Testaa pihasi luontoystävällisyys

Kevään kunniaksi tein tällaisen testin, jolla voit arvioida miten luontoystävällinen pihasi on. Valitse jokaisesta kategoriasta parhaiten pihaasi kuvaava vaihtoehto.

Laatimani pisteytys voi olla hieman yllättävä, mutta se on johdonmukainen omalla tavallaan. Pisteitä ja lisäpisteitä saa sitä enemmän, mitä parempi pihasi on luonnon monimuotoisuudelle.

• Valitse kaikki vaihtoehdot, jotka sopivat pihaasi jokaisesta osiosta. Voit siis valita useita kohtia samasta osiosta.
• Laske pisteet yhteen jokaisesta valitsemastasi kohdasta.
• Huomioi sekä plus- että miinuspisteet - joissakin osioissa voit saada samanaikaisesti sekä plus- että miinuspisteitä.

Suomen omakotitalojen pihojen yhteispinta-ala vastaa jopa 33 kansallispuiston alaa. Pihojen luonnon monimuotoisuudella ja sillä mitä ihmiset tekevät pihoillaan on valtava merkitys ja kokonaisvaikutus Suomen luonnon kannalta.

 

RAVINTO ELIÖILLE

• 0 p. Piha ei tarjoa ravintoa eliöille.
• 1 p. Pihassa on yksittäisiä kukkivia kasveja.
• 2 p. Pihassa on erityinen perhospuutarha tai mesikasvialue.
• + 1 p. Pihassa on tarkoituksella jätettyjä talventörröttäjiä (esim. kuivuneita kukkia ja heinäkasveja) siemensyöjälinnuille.
• + 1 p. Jokaisesta marjovasta, siementävästä pensasta ja puusta, joka tarjoaa ravintoa pölyttäjille, linnuille ja muille eläimille (esim. kuusi, koivu, kataja, pihlaja, omenapuut, herukat jne.).
• + 1 p. Linnuille tarjotaan talviruokintaa (kauraa, talia, pähkinöitä).
• + 2 p. Pihassa on luonnonvaraisia varpuja kuten mustikkaa tai puolukkaa.
• + 2 p. Pihassa on useita eri kukkivia kasveja, jotka kukkivat aikaisin keväästä myöhään syksyyn (esim. leskenlehti, krookus, pajut, syysasterit, syysleimut ym.).

 

PIHAN KASVILLISUUSRAKENNE

Nurmikko ja kasvipeite

• - 2 p. Pihassa on laaja (yli 50 m²) lyhyeksi leikattu nurmikko.
• - 1 p. Pihassa on 20-50 m² lyhyeksi leikattu nurmikko.
• 1 p. Nurmikko jätetään korkeaksi (yli 6 cm), sitä leikataan harvoin ja siinä saa kasvaa apilaa ja muita luonnonkasveja.
• + 2 p. Osa nurmikkoalasta on muutettu niityksi, kukkapenkiksi tai perhospuutarhaksi.
• + 3 p. Pihassa ei ole nurmikkoa, vaan piha on luonnontilainen, siinä on monilajinen niitty tai luonnonmukainen maanpeite.

 

Pensaskerrasto

• -2 p. Pihassa on haitallisia koristekasveja (esim. japanintattaret, kanukat). 
• 0 p. Pihassa ei ole pensaita.
• 1 p. Pihassa on 5-20 eri kasvilajia.
• 1 p. Pihassa on 1-2 pensasta.
• 2 p. Pihassa on yli 20 eri kasvilajia ja/tai pihassa on 3-5 eri pensaslajia.
• 3 p. Jos pensaista muodostuu suojaa tarjoavia tiheikköjä tai pensasaita.

