Lintujen talviruokinta

Nyt on taas hyvä aika aloittaa lintujen talviruokinta. Se tuo paljon voimia ja iloa jaksaa talven yli.

Postilaatikosta tipahti Eläinmuseon ruokintapaikan seurantalomake ja yhteenveto edellisen talven tutkimuksen tuloksista. On mielenkiintoista lukea mitä eri ruokintapaikoilla on tapahtunut. Ikinä ei voi tietää mitä voi ikkunastaan ja pihaltaan nähdä!

”Lauluvaris”. Alueella on ollut v. 2010 alkaen äänivammainen varis, jonka ääntely lähinnä muistuttaa vanhan lankapuhelimen kaksiosaista soittoääntä. Syksyllä 2011 paikalle ilmaantui toinenkin oudosti ääntelevä varis, joka raakkuu sorakielisesti. Niinpä kutsumme ensin mainittua lintua lauluvarikseksi.

Peltopyy. Jostakin ilmestyi peltopyy. Koko talvi sitä ruokittiin kauralla ja ikkunasta ihailtiin. Ilmeisesti suuri ja pitkä kuusiaita tarjosi sille hyvän suojan. Moni tätä paikallista harvinaisuutta yritti päästä näkemään, mutta harva onnistui.

Varpushaukka ja närhet. Kolme närheä oli pikkulintujen lisäksi 18.4.2012 syömässä ruokintapaikalla, kun vanha varpushaukkakoiras lennähti vieressä olevaan koristepihlajaan. Kaikki pikkulinnut lähtivät, mutta närhet nousivat puuhun haukan alapuolelle noin metrin päähän siitä. Yhtenä rintamana ne ojensivat kaulaansa ja liikuttivat nokkaansa uhkaavasti kohti haukkaa samassa tahdissa ylös ja alas. Varpushaukka katseli uhkailua parin minuutin ajan kunnes lensi pois. Joukkovoima auttoi, sillä yhteen närheen varpushaukka olisi ilmeisesti voinut iskeä.

Sarvipöllö yritti 29.2.2012 pyydystää ruokintapaikan lintuja, mutta kaikki yrityksen epäonnistuivat. Nälkiintynyt pöllö löytyi seuraavana päivänä kuolleena.

Paljon nisäkäsvieraita. Ruokinnalla kävi lintujen lisäksi enimmillään viisi oravaa, kaksi rusakkoa, viisi metsäkaurista ja kolme valkohäntäkaurista.

Kauralyhteen hyödyntäminen. Keltasirkut eivät käyneet kauralyhteellä. Kun laskin sen lumelle, rusakot söivät lyhteen latvukset.

Viittaan viime talviseen kirjoitukseeni Harmittoman näköinen tumppu ei ole vaaraton. 

Kuka tahansa lintujen ruokkija voi osallistua ruokintapaikan seurantatutkimukseen, kunhan tuntee tavallisimmat talvilinnut ja -nisäkkäät. Aluksi rajataan seuranta-alue rakennusten, puiden tms. avulla sen mukaan, missä ruokavieraat tavallisesti syödessään ja lepäillessään oleilevat. Tältä alueelta lasketaan tai arvioidaan kaikki linnut ja nisäkkäät, jotka ovat tulleet sinne tarjolla olevan ravinnon houkuttelemina. Mukaan lasketaan myös esim. varpushaukka tai varpuspöllö, jotka vierailevat paikalla pikkulintuja saalistamassa. Tilapäiset kävijät, jotka eivät ole "kiinnostuneita" ruokintapaikasta, ja ylilentävät linnut jätetään pois.

Tarkkailu kestää lokakuun alusta huhtikuun loppuun (lyhyempikin jakso käy). Havainnot ilmoitetaan puolen kuukauden jaksoina. Ohjeita ja lomakkeita saa sivuilta (sivun oikea reuna kohta: Lomakkeet, tallennusohjelma ja ohjeet): http://www.luomus.fi/fi/ruokintapaikkaseuranta

tai osoitteesta:
Eläinmuseo, PL 17 (P. Rautatiekatu 13) 00014 Helsingin yliopisto, p. 09-191 28851

Hyviä lintujen ruokintavinkkejä saa BirdLifen sivuilta: http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/talviruokinta.shtml

Harmittoman näköinen tumppu ei ole vaaraton

Jatkan vielä lintujen talviruokinnasta. Nyt on ollut leuto alkutalvi, joten linnuilla on helpompaa, mutta talviruokinnan merkitys on linnuille suuri. Monien pikkulintujen, kuten sinitiaisen ja viherpeipon, arvellaan yleistyneen Suomessa talviruokinnan ansiosta.

