Suomi elää luovuudesta

 

Luovan työn tekijät ja järjestöt vetoavat tänään alkavalla ”Suomi elää luovuudesta” -kampanjallaan kulttuurialan arvostuksen puolesta. Kampanja havahduttaa suomalaiset pysäyttävien faktojen äärelle: luovat alat ovat sekä työllisyyden että BKT:n kannalta selvästi merkittävämpiä kuin monet perinteiset teollisuuden alat. Kampanja vaatii arvostuksen palauttamisen lisäksi kääntämään alaan kohdistuneet leikkaukset investoinneiksi.

”Luova työ tuo Suomeen vuosittain noin 8 miljardin euron lisäksi iloa, hyvinvointia ja uusia ideoita. Lisäksi se on globaalisti tunnistettu kasvuala, jota robottikaan ei korvaa. Silti Suomessa luovilta aloilta leikataan tulevaisuudessa jopa kymmeniä miljoonia euroja. Leikataan, vaikka pitäisi ja kannattaisi investoida. Tätä me allekirjoittaneet emme ymmärrä. Tämän me haluamme muuttaa,” kuuluu kampanjan tekijöiden vetoomus. 

Tekijänoikeuspäivän eli ©-DAYn sateenvarjon alla toimiva kampanja julkaisee toukokuun ajan pysäyttäviä faktoja:

• Luovat alat ovat monin verroin suurempi työllistäjä kuin esimerkiksi metsäteollisuus, kemianteollisuus tai sähkö- ja elektroniikkateollisuus.
• Luovien alojen BKT-osuus on samaa suurusluokkaa kuin elektroniikkateollisuudella ja suurempi kuin esimerkiksi paperiteollisuudella, ravintola- ja majoitusalalla, maataloudella tai tekstiiliteollisuudella.

Kampanjan vetoomuksen allekirjoittajina toimivat luovan työn tekijät kaikilta kulttuurin alueilta. Myös kuka tahansa kansalainen voi osoittaa tukensa vetoomukselle kampanjan sivuilla cday.fi.

Hellittelyhetki

Tässä on kuvia naakkanaapureistani. Haavassa on kolo ja naakat viettävät aikaa pesäpuun oksantyngällä pesää vartioiden nyt kun pesintä ei ole vielä alkanut. Olen useampana aamuna saanut seurata tällaista tapahtumaa, jossa naakkapuoliso hellittelee toista. Siltä se minusta on vaikuttanut. Toinen naakka on jähmettyneenä paikoilleen ja on huolenpidon vastanottavana puolena, kun toinen käy hellävaroin läpi sen höyhenistöä. Aina välillä sukiva lintu nostaa päätään katsellen ympärilleen, ettei vaara uhkaa. Otin kuvat ikkunan takaa etten häiritsisi hellää hetkeä.

Naakat ovat yksiavioisia ja elävät yhdessä saman kumppanin kanssa koko elämänsä. Naarasnaakka munii näihin aikoihin. Haudonnan pitäisi alkaa näinä päivinä, viime vuonna tähän aikaan haudonta oli jo alkanut. Pohdiskelin, voisiko hellinnän kohteena olla naaras, joka on rasittunut muninnasta. Tuntuu varmaan ihanalta, kun toinen sukii höyhenistöä. Ehkä samalla tavalla rentouttavalta kuin kampaajalla ollessa ja toinen käy hiuksia läpi, siihen on nukahtaa. 

 

Yksi onnen ensimmäisistä ehdoista

Kuva: The New York Public Library

Tänään huhtikuun 22. päivänä vietetään Kansainvälistä Äiti Maan päivää, jotta muistaisimme elää harmoniassa luonnon kanssa ja huolehtia maapallosta. 

YK:n yleiskokouksen julistama kansainvälinen teemapäivä syntyi vuonna 2009, mutta ensimmäistä Maan päivää vietettiin 51 vuotta sitten 22. huhtikuuta 1970, jolloin yli 20 miljoonaa amerikkalaista osallistui Maan päivän tapahtumiin ja antoi äänen nousevalle ympäristötietoisuudelle. 

Maan päivän tarkoitus on kannustaa meitä pohtimaan miten saisimme elämästämme tällä planeetalla kestävämpää ja aktivoida ihmisiä toimimaan maailmanlaajuisten ongelmien ratkaisemiseksi. 

Me otamme, otamme ja otamme. Muistammeko antaa takaisin luonnolle? Sillä mitä teet on merkitystä. 

”Yksi onnen ensimmäisistä ehdoista on, että ihmisen ja luonnon välistä yhteyttä ei saa katkaista.” Leo Tolstoi 

Voisiko aforismista tehdä johtopäätöksen: Jos et tunne itseäsi onnelliseksi, tarkastele yhteyttäsi luontoon. Tee sitten johtopäätöksiä ja korjaavia toimenpiteitä.

Hyvää Maan päivää kaikille!

Hetki kiitollisuudelle

Päivitänpä tätä blogia välillä, vaikkei varsinaisesti ole mitään uutta. Samaa vanhaa tänne kuuluu: rauhallista pientä elämää, maailmanmenon ihmettelyä ja luonnon seurantaa tietysti.

