Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulu. Näytä kaikki tekstit

23. joulukuuta 2024

Kiitos korteista ja lukijoille!

 

Talvinen kuusimetsä ja osmankäämiä

En vietä joulua edelleenkään, mutta kiitos kaikille joulukorttien ja kirjeiden lähettäjille, niitä oli ilahduttava saada. En vaan mitenkään ehdi vastaamaan kaikille. Laitan ne piristämään työpöytääni - siinä missä muut ripustavat jouluvalojen ketjuja.

Kiitos myös blogini lukijoille kuluneesta vuodesta.

Oikein hyviä juhlapyhiä teille, jotka joulua vietätte. Olette kaikki rakkaita!

17. joulukuuta 2015

Jihuu, joulusekoilu on taas täällä!

Tässä muutama lainaus Daniel Blythen Vihaan joulua, manifesti jouluhömpötystä vastaan - kirjasta vuoden hulluimman ajan kunniaksi.


  • "Jos tunnet jouluisin olevasi ilonpilaaja, et ole yksin. Älä tunne syyllisyyttä. Juhla täynnä latautunutta iloa on niin vaarallisen lähellä juhlaa täynnä patoutunutta ahdistusta, että ne voisivat yhtä hyvin olla sama asia.
  • Jouluvaloinnostus näyttää kasvaneen eksponentiaalisesti. Kuka 1970-luvulla muka verhosi koko talonsa katon välkkyvillä kirkkailla lampuilla? Ei tietysti juuri kukaan, koska silloin ymmärrettiin hetken aikaa, että energiaa ei riitä loputtomiin.
  • Pohjimmiltaan koko joulujuhla on yhtä iloista perinteiden sekamelskaa (…) lisätään aimo annos kristillisyyttä, kaupallisuutta ja homogeenisen yhteiskuntajärjestyksen hajoamista. Siitähän saadaan nykyaikainen joulu: mielipuolinen kulutusjuhla, joka on verhottu jonkinlaiseen toisten huomioimisen harsoiseen huntuun.
  • Joulukuussa 2003 ryhmä itävaltalaisia kaupan työntekijöitä vaati työnantajaltaan rahallista korvausta, koska he olivat altistuneet jatkuvalle joulumusiikille. Työntekijät väittivät sen aiheuttavan heille henkistä tuskaa ja ahdistusta. Tehdyissä tutkimuksissa selvisi, että joulumusiikin jatkuva soittaminen todella tekee työntekijöistä aggressiivisia.
  • (…) uskallan kyllä olla eri mieltä, että onko jouluperinteen jatkaminen lapsen etu.
  • Itsemurhatilastot ovat korkeimmillaan jouluna. Tähän on osaltaan syynä se, että ihmiset kuvittelevat, että muilla on ihanaa ydinperheensä kanssa ja että he ovat ainoat onnettomat. Mielenterveysseurasta neuvotaan – ja tämä on täyttä totta – että sinun ei pitäisi kuvitella, että joulusta on pakko nauttia. Tämä tuntuu erinomaiselta neuvolta. Et voi mennä vikaan, kunhan vain muistat, että muillakin on aika paskaa.
  • Jos joulu keksittäisiin nyt, kirkko vaatisi sen kieltämistä, koska se tekee niin paljon pahaa perheille.
  • Joulu on ohi. Miten meni, miten voit? Oletko valaistunut, täyttymyksen kokenut, yhtä luonnon kanssa, onko kehon harmonia palannut? Vai oletko palasina, tuskainen ja turhautunut? Kiitätkö onnentähtiäsi, enkeleitä ja ihan ketä vain, koska sinun ei tarvitse käydä samaa kurimusta läpi vuoteen?"
Lähde:  Vihaan joulua, manifesti jouluhömpötystä vastaan, Daniel Blythe 



11. joulukuuta 2014

Joulusekoilu on tauti pahimmasta päästä


Vastaan Luonto-Liiton Krääsätön joulu -blogihaasteeseen ja haastan kaikki mukaan.
Minun jouluni on krääsätön muun muassa siksi, koska en vietä joulua. En usko joulupukkiin, kulutusjuhlaan tai instituutioihin. 

Päätäni puistellen nauran joka puolella vellovalle joulusekoilulle (vaikka melkein tekisi mieli itkeä). Joulusekoilu on tauti pahimmasta päästä. Kaikki joulua viettävät ihmiset tietävät mitä se pahimmillaan voi olla. Joulunaluspäivät painetaan hullun kiilto silmissä kaupoissa ja etsitään lahjoja ihmisille joilla on jo kaikki. Sitten kuljetaan hampaat irvessä, sarvi otsassa ja tuskan hiessä läpi kymmenet eri kyläilypaikat. Ennen kuin soitetaan ovikelloa mutistaan kumppanille toisesta suupielestä: ”Jätetään nää paketit nyt sit vaan nopeasti eikä mennä sisälle… Älä sitten jää suustas kiinni. Kahvia ei ainakaan jäädä juomaan…. Siellä ei viivytä sitten pitkään.” Soitetaan ovikelloa, yritetään nopeasti lyödä kouraan suklaakonvehtirasia ja hyasintti (ja saadaan samanlaiset takaisin) mutta päädytään tilanteeseen jossa lahjanjakoaikataulu mättää ja tuskanhiki pukkaa päälle: ”Ei kiitos enempää, kun just juotiin edellisessä paikassa… No, jos nyt korkeintaan puoli kuppia.” 

