Tee lintukylpy vanhasta paistinpannusta

Täytä paistinpannu vedellä. Valmis!

Helppo perhosbaari syntyy puolestaan siten, että ripustat banaaninkuoren nurinniskoin puun oksalle ja jätät syödyn vesimelonin (kuoren) ulos. Erityisesti suruvaipat pitävät vesimelonin hedelmälihasta.
Yksinkertaisuus on valttia.  :)

Kysyttyä: Millainen on myyrän pesä? & maan kunnostamisesta

Tällainen :)

Se saattaa sijaita esimerkiksi pitkään koskemattomana olleen kukkaruukun tai ämpärin alla, polttopuukasassa, lehtikasassa tai tiheässä kasvillisuudessa.

Se muistuttaa hiukan lemmikkihamsterin tekemää ilmavaa silppukasaa.

Tiesin, että tämä oli jo asumaton pesä, joten avasin sitä vähän malliksi.

Myyrä kasaa mitä tahansa lähiympäristöstä löytyvää kuivaa materiaalia, kuten heinää, sammalta, lehtiä, kasvihuoneessa ollutta pellavarivettä ja jopa pieniä muovipussin suikaleita, löyhäksi palloksi. Pallon eli pesän keskellä on poikaset. Tämä pesä oli kasvihuoneen pöydän rompekasan alla.

Jos yllätät myyräemon pesältä, se alkaa kiertää pesän läheisyydessä ympyrää. Se yrittää kiinnittää huomion itseensä pois poikasista. Kun paikalta poistuu ja jättää myyrän ja pesän hetkeksi rauhaan, myyräemo ottaa poikasia niskasta kiinni ja kantaa ne turvallisempaanpaan paikkaan. Tämä pesä oli viime vuodelta, joten availin sitä vähän. 
Pesä on tosi pehmeä, hyvä siellä on ollut poikasten köllötellä. 
Tuuppaan vastaan tulleet tyhjentyneet pesät yleensä jonkun puun tai pensaan alle katemateriaaliksi. :)

Toinen kysymys:

Hei,

Kirjoitit blogissasi 1.5.13 helposta tavasta perustaa kasvimaa. Ehtisitkö vastata pariin kysymykseen aiheesta? Tapa vaikutti tosi näppärältä ja myös halvalta, koska ei tarvitse ostaa miljoonaa litraa multaa. Mutta mietin soveltuuko se myös savimaalle? Vai pitäisikö pahvin alle heittää pari säkillistä kunnollista multaa ja toivoa että se sekoittuu saveen? Ja ihanko tosi nurmikkoa ei tarvitse alta raastaa pois, senkus vain heittää pahvit maahan, peittää ne puutarhajätteellä ja odottaa?

Vastaus:

Hei!
Kiitos viestistäsi! Kyllä, se on näppärä ja edullinen tapa. Konsti soveltuu mihin maalajiin hyvänsä. Kasvit kasvavat kaikenlaisissa maalajeissa. Savi ja hiesu erityisesti ovat hyvin ravinnepitoisia. Et tarvitse multaa.  

Tärkeää on, että peität nurmikon pahveilla niin hyvin, ettei päivä pääse paistamaan läpi. Laita vaikka painavat kivet päälle ja sitten peitä se sitten puutarhasta tulevalla aineksella. (Koetan välttää käyttämästä sanaa puutarhajäte, koska luonnonmateriaalit eivät ole käyttökelvotonta jätettä päinvastoin kallisarvoista ravinnetta ja resurssi.) Nurmikko tukahtuu, kun se ei saa valoa.

Ensi keväänä kun teet kasvimaan, siirrä koko pahvi sivuun, ellei se ole jo maatunut sitä ennen. (Kukkamaata tehtäessä on helppo tehdä pehmenneeseen pahviin kolo ja istuttaa siihen kukantaimi.) Talikoi maata hiukan ilmavammaksi ja tsekkaa onko jossain vielä juuria. Jos on, nostele ne pois. 

