Pihabongaustunnin havaintoja

Nyt on taas pihabongausviikonloppu. Eli se tarkoittaa sitä, että kaikkia kynnelle kykeneviä kannustetaan seuraamaan tunnin ajan mitä lintuja pihassaan näkee. 

Tarkoitus ei ole ilmoittaa kaikista pihassa käyvistä linnuista vaan ainoastaan yhden tunnin aikana tehdyt havainnot. Niiden avulla kartutetaan tietoa Suomen talvilinnustosta.

Kiskaisin pilkkihaalarin päälleni ja painelin järven jäälle seisoskelemaan ja tallustelemaan mitä kaikkia näkyisi ja kuuluisi. Yhden tunnin lajimäärä jäi aika vähäiseksi, mutta tässä havaintoja ja tuntoja. (Kuvat on otettu joskus ammoin.)

Oli pilvistä. Taivaalta tipahteli hiljalleen lumihöytyvää. 6 astetta pakkasta, idän suunnalta kävi kolea viima.

• Yli sata viherpeippoa huolehti valtaäänistä. Oli mukava katkeamaton taustapulina. Aina kun parvi pelästyi, kuului aika humaus lintujen noustessa yhtä aikaa siivilleen. Porukka hajaantui rannan puihin ja järviruovikkoon, josta ne pikkuhiljaa palailivat ruokintapaikan suuntamille. Metsästä tuli yksittäisiä viherpeippoja lisää. Niitä oli enemmän kuin sata, mutta jatkuvasti liikkuvaa porukkaa on mahdoton laskea täsmälleen. Rauhattomia linnut olivat. Yrittävät olla tarkkana varpushaukkojen ja –pöllöjen varalta.

• Yksi närhi. Sillä olikin aika show ja hyvä meininki. Nauratti kuinka hienosti se matki varista, harakkaa ja hiirihaukkaa. 

• 4 korppia (2 + 2). Ilmeisesti pariskunnat, toinen pari tuli metsän suunnalta, toinen järven toiselta puolen. Linnut kommunikoivat keskenään ja painelivat samaan suuntaan pohjoista kohti. Olisiko pilkkijä jättänyt kaloja jäälle?

• 2 käpytikkaa. Kumpikin koiraita. Tämän paikan kingi aloitti reviirirummuttelun tiistaina. Nytkin se rummutteli ja lähti sitten ärhäkkäänä toisen koiraskäpytikan perään, ajamaan sitä pois. Tikat lensivät ristiin rastiin kälättäen pihan yllä ja katosivat lopulta metsään. Koiras tuli takaisin. Kohta toinenkin. Taas alkoi sama rumba.

• 7 talitiaista. Ne ovat vielä aika haaleankeltaisia, naaraat varsinkin. Kuulin ensimmäisen talitiaisen kevätlaulutunnustelun lauantaina 19.1. Hienosti laulu sujui, vaikka kunnollisemmasta äänenavauksesta on reippaasti yli puoli vuotta, yhteys- ja varoitusääniä lukuun ottamatta.
  

• 5 sinitiaista ja 1 hömötiainen. Tintit tulivat rannan puihin moikkaamaan ja minä tietysti kaivamaan pähkinää taskusta. Pähkinät upposivat pehmeään hankeen eivätkä tiaiset löytäneet niitä. Kaivoin saappaalla lumet pois ja laskin pähkinöitä paljaalle jäälle. Tintit olivat heti juonessa mukana. Spontaani ruokintapaikka kelpasi. Rohkeammat linnut näyttivät mallia ja aremmat perässä.
  

• 3 mustarastasta. Yksi niistä tykkää majailla erityisesti terassin alla. Se lähtee sieltä usein kun avaan ulko-oven. Mustarastas aloitti kevätlaululurittelunsa 23.1.
  

• 2 harakkaa päivysti pihan koivussa.

Lintujen, jäniksien, ketun, oravien, metsä- ja valkohäntäkauriin, hirvien ja koiran lumijälkiä oli pitkin poikin pihaa. Koiran jälkiä en olisi välittänyt nähdä.  

