10 kivaa leppäkertuista – näin houkuttelet leppäkertut pihaasi

Leppäkerttuja on ollut nyt ennätysmäärin. Varmaan sen takia kun on ollut paljon kirvojakin. Leppäkerttujen ja kirvojen määrä kulkee käsi kädessä. Kirvat ilmestyvät yleensä kasveihin, jotka kärsivät kuivuudesta ja sen takia väkevöityneestä solunesteestä. Siksi kastelu on ylivoimaisesti paras apukirvoihin. Toinen hyvä konsti päästä kirvoista on houkutella leppäkerttuja pihaan ja huolehtia, että ne viihtyvät siellä.

En tiedä parempaa kuin unohtua pitkäksi aikaa seuraamaan luonnon yksityiskohtia, kyllä unohtuu paha maailma. Välillä muistan ulkoiluttaa kameraakin ja ikuistaa näkemääni. Pengoin myös arkistojen aarteita ja koostin yhteen mitä tiedän leppäkertuista. Tässä teillekin yhteenvetoa:

Leppäkertut viihtyvät pihassa, joka ei ole kovin siisti. Tarjolla pitää olla paljon erilaisia kasveja (leppäkertut syövät myös siitepölyä), sekä kosteutta ja paljon suojapaikkoja joissa voi munia, elää toukkana ja talvehtia aikuisena. Eli vähintään jokin nurkka pihasta kannattaa jättää luonnontilaan, josta ei syksyllä edes haravoi lehtiä.

Leppäkerttu munii kymmeniin eri paikkoihin yleensä kasvien lehtien alapuolelle yhteensä satoja kellertäviä munia, yleensä suoraan kirvojen viereen. Munien kehittyminen vie toista viikkoa. Kun toukat kuoriutuvat, ne alkavat syödä valtavan määrän kirvoja ja kasvattavat kokoaan moninkertaiseksi. 

Yksi leppäkerttu syö toukka- ja aikuisvaiheen aikana tuhansia kirvoja ja muita ei-toivottuja vieraita kuten punkkeja. 

Leppäkertut viihtyvät pihoissa joissa ei käytetä kemiallisia torjunta-aineita ja myrkkyjä. Siksi leppäkerttu on luomutuotteiden merkki. 

Leppäkerttuja jopa kasvatetaan ja käytetään esim. kasvihuoneissa hoitamaan luonnonmukaista torjuntaa.

Lopulta toukat kiinnittyvät kasviin ja koteloituvat. Kotelovaihe kestää reilun viikon ja sitten sieltä kuoriutuu aikuinen leppäkerttu.

Aikuinen leppäkerttu talvehtii esimerkiksi karikkeessa tai kaarnan raossa. Keväällä se munii ja huolehtii seuraavan sukupolven alulle panosta. 

Leppäkertuilla on melko huono näkö. Tuntosarvet auttavat haistamaan, maistamaan ja tunnustelemaan ympäristöään. Jos leppäkerttua häiritään (esim. linnut, kalat, hämähäkit ja muut hyönteiset) se erittää jalkojensa nivelistä keltaista pahalta haisevaa nestettä. Kovat siivet suojaavat alla laskoksella olevia lenninsiipiä. Siivet ovat toistensa peilikuvat.

Pilkkujen määrä ei kerro leppiksen ikää vaan niiden avulla voi määrittää eri lajit. On esimerkiksi kaksipistepirkko, viisipistepirkko, seitsenpistepirkko (joka on Suomen kansallishyönteinen) ja 22-pistepirkko. Leppäkerttuja on kaikkiaan yli kuuttakymmentä eri lajia.

Leppäkertut syövät jatkuvasti. Ne lähtevät vaellukselle, kun ruoka loppuu. Tällöin ne saattavat lentää jopa puolen kilometrin korkeudella. Joskus leppäkerttuja voi nähdä isoina lauttoina kellumassa rantavedessä, tällöin säätila on muuttunut nopeasti ja aiheuttanut leppiksille pakkolaskun.

Vanhan uskomuksen mukaan ihmisen päälle laskeutunut leppäkerttu tuo suurta onnea.💚

Kevään kasvoja, luonto hymyilee

Tänään on haelghi eli pyhätorstai (40 päivää pääsiäisestä) Vanhan kansan mielestä päivä oli niin pyhä että ”ei kasva ruoho maassa, ei lehti puussa eivätkä kuninkaan myllyt pyöri eikä linnut kortta liikuta.”

Viikko sitten oli 18.5. Erkin päivä. Silloin kerään kalenterin väliin koivunlehden osoittamaan kunkin vuoden kevään edistymistä. Tämän vuoden lehti oli silmu.

Sammakot ovat kuteneet tänä vuonna kahdessa aallossa. Toiset kulkevat jo vapaina nutipäinä, toiset ovat vasta irtautumassa kudustaan. Veden lämpötila ja ravintotekijät vaikuttavat siihen kuinka nopeasti sammakonpoikaset kehittyvät. Sammakonpoikanen syö kutupallon ympäriltään, sitten isossa kutupallossa olevat nutipäät syövät yhdessä itsensä vapauteen. Joskus kutuun jää eristyneitä valkoisia homepalloja kun munat eivät ole kehittyneet nutipäiksi.

Vesimittarit ovat joviaaleja ”Jessejä” ja liikkuvat vetten päällä.

Tyrnin kukinnot ja leppäpirkot.

Punaisen viinimarjan kukinnot saattavat jäädä kiireisemmältä huomaamatta.

Vaahterankukilla käy valtaisa kuhina ja pörinä...

--- ja samalla valmistuu tulevan syksyn vaahteransiemeniä.

Huomenna ilmestyy taas uusi Linnut-lehti. Siinä on kolumnini Enempi parempi, jossa pohdin lintutiheyksiä Tai harvuuksia. Suomessa on paljon tilaa. Silti meillä on verraten vähän paikkoja, jossa lintuja saisivat elää tiheästi. Luonnoneläimet noteeraavat välittömästi ihmisten kunnioituksen ja auttavaisuuden. Tämä kuva on Lempäälän Ahtialanjärveltä, jossa linnut toivotetaan enemmän kuin lämpimästi tervetulleiksi.   

Nautinnollista kevätkesää kaikille! "Äly"puhelimet ja laitteet kiiruusti kiinni ja ulos luontoon avoimin aistein.  💚😍