Kannattaa myös investoida kalkkipussiin (tai useampaan, riippuen kasvimaan koosta). Suomen maaperä on hapanta ja kasvien on vaikea saada ravinteita käyttöönsä/ kasvavat kituliaasti. Kaikki kasvaa hyvin, kun kalkitsee (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kuten peruna ja pensasmustikka). ”Pölyävä” kalkki on sitten muuten edullisempaa kuin raekalkki.

Multaa ei siis todellakaan tarvitse ostaa, vaan kannattaa panostaa saven multavuuden/humuksen lisäämiseen. Eli kannattaa kompostoida kaikkia pihan haravointeja (ja jos mahdollista perusta keittiökomposti), joka lisää maan eloperäistä eli orgaanista ainesta. Mitä enemmän maassa on eloperäistä ainesta, sen multavampaa se on. Kompostin, lehtien ja nurmikonleikkuusta tulevan silpun lisääminen maahan tekee savesta myös ilmavamman, houkuttelee paikalle lieroja, jotka puolestaan tekevät maahan ilmastointikanavia ja lannoittavat ulosteillaan maata jne. ja kaikki asiat yhdessä helpottavat entisestään kasvattelua.

Toivottavasti nämä vinkit auttoivat! :)

Uusi verbi: Kaarinadavisoida

Sain hulvattoman hauskan palautteen. Olen lukenut sen uudestaan ja uudestaan ja nauraa hykerrellyt. Tämän voimalla mennään pitkän aikaa:

 ”Minä ja ystäväni olemme tehneet Irti oravanpyörästä -kirjasi innoittamana erinäisiä muutoksia taloudelliseen käyttäytymiseemme ja arkielämäämme; pieniä säästökeinoja, heräteostosten eliminoimista ja sen sellaista. Nimestäsi on muodostunut meille näitä säästötoimenpiteitä kuvaamaan verbi "kaarinadavisoida". Jos esim. tarvitsee säästää suurempi summa rahaa johonkin, jompikumpi toteaa: "Nyt täytyy kaarinadavisoida, että rahat riittävät!" Tai jos lähdetään vaikka porukalla ravintolaan syömään ja juomaan kalliisti, saatamme ottaa halvimmat annokset emmekä tuhlaa tähtitieteellisiä summia alkoholiin: "Mä taidan tänään kaarinadavisoida, tunnelmahan on tärkeintä." Kaupassa saatan puntaroida kahden ostoksen välillä kiireessä, mihin ystäväni: "Nyt ei ole aikaa kaarinadavisoida, valitse jompikumpi niin ehditään!" Esimerkkejä olisi pilvin pimein. Molemmat tietävät tismalleen, mitä toinen tarkoittaa. :D”

Kiitos M! Viestisi teki minut tosi iloiseksi! Nyt tulostan ja laitan sen näkyvälle paikalle, jotta saan nauraa ja hymyillä usein. Ystävällesi terkkuja! Ootte te hassuja! :D

Puutarha pienellä rahalla

Taas puutarha-asiaa, koska se tuntuu olevan niin suosittu aihe… :)

Puutarhaan voi upota paljon rahaa mutta puutarhan saa edullisestikin: suunnittelemalla, käyttämällä mielikuvitusta ja käymällä tarmokkaasti toimeen.