Eli yhdeksän lajia tuli kello 11-12 välillä bongattua. Ei mahdottomasti mutta ei huonostikaan. Eri aikaan bongattuna olisi tullut sitten erilainen kokoonpano. 

On se onnea, kun pihassa on lintuja ja niiden liikuskelua ja ääntä.

Nyt naputtelemaan tiedot Pihabongaus-kaavakkeelle ja sitten odotellaan taas Birdlifen yhteenvetoa mitä talvilinnustollemme kuuluu. Toivottavasti hyvää.

Tietokirjoista, äänimaisemista ja linnuista

Yle Radio 1 Tiedeykkösessä puhuttiin tietokirjoista, äänimaisemista ja kaupunkilinnuista. Kuuntelin tietysti korva höröllä, koska kaikki aiheet koskettivat minua tietokirjailijana, ääniä tarkasti kuuntelevana erityisherkkänä ja lintuja rakastavana ihmisenä.

Aiheet koskettavat jokaista: kaikista julkaistuista kirjoista noin 80 prosenttia on tietokirjoja ja jokainen meistä on äänien ja lintujen ympäröimä.  

Kaikki kirjoittamani kirjat ovat tietokirjoja. Eivät ehkä siitä tyypillisimmästä päästä mutta siihen kategoriaan ne kuitenkin luetaan, koska ne eivät ole fiktiota vaan totta. (Silti esimerkiksi 90 % kirjastotuista myönnetään kaunokirjallisuudelle, vaikka tietokirjoja lainataan vähintään yhtä paljon kuin kaunokirjallisuutta. Taas näitä uskomattomia epäkohtia, joita ei tahdo uskoa ja ymmärtää.)

”Tiedon tarve on entistä suurempi ja tietoakin sinänsä on, mutta tarvitaan edelleen niitä jotka pohtivat, yhdistävät, analysoivat ja tekevät synteesejä. Kirja on siinä hyvä väline.”

Tietokirjallisuuden- ja kirjoittamisen professoriksi valittu Pirjo Hiidenmaa

Hyvin kiteytetty. Minusta tuntuu, että elämäni on yhtä pohtimista ja analysoimista. ;)

                                   ***

Muistatteko kun vuonna 2004 kerättiin äänimaisemamuistoja? Ihmiset kertoivat millaisia muistoja äänet kätkevät, millaisia ääniä he pitivät tärkeinä ja mitä ääniä he kaipasivat. Näistä äänimaisemakertomuksista koottiin (tieto)kirja Sata suomalaista äänimaisemaa.

Nyt äänimaisemien tutkimushanke on käynnistetty uudestaan kymmenen vuoden tauon jälkeen. Eli taas kerätään ihmisten kuvauksia äänistä ja ääniympäristöistä. Kaikki voivat osallistua keruukilpailuun ja aikaa on ensi kevääseen. 

Professori Heikki Uimosta ja professori Helmi Järviluomaa haastateltiin musiikkitalolla. Nauhoitusta varten oli ollut vaikea päästä pakoon joka paikassa vallitsevaa taustahuminaa.

Akustisen ekologian seuran piirissä oli pohdittu sitä, että kaikki muuttuu nykyään niin rivakasti. Äänet ja äänimaisema muuttuu siinä mukana, samoin ihmisten mielikuvat äänistä ovat ehtineet muuttua. Myös ihmisten ja tutkijoiden tietoisuus äänistä on muuttunut. Ihminen kuuntelee ja tulkitsee ääniympäristöään mutta myös tuottaa sitä omilla teoillaan. Äänillä on kulttuurillista merkitystä. Millään neurologisella aivotutkimuksella ei ole voitu selittää miten ääniin liittyvät asiat kytkeytyvät ihmisessä yhteen. Miksi tai miten äänen luomat muistot ja tunnetilat yhdistyvät? Vieläkään ei osata sanoa minkä kaikkien osatekijöiden summana ääni merkitsee juuri tietylle ihmiselle jotain tiettyä asiaa.

