Näytetään tekstit, joissa on tunniste lintujen talviruokinta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lintujen talviruokinta. Näytä kaikki tekstit

6. tammikuuta 2020

Talviruokinta lintujen hengenpelastajana


Joulukuun kosteat ilmat tekivät sen, että lintujen ruokintalaitteet kastuivat ja nyt kun välillä on pakastanut, on ruokintalaitteita pitänyt tyhjentää ja puhdistaa saadakseen niiden alaosiin möhjääntyneen ja jäätyneen ruoan pois.
Kuorittuja auringonkukansiemeniä ja pähkinöitä on kumpaakin kahdessa eri putkessa, samoin ihraa on tarjolla, mutta kaikkea ei saanut mahdutettua kuvaan. Omenaruokinta on oikealla, sinitiainen on juuri lentämässä siihen. Ruokintapaikka ei ole mikään helppo kuvattava, kun laitteet on asennettu "puskiin". Avoimet paikat ovat linnuille turvattomia.
Yleensä koputtelen ruokintalaitteita ja tarkistan, että niiden suuaukot toimivat. Joskus kun siitä ei saa varmuudella selvää, otan koko laitteen käteeni, pidän kannesta kiinni, ja käännän ja ravistan sitä ylösalaisin. Se on hyvä konsti nähdä, että ruoka on kuivaa ja irtonaista. Näin pahoja ruoan kostumisongelmia ei ole aiemmin ollut. Tarkistakaahan siis ihmeessä omien ruokintalaitteidenne kunto, kun on ollut niiden kannalta niin katalaa säätä.

Usein kun ihmiset ihmettelevät minne linnut ovat mahtaneet ruokinnalta kadota, selitys löytyy kaikkein useimmiten toimimattomasta ruokintalaitteesta, ei sen kummemmasta. Laite näyttää ulkoisesti olevan kunnossa, mutta ei käytännössä kuitenkaan ole, ja esimerkiksi talipallot saattavat olla kivikovia. Jos helposti irtoavaa ruokaa on saatavilla, näkyy kyllä lintujakin.
Jos joku on hankkimassa vastaavaa ruokintalaitetta pihalleen esimerkiksi Lintuvarusteesta (ei ole maksettu mainos), niin mielestäni ihan kaikkein pisintä ei kannata ottaa. Minulla on sellainen ja se on mielestäni turhan vaikea puhdistettava.

Hyvää hupia – ja eläimille mahdottoman tärkeää apua – saa sellaisesta, että tökkää omenan kylkeen aloitusreikiä ja sitten tökkää omenan esimerkiksi naulaan kiinni, joka puolestaan on naulattu ruokintatelineeseen. Omenasta nauttivat niin oravat, sini- ja talitiaiset, närhet kuin mustarastaatkin, vaikka muutakin ruokaa olisi tarjolla. Nuhjaantunutkin omena kelpaa ja karat. Eläimet syövät omenapuun juureltakin syksyn jäljiltä jääneet ihan maatumistilassa olevat omenat. Seuraavissa kuvissa minulla oli testaus menossa, onko parempi tarjota kuorittuna vai kuorineen. Omenia ei tarvitse kuoria, menee ihan sellaisenaan. Kuori on osa ravintoa.

En muista olenko joskus aiemmin kertonut kuinka eräänä keväänä tähän ruokinnalle saapui mustapääkerttu. Linnulla oli takanaan varmasti raskas muuttomatka Välimereltä tai Afrikasta, sillä se kävi tarjolla olleen omenan kimppuun, herranen aika että se pieni lintu söi. Se söi ja söi vaan. Melkein yksinään yhden omenan päivässä eli monta kertaa oman painonsa verran. 
Vein aina uutta omenaa tarjolle, samoin tyrninmarjoja, ja se päästeli kaikki menemään. Puristi tyrnin nokkaansa niin että mehu lensi ja nielaisi kokonaisena. Se oli suloista katseltavaa. Siinä ymmärsi selkeästi ruokinnan merkityksen lintujen hengenpelastajana. Keväällä ei ole yllin kyllin ruokaa tarjolla luonnossa (saati talvella). Uskon, että omenaruokinta auttoi mustapääkerttua myös parempaan pesintämenestykseen. Ja minä sain onnellisena huokailla, että sellainen pikkuinen lauluvirtuoosi-ihanuus pihalleni ilmestyi.



**
Lntujen ruokinta-aiheeseen liittyviä aiempia kirjoituksiani löytyy tämän linkin takaa, blogipostauksen alaosasta.

21. lokakuuta 2017

Ruokintapaikoilla tapahtuu taas



Olen yrittänyt päivittää blogia aiemminkin, mutta siinä on ollut häikkää. Fontit tulevat tosi pienenä eivätkä ole muuttuneet isommaksi, vaikka kuinka yrittäisin muuttaa kokoa. Kokeillaas kuinka tällä kertaa käy...
Järrpipeipon ja vihervarpusen pitää vaan kinastella vaikka tilaa piisaisi. Viherpeipot keskittyvät murkinoimaan.
Nyt on ollut usvaisia aamuja yöpakkasten jäljiltä. Jotain suurenmoisen palkitsevaa on siinä, kun heti aamun valjettua eläimet suuntaavat tänne ruokintapaikan ääreen. Ne luottavat löytävänsä täältä ruokaa. Orava liikkuu jo hämärässä puoli kahdeksan aikaan, ensimmäiset tiaiset tulevat kahdeksan nurkilla.