Tässä muutama mielenkiintoinen linkki:

Pekka Juntin ironinen kolumni On ihan järkevää kaataa Amazonin sademetsää.

Vanhojen metsien suojelurahasta kilpaillaan jo Lapissa – Aikion perhe päätti rauhoittaa suvun aarniometsän - Suomenkuvalehti.fi  Katsokaa erityisesti videoanimaatio hupenevista metsistä! Voi kun joku tekisi samanlaisen koko Suomen tilasta, että tajuttaisiin kokonaiskatastrofi missä mennään.

Demokraattinen talous -sivusto

**

Kun olen kaiken maailman pihatöissä, kuten teen polttopuita, leikkaan marjapensaita ja omenapuita, seulon tuhkia tai korjaan aitan kattoa, tärkeintä on pysähtyminen. Ymmärtää miten onnellista on, kun kevät on tässä juuri nyt. Tekemisiinsä ei koskaan saisi hukkua niin etteikö muistaisi pysähtyä ja antaa arvoa kaikelle kauniille mitä juuri nyt tapahtuu. Joutsenet rakentavat pesää, muurahaiset ovat heränneet, sini- ja talitiaiset ovat valinneet jo pönttönsä ja vartioivat niitä, naakat keräävät pesäaineita ja hanhien ja kurkien muuttoauroja menee yhtenään, oravaemo on synnyttänyt poikaset pesäänsä, ensimmäiset sammakot ovat heränneet, järven jäät ovat lähteneet ja ensimmäiset hauet molskuavat rannassa. Joka päivä tulee uutta ihanaa. Tunnen suurta kiitollisuutta, kun saan olla osana tätä kaikkea. 

 

Haukien selät näkyvät, kun ne tulevat kutemaan matalaan rantaveteen.

Sinitiaisella on hieno pään kuvioitus. "Tää on mun mesta."

 

Noin viikon päästä on varmaan ensimmäiset sammakonkudut.

Joutsenten pesänrakennus on rankkaa puuhaa. Meneeköhän niiden kaula maitohapoille kaikesta painavan märän massan siirtelystä?

Joskus on äärimmäisen onnekas ja sattuu olemaan juuri sen puun juurella, jonka latvassa laulaa mustarastas. Mustarastas on yleensä varovainen ja herkästi pakeneva lintu, mutta tähän aikaan vuodesta sen on vallannut rakkauden huuma ja se on rohkeampi. Nyt se valitsi kaikista pihan sadoista puista juuri sen jonka juurella minä seisoin ihmettelemässä kevätiltaa. 

Tämä äänitteeni siitä hetkestä palauttakoon mieliimme sen, että maailmassa on paljon kaunista. Ihan vieressämme tai vähän kauempana. Kiitos mustarastas! 💗

Rohkaisen sinua sulkemaan tekniset vempeleet ja pysähtymään, kuuntelemaan ja katselemaan keväistä luontoa. Mene kävelylle tai istahda lämpöiseen paikkaan tai vähintäänkin avaa ikkunasi. Pysäytä jatkuvat ajatukset ja monisuorittaminen. Keskity ainoastaan siihen mitä juuri nyt ympärilläsi luonnossa tapahtuu. Hyvää kevättä kaikille!🌞

Kolumni: Hiljaisuus on ekologinen arvo, joka kuvastaa ekosysteemien terveyttä

Linnut sateessa.

 

Tässä on Ympäristö ja Terveys 2/2021 -lehdessä ilmestynyt kolumnini:

Koska ja missä olet viimeksi ollut paikassa, jossa et ole kuullut yhtäkään ihmisen aiheuttamaa ääntä viiteentoista minuuttiin? On mahdollista, että et ole kokenut sellaista hetkeä koskaan. Maapallolla on enää harvoja niin sanottuja viidentoista minuutin paikkoja.  

Olen seurannut 1990-luvun alusta asuinalueeni luonnonhiljaisuuden tilaa ja viidentoista minuutin hiljaisuuden hetkien vähittäistä katoamista. Ennen aikaan paras mahdollisuus kuulla yhtäjaksoista hiljaisuutta oli viikonloppuisin, kun kaupat menivät lauantaisin aikaisin kiinni ja olivat sunnuntait suljettuina ja ihmiset osasivat pyhittää lepopäivänsä. 2000-luvun alussakin oli vielä viidentoista minuutin hiljaisuuksia. Äänet pysähtyivät metsiin, luontaisiin äänivalleihin, eikä asutusta ja liikennettä ollut niin paljon.

Monet pitävät hiljaisuutta pelottavana, vaikka se on alkuperäinen ja luonnollinen tila maapallolla. Luonnonhiljaisuus ei tarkoita äänettömyyttä vaan siinä on paljon hyviä ja luonnollisia ääniä, jotka ovat olleet täällä aikojen alusta asti: tuulen suhinaa puissa, aaltojen liplatusta, heinäsirkkojen sirinää, lintujen laulua, kimalaisten pörinää, sudenkorentojen siipien rapsetta, ruovikon kahinaa ja sadepisaroiden ropinaa. Luonnossa ei ole melua. Luonnonrauhaan kuuluu esimerkiksi ukkosen jyrinä tai vieressä kovaäänisesti laulava peippo. Joskus talvisin on niin hiljaista, että voi kuulla, kun lumihiutaleet osuvat maahan.