Viimein pihalla. Happea! Jösses näitä velvollisuusvierailuja. Kiireesti autolla seuraavaan paikkaan. Auton takapenkillä odottavat kaikki annettavat ja saadut kahvi- ja suklaarasiat, joulutähti- ja hyasinttipaketit. Jos yhtäkkiä muistuu mieleen joku jolle ei hankittu lahjaa, voi antaa jonkun saamansa lahjan kiertoon.

Kun viimein on kaikki velvollisuusvierailut käyty (tai ollaan vielä velvollisuusvierailulla sukulaisella jonka luokse joulupukki tänä vuonna tulee) H-hetki voi alkaa. Lapset odottavat hepulina lahjojen avaamista ja sitten alkaa suurin hepuli, kun lahjat on avattu ja lapset itkevät lelu- ja lahjapaperivuoren alla, kun he eivät saaneet juuri sitä tismalleen oikeanlaista haluamaansa turhaketta. ”Mutta kun mä halusin… buhuu…” Aikuiset käyvät nurkan takana kiskaisemassa kirkasta. Sieltä nurkan takaa viittoillaan toisille, että taskumatissa löytyy ja hetken kaikilla piiloalkkiksilla on niin mukavaa.

Jääkaappi on sullottu täyteen ruokia, jotka ovat niin herkullisia, että niitä syödään vain kerran vuodessa. Jääkaapin ovi tuskin menee kiinni, hyllyt ovat vinossa tavaran määrästä. Närästystä aiheuttavan ja huonosti sulavan lanttulaatikkovuoren takana on rosollin kermakastike, joka pitäisi jaksaa kaivaa esiin. Yksin keittiössä pari päivää riehunut kodin ehtoisa emäntä riemastuu: ”Kukaan ei ole syönyt mun tekemää joululimppua! Ens vuonna en tee mitään, jos ette nyt syö!”

Liikaa vettä ja lämpöä saaneet hyasintit venyvät holtittoman pitkiksi ja kaatuilevat kinkun ja kynttelikköjen päälle. Kukkasipulin ja mitättömän pienen ruukun väliin yritetään iskeä pitkä grillitikku tueksi, jolla uskotaan kumottavan fysiikan lait (ainakin viideksi minuutiksi). Sitten hyasintti tuetaan seinää vasten.

Tapanina mietitään mitä kaikelle ylimääräruoalle tehdään. ”Onneksi muistin ostaa kuivaherneitä, seisoin 50 metriä pitkässä kaupan kassajonossa aatonaattona ja ne osui silmään. Voidaan tehdä jämäkinkusta hernekeittoa!” Pelkkä ajatus ruoasta etoo ja saa ähkyn aikaiseksi.  Moni kaapii tähteet roskikseen. Roskalaatikot ovatkin varsinainen näky ja kertovat joulusta kaiken.

Loppiaisena roskalaatikoiden viereen ilmestyy roskalavoja jonne ihmiset saavat toimittaa tarpeettomaksi käyneet tanskalaiset joulukuusensa (jotta jätehuoltoyhtiö voi polttaa ne ja myydä siitä muodostuvan sähköenergian kovaan hintaan takaisin kuluttajille). Kukahan keksi muutama vuosikymmen sitten muotivillityksen ruveta tuomaan Suomeen tanskalaisia joulukuusia? Luulisi, että sehän on sama kuin yrittäisi myydä eskimoille jääkaappeja. Vaan ei, suomalaisiin upposi kuin häkä. Toisaalta onko se yllätys, kun Suomen metsät ovat avohakkuuaukkoja, joissa kasvaa ruotsalaisia (kyllä!) istutustaimia, jotka hirvet ja myyrät ovat syöneet (koska istutustaimilta puuttuu luontaisesti uudistuneen puun puolustusaineet).  

Unelmamaailmassa kaikki miljoonat joulukuuset kasvaisivat edelleen onnellisesti metsässä ja jokaisessa pihassa KASVAISI ja eläisi oma kuusi, jota ei tarvitsisi kaataa voidakseen ihailla (?) sitä kahden viikon ajan. 

Joulun jälkeen kärsitään kauheasta moraalikrapulasta ja ihmetellään miten se joulu nyt taas tällain meni ja tuli maksamaan paljon enemmän kuin suunniteltiin. Aloitetaan ankara tipaton tammikuu, laihdutuskuuri, pyhät uudenvuoden lupaukset ja kierretään taas kaupoissa katsomassa kuinka kaikki sama krääsä on 70 % alennuksella. Naapuruston hienosti ripustamia jouluvaloja saa ihailla ainakin maaliskuuhun saakka.

Joulu on varmaan keksitty sen takia, jotta ihmiset pysyisivät tiukasti oravanpyörän ruodussa. Kun kaikki sekoilevat, sekoilusta tulee normaalia.

Olisi hyvä, että pikku hiljaa ymmärrettäisiin, että kaikki eivät vietä joulua. Joulua ei todellakaan tarvitse viettää, jos ei itse halua, sanoivat muut siitä mitä hyvänsä.  

***

Krääsätön joulu –blogihaasteeseen kuuluu esittää vaihtoehtoja krääsälle:

  • Auta pelastamaan katoamassa olevat vanhat metsät. Lahjoita pala ikimetsää Luonnonperintösäätiön kautta. 
  • Anna maakotkalle pesäpuu, karhulle korpimaita, suojele luontoa kaivosten ympäristöhaitoilta, tue ilmastonsuojelua, anna saimaannorpalle uimarauha, turvaa suopöllölle suomätäs, sudelle suojaisa taival, liito-oravalle kolopuu, saukolle puhdas puro ja siilille kaveri. Vieraile Suomen luonnonsuojeluliiton aineettomien lahjojen verkkokaupassa.
Anna lahjaksi tulevaisuus, jossa ihmiset ja luonto elävät tasapainossa.