Leipää ja Sirkushuveja -sivustolla tarjotaan helsinkiläisille vinkkejä ja linkkejä vähemmän kuluttavaan elämäntapaan. Tarve tai halu selvitä pienellä rahalla voi johtua eri syistä: olosuhteiden pakosta - tilapäisestä tai pidempikestoisesta - säästöprojektista tai elämäntapavalinnasta, jolla tavoitellaan ekologisuutta tai vapautta kulutuskeskeisestä elämäntavasta.
Vinkkejä voi soveltaa omaan tilanteeseensa: vaihda tavaraa netissä, tee edullista kotiruokaa, hyödynnä museoiden ilmaispäiviä ja muuta kulttuuritarjontaa, käytä maksutta ompelukonetta, hyödynnä pääkaupunkiseudun ulkoilukarttaa jne.
Vapaaehtoistoimintaan osallistuminen tekee arjesta aina antoisampaa riippumatta rahatilanteesta. Leipää ja sirkushuveja on kiva vinkkisivusto. Tällainen tarvittaisiin koko maan kattavaksi.
Pst.Onko sinulla ongelma miten ja missä viettää lomaa edullisesti luonnon helmassa? Tsekkaa netistä eri yhdistysten (kuten Suomen luonnonsuojeluliiton) maksuttomat talkooleirit ja retket. Talkoolaiset saavat täyden ylöspidon vastineeksi työpanoksestaan. Mukavaa ja mielekästä tekemistä ja samalla oppii luonnosta lisää.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste taloudenhoito. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste taloudenhoito. Näytä kaikki tekstit
16. kesäkuuta 2012
2. toukokuuta 2012
Keskiviikkokolumni: Lakkaa olemasta oman elämäsi sivustakatsoja
Miettiessäni seuraavan keskiviikkokolumnin aihetta sain ryppään
sähköpostiviestejä, joissa kysyttiin elämästäni. Eräs ehdotti, että
avaisin tulonlähteitäni vinkiksi muille, jotka haluaisivat hypätä
oravanpyörästä. Jäin viestin edessä ymmälle. Miten minun tulonlähteeni
voisivat auttaa muita? Minulle esitetään paljon, kummallisiakin,
kysymyksiä. Kuinka usein käyt pesulla? Kuinka usein käyt kampaajalla?
Käytätkö farkkuja? Elättääkö miehesi sinut?
Onko elämäntapani, tyytyä vähään, niin eriskummallinen, että minut nähtäisiin mieluiten haisevana takkutukkaisena resupekkana, joka elää miehensä tuloilla? Vai onko kysymysten taustalla halu saada syy lyödä hanskat tiskiin heti kättelyssä? Että saisi sanoa: ”tuohon minä en pysty enkä halua”.
Kysymyksiin huipentuu moni oravanpyörän hyppäämisen ongelmista. Käytämme paljon aikaa päämme ulkopuolisten asioiden tarkasteluun emmekä investoi päämme sisäpuoleen niin paljon. Emme vie omaa elämäämme eteenpäin, vaan katsomme itsestämme poispäin. Kuinka toiset pukeutuvat? Miltä he näyttävät? Miltä minä näytän? Mitä hän mahtaa tienata? Paljonko heillä mahtaa olla velkaa? Emme uskalla olla hiukan poikkeavia. Pelkäämme muutosta, odotamme sen huonontavan asioita, sen sijaan että toivoisimme muutosta ja odottaisimme sen parantavan asioita.
Yksityiskohtaisempia tulojani tiedusteleva on oikeilla jäljillä pohtiessaan raha-asioita, mutta valitettavasti minun tuloerittelyni ei häntä auttaisi. Erilaisia lähtökohtia ja elämäntilanteita on yhtä paljon kuin ihmisiä, ne eivät ole vertailukelpoisia. Silti usein vertaamme elämäämme toisiin, toisten sanomisiin ja esimerkiksi rahatilanteisiin, vaikka he elävät eri arvoin ja käsittein eikä meillä ole käsitystäkään mistä heidän elämässään on kyse.
