetään usein liian tunteellisena ja hävettävänä, vaikka kyse on terveestä luontoyhteydestä ja siitä, että ymmärtää laajempia yhteyksiä ja merkityksiä.

Olen vuosien varrella surrut monta menetettyä puuta. Ei ole kertaa, jolloin kävisin Nokialla, etten muistaisi miten upea Nokian rautatieasema joskus oli: idyllinen, runsasta vehreyttä, varttuneiden puiden varjoa ja lintujen laulua. Erityisesti ihastelin Suomen suurimpia hopeapoppeleita, joiden ympärysmitta oli kolme ja puoli metriä. Puut kaadettiin muutaman parkkipaikan tähden. Kaadon jälkeen paljastui, että puut olivat täysin terveitä - tämän olisi selvittänyt muutaman sadan euron arboristin tutkimus. Samoin kaadettiin kiinteistöyhtiön pihasta komeat vaahterat ja huoltoaseman purppurainen verivaahtera. Ne olivat kaikki merkityksellisiä puita ja tärkeä osa kaupungin viihtyvyyttä.

Keski- ja Etelä-Euroopassa puita tuetaan ja suojellaan kaikin keinoin. Suomessa puita kaadetaan mielivaltaisesti varmuuden vuoksi miettimättä, että uutta vastaavaa täysikokoista puuta ei oman elämän aikana ehdi näkemään samalla paikalla.

Mitä tulee Välikadun hevoskastanjan kohtaloon, kaupunkikehityslautakunta ei ollut tyytyväinen kaavasuunnitelmiin. Se kaipasi luovempaa suunnittelua ja palautti kaavaluonnoksen uudelleen valmisteluun.

Toivon että kaavasuunnittelija ja päättäjät nostaisivat kunnia-asiakseen kaupunkiluonnon merkityksen. Kaavoissa pitäisi huomioida paljon paremmin puiden merkitys ja kaupunkiluontoa tulisi vaalia ja lisätä.

Onnistunut kaavoitus on alueen merkityksellisten ominaisuuksien säilyttäminen, kukkiva hevoskastanja, ihmiset penkeillä sen varjossa, lasten leikki kastanjoiden kanssa ja hernekertun ja peipon laulu keskellä kaupunkia. Näitä menetämme, kun valitsemme betonin. Vielä voimme valita toisin.

Nyt voit vaikuttaa: vetoomus lintujen pesimärauhan puolesta

Aiemmin jaoin mielipidekirjoitukseni pesimäaikaisista hakkuista. Nyt kuulin, että Eläinoikeusakatemia kerää nimiä vetoomukseen, joka luovutetaan ympäristöministeriölle ja metsäteollisuudelle syksyllä 2025.

Laki kieltää tahallisen pesien tuhoamisen mutta sallii silti pesimäaikaiset hakkuut. Pesät saavat suojan vain paperilla. Vetoomus vaatii ympäristöministeriöltä toimia pesimärauhan todelliseksi turvaamiseksi.

Allekirjoita ja jaa eteenpäin!

Vaikka vetoomus keskittyy lintuihin, lintujen pesimärauhan turvaaminen toimisi sateenvarjona koko metsäekosysteemille. Hakkuiden kieltäminen pesimäaikana suojelisi automaattisesti kaikkien eläinten lisääntymisaikaa.

Minulta on tiedusteltu kansalaisaloitteen tekemistä aiheesta. Kansalaisaloite olisi ehdottomasti tarpeellinen, mutta se vaatisi huolellista valmistelua. Aloitteeseen tarvittaisiin selkeä ehdotus metsälain muutoksista, vahvat tieteelliset perustelut ja lakimiehen konsultointi toteutuskelpoisuuden ja perustuslainmukaisuuden varmistamiseksi. Lisäksi kampanja pitäisi suunnitella hyvin: 50 000 kannatuksen kerääminen kuudessa kuukaudessa vaatisi kaikkien isojen ympäristöjärjestöjen sitoutumisen, kohdennetut mediatiedotteet eri kohderyhmille ja sosiaalisen median strategian.

