Sekalaisia syyskuulumisia

Aika rientää! Syksy on jo pitkällä ja silti tuntuu kuin oltaisiin vasta syyskuussa menossa, kun on ollut epätavallisen lämmintä ja paisteista.

Keväällä ihailtiin poikkeuksellisen komeaa omenapuiden kukintaa ja nyt syksyllä on kerätty ennätysmäistä omenasatoa. Minäkin keräsin kotipolulle tipahtaneita omenoita aina mennessäni ja tullessani, hyvää liikuntaa. Omenoihin liittyi mysteeri. Olin saattanut juuri muutamaa minuuttia aiemmin kerätä tipahtaneet omenat pois polulta, niin muutaman minuutin päästä polulla oli jo uusia omenoita kerättäväksi ja niitä oli joku ehtinyt nakertaakin sillä välillä. Mikä eläin niin nopeasti ehtisi syödä omenoita? Hiiriä, myyriä tai oravia en nähnyt missään. Syötyjä omenia oli polulla tuon tuosta. Osaatko sinä ratkaista selityksen? Kerron sen tämän postauksen lopulla.

Tässä kesässä poikkeuksellista oli äärimmäisen vähäinen päiväperhosten määrä. Ikinä ei ole ollut niin vähän perhosia punahatuilla kuin nyt.

Eläinten talviruokinta on alkanut. Parhaimpia asioita elämässä on seurata ruokintapaikan hyörinää ja nähdä mitä kaikkia eläimiä ruokinnalla käy. Lajimäärissä on vuosittaista vaihtelua. Tarkistin Luonnontieteellisen keskusmuseon ruokintapaikkatiedoistani, että viime talvikaudella ruokintapaikallani kävi 33 lintulajia, sitä edellisenä talvena 21 ja sitä edellisenä 28. Minulla alkaa nyt 22. talvikausi seurannan pitämistä. Ikinä ei voi tietää mitä ruokinnalla näkyy, kun sinne päin vilkaisee. Aina on mukavaa iloa ja jännitystä. Rohkaisen kaikkia aloittamaan ruokintapaikkaseurannan. Ei ole monimutkaista. Kahden viikon välein ilmoitetaan mitä kaikkia lajeja on nähnyt (korkein ja toiseksi korkein lintujen lukumäärä) ja kuinka monena päivänä kuukaudesta seurantaa on tehnyt ja mitä ruokaa tarjonnut.

Tiedoksi, että luonnonvaraisten eläinten hoito-opas on julkaistu ja se löytyy TÄÄLTÄ.

WWF julkaisi Living Planet -raportin, jossa kerrottiin villieläinten populaatioiden kutistuneen keskimäärin 73 prosenttia viimeisten viiden vuosikymmenen aikana, Etelä-Amerikassa pudotus on ollut jopa 95 %! Jos luontokato ja ilmastonmuutos etenevät tätä tahtia, maapallo ajautuu keikahduspisteen yli aiheuttaen peruuttamattomia muutoksia ja tuhoa. 

Luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen pitäisi olla kaikkien toimiemme keskiössä. Kolumbiassa on parhaillaan YK:n ympäristökokous, jossa valtiot etsivät tilanteeseen ratkaisuja. Kaksi vuotta sitten Montrealissa luontokokouksessa sovittiin tavoitteesta suojella 30 prosenttia maailman maa- ja merialueista ja ennallistaa vähintään 30 prosenttia maailman heikentyneistä ekosysteemeistä vuoteen 2030 mennessä. Siihen on enää kuusi vuotta aikaa. Nyt Kolumbiaan olisi pitänyt viedä Suomen oma kansallinen toimeenpanosuunnitelma luontokadon pysäyttämiseksi. Mitä tekee Suomi? Menee kokoukseen tyhjin käsin!