 

Puusto ja lahopuut

• - 2 p. Pihassa ei ole puita.
• - 2 p. Pihasta poistetaan kaikki lahopuu ja risut säännöllisesti.
• 1 p. Pihassa on yksi tai useita nuoria puita (läpimitta alle 12 cm).
• 2 p. Pihassa on useita eri-ikäisiä ja erilajisia puita.
• 3 p. Pihassa on latvuspeittävyys ja laajalatvaisia täysikasvuisia puita.
• + 1 p. Pihassa on oksa- tai risukasa.
• + 2 p. Jokaisesta vanhasta puusta, jonka ympärille kädet eivät yllä.
• + 2 p. Jokaisesta pihassa kasvavasta haavasta, raidasta ja lepästä.
• + 3 p. Jokaisesta kolopuusta, kelosta, pökkelöstä, maahan jätetystä lahoavasta puusta tai pihaan on perustettu lahopuutarha.

 

SUOJA JA ELINPAIKAT

• - 2 p. Piha on avoin eikä tarjoa suojaa eliöille, eläimet pyritään pitämään poissa pihalta.
• 1 p. Pihassa on vähintään yksi linnunpönttö.
• 2 p. Pihassa on useita linnunpönttöjä, erilaisia pönttöjä eri lajeille.
• + 1 p. Jokaisesta erikoisemmasta eläinasumuksesta (lepakkosuoja, hyönteishotelli, siilipesä, sammakkolampi).
• + 2 p. Pihassa on alue, jonka annetaan olla täysin luonnontilassa ja jossa kasveja ei leikata tai poisteta.
• + 2 p. Pihassa on komposti, joka tarjoaa elinympäristön monille hajottajaeliöille.

 

VESIAIHEET

• - 2 p. Pihassa ei ole vesiaihetta ja kaikki sadevedet ohjataan viemäriin.
• 1 p. Pihassa on lintukylpy ja/tai sadevesitynnyri.
• 2 p. Pihassa on pieni lampi tai muu pysyvä vesiaihe, jossa on kutupaikkoja sammakkoeläimille.
• + 3 p. Jokaisessa vesiaiheessa on pelastautumiskeino juomaan ja peseytymään tuleville eläimille (keppi, köysi, verkko tai kivipolku), ettei tule hukkumistapauksia.

 

VIERASLAJIT JA YMPÄRISTÖKUORMITUS

• - 3 p. Pihalla kasvaa haitallisia vieraslajeja (jättipalsami, komealupiini, kurtturuusu, jättiputki, japanintatar tms.) eikä niitä torjuta.
• - 2 p. Pihassa on laajoja asfaltti-, kivi- tai betonipintoja.
• - 2 p. Pihalla käytetään rikkaruohoihin kemiallisia torjunta-aineita ja kasveihin kemiallisia lannoitteita.
• + 2 p. Pihalla käytetään kompostia tai muita luonnonmukaisia lannoitteita.
• + 3 p. Luonnonmukainen piha ja vieraslajeja torjutaan aktiivisesti.

 

BONUSPISTEITÄ

+ 2p Jos pihallasi on havaittu lepakko ja/tai siili.

+ 1p Jokaisesta pihallasi havaitusta perhoslajista.

+ 5 p Jos linnut ovat syöneet puutarhasi marjat ennen sinua - ja olet iloinen siitä!

+ 5p jos naapurisi kutsuu pihaasi "epäsiistiksi viidakoksi". Silloin teet jotain oikein!

 

TULOKSET

Alle 0 pistettä: Ou nou! Pihasi muistuttaa betoniviidakkoa tai parkkipaikkaa. Eläimet kiertävät kaukaa tai tekevät U-käännöksen. Mutta ei hätää - pienikin muutos on askel parempaan päin!

0-10 pistettä: Siellä täällä pilkahtaa vihreää ja ehkä muutama eliölajikin, mutta vielä voi parantaa. Pölyttäjät kiittävät pienestäkin lisäpanostuksesta. Potentiaalia on paljon enempään!

11-25 pistettä: Pihasi on melko luontoystävällinen ja kutsuva, jossa eliölajit viihtyvät! Kimalaiset ja linnut ovat jo vakiovieraita. Hienoa!

26-40 pistettä: Kummelin sanoin: ”Upeeta mahtavaa!” Pihasi alkaa muistuttaa pientä luonnonsuojelualuetta! Olet todellinen luontosankari!