Aloitin ruokinnan lokakuun alusta ja jatkan sitä taas huhtikuun loppuun saakka, ainakin. Ellei tule taas kummallisen kylmä kevät. Tänä syksynä olen nähnyt 21 eri lajia lintuja ruokinnalla. 


Olen osallistunut Luonnontieteellisen museon ruokintapaikkaseurantaan vuodesta 2002. Luonnontieteellisen museon ruokintapaikkaseurantaan eri puolelta Suomea osallistujien palautteista koostettu yhteenveto sisältää aina mielenkiintoista tietoa.

Tässä osia siitä teillekin luettavaksi:
  • Linnut söivät eniten huhtikuussa, niin kävi viime vuonnakin. Annoin mustarastaalle päärynää, siitä se tykkäsi kovasti.
  • Ruokintapaikalla kävi talvella 2016/17 epätavallisen vähän lajeja.
  • Lintujen lukumäärä ja lajikirjo alentuneet dramaattisesti vuodesta 2004.  
  • Lintuja syksyn jälkeen heikosti ravinnon tarjoilusta huolimatta.  
  • Olen nykyisessä pihapiirissä ruokkinut ja seurannut lintuja 16 vuoden ajan. Näin huonoa lintutalvea en ole ennen havainnut.
  • Lajeja ja lintuja oli niukasti. Kun lauhat säät ja pakkaset vaihtelivat, kertyi automaattien suulle useasti lumista jäätä tukkien ruoan kulun. Enpä ole ennen tarvinnut sukkapuikkoa näiden laitteiden puhdistuksessa.  
  • Lintuja vähemmän kuin edellisenä talvena. Ruokaa kului huomattavasti vähemmän  
  • Kärppä oleskeli koko talven. Välillä annoin sille poronluuta ja jänteitä. Huhtikuussa se otti telkänpöntöstä viime kesältä jääneen munan ja pyöritti sen säilöön noin 20 m päähän autotallimme alle. Muna pyöri välillä vikasuuntaan alamäessä, mutta hyvin kärppä sai sen kulun käännettyä. Tämä ahkera ruuan etsijä kävi myös naapurin kuivalihahäkissä. Punatulkkupariskunta kuherteli usein lintulautaa kannattelevalla oksalla huhtikuun puolen välin jälkeen.
  • Isolepinkäinen nappasi sinitiaisen 10.11.2016 ja sai heti kimppuunsa kaksi pähkinähakkia, jotka ryöstivät saaliin, vaikka lepinkäinen kahakan aikana sukelsi pakoon lumeen.
  • Vain varis, närhi ja harakka osaavat syödä leipää nostaen sen ensin vesiastiaan. 
  • Hippiäiset (1–2) kävivät talven kylminä jaksoina ruokinnalla syömässä maahan pudonneita siementen, pähkinöiden ja talin palasia.
  • Kottaraiset kävivät keväällä saavuttuaan parina päivänä ruokinnalla, mutta eivät sitten enää kiinnostuneet siitä, vaan aloittivat pesäpönttöjensä siivouksen aivan ruokintapaikan vieressä. 
  • Sepelrastas istui potkukelkan päällä 21.4.2017. Se oli minulle harvinainen näky. 
  • Harmaapäätikka ja pikkutikka samaa talipötkyä syömässä 28.12.2016. 
  • Lumitilanteen vuoksi jatkoimme ruokintaa toukokuun puoliväliin. Harmaapäätikka ja valkoselkätikka rummuttivat ruokatauoilla vuoron perään, vielä käpytikka joukon jatkona. 
  • Ruokintapaikalla jopa kahdeksan metsäkaurista yhtä aikaa.
  • Jänisten ja rusakoiden määrää on mahdotonta sanoa, kun käyvät aina öiseen aikaan. Sama koskee metsä- ja valkohäntäkauriita. Jälkien perusteella ilmeisesti valkohäntä kävi usein pimeään aikaan kippaamassa jakkaran päällä olleen pienen automaatin kumoon ja söi sen siemensekoituksen.

Talitiaisen pesimäkanta kaksinkertaistui Suomessa v. 19762012. Ruokintapaikkarunsaus kasvoi reippaasti viime 23 talven aikana ja eniten Lapissa. Niinpä talitiainen on ruokinnoilla nykyisin yhtä runsas kaikkialla Suomessa.

Varpusen pesimäkanta taantui noin 60 % Suomessa v. 19842012. Väheneminen oli jyrkintä 1980-luvun lopussa. Sama suuntaus jatkui loivempana 2000-luvun puoliväliin asti. Kuvasta näkyy, että väheneminen on jatkunut. Varpusen ruokintapaikkarunsaus putosi 5060 % 23 viime talvena kaikkialla Suomessa.