”Poliittisessa päätöksenteossa luonnon arvo on tällä hetkellä lähellä nollaa.” WWF:n pääsihteeri Jari Luukkonen 

Niin tuntuu olevan kulttuurinkin arvo. Kulttuurin rahoitukseen esitetään nyt ennennäkemättömän suuria leikkauksia, jotka uhkaavat murentaa koko kulttuurielämän perustan. Sakset seis! on tekijöiden ja yleisön yhteinen hätähuuto taiteen ja kulttuurin puolesta. Allekirjoita kulttuuriadressi 4.12. mennessä ja jaa tietoa, kiitos! #SaksetSeis #SuuriKulttuuriadressi

Samaan aikaan suoratoistopalvelut myyvät kirjallisuutta pilkkahinnalla ja tekijänoikeustulot ovat romahtaneet. Kirjailijat ovat kirjoittaneet avoimen kirjeen suomalaisille päättäjille, jossa he kertovat nykytilanteesta ja tarjoavat ongelmiin ratkaisuja.

Minulla olisi tarjolla Helsingin Kirjamessuille 24.–27.10. yksi vapaalippu. Nopein kirjan tilaaja saa sähköisen lipun kaupan päälle.

Syötyjen omenien arvoitus: Mysteeri ratkesi, kun satuin kulkemaan polulla omenan pudotessa suoraan nenäni edestä maahan. Omena oli syöty sen pudotessa! Eli omenat oli syöty aikoja sitten puiden latvuksen turvissa. Oravathan siinä olivat olleet asialla. 

Minusta tuntuu kuin maailma ympärillä vain lisää kierroksiaan. Ihmisillä on valtavaa suorittamisen vimmaa. Minä jatkan samaa rauhaa ja hitaaseen elämään pyrkiviä touhujani. Elämässäni on hyvää pysyvyyden tuntua. Pari viikkoa sitten oli niin lämmintä, että touhusin pihatöissä t-paitasillani ilman takkia. Olin istuttamassa kukkien taimia, kun ystäväni pyörähti pikipäin pihassa ja totesi askareita seuratessani: ”Sun selän päällä lepää kaksi sudenkorentoa.”

Olen kiitollinen kaikesta mitä kesä on antanut ja kaikesta mistä joutuu syksyn tullen luopumaan.

  

Ruokintapaikoilla tapahtuu taas

Olen yrittänyt päivittää blogia aiemminkin, mutta siinä on ollut häikkää. Fontit tulevat tosi pienenä eivätkä ole muuttuneet isommaksi, vaikka kuinka yrittäisin muuttaa kokoa. Kokeillaas kuinka tällä kertaa käy...

Järrpipeipon ja vihervarpusen pitää vaan kinastella vaikka tilaa piisaisi. Viherpeipot keskittyvät murkinoimaan.

Nyt on ollut usvaisia aamuja yöpakkasten jäljiltä. Jotain suurenmoisen palkitsevaa on siinä, kun heti aamun valjettua eläimet suuntaavat tänne ruokintapaikan ääreen. Ne luottavat löytävänsä täältä ruokaa. Orava liikkuu jo hämärässä puoli kahdeksan aikaan, ensimmäiset tiaiset tulevat kahdeksan nurkilla.

Aloitin ruokinnan lokakuun alusta ja jatkan sitä taas huhtikuun loppuun saakka, ainakin. Ellei tule taas kummallisen kylmä kevät. Tänä syksynä olen nähnyt 21 eri lajia lintuja ruokinnalla. 

Olen osallistunut Luonnontieteellisen museon ruokintapaikkaseurantaan vuodesta 2002. Luonnontieteellisen museon ruokintapaikkaseurantaan eri puolelta Suomea osallistujien palautteista koostettu yhteenveto sisältää aina mielenkiintoista tietoa.

Tässä osia siitä teillekin luettavaksi:

• Linnut söivät eniten huhtikuussa, niin kävi viime vuonnakin. Annoin mustarastaalle päärynää, siitä se tykkäsi kovasti.
• Ruokintapaikalla kävi talvella 2016/17 epätavallisen vähän lajeja.
• Lintujen lukumäärä ja lajikirjo alentuneet dramaattisesti vuodesta 2004.  
• Lintuja syksyn jälkeen heikosti ravinnon tarjoilusta huolimatta.  
• Olen nykyisessä pihapiirissä ruokkinut ja seurannut lintuja 16 vuoden ajan. Näin huonoa lintutalvea en ole ennen havainnut.
• Lajeja ja lintuja oli niukasti. Kun lauhat säät ja pakkaset vaihtelivat, kertyi automaattien suulle useasti lumista jäätä tukkien ruoan kulun. Enpä ole ennen tarvinnut sukkapuikkoa näiden laitteiden puhdistuksessa.  
• Lintuja vähemmän kuin edellisenä talvena. Ruokaa kului huomattavasti vähemmän  
• Kärppä oleskeli koko talven. Välillä annoin sille poronluuta ja jänteitä. Huhtikuussa se otti telkänpöntöstä viime kesältä jääneen munan ja pyöritti sen säilöön noin 20 m päähän autotallimme alle. Muna pyöri välillä vikasuuntaan alamäessä, mutta hyvin kärppä sai sen kulun käännettyä. Tämä ahkera ruuan etsijä kävi myös naapurin kuivalihahäkissä. Punatulkkupariskunta kuherteli usein lintulautaa kannattelevalla oksalla huhtikuun puolen välin jälkeen.
• Isolepinkäinen nappasi sinitiaisen 10.11.2016 ja sai heti kimppuunsa kaksi pähkinähakkia, jotka ryöstivät saaliin, vaikka lepinkäinen kahakan aikana sukelsi pakoon lumeen.
• Vain varis, närhi ja harakka osaavat syödä leipää nostaen sen ensin vesiastiaan. 
• Hippiäiset (1–2) kävivät talven kylminä jaksoina ruokinnalla syömässä maahan pudonneita siementen, pähkinöiden ja talin palasia.
• Kottaraiset kävivät keväällä saavuttuaan parina päivänä ruokinnalla, mutta eivät sitten enää kiinnostuneet siitä, vaan aloittivat pesäpönttöjensä siivouksen aivan ruokintapaikan vieressä. 
• Sepelrastas istui potkukelkan päällä 21.4.2017. Se oli minulle harvinainen näky. 
• Harmaapäätikka ja pikkutikka samaa talipötkyä syömässä 28.12.2016. 
• Lumitilanteen vuoksi jatkoimme ruokintaa toukokuun puoliväliin. Harmaapäätikka ja valkoselkätikka rummuttivat ruokatauoilla vuoron perään, vielä käpytikka joukon jatkona. 
• Ruokintapaikalla jopa kahdeksan metsäkaurista yhtä aikaa.
• Jänisten ja rusakoiden määrää on mahdotonta sanoa, kun käyvät aina öiseen aikaan. Sama koskee metsä- ja valkohäntäkauriita. Jälkien perusteella ilmeisesti valkohäntä kävi usein pimeään aikaan kippaamassa jakkaran päällä olleen pienen automaatin kumoon ja söi sen siemensekoituksen.

Talitiaisen pesimäkanta kaksinkertaistui Suomessa v. 1976–2012. Ruokintapaikkarunsaus kasvoi reippaasti viime 23 talven aikana ja eniten Lapissa. Niinpä talitiainen on ruokinnoilla nykyisin yhtä runsas kaikkialla Suomessa.

Varpusen pesimäkanta taantui noin 60 % Suomessa v. 1984–2012. Väheneminen oli jyrkintä 1980-luvun lopussa. Sama suuntaus jatkui loivempana 2000-luvun puoliväliin asti. Kuvasta näkyy, että väheneminen on jatkunut. Varpusen ruokintapaikkarunsaus putosi 50–60 % 23 viime talvena kaikkialla Suomessa.

Hömötiaisen pesimäkanta väheni 20–30 % Suomessa vuosina 1976–2012. Väheneminen näkyi viime 23 talven aikana myös Etelä- ja Väli-Suomen ruokintapaikoilla, mutta muutos ei ollut tilastollisesti merkitsevä Lapissa. Hömötiaisen runsaus oli sangen pieni kahtena viime talvena kaikissa kolmessa vyöhykkeessä.

Mustarastaan pesimäkanta kasvoi kolminkertaiseksi Suomessa v. 1975–2012 ja talvikanta vielä jyrkemmin viime 23 talven aikana.

Talvilintujen kannanmuutokset ovat jatkuneet voimakkaina, lajista riippuen ajan myötä kiihtyen, tasaantuen tai suuntaa muuttaen. Kehitys on usein ollut erilaista eri osissa maata, joten seurannan alueellisella kattavuudella on iso merkitys.  