Kuten olen Irti oravanpyörästä -kirjassani kertonut, tuloja tärkeämpää ovat pienet menot. Eikä taaskaan olennaista ole minun menoni, vaan lukijan itsensä menot. Kirjassa kerron miten palkka ja tulo voivat olla jotain muutakin kuin rahaa sekä Pienen ihmisen taloussuunnitelmasta, joka auttaa tietoisempaan taloudenhoitoon ja elämänhallintaan.
Oravanpyörästä hyppääminen tarkoittaa yhdelle eri asiaa kuin toiselle. Kyseessä on aina uniikki juttu. Toinen tarvitsee siihen paljon rahaa, toinen ei. Meillä jokaisella on omat erityiset kykymme, elämäntilanteemme, epävarmuuden sietokykymme, tarpeemme, halumme – ja rahankäsittelytaitomme. Joku ei pysty vastustamaan houkutuksia, toiselta itsehillintää löytyy paljon. Sitoutumisen aste ratkaisee. Kuinka paljon tahdot irti oravanpyörästä? Jollekin se on vain kiva ajatusleikki, toinen suuntaa siihen kaiken huomionsa. Yksi haluaa mukavuuksia, toinen tahtoo asketismia.
Vaatimustasomme ja ajatussolmumme tekevät meistä joskus sokeita. Eräs kirjani lukija kertoi haaveilevansa kasvimaasta oman kodin viereen kunnan joutomaalle. Kunta ei antanut siihen lupaa, mutta tarjosi viljelyspalstan paikkaa hiukan kauempaa. Se ei kelvannut. Hän halusi sen nimenomaan talonsa viereen. Toinen kauhistelee kovaa ruokalaskuaan, muttei yritäkään kasvattaa ruokaansa, vaan ajaa suuren suurta nurmikkoaan ruohonleikkurilla kesät pitkät.
Keskustelin erään ihmisen kanssa, joka halusi hypätä oravanpyörästä, mutta valitti rahapulaansa. Samaan aikaan hän harkitsee ulkomaanmatkaa: ”Olen ainoa meidän suvusta ja ystäväpiiristä, joka ei ole koskaan käynyt ulkomailla.” Kysyessäni mistä hän eniten elämässä nauttii, hän vastasi: ”siitä että saa olla kotona perheen kanssa takkatulen ääressä.”
Miksi näemme mieluummin asioita, joita meillä ei ole, kuin resursseja jotka meillä jo olisi? Elämän suuret ilot ja ”oravanpyörättömyys” ovat koko ajan käsillämme, eivätkä ne yleensä edes maksa mitään. Asenne ratkaisee. On tartuttava härkää sarvista ja lakattava olemasta oman elämänsä passiivinen sivustakatsoja.
Kuinka paljon haluan? Kuinka paljon tarvitsen? Tarpeet ovat suhteellisia. Mitkä ovat rahankäyttötapani? Olenko laiska, mukavuudenhaluinen ja kateellinen? Tyydynkö vähempään? Riitänkö itselleni, sanoivat muut mitä sanoivat? Voisivatko harrastukseni tuottaa rahaa, sen sijaan että ne veisivät sitä?
Hokkuspokkus-konsteja ei ole, on vain ajattelutavan muutoksia, tietoisuuden tiukkaa suuntaamista, itsekuria ja jokapäiväisiä valintoja.
Onko elämäntapani, tyytyä vähään, niin eriskummallinen, että minut nähtäisiin mieluiten haisevana takkutukkaisena resupekkana, joka elää miehensä tuloilla? Vai onko kysymysten taustalla halu saada syy lyödä hanskat tiskiin heti kättelyssä? Että saisi sanoa: ”tuohon minä en pysty enkä halua”.