Yli 40 pistettä: JACKPOT! Pihallasi on supervoimia ja piha on täynnä vilinää ja vilskettä, kun eläimet pysähtyvät matkoillaan ja jäävät asumaan.  

 

TOIMINTAVINKKEJÄ

• Jätä ulkomaiset kasvit kuten tuijat istuttamatta, kotimainen kuusi on monin verroin parempi vaihtoehto. Se ei tarvitse huputtamista ja tarjoaa siemeniä, kunnollista suojaa ja kestää kevätahavat.
• Perusta pihaluonnon seurantaprojekti (esim. lintujen, perhosten tai kimalaisten laskenta) ja dokumentoi pihasi monimuotoisuutta.
• Pyri siihen, että pihassa on avoimia ja tiheitä kohtia, mosaiikkimaista vaihtelua, vähintään kolmea eri lajia puita, jotka kasvavat vaihtelevassa järjestyksessä. Eri-ikäisiä, erilajisia ja erikokoisia puita.
• Lahoava puu on oma ekosysteeminsä ja kasvualusta ja elinpaikka monille eri lajeille. Lahopuu on kaukana kuolleesta, se vilisee elämää.
• Puiden vaaroja liioitellaan ja puita kaadetaan aivan turhaan. Raihnaisiakaan puita ei pitäisi kaataa herkin perustein. Arboristin käynti on aina kannattavaa (ja sen saa vähentää kotitalousvähennyksessä). Luonnon monimuotoisuuden kannalta vanhat puuyksilöt ovat arvokkaampia kuin nuoret. Yksittäinen iso pihapuu on valtava aarre. Sen rosoinen runko tarjoaa elintilaa lukuisille lajeille, jäkälille, sammaleille, hyönteisille, sienille, kääville ja tarjoaa suojaa, pesäpaikan ja ravintoa linnuille ja lepakoille.
• Hyvinkin pienet käsittelemättömät alat voivat olla arvokkaita tietylle lajistolle.
• Tarkastele pihaa eläimen silmin. Onko siellä ravintoa, suojapaikkoja lepäämiseen tai lisääntymiseen, juotavaa ja peseytymismahdollisuus, mitä erityispiirteitä kukakin laji vaatii ympäristöltään? Jäljittele luonnon dynamiikkaa.
• Koeta monipuolistaa pihaasi ja koeta vähentää vaikutustasi siihen, jätä koskemattomia alueita ja anna alueen kehittyä rauhassa ilman häiriöitä.
• Tutustu vieraslaji.fi-sivustoon ja tutki kasvaako pihallasi haitallisia vieraslajeja. Esimerkiksi suikeroalpi ja pikkutalvio (ja monet muut!) ovat yleisiä puutarhan koristekasveja, joita myydään tänäkin päivänä puutarhaliikkeissä niiden haitallisuudesta huolimatta.

Susiuutisten taustalla lienee vaikuttamiskampanja

Metsästäjien ”trollitehdas” on aktivoitunut viime aikoina susihavaintojen uutisoinnissa. Olen kyllästynyt siihen, miten asenteellisesti näitä juttuja tuotetaan ja syötetään medialle ja sitä kautta kansalaisille. Kirjoitin aiheesta mielipidekirjoituksen. Tässä tekstini - jakakaa mielellään eteenpäin!

**

Viime aikoina mediassa on nähty silmiinpistävä määrä susiuutisia. Uutistulvan voimakkuus herättää kysymyksiä. Suurpetojen kannanhoidolliset metsästysluvat ovat jäissä, ja se lienee aiheuttanut metsästäjissä voimakasta turhautumista.

Mediakampanjan taustalla vaikuttanee Metsästäjäliiton vahva vaikuttamiskoneisto. Liitto harjoittaa merkittävää ammattimaista lobbausta ja toiminta on järjestäytynyttä. Turhautuminen on kanavoitu nyt tehokkaaksi mediavaikuttamiseksi. On huolestuttavaa, että media osallistuu tällaiseen vaikuttamiseen joko tietämättään tai klikkiotsikoiden toivossa. Susi on avainlaji, jonka läsnäolo vaikuttaa koko ekosysteemiin - se säätelee muun muassa sekä hirvieläin- että pienpetokantoja ylläpitäen näin luonnon monimuotoisuutta.

