Toimi sepelkyyhkyjen puolesta

Pesimärauha kuuluu kaikille linnuille ja sepelkyyhkyillä poikasista huolehtiminen on uhattuna liian aikaisen metsästyskauden aloituksen vuoksi.

Auta turvaamaan lintujen pesintä ja käy allekirjoittamassa kansalaisaloite.

Kirjoitin tästä aiheesta jo elokuussa mielipidekirjoituksen, jossa käsittelin tarkemmin sepelkyyhkyjen pesintäaikoja ja sitä, miksi nykyinen metsästyskauden ajankohta on ongelmallinen. Jos et ole vielä lukenut sitä, voit lukea sen täältä. Riistakeskus ei koskaan vastannut. Hiljaisuus puhuu puolestaan.

Aloite on tärkeä. Jokainen allekirjoitus vie asiaa eteenpäin. Jaa tietoa eteenpäin, kiitos!

Mielipidekirjoitus: Kansalaisvalvonnan tärkeys ilvesten suojelussa korostuu

Ohessa mielipidekirjoitukseni, joka julkaistiin eilen Nokian Uutisissa ja Aamulehdessä. 

 Kuva Unsplash Zdeněk Macháček

Nokian Uutisissa (30.7.)ja Aamulehdessä (1.8.) ollut uutinen ”Kaksi kissaa kuollut ilveksen tappamana Tottijärvellä” oli todellinen mätäkuun juttu. Kissat kulkevat luonnossa tappamassa lintuja parhaimpaan poikasaikaan ja jutussa nostetaan kissojen kohtalo pääaiheeksi. Jutussa olisi pitänyt kertoa kissanomistajan vastuusta sekä käyttää lähdekritiikkiä ja punnita mitä tarkoitusta varten juttu oli tehty.

Suomessa on arviolta 800 000–1 300 000 kissaa. Kissat tuottavat mielihyvää omistajilleen ja on ymmärrettävää, että niiden kuolema aiheuttaa surua. Kissaa voi pitää vapaana taajaman ulkopuolella, mutta lain mukaan kissanomistajalla on lemmikistään huolenpitovelvollisuus, eli kissaa ei saa pitää vapaana ilman valvontaa.

Kissat eivät kuulu Suomen luontoon, vaan ne luokitellaan haitalliseksi vieraslajiksi, jotka tappavat Suomessa miljoonia lintuja vuosittain. Tämä vaikuttaa voimakkaasti luonnon monimuotoisuuteen. Ilves sen sijaan on osa Suomen luontoa ja sillä on positiivisia vaikutuksia ekosysteemiin. Ilvekset pitävät kurissa ylisuurta kauriskantaa, joka levittää punkkeja ja borrelioosia. Ilvesalueilla esiintyy myös merkittävästi vähemmän supikoiria, minkä vuoksi maassa pesivien lintujen kannat voivat paremmin.

Nokian seudun riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Kimmo Alakosken kommentti ilvesten ”järjettömästä määrästä” on subjektiivinen ja liioiteltu. Kukaan ei tiedä todellista ilvesten lukumäärää, sillä yksittäisten ilvesten liikkumisalueet kattavat usein monen kunnan alueen. Pikemminkin riistakameroita on järjetön määrä, minkä vuoksi ilveshavaintoja tehdään useammin kuin ennen. Se ei kerro kantojen kasvusta. Alakoski ei perustele, miksi ekosysteemille hyödyllisen ilveksen kantaa pitäisi pienentää. Ilvekset eivät ole ihmisille riski tai turvallisuusuhka.

Enemmistö suomalaisista on sitä mieltä, että ilveksiä ei ole Suomessa liikaa. Viime syksynä, kun Riistakeskus myönsi luvan tappaa 300 ilvestä, suomalaiset äänestivät ilveksen puolesta kukkaroillaan ja lahjoittivat Suomen luonnonsuojeluliiton keräykseen historialliset 52 000 euroa. Tämän ansiosta luonnonsuojelupiirit ja yhdistykset pystyivät valittamaan ilvesten pyyntiluvista ja toukokuussa hallinto-oikeus kumosi kaikki Pirkanmaalle myönnetyt luvat. Tiukasti suojellun ilveksen metsästämisen täytyy perustua tieteellisiin faktoihin. Riistakeskuksen myöntämät luvat olivat epäjohdonmukaisia ja lainvastaisia verrattuna EU-tuomioistuimen ja korkeimman hallinto-oikeuden aiempiin linjauksiin.

Kansalaiset ja yhdistykset joutuvat valvomaan, että poliitikot ja viranhaltijat noudattavat lakia. Ilvesten kannanarviot perustuvat tällä hetkellä metsästäjien laskentoihin, joita mikään puolueeton taho ei valvo. Jälkihavainnointi ei täytä luotettavuuden edellyttämiä puolueettomuuden vaatimuksia. On kuin kettu olisi laitettu vahtimaan kanalaa.

Metsästyksellä on ollut pitkään niin iso rooli maaseudun kulttuurissa, että sitä kritisoivia mielipiteitä kuullaan harvoin, vaikka aihetta olisi. Riistakeskuksen toiminta tulee siirtää Ympäristöministeriön alaisuuteen ja metsästäjien etujärjestöistä riippumattomille lupaviranomaisille. Tarvitsemme keskustelua metsästyksen eettisyydestä ja kestävyydestä. Onneksi mielipideilmasto on muuttumassa luonnonsuojelua suosivampaan suuntaan ja tätä kulttuurista muutosta on hyvä tukea ja viedä eteenpäin.

