Sekalaisia syyskuulumisia

Aika rientää! Syksy on jo pitkällä ja silti tuntuu kuin oltaisiin vasta syyskuussa menossa, kun on ollut epätavallisen lämmintä ja paisteista.

Keväällä ihailtiin poikkeuksellisen komeaa omenapuiden kukintaa ja nyt syksyllä on kerätty ennätysmäistä omenasatoa. Minäkin keräsin kotipolulle tipahtaneita omenoita aina mennessäni ja tullessani, hyvää liikuntaa. Omenoihin liittyi mysteeri. Olin saattanut juuri muutamaa minuuttia aiemmin kerätä tipahtaneet omenat pois polulta, niin muutaman minuutin päästä polulla oli jo uusia omenoita kerättäväksi ja niitä oli joku ehtinyt nakertaakin sillä välillä. Mikä eläin niin nopeasti ehtisi syödä omenoita? Hiiriä, myyriä tai oravia en nähnyt missään. Syötyjä omenia oli polulla tuon tuosta. Osaatko sinä ratkaista selityksen? Kerron sen tämän postauksen lopulla.

Tässä kesässä poikkeuksellista oli äärimmäisen vähäinen päiväperhosten määrä. Ikinä ei ole ollut niin vähän perhosia punahatuilla kuin nyt.

Eläinten talviruokinta on alkanut. Parhaimpia asioita elämässä on seurata ruokintapaikan hyörinää ja nähdä mitä kaikkia eläimiä ruokinnalla käy. Lajimäärissä on vuosittaista vaihtelua. Tarkistin Luonnontieteellisen keskusmuseon ruokintapaikkatiedoistani, että viime talvikaudella ruokintapaikallani kävi 33 lintulajia, sitä edellisenä talvena 21 ja sitä edellisenä 28. Minulla alkaa nyt 22. talvikausi seurannan pitämistä. Ikinä ei voi tietää mitä ruokinnalla näkyy, kun sinne päin vilkaisee. Aina on mukavaa iloa ja jännitystä. Rohkaisen kaikkia aloittamaan ruokintapaikkaseurannan. Ei ole monimutkaista. Kahden viikon välein ilmoitetaan mitä kaikkia lajeja on nähnyt (korkein ja toiseksi korkein lintujen lukumäärä) ja kuinka monena päivänä kuukaudesta seurantaa on tehnyt ja mitä ruokaa tarjonnut.

Tiedoksi, että luonnonvaraisten eläinten hoito-opas on julkaistu ja se löytyy TÄÄLTÄ.

WWF julkaisi Living Planet -raportin, jossa kerrottiin villieläinten populaatioiden kutistuneen keskimäärin 73 prosenttia viimeisten viiden vuosikymmenen aikana, Etelä-Amerikassa pudotus on ollut jopa 95 %! Jos luontokato ja ilmastonmuutos etenevät tätä tahtia, maapallo ajautuu keikahduspisteen yli aiheuttaen peruuttamattomia muutoksia ja tuhoa. 

Luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen pitäisi olla kaikkien toimiemme keskiössä. Kolumbiassa on parhaillaan YK:n ympäristökokous, jossa valtiot etsivät tilanteeseen ratkaisuja. Kaksi vuotta sitten Montrealissa luontokokouksessa sovittiin tavoitteesta suojella 30 prosenttia maailman maa- ja merialueista ja ennallistaa vähintään 30 prosenttia maailman heikentyneistä ekosysteemeistä vuoteen 2030 mennessä. Siihen on enää kuusi vuotta aikaa. Nyt Kolumbiaan olisi pitänyt viedä Suomen oma kansallinen toimeenpanosuunnitelma luontokadon pysäyttämiseksi. Mitä tekee Suomi? Menee kokoukseen tyhjin käsin!

”Poliittisessa päätöksenteossa luonnon arvo on tällä hetkellä lähellä nollaa.” WWF:n pääsihteeri Jari Luukkonen 

Niin tuntuu olevan kulttuurinkin arvo. Kulttuurin rahoitukseen esitetään nyt ennennäkemättömän suuria leikkauksia, jotka uhkaavat murentaa koko kulttuurielämän perustan. Sakset seis! on tekijöiden ja yleisön yhteinen hätähuuto taiteen ja kulttuurin puolesta. Allekirjoita kulttuuriadressi 4.12. mennessä ja jaa tietoa, kiitos! #SaksetSeis #SuuriKulttuuriadressi

Samaan aikaan suoratoistopalvelut myyvät kirjallisuutta pilkkahinnalla ja tekijänoikeustulot ovat romahtaneet. Kirjailijat ovat kirjoittaneet avoimen kirjeen suomalaisille päättäjille, jossa he kertovat nykytilanteesta ja tarjoavat ongelmiin ratkaisuja.

Minulla olisi tarjolla Helsingin Kirjamessuille 24.–27.10. yksi vapaalippu. Nopein kirjan tilaaja saa sähköisen lipun kaupan päälle.

Syötyjen omenien arvoitus: Mysteeri ratkesi, kun satuin kulkemaan polulla omenan pudotessa suoraan nenäni edestä maahan. Omena oli syöty sen pudotessa! Eli omenat oli syöty aikoja sitten puiden latvuksen turvissa. Oravathan siinä olivat olleet asialla. 