Kansalaisten on tärkeää ymmärtää uutisoinnin todennäköinen yhteys: kyse vaikuttaa olevan organisoidusta painostuskampanjasta metsästyslupien palauttamiseksi, ei niinkään äkillisestä muutoksesta susien käyttäytymisessä tai määrässä. Nykyinen riistakameroiden verkosto on niin tiheä, että samat sudet tallentuvat useisiin eri kameroihin. Ilman kameroita moni oletettu susihavainto jäisi kokonaan tekemättä.

Metsästäjäliiton lobbausvoima näkyi Evon tiedekansallispuistohankkeessa: liitto vetäytyi hankkeen valmistelun työryhmämietinnöstä yhdessä metsäalan järjestöjen kanssa ja oli kaatamassa samalla koko hanketta. Tapaus osoittaa konkreettisesti järjestön vaikutusvallan.

Suurpetopolitiikasta tulee toki keskustella, mutta keskustelun pohjaksi tarvitaan Luonnonvarakeskuksen tuottamaa tutkimustietoa, ei masinoitua mediavaikuttamista. On huolestuttavaa, miten pieni intressiryhmä voi mediakampanjallaan vääristää yleisön käsitystä luonnon toiminnasta ja suurpetojen merkityksestä. Lupien evääminen on mennyt monella niin sanotusti tunteisiin, eikä sen pidä antaa ohjata yleistä mielipidekeskustelua.

 

**

Ainakin Aamulehdessä on keskustelua kirjoituksesta.  

Suurpetoasiat on siirrettävä ympäristöministeriölle

Kuvittele tilanne: viranomaisen pitäisi suojella uhanalaisia eläimiä, kuten susia, ilveksiä ja karhuja, mutta sen sijaan se myöntää jatkuvasti lupia niiden tappamiseen jopa vastoin EU:n lakeja. Juuri näin tapahtuu Suomessa, kun maa- ja metsätalousministeriö hallinnoi suurpetoasioita.

Ministeriö myöntää vuosittain satoja metsästyslupia EU:n tiukasti suojelemille lajeille. Sama virasto, jonka pitäisi suojella suurpetoja, ajaa aktiivisesti metsästäjien etuja. Jopa ministeriön suurpetoasetuksia laativa virkamies on metsästäjä.

Ei olekaan yllättävää, että korkein hallinto-oikeus on toistuvasti joutunut puuttumaan ministeriön toimintaan ja toteamaan sen myöntämät metsästysluvat laittomiksi.

Suomen eläinoikeusjuristit ry:n juristit ihmettelevät, miten maa- ja metsätalousministeriön virkamiehet laativat, virkavastuusta huolimatta, vuodesta toiseen asetuksia, jotka on todettu lainvastaisiksi tuomioistuimissa niin Suomessa kuin EU:ssakin. Tämä ei ole vahinko vaan kaava. Ministeriö on jo vuosikymmeniä laatinut tietoisesti EU-lainsäädännön vastaisia metsästysasetuksia, edistänyt metsästysharrastajien intressejä luonnonsuojelun kustannuksella ja mahdollistanut tuhansien suurpetojen lainvastaisen tappamisen.

"Luonnonvaraisten eläinten hoidon tavoitteena pitäisi olla luonnon monimuotoisuuden suojeleminen ja palauttaminen, ei huvin tuottaminen metsästäjille."