Miksi ilvestä on havahduttu puolustamaan tappamiselta nyt?

Osassa puita oli vielä lehtiä, kun alkoi sataa lunta. Oli epätavallisen lämmin syyskuu, joten puut luulivat, ettei ole kiirettä mennä talvilevolle. Lehtiä on tippunut hangille. Se on näyttänyt oudolta.

Nyt lumet jo sulavat mutta hetken kaikki oli niin kaunista - ja hiljaista! Lumi vaimentaa ääntä, tuo valoa ja lämmöneristystä maalle ja sen eliöille ja erityisesti talvipukunsa vaihtaneet eläimet tarvitsisivat lumen antamaa suojaa.

Tässä on kuva alkuviikolta, kun maa oli mustana. Kärppä tutki puuliiterin seutuja. Kärpän turkki ei ole vielä täysin valkoinen vaan ruskeaa karvaa on laikuittain. Kuvaan muodostui oksista aivan kuin tähtäinristikko. Onneksi oli vaan oksia vaan ja kameran tähtäin. Metsästäjät tappavat vuosittain yli tuhat kärppää. Miksi?!

Metsästäjät ovat ottaneet jälleen kerran tähtäimeensä ilvekset. 12 % Suomen ilveksistä haluttaisiin tappaa. Riistakeskus on koettanut keksiä uuden keinon kiertää lakia, ns. ”paikallisyhteisön sitouttamisen”, jotta metsästäjät pääsisivät hupijahteihinsa. ”Paikallisyhteisö” on kuitenkin vain pieni ryhmä metsästäjiä. Edes kaikki metsästäjät eivät halua tappaa ilveksiä.

Luontodirektiivin ensisijaisena tavoitteena on edistää luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä eikä Riistakeskuksen myöntämissä ilvesten tappoluvissa ole mitään tieteellisiä perusteluja sille, että se edistäisi näitä tavoitteita. Metsästäjät haluavat suojella kauriita ilvekseltä metsästämiselle, että pääsisivät itse ampumaan sekä kauriita että ilveksiä. Mielipuolista touhua.

Ilves on avainlaji, joka lisää kaikella tavalla ympärillään olevaa monimuotoisuutta. Olen kirjoittanut aiheesta viime vuonna TÄÄLLÄ.

Viime ajat olen naputellut valituksia Pirkanmaalle myönnetyistä ilvesten tappoluvista Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piirin vapaaehtoisena. Jos meillä olisi metsästäjistä täysin riippumaton viranomainen – joka noudattaisi lakeja – niin ei tarvittaisi tällaista valitusrumbaa ja oikeusjärjestelmän kuormittamista.

Annoin ilvesaiheesta haastattelun Yle Tampereen radioon, vaikka se on kaukana mukavuusalueestani. Toimittaja totesi ensimmäisenä pihaan tultuaan: ”Kuinka täällä voi olla näin hiljaista, että ei ole kaikuakaan ollenkaan”. Haastattelu kuulosti vasta sataneen lumen takia erilaiselta kuin yleensä ”kaikuisat” haastattelut.

Kyseenalaistin sitä, miten voi olla mahdollista, että lumijälkilaskennat eivät ole läpinäkyviä. Nyt metsästäjät laskevat eläinten jälkiä eikä ole luonnonsuojelijoita tai puolueettomia tarkkailijoita mukana seuraamassa, että jäljet tulkitaan ja lasketaan oikein. Kukaanhan ei oikeasti tiedä paljonko ilveksiä Suomessa on.

Kiitin toimittajaa ja mediaa ilvesaiheen esillä pitämisestä – koska eihän sekään ole itsestään selvää – niin toimittaja sanoi, että aihe on noussut esiin kansalaisilta. Pohdimme sitä, miksi ”ilveksen aika” tuli nyt. Kirjoitin ilvesaiheesta vuonna 2016 TÄÄLLÄ siitä, kuinka vuonna 2016 metsästäjät hakivat koko maahan 1247 ilveksen kaatolupaa. Lupia myönnettiin 503. Vuoden 2017 metsästyskaudelle koko Suomeen myönnettiin 404 kannanhoidollista poikkeuslupaa. Kammottavia määriä tappolupia on myönnetty vuodesta toiseen. Mikä on aiheuttanut sen, että juuri nyt kansalaiset ovat heränneet isommassa määrin protestoimaan? Toimittaja epäili, että ihmiset olisivat koronan aikana liikkuneet enemmän luonnossa ja havahtuneet haluamaan enemmän luontoa ympärilleen.

Oli syy mikä hyvänsä, olen ikionnellinen ja kiitollinen, että luontoa kunnioitetaan ja arvostetaan ja ihmiset tuovat esille myötätuntonsa ilvestä – ja toivottavasti muitakin villieläimiä – kohtaan ja löytyy kulttuurillista yhteisymmärrystä. Suurpedot ovat mitä suurimmassa määrin poliittisia eläimiä. Poliitikkojen ja Riistakeskuksen viranomaisten on viimein käsitettävä, että yleisen mielipiteen sivuuttaminen ei ole enää mahdollista. Päätöksiä ei voi tehdä kuulematta kansalaisia. Koko riistahallinto on syytä laittaa uusiksi ja riistakeskuksen toiminta siirrettävä Ympäristöministeriön alaisuuteen tai metsästäjistä riippumattomille lupaviranomaisille. Lukekaa ihmeessä Ville Niinistön erinomainen haastattelu Demokraatista.   

Peukut ja varpaat pystyyn: menestystä ilveksille ja ilvesvalituksillemme!