Jokainen seurantapaikka on tärkeä! Tulokset ovat arvokkaita, vaikka voisit osallistua vain muutaman kuukauden ajan. Lisätietoa ruokintapaikkaseurannan aloittamisesta Luomuksen (Luonnontieteellisen museon) sivuilta. 

 

Hyväntuulen transsi

Lintujen ruokinta on jatkunut nyt kolmatta kuukautta lokakuun alusta lähtien. Ruokintapaikalla on käynyt ennennäkemätön vilinä. Välillä tuntuu kuin taivaalta sataisi lintuja!

Ruokintapaikan tilanne muuttuu sekunnin välein, siinä ei kauaa paikalla pysytä. Linnuissa on jotain taianomaista ja hypnoottista, niitä seuratessa vaipuu hyvänolon transsiin. 

Toivottavasti samaa tunnetta välittyy teille näiden kuvien kautta. :)

Olen edelleen luonnontieteellisen museon ruokintapaikkaseurannassa mukana. Loppusyksystä museolta tuli edellistalven tulokset. Oli hämmästyttävää, että seurantaan osallistui vain 192 suomalaista. Lähtekää ihmeessä mukaan kirjaamaan havaintojanne, jos vähänkään kiinnostaa! Havaintojen kirjaaminen ei ole vaikeaa.

 Lomakkeeseen ilmoitetaan kahden viikon välein millaista ruokaa on tarjolla (auringonkukansiemeniä, rasvaa, pähkinöitä, leipää jne.) ja arvioidaan kuinka paljon sitä on kulunut talven aikana. Sitten kerrotaan kuinka tehokasta ruokintapaikan havainnointi on ollut (lintuja tarkkailtu muutamana päivänä, 4-9 päivänä tai 10-16 päivänä) ja sitten merkitään lukumäärät mitä lintuja on nähty.

 Minulla on aika suurisuuntaista ruokintaa ja piha on täynnä lintuja, mutta pienelläkin ruokinnalla voi osallistua tutkimukseen. (Tutki samalla miten elämänlaatusi paranee ruokintapaikan perustamisen myötä. ;)

 

Minulta on kulunut kahteen eri ruokintapaikkaan (metsässä ja kotipihassa) tässä vaiheessa syystalvea kymmeniä kiloja auringonkukansiemeniä, pähkinöitä ja ihraa. Kotipihan ruokintapaikalla (pellon laidalla aukeassa maastossa) talitiaisia on ollut yhtä aikaa parhaimmillaan 40, sinitiaisia 26, viherpeippoja 30, punatulkkuja 2, harakoita 6, keltasirkkuja 10, käpytikkoja 2, harmaapäätikkoja 2, närhiä 4, mustarastaita 7, järripeippoja 6, variksia 2, vihervarpusia 35, naakkoja 10, pikkuvarpusia 12, räkättirastaita 20, hömötiaisia, kuusitiaisia ja peippoja on ollut yksi + naaras- ja koirasvarpushaukan pikaiset käynnit.

  

Eri elinympäristöissä sijaitsevissa ruokintapaikoissa on erilaiset linnut. Metsän ruokintapaikalla valtalintuina ovat hömö- kuusi- ja töyhtötiaiset. Erityisen iloinen olen tuosta urheasta pikku kuusitiaisesta (äärimmäisenä vasemmalla), joka päivä toisensa jälkeen uskaltautuu ylittämään peltoaukean (kun metsästä johtavat viherkäytävät on kaadettu) ja tulemaan tänne asti, vaikka sille ominaisempi paikka olisi metsä.  

Viherpeipot ja pikkuvarpuset yrittävät näyttää mahdollisimman isoilta voidakseen valloittaa toiselta ruokapaikan.

 Kuvassa alalaidassa näkyy talventörröttäjä-nokkonen. Urpiaiset tykkäävät nokkosen siemenistä, mutta urpiaisia ei ole vielä näkynyt.

Aiheeseen liittyviä aiempia kirjoituksiani:

Näin aloitin linturuokinnan: Lintujen lumoa 

Varma tapa tulla onnelliseksi

Ohjeita ruokintapaikkaseurantaan: Harmittoman näköinen tumppu ei ole vaaraton

Lintujen talviruokintaa vuodelta 2012 

Lintujen tunnistamisesta: Taas pihabongaillaan