• Kasvata kasvit siemenestä. Yhden taimen hinnalla saat yhden tai kaksi siemenpussia, joista kasvaa kymmeniä (ellei satoja) taimia. Tee ruukkumuotteja tai istuta siemenet kananmunakennoon. Kun taimet ovat tarpeeksi suuria, istuta ne ”ruukkuineen” maahan. Vieläkään ei ole myöhäistä kasvattaa siemenistä esim. salaatteja, kesäkukkia, kesäkurpitsoja tai monivuotisia kasveja tulevien vuosien varalle.
• Puutarhanperustamistyöt ja istuttamiset kannattaa tehdä vasta syksyllä! Monet innostuvat keväällä istuttamaan ja kylvämään, vaikka silloin paahde ja kuivuus ovat pahimmillaan. Keväällä istutettuja kasveja joutuu kastelemaan koko kevään ja kesän. Siltikään kasvi ei välttämättä innostu kasvamaan. Siis: istuta puut, pensaat ja perennat vasta syksyllä, kun maa on jo valmiiksi kosteaa eikä paahde pääse porottamaan. Vältyt kastelemiselta, kituliailta taimilta ja monelta murheelta, ajalta ja vaivalta.
• Ota selvää kuinka istuttamasi kasvit kasvavat ja leviävät. On turha ostaa joka vuosi uusia siemeniä tai taimia, kun tiedät, että esimerkiksi saksankirveli, palsternakka ja rohtoraunioyrtti leviävät muutaman vuoden kuluttua itsestään joka paikkaan. Esimerkiksi maa-artisokka tekee paljon juurimukuloita, joita voit istuttaa uudelleen ja laajentaa maa-artisokkamaata.
• Jaa perennoja. Perennat eli monivuotiset kasvit leviävät vallattomasti. Kaiva osa ylös ja tee niistä lisää kukkapenkkejä.   
• Kysy ihmisiltä onko heillä jotain jaettavaa puutarhastaan. Saadun perennan mukana tulee aina pieni tarina. Minä nimeän puut ja pensaat antajiensa mukaan. Minulla on esimerkiksi Leena-niminen luumupuu (Ylöjärveltä), Matti-niminen saarni (Valkeakoskelta), Jouko-niminen kirsikkapuu (Hämeenkyröstä) ja Risto-lipstikka Tampereelta jne.
• Osta taimet syksyllä, kun puutarhakaupat tyhjentävät hyllyjään talven varalle. Monet taimista näyttävät surkeilta ja sairailta mutta usein se on vain hoidon ja ravinteiden puutetta, hinta saattaa olla – 90 %. Istuta taimi uuteen multaan, lannoita ja vaali. Kasvi kiittää ja yllättää sinut positiivisesti seuraavina vuosina.
• Suunnittele ja ennakoi. Moni asia tulee helpommaksi ja edullisemmaksi, kun tekee vuotta aiemmin valmistelevia töitä. Puutarhanhoidossa maltti on valttia. Vuosi on lyhyt aika.
• Pyydä paikalliselta hevostallilta hevosenlantakuormaa. Tuovat sitä ilomielin. Sitten kääri hihat, rakenna komposti ja odota vuosi. ”Paljaaltaan käytettynä” lanta on liian väkevää ja sen mukana voi tulla hankalia rikkakasveja. 
• Älä lannoita nurmikkoasi. Ei ole hullumpaa kuin tuhlata rahat lannoitteisiin ja sitten ajaa nurmikkoa entistä taajempaan. Mitä pienempänä pidät nurmikkoalueen, sen rikkaampi olet. Nurmikko vie rahasi, aikasi, voimasi – ja hiljaisuuden.
• Istuta nurmikon tilalle rahaa tuottavia ja säästäviä marjapensaita ja hedelmäpuita, yrttejä ja ruokakasveja.   Ystäväsi ehkä ihmettelevät vähän aikaa mitä pihallesi tapahtui, kun nurmikko meni nurin. Mutta annas olla, kun monimuotoiseksi luodulle pihalle tulee lintuja, perhosia, leppäkerttuja ja siilejä ja pakastimet ja kaapit pursuavat oman maan herkkuja, alkavat pian naapurustossakin nurmikot kääntyä nurin.
• Luonto rikastuttaa pihaasi ilmaiseksi. Luonnoneläinten houkuttelemiseksi pihassa pitää olla ruokaa, vettä ja suojaa. Esimerkiksi: luonnonkasveja ravintokasveiksi, sadevesiämpäri tai pieni vesiallas juomista ja peseytymistä varten (jossa on joku tikku pystyssä, ettei tule turhia hukkumiskuolemia!) ja linnunpönttöjä, risukasoja, tiheiköitä suojaisiksi lisääntymis- ja lepopaikoiksi. 

