Miksi vapaaehtoinen lapsettomuus on edelleen tabu?

Yle on uutisoinut viime aikoina naisista jotka eivät halua tehdä lapsia. Omasta tahdostaan lapsettomat naiset ovat edelleen joillekin kuin punainen vaate: Lapsettomana pysyttelevä nainen herättää raivoa.

 Myös A-studio käsitteli aihetta tiistaina. (Alkaa kohdasta 13.30, katsottavissa vielä 19 päivää.)

Vapaaehtoinen lapsettomuus on edelleen kummallisen tabu aihe. En tiedä miksi. 

Minulta on kysytty elämäni aikana lukemattomia kertoja miksi minulla ei ole lapsia ja olen saanut siitä osakseni ihmettelyä.

- Sanokaa pois vain heti, kun lapsi häiritsee teitä!  (sarjakuva vanhasta Seura-lehdestä)

 En ole koskaan halunnut lapsia. Minulla ei ole koskaan ollut vauvakuumetta. Olen itse ollut lapsi ja muistan aivan liian hyvin millaista on, kun lapsi jää ilman rakkautta ja tarvitsemaansa huomiota. Hyvä vanhemmuus on vaativaa. Äitiys olisi minulle raskasta, kun yrittäisin niin kovasti olla hyvä vanhempi. Nyt olen vastuussa vain itsestäni.

Lapset varmasti tuottavat paljon iloa ja onnea, mutta kovin monille myös unettomia öitä, ahdistuneisuutta, huolta, tyytymättömyyttä, surua, rahanmenoa ja stressiä. On esimerkiksi arvioitu, että yksi lapsi (vuonna 2013) maksaa 130 000 euroa.

Minusta elämä on ihan tarpeeksi vaikeaa ja monimutkaista ilman lapsiakin. Elämää ei voi koskaan hallita, mutta ilman lapsia se on edes hiukan hallittavampaa. Tunnen luonteenlaatuni. Tarvitsen hiljaisuutta, aikaa ja mielenrauhaa. 

Kun kerron ihmisille, etten ole koskaan erityisemmin kaivannut lapsia, minulle sanotaan: ”Mutta se on eri asia, kun tulet itse äidiksi.” Sitä riskiä en ole halunnut ottaa. Lapseen ei ole vaihto-oikeutta, jos ei sattunut tulemaan sopivaa tai muuttaisi mielensä.

Kun aikoinani pähkäilin elämänahdistustani, minulle ehdotettiin moneen otteeseen ratkaisuksi lapsen hankkimista(!). Jos elämä on valmiiksi epäharmonista, en usko että lapsi olisi parantanut tilannetta. Monet vanhemmat ihan yleisesti huokailevat, että ”odotan päivää, jolloin lapset ovat aikuisia, että saan elämäni takaisin”. 

 

"Hienossa" perheessä: - En ymmärrä, mitä hän haluaa. Lastenhoitaja on poissa, enkä minä osaa ranskaa.

Syliini on tungettu vastasyntyneitä ja sanottu: ”Piteles nyt tota vähän aika sylissäsi, niin saat vauvapölyä ja vauvatartunnan”.

Luulen, että minut on koetettu saada vain samaan riittämättömyydentunteen ja väsymyskierteen –klubiin mukaan. Kun heillä on kurjaa, muillakin täytyy olla. 

Monet vanhemmat ovat piipussa nykyelämän vaatimusten ristipaineissa. Heillä ei ole aikaa eikä voimia tehdä mitään kunnolla. Toki on onnellisia ja tasapainoisia perheitä. Iloitsen heidän puolestaan. 

Minun ei ole koskaan tarvinnut tehdä päätöstä lapsettomuudesta, se on tullut minulle aivan luonnostaan. 

Kun leikin ja touhuan lasten kanssa, minulle sanotaan, että ”sinähän olet hyvä lasten kanssa”. Eihän se, että minulla ei ole omia lapsia, tee minusta lastenvihaajaa tai kyvytöntä rakastamaan toisten lapsia. Päinvastoin. Jos maailmassa on yksikin lapsi tai nuori, joka saa kirjoittamistani kirjoista turvaa ja tukea, olen onnistunut antamaan jotain vanhemmuudesta.   

Ote Toisinnäkijän päiväkirjasta: "Siinä me, lapsettomuuden valinneet aikuiset, pohdimme, mahtavatko vanhemmat ollenkaan ymmärtää mitä kaikkea heidän pitäisi opettaa lapsilleen. Olisi paljon helpompaa, jos joku opettaisi käytännön elämästä suoriutumista järjestelmällisesti. Elämänkokemuksia ei voi periä. Lapset oppivat monia asioita vain sattumalta ja tiedostamatta, osin mallia ottamalla, mutta eikö pitäisi olla niin, että vanhemmat ottaisivat oikein asiakseen kasvattaa, opettaa ja korostaa asioita? Oli kyseessä sitten naula, verokortti tai luonnon vaaliminen. Lapsella olisi vähän paremmat eväät elämälle. Siinä missä on auton huoltokirjoja, voisi olla myös lasten huoltokirja, josta voisi tarkistaa, onko opetettu tietyt tärkeät asiat. Voisi laittaa rastin ruutuun aina kun olisi opetettu säästäväisyyttä, talouden perusteita ja kevään lintujen tunnistusta. Elämässä pääsisi jo aika pitkälle, kun osaisi laskea rahansa tarkkaan ja ymmärtäisi luonnon antaman hyvinvoinnin."

Mitä lapsien hyvinvointi maksaa?

