Pystytkö näkemään tähtiä pihaltasi? Näin voit vähentää valosaastetta

Tässä usein päättömältä tuntuvassa maailmassa tekee hyvää kuulla järkeviä uutisia. Yle uutisoi, että katuvalot sammutetaan KolarinYlläksellä iltaisin iltakymmeneltä ja syttyvät taas aamukuudelta. Valot sammutetaan öisin aina helmikuun puoliväliin saakka. Katuvalojen sammuttamisella halutaan saada revontulet paremmin näkyviin.  

Myös Tampereen kaupunki sammuttaa tai himmentää katuvalojaan. Tampereen kaupunki on laskenut, että jos asuin- ja teollisuusalueilla sammutetaan joka kolmas katuvalo kello 23–06, vuodessa säästetään 140 000 euroa. Samalla säästyy energiaa.

Viime kesänä paikallislehti otsikoi: ”Uimarannalla uidaan jatkossakin pimeässä”. Kylän aktiivit olivat anoneet lupaa kytkeä uimaranta-alueen valot kunnan katuvaloverkkoon. Anojat olisivat hankkineet omalla kustannuksellaan tarvikkeet ja tehneet työt talkoilla. Kunnan kustannettavaksi olisivat jääneet valaisemisesta aiheutuvat sähkölaskut. Kunta ei ollut myöntänyt lupaa valaistukselle.

Juttua lukiessa saattoi helposti ajatella: ”Olipa kunta pihi. Kyläläiset kuitenkin osoittivat omaakin aktiivisuutta. Nyt pitää sitten pimeässä uida.”. (Ks. kirjoitukseni medialukutaidosta.) Kesällä, uimakaudella, on harvoin pimeää. Elokuussakin aurinko nousee puolen kuuden aikaan aamulla ja laskee puoli kymmenen jälkeen illalla. Sitten uimavedet jo viilenevät. Kunta teki oikean päätöksen. Valaistus olisi ollut turha.  

Rakastan tähtitaivasta. Inhoan joka paikkaan tullutta valosaastetta. Harras toiveeni on, että oppisimme vaalimaan vielä valosaasteelta säästyneitä luonnon pimeitä alueita ja haluaisimme sammuttaa valot muidenkin syiden kuin rahan takia. 

Valosaaste on keinovaloa, joka aiheuttaa haittaa ekosysteemeille ja ihmisten hyvinvoinnille. Luontainen hämäryys ja pimeys ovat hävinneet suuresta osasta maapalloa, vaikka vain hiukan yli sata vuotta sitten sähkövaloa ei ollut lainkaan. Valosaasteen vaikutuksia on tutkittu Suomessa suhteellisen vähän, mutta ulkomaiset tutkimukset osoittavat, että valosaasteella on merkittäviä terveys- ja ympäristöriskejä. Lisäksi valaistuksen energiantuotanto aiheuttaa ympäristökuormitusta.

Pystytkö näkemään tähtiä pihaltasi? Jos voit, onnittele itseäsi! Kuulut harvojen joukkoon.

Muista:

• Valosaastetta voi vähentää yksinkertaisin keinoin.

• Sammuta ulko- ja sisävalot, kun et tarvitse niitä.

• Käytä täsmävalaistusta.

• Kohdista lamput siten, että niiden valo suuntautuu maahan päin.

• Älä käytä pallovalaisimia, niiden valo leviää ympäristöön ja taivaalle.  (Jos sinulla on pallovalaisimet, laita niiden päälle kupu.) 

• Käytä ajastimia välttääksesi turhaa yöllistä valaisemista.

• Täydellinen pimeys on myytti. Luonnossa on harvoin pimeää. Silmät tottuvat pimeyteen muutamassa minuutissa, kun malttaa hetken odottaa. Silmän sauvasolut erottavat pimeässä paljon harmaan eri sävyjä. Sauvasolut ovat hajallaan silmän verkkokalvoilla, joten pimeässä ei kannata katsoa suoraan kohti, vaan hiukan kohteen ohi. On käytettävä ”silmien reunoja”, kun liikkuu hämärässä.

• Kalliin pihavalaistuksen voi korvata heijastimilla ja otsa- ja taskulampuilla.

• Opettele ainakin muutama tähtikuvio. Opeta ne läheisillesikin.

• Tähtitaivas lisää hyvinvointia ja tuo suhteellisuudentajua sille mikä elämässä on merkittävää.

Hunajalla höystettyjä uutisia

Mehiläinen metsäkurjenpolvella

Medialukutaito on yksi tärkeä elementti oravanpyörästä vapautumiseksi, sillä informaatiota ja uutisia tulee joka tuutista. Miten erottaa tärkeä tieto vähemmän tärkeästä? Kuinka löytää olennaisin?

Uutisia seuratessa kannattaa olla kriittinen ja säilyttää oma näkemyksensä. Mitä uutiset kertovat? Miten niistä kerrotaan? Kuka kertoo? Uutisoidaanko asioista puolueettomasti tai neutraalisti? Ketä haastatellaan? Kuka jätettiin haastattelematta? Erottuuko uutisesta toimittajan tai toimituksen tausta?

Mistä voi tietää onko esimerkiksi sanomalehti ottanut asiakseen lobata jonkin tietyn asian puolesta? Miksi jollekin uutiselle annetaan paljon tilaa ja joistain uutisista päätetään olla kokonaan kertomatta?

