Kolumni: Murphy tietää paremmin

Linnut 4/18-lehdessä ollut kolumnini:

Murphyn laki on Yhdysvaltain armeijan kapteeni Edward. A. Murphyn mukaan nimetty periaate, jonka mukaan ”jos jokin voi mennä pieleen, se menee”. Toinen jono liikkuu aina nopeammin. Varaat ajan lääkärille ja tunnet olosi heti paremmaksi. Jos et varaa aikaa, tulet sairaammaksi. Useammasta mahdollisesta tapahtumasta vain ei-toivottu toteutuu.

Monille lintuharrastajalle Murphyn laki on tuttu. Poistut hetkeksi takavasemmalle retkiväsymyksen takia tai saavut lintupaikalle minuutin myöhässä etkä näe lintuharvinaisuutta.

Oli pimeä vuodenaika ja pakkasjakso, jota kova tuuli pahensi. Minulla ei ollut hinkua pitkille luontoretkille. Sain heureka-idean toimittaa kameran kennon puhdistettavaksi. Liike lupasi kameran takaisin 4-5 päivän kuluttua. Älypuhelinta minulla ei ole, joten olin kameratta.

Kuinka kävikään? Heti seuraavana päivänä ruokintapaikalle ilmestyi ennennäkemätön määrä tiklejä, urpiaisia ja pyrstötiaisia. Niitä oli paljon ja ne olivat niin lähellä. Ensimmäinen ajatus: Olisipa kamera! Seuraavana päivänä maiseman valtasi mitä kaunein lumihuurre. Tulisipa tunnelmallisia valokuvia! Sitä seuraavana päivänä ruokintapaikalle ilmestyi talitiainen, jonka nokka oli poikkeuksellisen muotoinen. Voisinpa ottaa kuvan ja tutkia yksityiskohtia tarkemmin. Sitten pihaa koristivat ilveksen lumijäljet. Ja kerrankin orava, jolla ei ole häntää, olisi ollut hyvällä kuvaushollilla. Sitten lähdin kaupungille ja näin elämäni ensimmäiset taviokuurnat vilkkaan liikekeskuksen parkkipaikan puissa.

Oli hassua tuntea mielipahaa ja kaiherrusta, vaikka olin juuri kokenut ikimuistoisia hetkiä. Halu tallentaa ja säilyttää muisto kuvana vähensi mukamas havaintojeni arvoa. Mutta onneksi muistot tallentuivat mieleeni. Ei tarvinnut miettiä valotusarvoja, akun loppumista, epätarkkoja kuvia tai käden tärinää. En katsellut teknistä laitetta, vaan luontoa ja näin paljon enemmän. Keksin myönteisemmän Murphyn lain: Kun asioita tarkkailee paljain silmin, kaikki mikä voi toimia, toimii. 

Olin nähnyt suurin piirtein ufon laskeutuvan takapihalleni, Loch Nessin nousevan rantamudasta ja dodo-linnun ilmestyvän pihapuskastani, kun sain kameran viimein takaisin huollosta kolmen viikon kuluttua. Erikoiset luontohavainnot loppuivat kokolailla siihen.

                                                                                                                                

Mitä jos Murphyn lain maagisuutta voisi käyttää hyödykseen? Jättäisi kiikarinsa, kaukoputkensa, kameransa ja kaikki tekniset laitteensa tarkoituksella kotiin, olisi valppaana ja seuraisi mitä ihmeitä tapahtuu. Kävisi niin kuin eräälle naiselle joka soitti aprillipäivänä poliisilaitokselle ja sanoi että norsu seisoo hänen takapihallaan ja syö hänen kukkaistutuksiaan. Poliisi ei laittanut tikkua ristiin lähteäkseen apuun. Myöhemmin selvisi, että norsu oli karannut paikalliselta sirkukselta joka kävi hakemassa norsun hoteisiinsa. Olen ihan varma että silläkin naisella oli kamera huollossa.

Ruokintapaikoilla tapahtuu taas

Olen yrittänyt päivittää blogia aiemminkin, mutta siinä on ollut häikkää. Fontit tulevat tosi pienenä eivätkä ole muuttuneet isommaksi, vaikka kuinka yrittäisin muuttaa kokoa. Kokeillaas kuinka tällä kertaa käy...

Järrpipeipon ja vihervarpusen pitää vaan kinastella vaikka tilaa piisaisi. Viherpeipot keskittyvät murkinoimaan.

Nyt on ollut usvaisia aamuja yöpakkasten jäljiltä. Jotain suurenmoisen palkitsevaa on siinä, kun heti aamun valjettua eläimet suuntaavat tänne ruokintapaikan ääreen. Ne luottavat löytävänsä täältä ruokaa. Orava liikkuu jo hämärässä puoli kahdeksan aikaan, ensimmäiset tiaiset tulevat kahdeksan nurkilla.

Aloitin ruokinnan lokakuun alusta ja jatkan sitä taas huhtikuun loppuun saakka, ainakin. Ellei tule taas kummallisen kylmä kevät. Tänä syksynä olen nähnyt 21 eri lajia lintuja ruokinnalla. 

Olen osallistunut Luonnontieteellisen museon ruokintapaikkaseurantaan vuodesta 2002. Luonnontieteellisen museon ruokintapaikkaseurantaan eri puolelta Suomea osallistujien palautteista koostettu yhteenveto sisältää aina mielenkiintoista tietoa.