Hämeenkyrössä keskustellaan kyläkoulujen lakkauttamisista. Kunnanjohtaja Kari Häkämiehen mukaan itäisellä alueella ei ole varaa pitää useita kyläkouluja. Häkämies mainitsee, että Lavajärven ja Pinsiön koulukiinteistöt ovat tiensä päässä ja Mahnalan ympäristökoulu tarvitsee investointeja. Itäiselle alueelle ehdotetaan rakennettavaksi yksi iso koulu lähelle kolmostietä. Nyt Lavajärven ja Jumesniemen kyläkouluille on annettu jatkoaikaa, toistaiseksi.

Kyläkoulut edustavat mm. turvallisuutta, paikallisuutta, oikeudenmukaisuutta, aikaa, rauhallista maalaisympäristöä, jatkuvuutta ja kulttuuriperintöä. Jos päättäjät olisivat pitkänäköisiä ja ajattelisivat päätöksiensä seurauksia useiden sukupolvien yli, he näkisivät, että juuri kyläkoulujen säilyttämisestä syntyisi säästöjä.

Luin Hämeenkyrön taloussuunnitelmaa vuodelle 2011 ja tunsin itseni tietämättömäksi. Politiikkojen ja virkamiesten kapulakieltä ja talouslaskelmia on vaikea ymmärtää. On helppo suostua kyläkoulujen alasajoon, vaikka ei haluaisi mennä siihen suuntaan, kun asiat saadaan näyttämään papereilla niin monimutkaisilta. Taloussuunnitelmassa todetaan, että ”väestönkasvu on keskittynyt keskusta-alueelle”. Väestön määrä on kasvanut vuodesta 1990 – 2009 Kyröskosken alueella 369 asukkaalla. Kirkonkylän alueella 280 asukkaalla. Samaan aikaan itäisen alueen väestö on kasvanut 536 asukkaalla, mutta tätä ei erikseen korosteta. Juuri tältä alueelta suunnitellaan lakkautettavaksi kouluja.

Hämeenkyrön taloussuunnitelmassa luetellaan liikuttavan tarkasti konekeskuksen koneet Valtra, Zetor ja Wille -traktorit. Samoin mainitaan, että vuosille 2014 tulee hankittavaksi uusi ruohonleikkuri (10 000 e) ja vuonna 2015 Zetorin tilalle tulee uusi traktori (50 000 e). Silmääni pisti mm. Muiden palvelujen osto-kohdassa ilmoitettu kaksi miljoonaa majoitus- ja ravitsemispalveluihin. Siitäpä ei ollut samanlaista yksityiskohtaista selontekoa. Eikä löytynyt laskelmia kuinka paljon kyläkoulujen toiminnan jatkuminen maksaisi. Mitä minimivaatimuksia koulukiinteistöille on asetettu ja mitkä kunnostukset ovat kiireellisimpiä?

Viivan alla ei voida tuijottaa pelkkiin lukuihin. Nyt nähdään, että kyläkoulut maksavat liikaa, kun niiden tuomat säästöt eivät näy missään. Ei ole syntynyt mahdollisia sosiaalisia ongelmia, on vältytty mm. erilaisilta lisääntyneiltä lasten ja nuorison ongelmilta ja sosiaali- ja sairaudenhoitokuluilta. Erityisopetuksen määrä yleensä kasvaa isoissa kouluissa. Tuntuu oudolta, että lapset vietäisiin rauhallisesta ja pienestä koulusta meluisaan ja levottomaan isoon kouluun, jossa opettajien aika ja energia menee keskittymiskyvyttömän luokan komentamiseen.

Mahnala on valittu Pirkanmaan Vuoden Kyläksi. Kylän erityisiä vetovoimatekijöitä ovat mm. 115–vuotias Mahnalan ympäristökoulu, joka panostaa ympäristökasvatukseen. Kyläkoulu on monille opettajille osa heidän elämäntyötään, siinä ei tuijoteta virka-aikaan. Oppilaat mm. kasvattavat ja keräävät luonnosta koululle ruokaa. Kolmostien varrelle sijoitetussa koulussa tällaista mahdollisuutta ei voisi ajatellakaan. Raha on sivuroolissa vahvassa osallistumisessa, talkootyössä, naapuriavussa ja perheiden keskinäisessä välittämisessä. Mikä hinta talousarvioissa annetaan kylän asukkaiden sitoutuneisuudelle? Meillä ei ole varaa heittää hukkaan ihmisten luovuutta ja lahjakkuutta. Jos todellisiin kustannuksiin laskettaisiin kaikki tämä ja saastuttamisen, rakentamisen, liikenteen ja melun lisääntyminen ympäristövaikutuksineen loppusummat näyttäisivät vallan toisenlaisilta.

Mitkä ovat Hämeenkyrön kunnassa noudettavat arvot tai toimintaa ohjaavat periaatteet? Tai tulevaisuuden visiot? Mitä kohti tässä pitäisi tavoitella?
Pitkänäköiset päätökset, jossa kunta ottaa selkeän muutoksen ympäristö- ja asukasystävällisen kunnan synnyttämiseksi, toisivat aivan uudenlaista hyvinvointia ja yhteishenkeä.

Tärkein uusiutuva luonnonvaramme ovat aivomme. Ne uudistuvat jatkuvasti vaikka käytämme niitä kokoajan. Me opimme uudenlaisia tapoja elää. Keksimme uusia keinoja säästää rahaa, raaka-aineita ja energiaa. Avataan taloussuunnitelmat läpinäkyväksi ja haetaan ne välttämättömät säästöt jostain muualta kuin kyläkouluista. Kylä- ja ympäristökoulujen pitäisi olla Hämeenkyrön valttikortti. Ratkaisuja löytyy, jos vain löytyy poliittista tahtoa. Ovathan nämä pienet koululaiset Suomen tulevaisuus.