Toimittaja Jukka Mikkola on toimittanut Ylen Äänien ilta -lähetyksiä, johon ihmiset saavat soittaa ja kertoa äänitoiveistaan. Mikkola kertoi, että ihmiset toivovat erityisesti kahdenlaisia ääniä: luonnon ääniä ja ihmisten tekemiä ääniä. He kaipaavat ääniä, jotka ovat katoamisuhan alla tai jo kadonneet, esimerkiksi eläinten ääniä, agraariyhteiskuntaan liittyviä ääniä tai lähinykyajasta Commodore 64 -tietokoneen näppäimistön ääntä ja VHS- ja C-kasetin kelausääntä. Jopa paperisten aikataulujen läpätystäkin on toivottu. (Ei ne Yleisradiossakaan helpolla pääse. ;)

                                              ***

Kaupunki täyttyy myös lintujen äänistä. Liki 60 vuotta jatkunut lintujen seuranta paljastaa, että linnut ovat vähentyneet metsistä, mutta osa lintulajeista on lisääntynyt kaupungeissa. Tutkija Aleksi Lehikoinen kertoi, että kaupungeissa esiintyvät talvilintulajimäärät (mm. talitiainen, sinitiainen, naakka, varis, varpunen, viherpeippo) ovat noin kolme kertaa runsaammat kuin 1950–60 luvulla. Tämä on pääosin ihmisten tarjoaman talviruokinnan ansiota. Kaupunkialueilla on lisäksi sulavesipaikkoja (putkien purkupaikkoja) josta eläimet löytävät ravintoa ja kaupungit ovat mikroilmastoltaan lämpimämpiä paikkoja kuin maaseutu.

Metsissä talvilintujen kehitys on ollut täysin päinvastainen kuin kaupungeissa. Metsälintujen määrä on vähentynyt rajusti voimakkaiden metsärakenteiden muutosten takia. Kanalinnut ja esimerkiksi hömötiainen, töyhtötiainen, puukiipijä, hippiäinen ovat esimerkkejä metsälintulajeista, joiden määrä on pitkällä aikavälillä vähentynyt. Metsälinnuston määrä on vähentynyt noin puoleen (!) siitä talvisesta metsälinnuston runsaudesta mitä oli 1950-60-luvulla. Seurantalaskentojen biotooppitietojen perusteella on voitu vertailla mikä on metsässä havaittujen lintujen runsaus suhteessa hakkuuaukealla havaittujen lintujen runsauteen. Metsissä on viisinkertainen lintutiheys taimikkoihin tai hakkuisiin verrattuna.

”Linnut eivät tykkää avohakkuista.”

Toimittaja Virpi Väisänen.

(Ei tykkää moni muukaan.)

Vesilintujen runsaus on kasvanut varsin voimakkaasti, etenkin viimeisen parin vuosikymmenten aikana. Jos verrataan 1950–60-lukuun, Suomessa on yli 10 kertaa enemmän talvehtivia vesilintuja (joutsenet, tukkasotka, telkkä, isokoskelo, sorsa, lokkilajit). Siihen on selkeänä syynä alkutalvien lämpeneminen eli ilmastonmuutos. Suomessa etenkin marras-, joulu-, tammikuu ovat lämmenneet voimakkaasti jolloin vesistöt jäätyvät myöhemmin ja ravintoa on lintujen saatavilla. Lintujen syysmuutolle lähtö on viivästynyt ja lintujen normaalit talvehtimisalueet Keski-Euroopassa ovat siirtymässä pikkuhiljaa kohti pohjoista. Eli Keski-Euroopassa vesilintujen määrä on vähentymässä ja vesilintujen runsaus siirtyy tänne. Tavallaan koko talvehtimispaletti siirtyy kohti koillista. Muutoksia tapahtuu kokoajan ja ne ovat voimakkuudeltaan varsin suuria.