Puutarhan ei tarvitse niellä rahaa. Parhaassa tapauksessa se säästää tai tuottaa sitä ja tekee elämän monin tavoin rikkaammaksi, kun kokeilee ennakkoluulottomasti kaikenlaista.
Aiemmat puutarhavinkkini:

Helppo ja halpa kasvimaa: 15 vinkkiä

Kasvimaa askel askeleelta


Helppo kukkapenkki

Typestä ja kateviljelystä

Mitä voin kasvattaa ikkunalaudallani?

Kesän vauhdissa on vaikea pysyä mukana

Kiitos sähköpostiviesteistä ja kommenteistanne kesähakkuupostaukseen liittyen. Yhdyn ihmettelijöiden joukkoon: on uskomatonta, että Suomessa tehdään kesähakkuita. Silmäni ovat auenneet monelle asialle siitä lähtien kun hyppäsin oravanpyörästä. Opeteltavaa ja ihmeteltävää on riittänyt, kun elämään on tullut aikaa. Onneksi on myös aikaa yrittää vaikuttaa ja muuttaa asioita. Kaikkea ei tarvitse eikä pidä hyväksyä.

Monet teistä ovat kysyneet, koska se kolmas kirja oikein ilmestyy ja millä mallilla se nyt on. Se on sillä mallilla, että olen uskoakseni tehnyt kaiken mitä voin hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi ja nyt lähinnä odottelen. Teksti on taittajalla. Taiton jälkeen kirja menee painoon. Olen positiivisella mielellä ja kerään voimia, sillä kohta alkaa kirjan markkinointi.

Olisi helppo pistää itsensä ja elämänsä tavallaan ”pauselle” kirjan ilmestymistä odotellessa, mutta olen välttänyt tämän. Pikemminkin tuntuu siltä, että kaikki menee pikakelausvauhdilla eteenpäin. Aika rientää, kun on kivaa. Kesän vauhdissa on vaikea pysyä mukana.  

Kottaraisen poikaset pitävät jo kovaa ääntä. Emot ovat ahkeraakin ahkerampia ja kantavat noin kolmen minuutin välein poikasille ruokaa. Pihassamme olevassa heittoaltaassa, jossa Kevin testaa rakentamiaan perhovapoja, täytyy olla ainakin tuhat sammakonpoikasta. Altaan pohja aivan kiehuu ja kuhisee, kun nutipäät heiluttavat pyrstöjään. Viime viikolla oli taianomainen hetki, kun rannalta alkoi nousta satoja ukonkorentoja. Niiden oli täytynyt kuoriutua samanaikaisesti. Taivas oli hetken täynnä siipien kultaista ja hopean välkettä. 

Olen muuttanut käytännössä ulos asumaan ja kantanut lukuisat kansioni ja paperipinoni kasvihuoneeseen (tuulensuojaan) ja koettanut luoda paperikaaokseen järjestystä. Olisi niin monta asiaa, josta haluaisin kirjoittaa. Öinä, jolloin olen nukkunut huonosti, olen mennyt ulos, vetänyt hirvikärpästakin ylleni hyttyssuojaksi, kääriytynyt makuupussiin ja mennyt riippukeinuun lepäämään ja kuuntelemaan kesäyön hiljaisuutta ja luonnon ääniä.

Viereisessä puussa asuva naakkaemo meinasi saada ensimmäisenä sellaisena aamuna hepulin, kun yritin päästä ulos makuupussista, eikä naakka ymmärtänyt mistä oli kyse. Makuupussin vetoketjun avaamisen ääni oli naakalle ennestään tuntematon, joten naakka huusi nopeasti toiset hätiin. Seitsemän naakkaa istui puiden oksilla kaula pitkänä katselemassa mikä sieltä kuoriutuu. (On muuten yllättävän vaikea päästä riippukeinusta pois, kun jalat ovat pussissa. Kokeilkaa vaikka.) Avasin hirvikärpästakin ja otin hupun pois. ”Kraa! Sehän on toi!” Hälytystila oli saman tien ohi ja paikalle hälytetyt naakat lähtivät. Paikalle jäänyt naakkaemo teputti oksalla sivuttain ja vaikutti nololta, että oli aiheuttanut yleistä hämminkiä, kun ei ollut tunnistanut minua. Ehkä sekin oli unenpöpperössä.