Uutisten tulkitseminen ja suodattaminen ei ole helppoa. Paljon helpompaa olisi antaa uutisten soljua korvista sisään ja ulos ja nyökytellä tai pudistella päätään maailman menolle. Nielaista asiat sellaisina kuin ne meille halutaan tarjoilla kuin miettiä kerrottiinko koko totuus. Oravanpyörästä on paljon helpompi vapautua, kun oppii kyseenalaistamaan asioita ja ajattelemaan asioista omilla aivoilla ja omien havaintojen perusteella. Otetaanpa esimerkki.

21.4.2012 Yle uutisoi Verroa-punkkintuhoamista mehiläistarhoista, jonka vuoksi hunajan hinnan arveltiin nousevan syksyllä. Uutinen kertoi siis Verroa-punkista, hunajan saatavuudesta, hinnasta ja mehiläistarhaajien elinkeinosta.

Uutinen oli kummallinen – ja karmiva. ”Unohdettiin”, tai ei huomattu, mainita eräs pikkuinen seikka. Hunaja on vain yksi pieni osa mehiläisten työn tuloksista. Paljon merkittävämpää on mehiläisten työ pölyttäjinä.

Albert Einstein on sanonut: "Jos mehiläiset häviäisivät maapallon pinnalta, ihmiselle jäisi jäljelle neljä vuotta elinaikaa. Kun ei ole mehiläisiä, ei ole pölytystä, ei kasveja, ei eläimiä, ei ihmistä."

Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että mehiläisten ja pölyttäjien määrä ovat romahtaneet maailmanlaajuisesti. Puhutaan colony collapse disorderista, jonka syyksi epäillään monen asian kombinaatiota: sähkömagneettista säteilyä (kännykät), loisia (mm. Verroa-punkki) ja luonnon monimuotoisuuden vähenemistä (yksipuolinen tehomaatalous ja siinä käytettävät myrkyt).

MaaseudunTulevaisuus-lehti uutisoi 30.3.12, että kasvinsuojeluaineiden haittamehiläisille on todistettu (lue tästä). Jutussa todetaan, että Suomessakin on käytössä useita mehiläisten ja kimalaisten joukkokuolemia aiheuttavia neonikotinoidi-valmisteita, mutta – kuinka ollakaan - Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin mukaan haittoja ei ole havaittu. Eipä tietenkään.

Entä herättääkö kenessäkään kummastusta, että luontoon kuulumattomista kemikaaleista ja myrkyistä puhutaan hienolla peitenimellä kuin ”kasvinsuojeluaine”?

Viime heinäkuussa havahduin siihen, että kasvimaalla ja pellolla oli kumman hiljaista. Kimalaiset olivat kadonneet. Mukavaa pörinää ei kuulunut mistään. Edellisviikolla viereisiltä kaurapelloilta oli myrkytetty rikkaruohoja (eli ”suojeltu kasveja”). Myrkytysajankohta täsmäsi pelottavan hyvin kimalaisten katoon. Tänä keväänä ja kesänä pölyttäjiä on todella vähän. Nuori omenapuuni kukki kymmenin kukkasin, silti nyt siinä on vain kaksi omenanraakiletta tulossa. Ja jälleen viime viikolla myrkytettiin...

**

Pölyttäjäystävällistä toimintaa

• Istuta puutarhaasi pölyttäjiä houkuttelevia kasveja. Käytännössä kaikki kukkivat kasvit houkuttelevat pölyttäjiä. Kukissa, joissa on enemmän mettä, on toisia suurempi tenhovoima (esimerkiksi apila, neidonkieli, kurpitsa ja yrtit, kuten mäkimeirami, iisoppi, ruohosipuli). Kaikki perustuu meteen. Pölyttäjät tarvitsevat mettä elääkseen. Mettä imiessään pölyttäjiin tarttuu kasvien siitepölyä, joka siirtyy pölyttäjien mukana kukasta toiseen. Näin kasvit hedelmöittyvät ja voivat lisääntyä.

• Pidä pihasi myrkyttömänä. Älä laita kemikaaleja puutarhaasi. (On järkyttävää kuinka lehdissä mainostetaan ja voidaan vapaasti myydä ympäristölle ja ihmisille vaarallisia myrkkyjä esim. Roundup.)

• Kerro myrkkyjen vaarallisuudesta muille, kannusta ihmisiä luomaan pölyttäjä- ja luontoystävällinen piha. Suosi luonnonmukaisia tuotteita, joiden viljelyssä ei käytetä myrkkyjä.

• Ole medialukutaitoinen ja kriittinen. Älä nielaise kaikkea mitä sinulle syötetään.

• Käy allekirjoittamassa oheinen adressi ja välitä linkki eteenpäin:

• Riippukeinussa makaillessasi – ja toivottavasti pölyttäjien surinaa kuunnellessasi – lue Johanna Sinisalon Enkelten verta. Mielenkiintoinen teos, jossa kerrotaan mehiläisten mytologiasta. Mehiläiset ovat olleet joka kulttuurissa tuonpuoleisen sanansaattajia. Enkelten verta kertoo ihmisten sokeudesta luonnon ja elämän edessä ja mehiläisten joukkokadosta, minkä vuoksi ruoka uhkaa loppua.