Hömötiaisen pesimäkanta väheni 2030 % Suomessa vuosina 19762012. Väheneminen näkyi viime 23 talven aikana myös Etelä- ja Väli-Suomen ruokintapaikoilla, mutta muutos ei ollut tilastollisesti merkitsevä Lapissa. Hömötiaisen runsaus oli sangen pieni kahtena viime talvena kaikissa kolmessa vyöhykkeessä.

Mustarastaan pesimäkanta kasvoi kolminkertaiseksi Suomessa v. 19752012 ja talvikanta vielä jyrkemmin viime 23 talven aikana.

Talvilintujen kannanmuutokset ovat jatkuneet voimakkaina, lajista riippuen ajan myötä kiihtyen, tasaantuen tai suuntaa muuttaen. Kehitys on usein ollut erilaista eri osissa maata, joten seurannan alueellisella kattavuudella on iso merkitys.  

Jokainen seurantapaikka on tärkeä! Tulokset ovat arvokkaita, vaikka voisit osallistua vain muutaman kuukauden ajan. Lisätietoa ruokintapaikkaseurannan aloittamisesta Luomuksen (Luonnontieteellisen museon) sivuilta. 
 

19. joulukuuta 2014

Hyväntuulen transsi

Lintujen ruokinta on jatkunut nyt kolmatta kuukautta lokakuun alusta lähtien. Ruokintapaikalla on käynyt ennennäkemätön vilinä. Välillä tuntuu kuin taivaalta sataisi lintuja!

Ruokintapaikan tilanne muuttuu sekunnin välein, siinä ei kauaa paikalla pysytä. Linnuissa on jotain taianomaista ja hypnoottista, niitä seuratessa vaipuu hyvänolon transsiin. 
Toivottavasti samaa tunnetta välittyy teille näiden kuvien kautta. :)


Olen edelleen luonnontieteellisen museon ruokintapaikkaseurannassa mukana. Loppusyksystä museolta tuli edellistalven tulokset. Oli hämmästyttävää, että seurantaan osallistui vain 192 suomalaista. Lähtekää ihmeessä mukaan kirjaamaan havaintojanne, jos vähänkään kiinnostaa! Havaintojen kirjaaminen ei ole vaikeaa.

 Lomakkeeseen ilmoitetaan kahden viikon välein millaista ruokaa on tarjolla (auringonkukansiemeniä, rasvaa, pähkinöitä, leipää jne.) ja arvioidaan kuinka paljon sitä on kulunut talven aikana. Sitten kerrotaan kuinka tehokasta ruokintapaikan havainnointi on ollut (lintuja tarkkailtu muutamana päivänä, 4-9 päivänä tai 10-16 päivänä) ja sitten merkitään lukumäärät mitä lintuja on nähty.

 Minulla on aika suurisuuntaista ruokintaa ja piha on täynnä lintuja, mutta pienelläkin ruokinnalla voi osallistua tutkimukseen. (Tutki samalla miten elämänlaatusi paranee ruokintapaikan perustamisen myötä. ;)

Minulta on kulunut kahteen eri ruokintapaikkaan (metsässä ja kotipihassa) tässä vaiheessa syystalvea kymmeniä kiloja auringonkukansiemeniä, pähkinöitä ja ihraa. Kotipihan ruokintapaikalla (pellon laidalla aukeassa maastossa) talitiaisia on ollut yhtä aikaa parhaimmillaan 40, sinitiaisia 26, viherpeippoja 30, punatulkkuja 2, harakoita 6, keltasirkkuja 10, käpytikkoja 2, harmaapäätikkoja 2, närhiä 4, mustarastaita 7, järripeippoja 6, variksia 2, vihervarpusia 35, naakkoja 10, pikkuvarpusia 12, räkättirastaita 20, hömötiaisia, kuusitiaisia ja peippoja on ollut yksi + naaras- ja koirasvarpushaukan pikaiset käynnit.
  
Eri elinympäristöissä sijaitsevissa ruokintapaikoissa on erilaiset linnut. Metsän ruokintapaikalla valtalintuina ovat hömö- kuusi- ja töyhtötiaiset. Erityisen iloinen olen tuosta urheasta pikku kuusitiaisesta (äärimmäisenä vasemmalla), joka päivä toisensa jälkeen uskaltautuu ylittämään peltoaukean (kun metsästä johtavat viherkäytävät on kaadettu) ja tulemaan tänne asti, vaikka sille ominaisempi paikka olisi metsä.  

Viherpeipot ja pikkuvarpuset yrittävät näyttää mahdollisimman isoilta voidakseen valloittaa toiselta ruokapaikan.


 Kuvassa alalaidassa näkyy talventörröttäjä-nokkonen. Urpiaiset tykkäävät nokkosen siemenistä, mutta urpiaisia ei ole vielä näkynyt.



Aiheeseen liittyviä aiempia kirjoituksiani:
Näin aloitin linturuokinnan: Lintujen lumoa 
Ohjeita ruokintapaikkaseurantaan: Harmittoman näköinen tumppu ei ole vaaraton
Lintujen tunnistamisesta: Taas pihabongaillaan