Vaikka asia on akuutti, nykyinen hallitus voisi antaa kielteisen lausunnon, joka hankaloittaisi asian etenemistä valiokunnassa. 

Aiheesta on tehty toimenpidealoite toukokuussa 2025, mutta sen vaikutus jää nähtäväksi.

Sillä välin jokainen voi allekirjoittaa edellä mainitun Eläinoikeusakatemian vetoomuksen. 

Mielipidekirjoitus: Miten sivistysvaltiossa sallitaan kesähakkuut?

Ohessa mielipidekirjoitukseni kesähakkuista, joka on julkaistu muun muassa Helsingin Sanomissa, Turun Sanomissa, Kalevassa, Satakunnan Kansa Länsi-Suomi lehdessä ja Nokian Uutisissa. Lähetin aiheesta myös juttuvinkin Ylen MOT-ohjelman tekijöille.

Kannustan kommentoimaan ja jakamaan kokemuksia aiheesta Helsingin Sanomien verkkosivuilla. Keskustelu on tärkeää asian eteenpäin viemiseksi. Kiitos! 

**

Kesäinen metsä on täynnä elämää. Lintujen laulu ja poikasten ääntely täyttävät ilman, mutta elämän kauneutta ja riemua vastaan seisoo yhä useammin hakkuukone.

Eläinten koko olemassaolo kiteytyy kesän lyhyeen lisääntymiskauteen. Eläimet sinnittelevät ankaran talven läpi ja muuttolinnut lentävät tuhansia kilometrejä Suomeen vain kohdatakseen hakkuukoneet pesimäalueillaan. Ennen vanhaan metsätyöt tehtiin talvella, kun puissa ei ollut nestevirtausta ja lumi suojasi maata vaurioilta. Eläinten pesimärauhaa pidettiin itsestäänselvyytenä. Nykyisin kesähakkuita ei edes pyritä välttämään. Niitä tehdään parhaillaankin kaikkialla Suomessa, koska puun hinta on korkea. Ahneus ja lyhytnäköinen voitontavoittelu ohittavat luonnon hyvinvoinnin - vain rahalla tuntuu olevan merkitystä, vaikka kyse on erittäin epämoraalisesta toiminnasta.

Birdlife Suomi arvioi, että jopa 100 000 pesintää tuhoutuu vuosittain hakkuiden vuoksi. Luvussa on mukana ainoastaan linnut. Nisäkkäiden, sammakkoeläinten ja selkärangattomien määrää ei ole edes arvioitu, joten todellinen tuhomäärä on huomattavasti suurempi.

Omalla asuinpaikallani on juuri suoritettu toistakymmentä hehtaaria laaja keväthakkuu. Katsoessani isoa aluetta, jossa vielä äskettäin pesivät lukuisat linnut ja elivät monet nisäkkäät, tuntuu käsittämättömältä, että tällainen toiminta on hyväksyttyä. Pesien tuhoutuminen, poikasten kuoleminen ja emojen hätä on järkyttävää ja lohdutonta. Vaikka laki sallii pesimäaikaiset hakkuut, ne ovat eettinen rikos luontoa ja sen monimuotoisuutta vastaan. Mietin usein, ovatko hakkuiden toteuttajat ja metsänomistajat tietoisia siitä, mitä kaikkea elämää he samalla tuhoavat. Sivistysvaltiossa ei tehtäisi pesimäaikaisia hakkuita.

Luontokato kulkee käsi kädessä ilmastonmuutoksen kanssa. Pesimäaikaiset hakkuut ovat jälleen yksi esimerkki siitä, kuinka kaukana metsätalous on ekologisesta kestävyydestä. Myös avohakkuut itsessään tuhoavat elinympäristöjä - jatkuva kasvatus olisi ekologisesti kestävämpi vaihtoehto. Metsätalouden toimijat yrittävät viherpesulla peittää sitä tosiasiaa, että koko järjestelmä on mätä - luonnon monimuotoisuus uhrataan voittojen alttarille.