On jännittävää seurata miten lintulajit ja lukumäärät ruokintapaikalla vaihtelevat päivittäin, viikoittain ja kuukausittain. Joskus talitiaisia on kymmenen, mutta sinitiaisia on vain kaksi. Yhtäkkiä paikalle löytää parikymmentä sinitiaista ja jonain aamuna ilmaantuvat kauan poissa olleet punatulkut. Viime vuonna tammikuussa ruokintapaikalle ilmestyi mustarastas, joka viipyi kevääseen saakka. Mistähän sekin ilmestyi? Mahtoiko sitä kaduttaa kovien pakkasten ja lumikinosten keskellä, ettei se lähtenyt ajoissa kohti Ranskaa tai Iso-Britanniaa? Ilman ruokintaa se ei olisi selvinnyt. Harmaapäätikkoja on näkynyt aina vain yksi, mutta käpytikkoja voi olla neljäkin samanaikaisesti jonottamassa rasvalle pääsyä.

Maallikkoharrastajan keräämillä havainnoilla ja tiedoilla on merkitystä tieteelliselle tutkimukselle, esimerkiksi osana Eläinmuseon valtakunnallista ruokintapaikka seurantatutkimusta. Eläinmuseo etsii avustajia, jotka kertoisivat ja tilastoisivat mitä heidän ruokintapaikoillaan tapahtuu. Museo lähettää mielellään lomakkeet ohjeineen kaikille hankkeesta kiinnostuneille. Ohjeita ja lomakkeita saa verkko-osoitteesta: https://www.luomus.fi/fi/ruokintapaikkaseuranta tai lisätietoja voi tiedustella linnustonseurannasta: linnustonseuranta@luomus.fi . Ruokintapaikkaseurantaan voi osallistua miltä tahansa ruokinnalta 1.10.–30.4. välisenä aikana.

Kerran vuodessa ruokintakauden alussa Eläinmuseo lähettää uusien havaintolomakkeiden mukana edellistalven yhteenvedon, jossa on tilastot mm. eri lintujen kannanvaihteluista, pitkäaikaismuutoksista, vaihteluista maan eri osissa ja talven eri aikoina, ravinnon vaikutuksista, mitä sairauksia, risteymiä ja värimuotoja ruokavieraissa on esiintynyt jne. Mukana tulevat havainnoijien antamat lisätiedot ruokintapaikoilta ovat mielenkiintoista luettavaa. Tässä joitain esimerkkejä:

• Varpuspöllö oli jahtitouhuissa tammikuun päivänä ainakin klo 13-15 ja sai neljä saaliseläintä. Kolme saalista pöllö varastoi kottaraisenpönttöön, mutta neljännen se söi. Pikkupöllön pyyntionni ei yleensä jatku pitkään näin auvoisena. Pikkulinnut oppivat, että tämä harmittoman näköinen tumppu ei ole vaaraton. Lopulta myös närhet keksivät pyytäjän. Niiden bravuuritemppuihin kuuluu varpuspöllön saaliin varastaminen.
• Varpushaukka päivysti koko kevään vaanien terassin puutuolien alapienalla aivan ruokintapaikan vieressä.
• Kerran huomasin, että itseään puistelevasta keltasirkusta irtosi kerralla kymmenkunta höyhentä. BirdLife Suomesta vastattiin, että kyseessä saattoi olla ns. kauhusulkasato ja arveltiin mahdollisesti varpushaukan näyttäneen itseään.
• Kanahaukkakoiras nappasi närhen automaatin katolta.
• Kanit pesivät tarkkailualueella olevan leikkimökin alla. Huuhkaja varhain aamulla syömässä tappamaansa kania.
• Puukiipijälle oma ruokapaikka: puunkylkeen levitän munkkirasvaa, kelpaa kyllä tinteille ja harakoillekin.
• Punarinta oppi syömään pähkinämurskaa.
• Odotimme pulmusia turhaan. Onneksi kuulimme, että niitä oli sentään nähty Käsivarren ja Utsjoen puolella, ovat vain menneet eri reittejä pohjoiseen.
• Mielenkiintoisin tapaus oli ehdottomasti rautiaisen selviytyminen talvesta, tosin sinnikkään ja tunnollisen ruokinnan avulla. Murskasin sille pieneksi rasvasiemenseoksen ja pähkinää.
• Kovilla pakkasilla (-26…-29 °C) sinitiaiset söivät omenoita.
• Joulukuussa ilmestyi urpiaisparven mukana ruokintapaikalle kaksi koiraspeippoa.
• Metsäkauriita lintujen ruokintapaikalla 1–5 kerrallaan. Söivät auringonkukansiemeniä, hedelmiä, juureksia ja heinää.
• Siili ruokinnalla syksyllä viimeisen kerran 21.10. Keväällä ensimmäisen kerran 8.4.
• Laitoin kärpälle 2-4 kertaa viikossa kalaa kahden metrin pituiseen 100 mm:n muoviputkeen, jonka päät olivat 5-15 cm lumen yläpuolella. Kärppä asusti useita viikkoja putken alla lumen peittämässä risukasassa. Sen kulkuaukko oli putken suun alla. Yleensä se kantoi kalat heti omiin piiloihinsa. Myyrät ja päästäiset hakivat myös kalaa putkesta.

Kaikki siis ruokintapaikkaa perustamaan, tekemään hienoja havaintoja ja osallistumaan Eläinmuseon ruokintapaikkaseurantaan!