Kysymyksiin huipentuu moni oravanpyörän hyppäämisen ongelmista. Käytämme paljon aikaa päämme ulkopuolisten asioiden tarkasteluun emmekä investoi päämme sisäpuoleen niin paljon. Emme vie omaa elämäämme eteenpäin, vaan katsomme itsestämme poispäin. Kuinka toiset pukeutuvat? Miltä he näyttävät? Miltä minä näytän? Mitä hän mahtaa tienata? Paljonko heillä mahtaa olla velkaa? Emme uskalla olla hiukan poikkeavia. Pelkäämme muutosta, odotamme sen huonontavan asioita, sen sijaan että toivoisimme muutosta ja odottaisimme sen parantavan asioita.
Yksityiskohtaisempia tulojani tiedusteleva on oikeilla jäljillä pohtiessaan raha-asioita, mutta valitettavasti minun tuloerittelyni ei häntä auttaisi. Erilaisia lähtökohtia ja elämäntilanteita on yhtä paljon kuin ihmisiä, ne eivät ole vertailukelpoisia. Silti usein vertaamme elämäämme toisiin, toisten sanomisiin ja esimerkiksi rahatilanteisiin, vaikka he elävät eri arvoin ja käsittein eikä meillä ole käsitystäkään mistä heidän elämässään on kyse.
Kuten olen Irti oravanpyörästä -kirjassani kertonut, tuloja tärkeämpää ovat pienet menot. Eikä taaskaan olennaista ole minun menoni, vaan lukijan itsensä menot. Kirjassa kerron miten palkka ja tulo voivat olla jotain muutakin kuin rahaa sekä Pienen ihmisen taloussuunnitelmasta, joka auttaa tietoisempaan taloudenhoitoon ja elämänhallintaan.
Oravanpyörästä hyppääminen tarkoittaa yhdelle eri asiaa kuin toiselle. Kyseessä on aina uniikki juttu. Toinen tarvitsee siihen paljon rahaa, toinen ei. Meillä jokaisella on omat erityiset kykymme, elämäntilanteemme, epävarmuuden sietokykymme, tarpeemme, halumme – ja rahankäsittelytaitomme. Joku ei pysty vastustamaan houkutuksia, toiselta itsehillintää löytyy paljon. Sitoutumisen aste ratkaisee. Kuinka paljon tahdot irti oravanpyörästä? Jollekin se on vain kiva ajatusleikki, toinen suuntaa siihen kaiken huomionsa. Yksi haluaa mukavuuksia, toinen tahtoo asketismia.
Vaatimustasomme ja ajatussolmumme tekevät meistä joskus sokeita. Eräs kirjani lukija kertoi haaveilevansa kasvimaasta oman kodin viereen kunnan joutomaalle. Kunta ei antanut siihen lupaa, mutta tarjosi viljelyspalstan paikkaa hiukan kauempaa. Se ei kelvannut. Hän halusi sen nimenomaan talonsa viereen. Toinen kauhistelee kovaa ruokalaskuaan, muttei yritäkään kasvattaa ruokaansa, vaan ajaa suuren suurta nurmikkoaan ruohonleikkurilla kesät pitkät.
Keskustelin erään ihmisen kanssa, joka halusi hypätä oravanpyörästä, mutta valitti rahapulaansa. Samaan aikaan hän harkitsee ulkomaanmatkaa: ”Olen ainoa meidän suvusta ja ystäväpiiristä, joka ei ole koskaan käynyt ulkomailla.” Kysyessäni mistä hän eniten elämässä nauttii, hän vastasi: ”siitä että saa olla kotona perheen kanssa takkatulen ääressä.”
Miksi näemme mieluummin asioita, joita meillä ei ole, kuin resursseja jotka meillä jo olisi? Elämän suuret ilot ja ”oravanpyörättömyys” ovat koko ajan käsillämme, eivätkä ne yleensä edes maksa mitään. Asenne ratkaisee. On tartuttava härkää sarvista ja lakattava olemasta oman elämänsä passiivinen sivustakatsoja.
Kuinka paljon haluan? Kuinka paljon tarvitsen? Tarpeet ovat suhteellisia. Mitkä ovat rahankäyttötapani? Olenko laiska, mukavuudenhaluinen ja kateellinen? Tyydynkö vähempään? Riitänkö itselleni, sanoivat muut mitä sanoivat? Voisivatko harrastukseni tuottaa rahaa, sen sijaan että ne veisivät sitä?
