Ilman petolintuja pikkulinnuillamme menisi paljon huonommin

Aika ajoin kuulee ihmisten kauhistelevan petolintuja ja surkuttelevan pikkulintuja joiden kimppuun petolintu on käynyt. ”Kamala haukka höyhensi pikkulintua, sulat vaan lensivät.” Jotkut ihmiset jopa häätävät haukkoja pihoiltaan ja pitävät niitä kuin vihollisinaan.

Saalistajalinnut eivät ole pahoja eikä pikkulintujen kohtalo ole surkuteltava. Petolinnuilla on rankkaa – muutenkin kuin sen takia etteivät ihmiset ymmärrä niitä. Ruoka on työn takana. Pikkulinnut pitävät varoitusäänillään yhtä, niiden yllättäminen on vaikeaa. Pienikokoisen ja nopealiikkeisen saaliin saaminen pensaikosta on vaativaa. Saalistaja joutuu usein tekemään lukuisia turhia yrityksiä päivän mittaan ennen onnistumistaan. Talvisin varsinkin kun valoisaa aikaa on vähän, päiväsaalistajilla on kiire saada tarpeeksi ruokaa vähien valoisien tuntien aikana. 

Usein unohdetaan, että pikkulintuja on runsaasti suhteessa saalistajiin. Esimerkiksi talitiainen saattaa tehdä yhden kesän aikana kaksi poikuetta ja yli kymmenen poikasta. Petolinnut eivät joinakin vuosina pesi ollenkaan kylmyyden tai ravinnonpuutteen takia. Kun ne pesivät, niiden poikasten menehtymisprosentti on korkea. 

Pelkästään talitiaisia arvioidaan olevan Suomessa 1,5-2 miljoonaa, siihen kaikki muut pikkulintulajit + jyrsijät ym. "miljoonat" saaliseläimet päälle. Varpushaukkoja esimerkiksi arvioidaan olevan vain 11 000 ja kanahaukkoja vajaa 9 000. Isolepinkäinen kuuluu varpuslintuihin, mutta saalistaja se on sekin, niitä arvioidaan olevan 12–18 000 yksilöä.

Seurasin eräänä talvipäivänä ruokintapaikalla ollutta sairasta talitiaista. Pakkanen oli kova ja tintti pörhisti sulkiaan, yritti syödä, muttei pystynyt ja pompotteli vaan ruokintapaikalla edestakaisin. Talitiainen kärsi jostakin sairaudesta. On aina mahdollista, että tauti leviäisi toisiinkin lintuihin. Ilta oli tulossa ja tintti oli surkea. Sitten isolepinkäinen havaitsi sairastuneen ja nappasi sen. Tintin kärsimykset olivat ohi muutamassa silmänräpäyksessä. Eikä isolepinkäisen tarvinnut kärsiä nälkää. Kaikkia helpotti. Näin sen kuuluu mennä. Saalistajalinnut antavat eutanasian ja ylläpitävät näin myös toisten lintujen terveyttä. Ilman petolintuja pikkulinnuillamme menisi paljon huonommin. 

Tältä näyttää helpotus. Isolepinkäinen päästi talitiaisen kärsimyksistään ja esti muita lintuja sairastumasta.

Onneksi petolintujen ymmärtäjiäkin on. Kuuntelin talvella Kansanradiota. Sinne soitti mies jolla oli kukkoja vapaana pihalla ja kanahaukka oli saalistanut niistä yhden. Mies ei ollut yrittänytkään ajaa kanahaukkaa pois vaan katseli ikkunan läpi tapahtumien kulkua. Hän soitti Kansanradioon ihan vain jakaakseen kokemuksensa kuuntelijoiden kanssa kuinka uljaan näköinen kanahaukka oli lähietäisyydeltä.

Kuvien haukat ovat varpushaukkoja. Tällainen näky terassin aidalla on ilo.

Kevättalvi on täällä taas

Uskomattoman äkkiä talvi on mennyt. Ollaan kevättalvessa. Viime vuonna tähän aikaan ensimmäiset laulujoutsenet olivat jo näyttäytyneet. Nyt on ollut kireämpää keliä mutta veikkaan että seuraavat etelän tai luoteen tuulet tuovat ensimmäiset laulujoutsenet, ainakin pikaiselle lentokierrokselle, katsomaan mistä löytyisi sula- ja virtapaikkoja.

Eilen oli Matin päivä. Jos nämä entisajan enteet vielä pitävät paikkansa ilmastonmuutoksen aikoina, kevät olisi pitkähkö ja kolea.

Isolepinkäinen ilmestyi pihaan viime viikolla. Katson sen ensimmäiseksi havaitsemakseni muuttolinnuksi tälle vuodelle. Isolepinkäinen on osittaismuuttaja. Se käy sydäntalven kuukausina hieman etelämmässä (Baltian suunnalla), mutta leudoimpina ja hyvinä myyrätalvina se ei välttämättä muuta lainkaan.

Isolepinkäinen viivytteli myöhään vakiopaikoillaan pihapiirissä viime syksynä. Samat paikat ovat taas käytössä. Uskon, että tämä on sama kaveri.

Talitiainen ei päästä isolepinkäistä silmistään sen kerran havaittuaan.

Tiaisilla on aivan omanlaisensa varoitusääni isolepinkäisen varalle. Varoitukset kuulostavat asteen tiukemmalta kuin mitä esimerkiksi varpushaukasta annetaan. Isolepinkäinen päässee vaikeampiin paikkoihin tiaisten perässä kuin haukka ja saattaa olla vaikeampi havaita pienen kokonsa vuoksi. Isolepinkäinen kuitenkin myös antaa tiaisille suojaa varoittaessaan haukoista, joita se itsekin varoo.

Toivon, että isolepinkäinen jäisi tähän lähelle pesimään. Sen kevätlaulu on ihmeellisen hienoa monimutkaista viserrystä, jonka sekaan se liittää matkintoja toisten lintujen lauluista.

Linnut lurittelevat jo kevättä!

Pihabongaukseni tuloksia eilisaamulta:
2 harakkaa,
2 korppia,
1 varis,
9 naakkaa,
4 pikkuvarpusta,
9 sinitiaista,
8 talitiaista,
5 viherpeippoa,
3 käpytikkaa
ja yksi isolepinkäinen.

Melkein erehdyin luulemaan isolepinkäistä harakaksi. Puhuin puhelimeen ja havaitsemiseni herpaantui hetkeksi. Lintu lensi haavan latvaan istumaan, oli iso ja keikutti pyrstöään harakkamaisesti. Oli kuitenkin Pihabongaus-tapahtuma, joten otin tunnollisesti kiikarit esiin ja tarkistin. Se olikin isolepinkäinen! Ihana yllätys! Komea lintu! Aina kannattaisi olla tarkkana ja katsoa "arkisia hetkiäkin" tarkemmin. Mieluisa havainto!

Isolepinkäisen vanha nimi on lapinharakka, sillä harakalla ja isolepinkäisellä on samantapaisia piirteitä (sukua ne eivät ole). Isolepinkäisen erikoisuus on säilöä ruokaansa, muun muassa myyriä, hiiriä ja pikkulintuja, pistämällä ne kasvien tai piikkilankojen piikeistä roikkumaan.

On riemullista todeta kuinka käpytikat rummuttavat ja ”kälättävät” reviirejään ja tali- ja sinitiaiset laulavat jo lyhyitä kevätlurituksiaan!