Metsänomistajien on hyvä tiedostaa, että heillä on kaikki valta. Heidän ei pidä antaa lupaa kesähakkuille metsänhoitoyhdistysten suositteluista huolimatta. Metsänomistaja voi vaatia, että hakkuut tehdään vasta syksyllä tai talvella. Eläinten lisääntymiskausi on niin lyhyt aika, että hakkuut voidaan helposti ajoittaa sen ulkopuolelle.

Vastuu on meillä kaikilla - metsänomistajilla, metsäyhtiöillä ja päättäjillä sekä medialla. Kesähakkuiden estäminen on saatava lakiin.

Testaa pihasi luontoystävällisyys

Kevään kunniaksi tein tällaisen testin, jolla voit arvioida miten luontoystävällinen pihasi on. Valitse jokaisesta kategoriasta parhaiten pihaasi kuvaava vaihtoehto.

Laatimani pisteytys voi olla hieman yllättävä, mutta se on johdonmukainen omalla tavallaan. Pisteitä ja lisäpisteitä saa sitä enemmän, mitä parempi pihasi on luonnon monimuotoisuudelle.

• Valitse kaikki vaihtoehdot, jotka sopivat pihaasi jokaisesta osiosta. Voit siis valita useita kohtia samasta osiosta.
• Laske pisteet yhteen jokaisesta valitsemastasi kohdasta.
• Huomioi sekä plus- että miinuspisteet - joissakin osioissa voit saada samanaikaisesti sekä plus- että miinuspisteitä.

Suomen omakotitalojen pihojen yhteispinta-ala vastaa jopa 33 kansallispuiston alaa. Pihojen luonnon monimuotoisuudella ja sillä mitä ihmiset tekevät pihoillaan on valtava merkitys ja kokonaisvaikutus Suomen luonnon kannalta.

 

RAVINTO ELIÖILLE

• 0 p. Piha ei tarjoa ravintoa eliöille.
• 1 p. Pihassa on yksittäisiä kukkivia kasveja.
• 2 p. Pihassa on erityinen perhospuutarha tai mesikasvialue.
• + 1 p. Pihassa on tarkoituksella jätettyjä talventörröttäjiä (esim. kuivuneita kukkia ja heinäkasveja) siemensyöjälinnuille.
• + 1 p. Jokaisesta marjovasta, siementävästä pensasta ja puusta, joka tarjoaa ravintoa pölyttäjille, linnuille ja muille eläimille (esim. kuusi, koivu, kataja, pihlaja, omenapuut, herukat jne.).
• + 1 p. Linnuille tarjotaan talviruokintaa (kauraa, talia, pähkinöitä).
• + 2 p. Pihassa on luonnonvaraisia varpuja kuten mustikkaa tai puolukkaa.
• + 2 p. Pihassa on useita eri kukkivia kasveja, jotka kukkivat aikaisin keväästä myöhään syksyyn (esim. leskenlehti, krookus, pajut, syysasterit, syysleimut ym.).

 

PIHAN KASVILLISUUSRAKENNE

Nurmikko ja kasvipeite

• - 2 p. Pihassa on laaja (yli 50 m²) lyhyeksi leikattu nurmikko.
• - 1 p. Pihassa on 20-50 m² lyhyeksi leikattu nurmikko.
• 1 p. Nurmikko jätetään korkeaksi (yli 6 cm), sitä leikataan harvoin ja siinä saa kasvaa apilaa ja muita luonnonkasveja.
• + 2 p. Osa nurmikkoalasta on muutettu niityksi, kukkapenkiksi tai perhospuutarhaksi.
• + 3 p. Pihassa ei ole nurmikkoa, vaan piha on luonnontilainen, siinä on monilajinen niitty tai luonnonmukainen maanpeite.