Hokkuspokkus-konsteja ei ole, on vain ajattelutavan muutoksia, tietoisuuden tiukkaa suuntaamista, itsekuria ja jokapäiväisiä valintoja.
11. toukokuuta 2011
Keskiviikkokolumni: Elämä ei saisi olla kauppatavaraa
Riitta Mettomäki pohti 6.4.2011 Hidasta elämää -sivuston keskiviikkokolumnissaan riittäisikö hänelle unelmatyöstä palkaksi 5 euroa tunnilta.
Mielenkiintoista, että Riitta päätyi pohdinnoissaan juuri tuohon viiteen euroon. Se on nimittäin sama luku, johon päädyin tienestilaskelmissani Irti oravanpyörästä -kirjassani. On yllättävää kuinka kalliiksi työpaikan ylläpitäminen tulee. Viisi euroa oli siis se summa, joka minulle jäi puhtaana käteen sairaanhoitajan päivätyöstä, työstä aiheutuvien kulujen jälkeen, kun otin huomioon mitä kaikkia kuluja minulle työstä aiheutui ja siitä, että olin työstäni niin väsynyt. Ostin paljon asioita helpottaakseni jaksamistani, jolloin ansioni haihtuivat taivaan tuuliin – ja jouduin jälleen uurastamaan ansiotyössä saadakseni kuluni katettua.
Päättelin, että ”jos minulla olisi enemmän vapaa-aikaa, joutuisin kuluttamaan ostettaviin asioihin paljon vähemmän. Mitä vähemmän kuluttaisin, ja mitä enemmän voisin tehdä itse, sen vähemmän joutuisin tekemään työtä” (lainaus kirjastani Irti oravanpyörästä). Viisi euroa oli liian vähän Riitalle hänen unelmatyöstään. Ja viisi euroa oli aivan liian vähän minulle työstä, josta oli muodostunut raskas taakka.
Olisin jäänyt hoitoalalle – surkeasta palkasta huolimatta – jos olisin saanut tehdä työni kunnolla. Mutta työrauhaa ei annettu. Päinvastoin, työntekijöillä teetettiin yhä enemmän, koska työnantajat hakivat vain lyhytnäköisiä säästöjä. Näännyin työtaakkani alle, ja koska työhön kului valtaosa päivistäni, olin jatkuvasti väsynyt.
Elämä tuntui valuvan sormieni välistä, kun odotin työpäiväni – ja työurani – loppumista. Työ ei ollut enää intohimo vaan tuskaista hetkestä selviytymistä. Ryhdyin kyseenalaistamaan työtäni ja elämäntapojani. Koin kuitenkin syyllisyyttä alanvaihtoajatuksistani. Oliko oikein jättää hoitoala?
Toisaalta oliko oikein, että työni sairastuttaisi minut? Elämä ei saisi olla kauppatavaraa.
Kuuntelin elimistöäni. Se sanoi: en jaksa tätä. Päättelin, että en hyppäisi kovin korkealta jättäessäni huonosti organisoidun ja palkatun työni, joten jätin hoitoalan. Raskas työ oli vaatinut raskaita huveja. Niistä oli tullut iso menoerä. Päättelin, että jos elämäni ei olisi niin raskasta ja täyteen ladattua, en tarvitsisi erikseen ostettavia asioita, jotka virkistävät minua. Olisin silloin energinen jo muutenkin, sillä elämäni olisi hallittavampaa, kiireettömämpää ja kokonaisvaltaisempaa.
Työ, josta minun ei tarvitsisi enää tienata edes sitä viittä euroa tunnilta, voisi olla samalla kertaa harrastukseni. Ei olisi erikseen työtä ja vapaa-aikaa, työuraa ja eläkeikää, vaan yhtä kokonaisvaltaista elämäntapaa. Ja se kaikkein rakkain harrastus, josta en luopuisi koskaan, olisikin yksi keino ansaita elantoa sen sijaan, että se olisi menoerä. Oli vain löydettävä rohkeutta ja itsekuria, kierrettävä esteet ja karsittava houkutukset, jotka koettivat johtaa minua harhaan ja estää kulkemasta omaa polkuani.
