Mitä suomalaisten siisteyskulttuurille tapahtui 90-luvulla?

Kirjoittelenpas vielä roska-asioista. Olen nimittäin vuosikausia miettinyt sitä mitä Suomessa ja suomalaisten siisteyskulttuurille mahtoi tapahtua joskus 90-luvun puolivälin tienoilla.

Isäni suunnitteli reissua Suomeen 90-luvun alussa. Lähetin hänelle valokuvakirjan Tampereesta, että hän näkisi vähän minne oli tulossa. Isän ensimmäinen kommentti oli: ”Miten puhtaat ja siistit kadut! Eihän tuo ole todellista.” Sitten hän keksi selityksen: ”Siellä on varmaan tarkoituksella siivottu etukäteen, kun on tiedetty, että kirjan valokuvaaja liikkuu kaupungilla.”

Olen säästänyt vanhan kartaston välissä tällaisia lehtileikkeitä 90-luvun alun kaupunkilehdestä. Täytyyhän näillekin hamstrauksille jotain käyttöä saada... Jokainen Tampereella käynyt voi miettiä miltä ko. paikat tänä päivänä näyttävä.

Minua nauratti tuollainen kulttuurieron tuoma ajatus. En tiedä mitä olisin sanonut vakuuttaakseni isäni siitä, että Suomessa on aina niin siistiä. Hän ei uskonut minua. Sitten hän tuli Suomeen ja näki sen omin silmin. Ihmettelystä ei tullut loppua. Ihmiset todellakin käyttivät roska-astioita! (Mutta sitä hän ei ymmärtänyt, että ihmiset yleisesti räkivät kadulle. Järkyttävää!)

Ei näkynyt roskia ei.

Siitä ei mennyt kuin muutama vuosi, kun roskia ruvettiin heittämään maahan ja siitä lähtien se on ollut yhtä jyrkkää alamäkeä. Tampereella perustettiin vuonna 2007 siisteyskampanja, kun kaupunki oli räävittömässä kunnossa joka viikonlopun jälkeen. Siisteyskampanja on auttanut hiukan, mutta kaukana ollaan menneen maailman ”itsestään selvästä siisteydestä”.

Tää oli aika rankka. Kahvia on saapunut. Kuva on rautatieaseman vierestä.

Mitähän tuolloin 90-luvun puolivälissä tapahtui? Tuliko juuri niihin aikoihin muotiin ”ulkoiluttaa mäyräkoiria” (12 lasista olutpulloa pahvipakkauksessa)? Vai onko silloin katukuvassa alkanut liikkua sellainen nuorempi ikäpolvi, jolle ei opetettu koulussa ja kotona siisteyttä? Vai mitähän ihmettä silloin on tapahtunut? Muutos on ollut joka tapauksessa järisyttävä.

Roskat on kerätty

Roskahaasteeseen on vastattu. Keräsin roskat tien pientareilta viikko sitten pääsiäismaanantaina. Tässäpä raporttia siitä kuinka roskankeruuoperaatio sujui.

Roskien määrä: Jätesäkillinen ja kaksi muovipussia. Loppumatkasta jätesäkki oli niin painava, että sen kantaminen oli vaikeaa ja pelkäsin säkin repeävän.  

Kuljettu matka: Viisi kilometriä eli kotoa Meidänmetsälle ja takaisin. Plus lisämatka, kun kuljin siksakkia tienpientareelta alas ojaan ja takaisin. Rupeamaan meni kolme tuntia (normaalisti edestakainen kävelyreissu metsään vie vajaan tunnin). Kävi ihan urheilusta.

Yleisin roska: Tupakka-aski.

Surullisin roska: Erään kotitalouden roskapussi, jossa oli muiden roskien muassa perintätoimiston karhukirjeet kahdelle perheen jäsenelle. Olen joskus ajatellut, että jos löydän roskien joukosta roskaajan yhteystiedot, palautan roskat hänen kotiovelleen. En tohtinut.

Kummallisin löytö: Turvavaljaat. Ensin luulin niitä koiran valjaiksi, mutta niissä oli työturvallisuus- ja jousiheijastinmerkintä, joten kai ne ihmiseltä olivat pudonneet.  

Mietityttänein roska: Aurauskepit. Viiden kilometrin matkalla keräsin 31 tien varteen singonnutta aurauskeppiä, joista valtaosa katkenneita. Paljonko Suomessa on teitä ja aurausmerkkejä? Mahdetaanko muovikeppejä kierrättää? Mitä oli ennen muovisia aurausmerkkejä?

En tiedä mitä näille olisi pitänyt tehdä, joten keräsin ne bussipysäkille ja toivon että Liikennevirasto ottaa ne jossain kohtaa talteen.

Iloisin havainto: Tässä alhossa elävä kurkipariskunta oli ruokailemassa pellolla aivan maantien varrella. Ne olivat juuri pakenemassa lähestyvää hahmoani, kunnes sanoin taikasanat (joka on varmaan useimmiten toistamani lause kotipihalla kävellessäni): ”Minä se vaan oon.” Kotipihasta oli sille paikalle yli puoli kilometriä, mutta kurjet tunnistivat minut ja ääneni eivätkä paenneet vaan jäivät pellolle ruokailemaan ja tarkkailivat tien poskeen kumarteluani. Tuli riemullinen olo. 

Ensihavainnot: Havaitsin ensimmäistä kertaa tänä vuonna peukaloisen ja leskenlehtiä tienvartta kulkiessani.

Myöhäisin/aikaisin (?) roska: Pirkkalan hampurilaisravintolasta mukaan ostetut ateriat 17.12.2014 klo 03.15. Ruoat oli syöty matkalla ja saatu ilmeisesti Meidänmetsän kohdalla syötyä. Emmeet oli iloisesti ripoteltu pitkälle matkalle. Valtaosa oli onneksi kompostoituvaa paperia (jotka työnsin heinän alle maatumaan), mutta pillejä ja muovisia mukinkansia oli joka paikassa.

Hyödyllisin roska: Painava leka (voisikohan sillä takoa järkeä päähän?).

Palkka: Hyvä mieli, siistimpi ympäristö, kunnon kohottaminen, mukavia luontohavaintoja, maailmanparantamispohdiskeluja ja 1,95 e (13 x 0,15 e pullopantti). Kun summan jakaa kolmen tunnin urakalla, tuntipalkka on melkein yhtä hyvä kuin entisaikaan sairaanhoitajan hommissa (kun työn todellisen hinnan laskee) eli 0.65 e/tunti puhtaana käteen. Pääsiäispyhälisille olisi päässyt, jos kolme tölkkiä ei olisi rytistetty palautuskelvottomaan kuntoon.  ;D

Haastan edelleen kaikki mukaan keräämään jätesäkillisen roskia!  

Tähän ei ihan jätesäkki riitä.