 

Pensaskerrasto

• -2 p. Pihassa on haitallisia koristekasveja (esim. japanintattaret, kanukat). 
• 0 p. Pihassa ei ole pensaita.
• 1 p. Pihassa on 5-20 eri kasvilajia.
• 1 p. Pihassa on 1-2 pensasta.
• 2 p. Pihassa on yli 20 eri kasvilajia ja/tai pihassa on 3-5 eri pensaslajia.
• 3 p. Jos pensaista muodostuu suojaa tarjoavia tiheikköjä tai pensasaita.

 

Puusto ja lahopuut

• - 2 p. Pihassa ei ole puita.
• - 2 p. Pihasta poistetaan kaikki lahopuu ja risut säännöllisesti.
• 1 p. Pihassa on yksi tai useita nuoria puita (läpimitta alle 12 cm).
• 2 p. Pihassa on useita eri-ikäisiä ja erilajisia puita.
• 3 p. Pihassa on latvuspeittävyys ja laajalatvaisia täysikasvuisia puita.
• + 1 p. Pihassa on oksa- tai risukasa.
• + 2 p. Jokaisesta vanhasta puusta, jonka ympärille kädet eivät yllä.
• + 2 p. Jokaisesta pihassa kasvavasta haavasta, raidasta ja lepästä.
• + 3 p. Jokaisesta kolopuusta, kelosta, pökkelöstä, maahan jätetystä lahoavasta puusta tai pihaan on perustettu lahopuutarha.

 

SUOJA JA ELINPAIKAT

• - 2 p. Piha on avoin eikä tarjoa suojaa eliöille, eläimet pyritään pitämään poissa pihalta.
• 1 p. Pihassa on vähintään yksi linnunpönttö.
• 2 p. Pihassa on useita linnunpönttöjä, erilaisia pönttöjä eri lajeille.
• + 1 p. Jokaisesta erikoisemmasta eläinasumuksesta (lepakkosuoja, hyönteishotelli, siilipesä, sammakkolampi).
• + 2 p. Pihassa on alue, jonka annetaan olla täysin luonnontilassa ja jossa kasveja ei leikata tai poisteta.
• + 2 p. Pihassa on komposti, joka tarjoaa elinympäristön monille hajottajaeliöille.

 

VESIAIHEET

• - 2 p. Pihassa ei ole vesiaihetta ja kaikki sadevedet ohjataan viemäriin.
• 1 p. Pihassa on lintukylpy ja/tai sadevesitynnyri.
• 2 p. Pihassa on pieni lampi tai muu pysyvä vesiaihe, jossa on kutupaikkoja sammakkoeläimille.
• + 3 p. Jokaisessa vesiaiheessa on pelastautumiskeino juomaan ja peseytymään tuleville eläimille (keppi, köysi, verkko tai kivipolku), ettei tule hukkumistapauksia.

 

VIERASLAJIT JA YMPÄRISTÖKUORMITUS

• - 3 p. Pihalla kasvaa haitallisia vieraslajeja (jättipalsami, komealupiini, kurtturuusu, jättiputki, japanintatar tms.) eikä niitä torjuta.
• - 2 p. Pihassa on laajoja asfaltti-, kivi- tai betonipintoja.
• - 2 p. Pihalla käytetään rikkaruohoihin kemiallisia torjunta-aineita ja kasveihin kemiallisia lannoitteita.
• + 2 p. Pihalla käytetään kompostia tai muita luonnonmukaisia lannoitteita.
• + 3 p. Luonnonmukainen piha ja vieraslajeja torjutaan aktiivisesti.

 

BONUSPISTEITÄ

+ 2p Jos pihallasi on havaittu lepakko ja/tai siili.

+ 1p Jokaisesta pihallasi havaitusta perhoslajista.

+ 5 p Jos linnut ovat syöneet puutarhasi marjat ennen sinua - ja olet iloinen siitä!