Tärkeintä on miettiä, mikä olisi se työ, jota tekisi vaikka ilmaiseksi. Kuinka hyväksi voisi tulla
esimerkiksi lempiharrastuksessaan, jos voisi tehdä sitä joka ikinen päivä intohimoisesti, eikä työ olisi esteenä ja hidasteena?
Usein elämänmuutos ei kaadu rahaan tai sen puutteeseen, vaan rohkeuteen ja sen puutteeseen. Rohkeutta saa kerättyä vähän kerrallaan, kun alkaa keskittyä tarkoitukseen ja karsii elämästään turhat energiaa vievät asiat pois ja ammentaa tilalle asioita, jotka tuovat energiaa. Silloin ei tarvitse enää laskea tuntipalkkaa. Ei ole kiire päästä perille, vapaapäivään, lomaan tai eläkepäiville, sillä elämästä on tullut mielenkiintoinen mutkitteleva ja jännittävä seikkailupolku. Ikinä ei voi tietää mitä ihanaa seuraavan mutkan takana tulee ja minne se sinut vie.
2. joulukuuta 2010
Säästä sähkölaskussasi
Olen aina usuttamassa ystäviäni energiansäästöön, sähkön
kilpailutukseen ja ostamaan vihreää sähköä. On hassua, että olemme
valmiita luopumaan kovalla työllä ansaitsemastamme rahasta maksamalla
hövelisti turhan kalliista sähköstä.
Eri myyjien sähköenergian hintaero voi pienentää sähkölaskua useita kymmeniä, jopa satoja euroja vuodessa, asumistavasta ja lämmitysmuodosta riippuen. Keskustellessamme näistä asioista ystäväni ovat huolissaan sähkön hinnan kehityksestä ja harmittelevat saamattomuuttaan: ”miksei sähkötarjoajia tosiaan tule kilpailutettua, vaikka niin säästäisi rahaa?” Se vain tuntuu liian monimutkaiselta ja hankalalta, joten kiusaus jättää asia sikseen on suuri.
Sähköyritykset selvästi luottavat tähän, edullista sähköä ei tarvitse tarjota, jos kuluttajat eivät sitä vaadi. Hintatietoiset asiakkaat sen sijaan pakottavat sähköyhtiöitä miettimään hinnankorotuksia ja tarjottuja energiantuotantomuotoja. Sähkön kilpailuttaminen on tapa vaikuttaa! Mitä enemmän vihreää sähköä kysytään, sitä enemmän sitä tuotetaan.
”Väännä nyt rautalangasta. Miten se sähkö kilpailutetaan, jospa saisin aikaiseksi”, sanoi ystäväni. Tässä perustietoa mitä olen itse asiasta oppinut. Oikaiskaa, jos olen ymmärtänyt asiat väärin. (Tässä kohtaa kuuluisi olla pitkä litania pienellä printattuja varoituslauseita, että kirjoittaja ei ota vastuuta, sähköstä voi saada sähköiskun, älä laita töpselissä olevaa hiustenkuivaajaa vettä täynnä olevaan lavuaariin jne. )
Ota sähkölaskusi esiin, siitä selviää:
Sähkön siirtomaksu tarkoittaa sitä, että paikallinen sähköverkkoyhtiö siirtää sähkön piuhoja pitkin ihmisten koteihin ja ottaa siitä maksun. Sähkön siirtoa ei voi kilpailuttaa. Siirtomaksu pysyy aina ja maksetaan oman alueen sähköverkkoyhtiölle (esimerkiksi Hämeenkyrössä se on Vattenfall tai Leppäkosken sähkö), vaikka sähkönenergianmyyjä vaihtuisikin.