Minusta tuntuu kuin maailma ympärillä vain lisää kierroksiaan. Ihmisillä on valtavaa suorittamisen vimmaa. Minä jatkan samaa rauhaa ja hitaaseen elämään pyrkiviä touhujani. Elämässäni on hyvää pysyvyyden tuntua. Pari viikkoa sitten oli niin lämmintä, että touhusin pihatöissä t-paitasillani ilman takkia. Olin istuttamassa kukkien taimia, kun ystäväni pyörähti pikipäin pihassa ja totesi askareita seuratessani: ”Sun selän päällä lepää kaksi sudenkorentoa.”

Olen kiitollinen kaikesta mitä kesä on antanut ja kaikesta mistä joutuu syksyn tullen luopumaan.

  

Vuodenaikavinkki

Monille ehkä itsestään selvä juttu, mutta ei välttämättä kaikille…

Haravoi puista pudonneita lehtiä tynnyreihin tai jätesäkkeihin huussi- ja kompostikuivikkeeksi. Näin voi olla omavarainen eikä tarvitse ostaa kaupallisia tuotteita, joissa on yleensä turvetta (= haitalliset ympäristövaikutukset). Lisäksi kaupasta ostettavat huussi- ja kompostikuivikkeet pölyävät eivätkä ole kaikkein käytännöllisimpiä kompostin tyhjennysvaiheessakaan. Puiden lehdet ovat ihan täydellisiä tähän hommaan. Eli nyt hamsterina keräämään varastoja vuoden varalle.

Syyskosteus tulee tekemättä mitään: syksyn puutarhavinkkejä

Minusta syksyssä ihaninta on kiireetön tunnelma. Keväällä kasvimaalla kylvöjä tehdessä on takaraivossa ajatus siitä, että siemenet on saatava kylvettyä mahdollisimman pian, koska kasvuaika on lyhyt ja kevätkosteus haihtuvaista. Kasvimaani on hiesua, siksi maan muokkaus on osattava ajoittaa juuri oikeille päiville, ettei maa kuoretu. Kevääseen kuuluu muutenkin tietynlainen hektisyys, luonnossa on niin paljon kaikkea menossa samaan aikaan: on seurattava kuka muuttolinnuista saapui, kuka pesii missäkin, mikä eläin ruokkii jo poikasia, mikä kasvi aloittaa kukintaa ja missä vaiheessa sammakkojen kuteminen on ja niin edelleen ja niin edelleen. Keväällä olisi ehdittävä liiankin moneen.  

Sen vuoksi yritän minimoida keväälle ajoittuvia pihatöitä (ja mitä tahansa töitä). Oiva konsti siihen on pitkä syksy.

Syksy on erinomaista aikaa katsastaa maan kuntoa, kun on tuoreessa muistissa kuinka mikäkin kasvi kasvoi ja millaista satoa sai kasvimaalta.

• Mikä kasvoi hyvin, mikä ei niin hyvin ja mikä satoisuuteen tai ei-satoisuuteen mahtoi vaikuttaa?
• Oliko liikaa tai liian vähän typpeä/kastelua/haraamista tai muita ongelmakohtia?
• Miksi yhdessä pensaassa mustaherukat kasvoivat valtaviksi toisen pensaan jäädessä kitukasvuiseksi?

On oikeastaan nurinniskaista, että istutamme keväällä kaiken maailman taimia, joita sitten joudumme koko kesän kastelemaan ja vahtimaan kuivumiselta, kun koko homma olisi niin paljon yksinkertaisempaa syksyllä.

Syysistutukset onnistuvat miltei aina, sillä syyskosteus tulee tekemättä mitään. Ilma ja maa ovat kosteampia, kun keväällä on päinvastoin paahteista ja kuivaa. Syksyllä istutuskastelun jälkeen kasveja ei juurikaan tarvitse kastella eikä aurinko polta kasveja hengiltä. Eikä ole minkäänmoista kiirettä, koska syksy on tunnetusti pitkä. Työ- ja kuravaatteet päälle niin voi vaikka sateessakin touhuta.

Kaikkia monivuotisia kasveja voi istuttaa niin kauan kuin lapio uppoaa maahan eli yleensä marraskuuhun saakka. Kun kasvien (kukkien, pensaiden, puiden, köynnösten…) juurelle laittaa suojaavan katekerroksen, juurtuminen jatkuu pitkään. Siten kasvit ovat valmiina jo keväällä ja lähtevät heti tarmokkaaseen kasvuun, kun maa sulaa ja kasvit pystyvät hyödyntämään jokaisen kasvukauden päivän.

Nyt on siis hyvä aika vilkaista miltä maa näyttää. Tosin aina on hyvä aika, sillä puutarhurin pitää tarkkailla maan hyvinvointia kokoajan. Sadonkorjuun yhteydessä se on helpointa. 

