Tästä tulee taas sarjassamme ehkä omituisia (?) blogipostauksia, mutta sou vat. :D
 |
P. kysyy miltä härkäpavut näyttävät ja tässä on niistä muutama
valokuva malliksi. (Maatiaishärkäpavut ovat violetteja palon sisältä.) Härkäpapu on
tosi kiva ja helppo kasvatettava. Se on kuin luotu Suomen oloihin, härkäpapu
nimittäin kestää useamman asteen pakkasen (sekä keväällä että syksyllä) ja se
sitoo ilmakehästä typpeä (= lannoite) juuristonsa typpinystyröihin maaperään eli
vahvistaa maata.
|
 |
Härkäpavulla on ihanan pehmeän samettinen sisus, joka pitää
sisällään valtavan eli härän kokoiset pavut. Papuja on kyllä keiteltävä sitten
hyvän aikaa (about tunnin) ennen kuin ne ovat syömäkelpoisia. Yleensä kuivaan
papuja varastoon tai sitten teen omia ohituksia (kun en mitenkään rakasta
ruoanlaittoa) eli keitän valtavan kattilallisen papuja, maustan ne (suolaa,
mustaapippuria, valkosipulia ja sitruunaa) sitten soseutan koko höskän ja
pakastan litteinä erinä, josta on helppo murtaa paloja ruoanlaittoon tai
levitteeksi leivän päälle. (Gourmet-kokit saa pyörtyä, hyvää on!)
|
Talikoin kasvimaata pari päivää sitten talvivalkosipulin
istutuksia varten ja mitä muuta maan uumenista löytyi kuin härkäpapua?
Kadotin 6-7 vuotta sitten hyvän keittiöveitsen. Se harmitti,
kun se oli näppärä käteen istuva veitsi, jolla oli tosi kiva kuoria hedelmiä ja
vihanneksia. Etsin sitä keittiöstä joka paikasta aikani ja sitten oletin, että
se on joutunut vahingossa vihannesten kuorien kanssa kompostiin. Oletin edelleen
löytäväni sen seuraavana vuonna kompostista. Vaan enpä löytänyt, joten
ajattelin veitsen kadonneen lopullisesti.
Vaan nytpä se tuli kasvimaalla
vastaan! Se on siis varmaan kompostin kautta pyörähtänyt sinne, mutta en ole erottanut
sitä kompostin seasta. (Tai epätodennäköisempi vaihtoehto on, että olen
perannut esimerkiksi porkkanoita suoraan pellolla ja unohtanut puukon sinne.)
 |
Oli miten oli, veitsi oli mennyt 6-7 vuodessa aika huonoon happeen. Yläpuolella
on samanlainen mutta vähän isompi veitsi. Veitsen puuosat olivat maatuneet jo
kokonaan ja varren ruuvit olivat haperoituneet.
|
 |
Rapsutin puukkoa vähän puhtaammaksi, jospa siitä saisin
vielä kelpo pelin, mutta ei. Metallinkeräykseen tai seinälle rustiikkiseksi
koristeeksi.
|
 |
Paljon paremmin oli säilynyt tällainen pullonkorkki, jonka
löysin eilen illalla, kun haravoin verstaan vierestä haavanlehtiä huussikuivikkeeksi. Miten
nelisenkymmentä vuotta vanha kaljapullonkorkki voi säilyä näin? (Metalleja ja laseja jemmattiin
siihen aikaan talojen alle.) No, lukeehan korkissa, että ”Takuukorkki”. Korkin
lipakkeessa lukee myös ”Vedä yli”. Juu, muistan... aika moni lapsuuteni aikuinen teki
työtä käskettyä ja todellakin veti yli. ;)
|