Sähkön myynti/sähköenergia tarkoittaa kuluttamaasi sähköä. Tämän osuuden sähkölaskusta voi kilpailuttaa. Suomessa on noin 70 sähkön vähittäismyyjää. Vaikka asut esimerkiksi Hämeenkyrössä, voit ostaa sähköenergiasi mistäpäin Suomea tahansa: Rovaniemeltä, Kuopiosta, Turusta tai mistä tahansa muualta. Sähköenergian myyjän vaihdolla ei ole mitään merkitystä sähkön kulkuun tai laatuun eikä siitä aiheudu sähkökatkoja, sillä sähkön siirrosta vastaa edelleen sama yhtiö, vain sähköenergian myyjä ja hinta on eri. Yleensä paikallinen sähköyhtiö ei tarjoa edullisinta sähköenergiaa, vaan myy surutta kalliimpaa listahintaa, jos kuluttaja ei kilpailuta.
Energiamarkkinaviraston ylläpitämässä sähkön hintavertailussa osoitteessa www.sahkonhinta.fi voi vertailla eri myyjien voimassaolevia sähkötarjouksia.
Itse ostan uusiutuvista energialähteistä tuotettua vihreää sähköä, kuten tuulivoimaa, bioenergiaa, aurinkoenergiaa tai vesivoimaa, joille on asetettu kestävyyskriteerit. (Tuulivoima ei saa sijoittua tärkeille linnusto-, maisema- tai luonnonsuojelualueille ja vesivoiman on otettava huomioon vaelluskalojen kuten lohen, taimenen ja ankeriaan tarpeet.)
Käytännössä emme voi tietää mistä voimalaitoksesta tai millä tavalla tuotettua sähköä kotiimme tulee. Kaikki eri voimalaitokset syöttävät tuottamansa sähköenergian valtakunnanverkkoon, josta sähköverkkoyhtiöt siirtävät sen verkkoonsa liittyneille sähkönkäyttäjille. Mutta ostaessaan vihreää sähköä tukee hyviä energiantuotantomuotoja, sillä sähköyhtiö sitoutuu hankkimaan asiakkaan käyttämän sähköenergian verran vihreää sähköä.
Suosittelen seuraavaa linkkiä:
http://www.ekoenergia.fi/vaihda-ekoenergiaan
Eri myyjien sähköenergian hintaero voi pienentää sähkölaskua useita kymmeniä, jopa satoja euroja vuodessa, asumistavasta ja lämmitysmuodosta riippuen. Keskustellessamme näistä asioista ystäväni ovat huolissaan sähkön hinnan kehityksestä ja harmittelevat saamattomuuttaan: ”miksei sähkötarjoajia tosiaan tule kilpailutettua, vaikka niin säästäisi rahaa?” Se vain tuntuu liian monimutkaiselta ja hankalalta, joten kiusaus jättää asia sikseen on suuri.
Sähköyritykset selvästi luottavat tähän, edullista sähköä ei tarvitse tarjota, jos kuluttajat eivät sitä vaadi. Hintatietoiset asiakkaat sen sijaan pakottavat sähköyhtiöitä miettimään hinnankorotuksia ja tarjottuja energiantuotantomuotoja. Sähkön kilpailuttaminen on tapa vaikuttaa! Mitä enemmän vihreää sähköä kysytään, sitä enemmän sitä tuotetaan.
”Väännä nyt rautalangasta. Miten se sähkö kilpailutetaan, jospa saisin aikaiseksi”, sanoi ystäväni. Tässä perustietoa mitä olen itse asiasta oppinut. Oikaiskaa, jos olen ymmärtänyt asiat väärin. (Tässä kohtaa kuuluisi olla pitkä litania pienellä printattuja varoituslauseita, että kirjoittaja ei ota vastuuta, sähköstä voi saada sähköiskun, älä laita töpselissä olevaa hiustenkuivaajaa vettä täynnä olevaan lavuaariin jne. )
Ota sähkölaskusi esiin, siitä selviää:
- kuinka paljon kulutat sähköä vuodessa (kWh/v)
- paljonko maksat siitä nyt
- käytätkö yleissähköä vai päivä- ja yösähköä (yleissähkö on yksihintainen, päivä- ja yösähkö ovat erihintaisia eri vuorokaudenaikoina)
- asuntosi pääsulakkeen koko (esim. 3 X 25A)
- kiinteästä perusmaksusta,
- verosta,
- sähkön siirrosta,
- sähköenergiasta.