+ 5p jos naapurisi kutsuu pihaasi "epäsiistiksi viidakoksi". Silloin teet jotain oikein!

 

TULOKSET

Alle 0 pistettä: Ou nou! Pihasi muistuttaa betoniviidakkoa tai parkkipaikkaa. Eläimet kiertävät kaukaa tai tekevät U-käännöksen. Mutta ei hätää - pienikin muutos on askel parempaan päin!

0-10 pistettä: Siellä täällä pilkahtaa vihreää ja ehkä muutama eliölajikin, mutta vielä voi parantaa. Pölyttäjät kiittävät pienestäkin lisäpanostuksesta. Potentiaalia on paljon enempään!

11-25 pistettä: Pihasi on melko luontoystävällinen ja kutsuva, jossa eliölajit viihtyvät! Kimalaiset ja linnut ovat jo vakiovieraita. Hienoa!

26-40 pistettä: Kummelin sanoin: ”Upeeta mahtavaa!” Pihasi alkaa muistuttaa pientä luonnonsuojelualuetta! Olet todellinen luontosankari!

Yli 40 pistettä: JACKPOT! Pihallasi on supervoimia ja piha on täynnä vilinää ja vilskettä, kun eläimet pysähtyvät matkoillaan ja jäävät asumaan.  

 

TOIMINTAVINKKEJÄ

• Jätä ulkomaiset kasvit kuten tuijat istuttamatta, kotimainen kuusi on monin verroin parempi vaihtoehto. Se ei tarvitse huputtamista ja tarjoaa siemeniä, kunnollista suojaa ja kestää kevätahavat.
• Perusta pihaluonnon seurantaprojekti (esim. lintujen, perhosten tai kimalaisten laskenta) ja dokumentoi pihasi monimuotoisuutta.
• Pyri siihen, että pihassa on avoimia ja tiheitä kohtia, mosaiikkimaista vaihtelua, vähintään kolmea eri lajia puita, jotka kasvavat vaihtelevassa järjestyksessä. Eri-ikäisiä, erilajisia ja erikokoisia puita.
• Lahoava puu on oma ekosysteeminsä ja kasvualusta ja elinpaikka monille eri lajeille. Lahopuu on kaukana kuolleesta, se vilisee elämää.
• Puiden vaaroja liioitellaan ja puita kaadetaan aivan turhaan. Raihnaisiakaan puita ei pitäisi kaataa herkin perustein. Arboristin käynti on aina kannattavaa (ja sen saa vähentää kotitalousvähennyksessä). Luonnon monimuotoisuuden kannalta vanhat puuyksilöt ovat arvokkaampia kuin nuoret. Yksittäinen iso pihapuu on valtava aarre. Sen rosoinen runko tarjoaa elintilaa lukuisille lajeille, jäkälille, sammaleille, hyönteisille, sienille, kääville ja tarjoaa suojaa, pesäpaikan ja ravintoa linnuille ja lepakoille.
• Hyvinkin pienet käsittelemättömät alat voivat olla arvokkaita tietylle lajistolle.
• Tarkastele pihaa eläimen silmin. Onko siellä ravintoa, suojapaikkoja lepäämiseen tai lisääntymiseen, juotavaa ja peseytymismahdollisuus, mitä erityispiirteitä kukakin laji vaatii ympäristöltään? Jäljittele luonnon dynamiikkaa.
• Koeta monipuolistaa pihaasi ja koeta vähentää vaikutustasi siihen, jätä koskemattomia alueita ja anna alueen kehittyä rauhassa ilman häiriöitä.
• Tutustu vieraslaji.fi-sivustoon ja tutki kasvaako pihallasi haitallisia vieraslajeja. Esimerkiksi suikeroalpi ja pikkutalvio (ja monet muut!) ovat yleisiä puutarhan koristekasveja, joita myydään tänäkin päivänä puutarhaliikkeissä niiden haitallisuudesta huolimatta.