Minulla oli kerran kasvimaalla kohta, jossa ei kasvanut mitään. Sitä piti sitten tutkia ja ihmetellä…

 

Tärkeintä on hoitaa maata, ei kasveja, ja seurata maan kuntoa. Tunnustele maata, tuntuuko se huokoiselta? Kuinka maa muokkautuu kädessä? Näkyykö paljon lieroja ja niiden tekemiä koloja entä muita maaperäeläimiä? Onko maa tiivistynyttä vai kuohkeaa?

Mitä kasveja siinä kasvaa? Erilaiset kasvit viihtyvät erilaisissa olosuhteissa. Kaiken oppii ajan kanssa näppituntumalla, kun on tarkkana ja halu oppia mitä maa kertoo.  

Nokkonen kertoo maan hyvistä ravintoarvoista, vuohenputki ja pihatähtimö viihtyvät kosteassa, leskenlehti ja hevonhierakka tiivistyneessä maassa, ahosuolaheinä happamassa.

Pelto-ohdake (jonka juuri näkyy kuvassa) viihtyy hiesussa ja savimaassa ja kertoo maan ravinteisuudesta. Se on pioneerilaji, joka tulee ensimmäisenä paljastuneelle maa-alueelle. Kun talikolla avasi maata, se näytti muruisalta ja hyvännäköiseltä. Muruisuus vaikuttaa suoraan maan kasvukuntoon, kun ravinteet jäävät maahan eivätkä katoa vesiin ja ilmaan. Johtopäätökseni oli, että maa oli kuorettunut. Olin muokannut maata epäsopivaan aikaan jolloin maahan muodostui kova kansi, jonka läpi pääsivät ainoastaan sitkeimmät kasvit. Ajoituksella on tärkeä osansa kylvössä. Lisäksi eloperäistä ainetta voisi olla enemmän, jolloin lieroja olisi enemmän.

Aina kun otamme maasta satoa, nostamme perunoita tai porkkanoita, poimimme marjoja tai katkomme kukkavanoja, tavallaan varastamme maalta. Maa köyhtyy sadon verran. Sen vuoksi on tärkeä palauttaa maalle takaisin saamansa hyvän ja ravinteet kompostin muodossa sekä kalkkia, tuhkaa, luonnonlannoitteita - ja tietysti rakkautta. Maan myrkyttäminen on vihonviimeinen teko.

Kompostia pitää antaa vähintään pari ämpärillistä neliölle. Mitä komposti sitten on? Kaikkea sitä eloperäistä mitä yleensä rahdataan pihan nurkkaan: nurmikonleikkuusta tullut massa, puunlehdet, kasvien varret, oksat, risut, naatit jne. Kaikki kannattaa kerätä kompostiin, joko säiliöön tai maahan kerroksittain rakennettuun aumaan. Kun komposti on kypsynyt, se levitellään takaisin maahan.

Kalkin voi levittää maahan heti sadonkorjuun jälkeen (tai keväällä). Sen määrä täytyy arvioida aina yksilöllisesti. Jos maata ei ole koskaan kalkittu, kalkkia voi joutua laittamaan aluksi jopa 5-7 kg/10 neliölle, sen jälkeen ylläpitokalkitus parin kolmen vuoden välein riittää: 1-1,5 kg/10 m2. Maa-analyyseja voi teettää Viljavuuspalvelun kautta, puutarhamyymälöissä myydään analyysivälineitä ja apteekeista pH-indikaattoreita. Kun harjaantuu, oppii tuntemaan maan eikä tällaisia mittareita tarvitse.

Hivenravinteita laitetaan nimensä mukaisesti vain hivenen 200–300 g/10 m2. Kannattaa lukea kalkin ja hivenravinteen ohjeet, nämä luvut antavat vain osviittaa. Itse väännän lukemat aina per kymmenen neliötä, koska se on ymmärrettävämpää ja kasvimaani on erikokoisissa lohkoissa.

Koetan välttää suurta maan kääntämistä tai mylläämistä, koska se aiheuttaa maan pieneliötoiminnassa kaaoksen. Yleensä työnnän talikon maahan ja kitkutan sitä edestakaisin, tämä auttaa kuohkeuttamaan maata eikä riko liiaksi ilma- ja maakerroksia ja häiritse lierojen elämää. Peitän aina maan talveksi puiden lehdillä ja muilla katteella. Kevääseen mennessä osa on hajonnut maahan ja lopun voi haravoida sivuun istutuksen ajaksi.

Tästä näkee miten tärkeää työtä lierot tekevät muodostaessaan käytäviä joita pitkin ilma ja vesi kulkevat maassa. Lierot vetävät näihin käytäviinsä karikkeen ja kompostin. Lierojen toisesta päästä tulee pieniä lantapalleroita. Lierot ovat kullanarvoisia suloisia otuksia, joita palvon. Palvoisin niitä silti, vaikkeivät ne tekisikään lantaa, hih. ;)

Maa kasvattaa ihmeellisiä ja mahtavia asioita, se on kaiken synnyttäjä.  Kun maa voi hyvin, ihminen voi hyvin. Niin maa kuin ihminen tarvitsee arvostusta, rakkautta ja voimavarojen täydennystä. Syksyn rauhallinen tunnelma tarjoaa niihin hyvän mahdollisuuden.