Tässä osia siitä teillekin luettavaksi:

• Linnut söivät eniten huhtikuussa, niin kävi viime vuonnakin. Annoin mustarastaalle päärynää, siitä se tykkäsi kovasti.
• Ruokintapaikalla kävi talvella 2016/17 epätavallisen vähän lajeja.
• Lintujen lukumäärä ja lajikirjo alentuneet dramaattisesti vuodesta 2004.  
• Lintuja syksyn jälkeen heikosti ravinnon tarjoilusta huolimatta.  
• Olen nykyisessä pihapiirissä ruokkinut ja seurannut lintuja 16 vuoden ajan. Näin huonoa lintutalvea en ole ennen havainnut.
• Lajeja ja lintuja oli niukasti. Kun lauhat säät ja pakkaset vaihtelivat, kertyi automaattien suulle useasti lumista jäätä tukkien ruoan kulun. Enpä ole ennen tarvinnut sukkapuikkoa näiden laitteiden puhdistuksessa.  
• Lintuja vähemmän kuin edellisenä talvena. Ruokaa kului huomattavasti vähemmän  
• Kärppä oleskeli koko talven. Välillä annoin sille poronluuta ja jänteitä. Huhtikuussa se otti telkänpöntöstä viime kesältä jääneen munan ja pyöritti sen säilöön noin 20 m päähän autotallimme alle. Muna pyöri välillä vikasuuntaan alamäessä, mutta hyvin kärppä sai sen kulun käännettyä. Tämä ahkera ruuan etsijä kävi myös naapurin kuivalihahäkissä. Punatulkkupariskunta kuherteli usein lintulautaa kannattelevalla oksalla huhtikuun puolen välin jälkeen.
• Isolepinkäinen nappasi sinitiaisen 10.11.2016 ja sai heti kimppuunsa kaksi pähkinähakkia, jotka ryöstivät saaliin, vaikka lepinkäinen kahakan aikana sukelsi pakoon lumeen.
• Vain varis, närhi ja harakka osaavat syödä leipää nostaen sen ensin vesiastiaan. 
• Hippiäiset (1–2) kävivät talven kylminä jaksoina ruokinnalla syömässä maahan pudonneita siementen, pähkinöiden ja talin palasia.
• Kottaraiset kävivät keväällä saavuttuaan parina päivänä ruokinnalla, mutta eivät sitten enää kiinnostuneet siitä, vaan aloittivat pesäpönttöjensä siivouksen aivan ruokintapaikan vieressä. 
• Sepelrastas istui potkukelkan päällä 21.4.2017. Se oli minulle harvinainen näky. 
• Harmaapäätikka ja pikkutikka samaa talipötkyä syömässä 28.12.2016. 
• Lumitilanteen vuoksi jatkoimme ruokintaa toukokuun puoliväliin. Harmaapäätikka ja valkoselkätikka rummuttivat ruokatauoilla vuoron perään, vielä käpytikka joukon jatkona. 
• Ruokintapaikalla jopa kahdeksan metsäkaurista yhtä aikaa.
• Jänisten ja rusakoiden määrää on mahdotonta sanoa, kun käyvät aina öiseen aikaan. Sama koskee metsä- ja valkohäntäkauriita. Jälkien perusteella ilmeisesti valkohäntä kävi usein pimeään aikaan kippaamassa jakkaran päällä olleen pienen automaatin kumoon ja söi sen siemensekoituksen.

Talitiaisen pesimäkanta kaksinkertaistui Suomessa v. 1976–2012. Ruokintapaikkarunsaus kasvoi reippaasti viime 23 talven aikana ja eniten Lapissa. Niinpä talitiainen on ruokinnoilla nykyisin yhtä runsas kaikkialla Suomessa.

Varpusen pesimäkanta taantui noin 60 % Suomessa v. 1984–2012. Väheneminen oli jyrkintä 1980-luvun lopussa. Sama suuntaus jatkui loivempana 2000-luvun puoliväliin asti. Kuvasta näkyy, että väheneminen on jatkunut. Varpusen ruokintapaikkarunsaus putosi 50–60 % 23 viime talvena kaikkialla Suomessa.

Hömötiaisen pesimäkanta väheni 20–30 % Suomessa vuosina 1976–2012. Väheneminen näkyi viime 23 talven aikana myös Etelä- ja Väli-Suomen ruokintapaikoilla, mutta muutos ei ollut tilastollisesti merkitsevä Lapissa. Hömötiaisen runsaus oli sangen pieni kahtena viime talvena kaikissa kolmessa vyöhykkeessä.

Mustarastaan pesimäkanta kasvoi kolminkertaiseksi Suomessa v. 1975–2012 ja talvikanta vielä jyrkemmin viime 23 talven aikana.

Talvilintujen kannanmuutokset ovat jatkuneet voimakkaina, lajista riippuen ajan myötä kiihtyen, tasaantuen tai suuntaa muuttaen. Kehitys on usein ollut erilaista eri osissa maata, joten seurannan alueellisella kattavuudella on iso merkitys.  

Jokainen seurantapaikka on tärkeä! Tulokset ovat arvokkaita, vaikka voisit osallistua vain muutaman kuukauden ajan. Lisätietoa ruokintapaikkaseurannan aloittamisesta Luomuksen (Luonnontieteellisen museon) sivuilta.