Sähkön siirtomaksu tarkoittaa sitä, että paikallinen sähköverkkoyhtiö siirtää sähkön piuhoja pitkin ihmisten koteihin ja ottaa siitä maksun. Sähkön siirtoa ei voi kilpailuttaa. Siirtomaksu pysyy aina ja maksetaan oman alueen sähköverkkoyhtiölle (esimerkiksi Hämeenkyrössä se on Vattenfall tai Leppäkosken sähkö), vaikka sähkönenergianmyyjä vaihtuisikin.
Sähkön myynti/sähköenergia tarkoittaa kuluttamaasi sähköä. Tämän osuuden sähkölaskusta voi kilpailuttaa. Suomessa on noin 70 sähkön vähittäismyyjää. Vaikka asut esimerkiksi Hämeenkyrössä, voit ostaa sähköenergiasi mistäpäin Suomea tahansa: Rovaniemeltä, Kuopiosta, Turusta tai mistä tahansa muualta. Sähköenergian myyjän vaihdolla ei ole mitään merkitystä sähkön kulkuun tai laatuun eikä siitä aiheudu sähkökatkoja, sillä sähkön siirrosta vastaa edelleen sama yhtiö, vain sähköenergian myyjä ja hinta on eri. Yleensä paikallinen sähköyhtiö ei tarjoa edullisinta sähköenergiaa, vaan myy surutta kalliimpaa listahintaa, jos kuluttaja ei kilpailuta.
Energiamarkkinaviraston ylläpitämässä sähkön hintavertailussa osoitteessa www.sahkonhinta.fi voi vertailla eri myyjien voimassaolevia sähkötarjouksia.
Itse ostan uusiutuvista energialähteistä tuotettua vihreää sähköä, kuten tuulivoimaa, bioenergiaa, aurinkoenergiaa tai vesivoimaa, joille on asetettu kestävyyskriteerit. (Tuulivoima ei saa sijoittua tärkeille linnusto-, maisema- tai luonnonsuojelualueille ja vesivoiman on otettava huomioon vaelluskalojen kuten lohen, taimenen ja ankeriaan tarpeet.)
Käytännössä emme voi tietää mistä voimalaitoksesta tai millä tavalla tuotettua sähköä kotiimme tulee. Kaikki eri voimalaitokset syöttävät tuottamansa sähköenergian valtakunnanverkkoon, josta sähköverkkoyhtiöt siirtävät sen verkkoonsa liittyneille sähkönkäyttäjille. Mutta ostaessaan vihreää sähköä tukee hyviä energiantuotantomuotoja, sillä sähköyhtiö sitoutuu hankkimaan asiakkaan käyttämän sähköenergian verran vihreää sähköä.
Suosittelen seuraavaa linkkiä:
http://www.ekoenergia.fi/vaihda-ekoenergiaan
- Täytä tiedot, lähetä lomake (Voit valita tulevatko tarjoukset sinulle sähköpostissa vai tavallisena postina.) Odottele tarjouksia.
- Vertaa mikä on sinulle edullisin sähkönmyyjä ja onko kyseessä toistaiseksi vai määräaikaisesti voimassaoleva sopimus.
- Tee sopimus valitsemasi sähkömyyjän kanssa. Uusi sähkönmyyjä irtisanoo vanhan sähkösopimuksesi. Jos ostat sähkösi muulta kuin sähkönsiirtäjältäsi, sinulle tulee jatkossa kaksi sähkölaskua. Paikallinen verkonhaltija laskuttaa sähkönsiirrosta eli sähkön kotiinkuljetuksesta ja uusi sähkönmyyjä lähettää laskun sähköenergian kulutuksesta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)