Luonnolliset ja alkuperäiset äänet ovat hyväksi meille. Hiljaisuuteen kiteytyy kaikki, se on osa ekosysteemiämme. Hiljaisuus on ekologinen arvo, joka kuvastaa ekosysteemien terveyttä. Melu on epämiellyttävää ja häiritsevää, terveydelle ja hyvinvoinnille haitallista ääntä ja liki poikkeuksetta ihmisistä sekä heidän monen monituisista apparaateistaan lähtöisin. Melusaaste on korvin aistittavaa, mutta usein sen kylkiäisenä seuraavat ilmansaasteet ja muu ympäristön pilaantuminen.

Mieli, joka on herkistynyt luonnon tarkkailuun ja keskittynyt ympäristönsä äänten kuuntelemiseen, huomaa pienetkin muutokset ja vivahteet, kuten sen kuinka syyskuussa kaurapellon puimisen jälkeen ympäristön äänet kantautuvat voimakkaammin tai kuinka puut keskellä kaupunkia vaimentavat ja pehmentävät ääniä tai miten pihapuun kaataminen vaikuttaa paikalliseen äänimaisemaan.

Nykyään asuinpaikallani ei voi kokea enää viidentoista minuutin hiljaisuuksia, ei edes viiden minuutin. Seitsemän kilometrin takaa valtatieltä kantautuu jatkuva taustasuhina yötä päivää. Missä vielä on luonnontilaisia alueita ja hiljaisuutta jäljellä, sinne suunnitellaan lisää avohakkuita, kalliolouhoksia, ohitusteitä ja kaavoitetaan teollisuutta ja asuinalueita, aivan kuin maata olisi loputtomasti käytettävissämme. Ympäristöä muutetaan niin nopeasti, että hirvittää. Mitä se kertoo meistä ihmisistä lajina, että olemme hävittämässä hiljaisuuden?

Viime vuosina varmimmat mahdollisuudet pitkään keskeytymättömään luonnonrauhaan ovat olleet hetket, kun televisiosta on tullut Tanssii tähtien kanssa -ohjelma tai itsenäisyyspäivän juhlat. Keskittyneelle kuuntelijalle ja luonnonrauhaa arvostavalle eräs elämän kohokohdista oli vuonna 2010 Eyjafjallajökull-tulivuoren purkauduttua, jolloin lentomelu lakkasi kuin seinään, samoin kesän 2018 pitkä hellejakso, jolloin ihmiset olivat liian kuumissaan touhutakseen, mutta viime kevät oli aivan yliveto: poikkeuslain aika palautti viidentoista minuutin hiljaisuuden useammaksi viikoksi.

Olen usein ajatellut mikä merkitys ympäristömelulla täytyy olla eläimiin, kun ne kuulevat lisäksi meitä korkeampia taajuuksia kuten ultra- ja infraääniä. Ihmiset voivat paeta sisätiloihin ja käyttää kuulosuojaimia, mutta eläimillä ei ole sitä mahdollisuutta, että ne voisivat jättää ääniä huomioimatta, koska niiden on valvottava ympäristöään selviytyäkseen ja se edellyttää jokaisen äänen kuulemista ja tulkintaa. Eläimet kuulevat huonommin metelissä ja melu katkoo niiden yhteysääniä. Joskus eläimillä ei ole valinnanvaraa, jos ne haluavat jatkaa elämää, niiden on pesittävä vaikka vilkkaan moottoritien vieressä, jos sopivia reviirejä ei muualla ole.

Sitä mukaa, kun ympäristö on muuttunut ja metsät ovat kadonneet, myös eläinten elinalueet ovat tuhoutuneet ja sen myötä muun muassa lintujen määrät ovat vähentyneet. Ennen keväät pursuivat lintujen laulua, nykyään kevätkonserteissa on pitkiä taukoja. Hiljaisuudessa on eroja: on lajien vähenemisestä ja uhanalaisuuksista kertovaa sairasta äänettömyyttä ja ympäristön hyvinvoinnista kertovaa lintujen laulumerta.

Luonnonhiljaisia alueita on enää vähän koko Suomenkin mittakaavassa, monin paikoin hiljaisuutta löytää enää vain tiettyjen alueiden maastonmuotojen tarjoamien melumuurien suojista. Viimeiset jäljellä olevat hiljaisuus- ja luonnonrauha-alueet on kartoitettava ja merkittävä kaavoihin. Asia on otettava tosissaan ja turvattava alueet kaavoituksessa meluisilta toiminnoilta luomalla puskurivyöhykkeitä taajamille, teille, louhoksille, ampumaradoille ja rautateille. Luonnonhiljaiset alueet on huomioitava samalla tavalla kuten muutkin suojeltavat arvot, jos niitä ei ole merkitty kaavaan, menetämme hiljaisuuden lopullisesti.