- Luontoliiton susiryhmän puheenjohtaja Mari Nyyssölä-Kiisla

Suurpetokantojen suojelu on luonnonsuojeluasia, ja sen sääntely vaatii kokonaisvaltaista ymmärrystä suurpetojen ekosysteemeistä. Maa- ja metsätalousministeriö näkee suurpedot pelkästään ongelmana ja vahinkoa aiheuttavina nisäkkäinä Suomen luonnossa. Siksi Luontoliiton susiryhmä ja Suomen eläinoikeusjuristit ry katsovat, että maa- ja metsätalousministeriön ei tulisi hallinnoida suurpetoihin liittyviä kysymyksiä, vaan ne tulisi siirtää ympäristöministeriön alaisuuteen. 

Toimivallan siirto ei poistaisi mahdollisuutta myöntää yksittäisiä kaatolupia poikkeustilanteissa vaan varmistaisi nykyistä paremmin, että luvat myönnettäisiin EU-lainsäädännön mukaisesti. 

Jos haluat lopettaa metsästäjien ylivallan suurpetoasioissa, käy allekirjoittamassa Luonto-Liiton vetoomus.

Jaathan tietoa ministeriön kyseenalaisista käytännöistä sosiaalisessa mediassa, kiitos!

Sekalaisia syyskuulumisia

Aika rientää! Syksy on jo pitkällä ja silti tuntuu kuin oltaisiin vasta syyskuussa menossa, kun on ollut epätavallisen lämmintä ja paisteista.

Keväällä ihailtiin poikkeuksellisen komeaa omenapuiden kukintaa ja nyt syksyllä on kerätty ennätysmäistä omenasatoa. Minäkin keräsin kotipolulle tipahtaneita omenoita aina mennessäni ja tullessani, hyvää liikuntaa. Omenoihin liittyi mysteeri. Olin saattanut juuri muutamaa minuuttia aiemmin kerätä tipahtaneet omenat pois polulta, niin muutaman minuutin päästä polulla oli jo uusia omenoita kerättäväksi ja niitä oli joku ehtinyt nakertaakin sillä välillä. Mikä eläin niin nopeasti ehtisi syödä omenoita? Hiiriä, myyriä tai oravia en nähnyt missään. Syötyjä omenia oli polulla tuon tuosta. Osaatko sinä ratkaista selityksen? Kerron sen tämän postauksen lopulla.

Tässä kesässä poikkeuksellista oli äärimmäisen vähäinen päiväperhosten määrä. Ikinä ei ole ollut niin vähän perhosia punahatuilla kuin nyt.

Eläinten talviruokinta on alkanut. Parhaimpia asioita elämässä on seurata ruokintapaikan hyörinää ja nähdä mitä kaikkia eläimiä ruokinnalla käy. Lajimäärissä on vuosittaista vaihtelua. Tarkistin Luonnontieteellisen keskusmuseon ruokintapaikkatiedoistani, että viime talvikaudella ruokintapaikallani kävi 33 lintulajia, sitä edellisenä talvena 21 ja sitä edellisenä 28. Minulla alkaa nyt 22. talvikausi seurannan pitämistä. Ikinä ei voi tietää mitä ruokinnalla näkyy, kun sinne päin vilkaisee. Aina on mukavaa iloa ja jännitystä. Rohkaisen kaikkia aloittamaan ruokintapaikkaseurannan. Ei ole monimutkaista. Kahden viikon välein ilmoitetaan mitä kaikkia lajeja on nähnyt (korkein ja toiseksi korkein lintujen lukumäärä) ja kuinka monena päivänä kuukaudesta seurantaa on tehnyt ja mitä ruokaa tarjonnut.

Tiedoksi, että luonnonvaraisten eläinten hoito-opas on julkaistu ja se löytyy TÄÄLTÄ.

WWF julkaisi Living Planet -raportin, jossa kerrottiin villieläinten populaatioiden kutistuneen keskimäärin 73 prosenttia viimeisten viiden vuosikymmenen aikana, Etelä-Amerikassa pudotus on ollut jopa 95 %! Jos luontokato ja ilmastonmuutos etenevät tätä tahtia, maapallo ajautuu keikahduspisteen yli aiheuttaen peruuttamattomia muutoksia ja tuhoa. 

Luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen pitäisi olla kaikkien toimiemme keskiössä. Kolumbiassa on parhaillaan YK:n ympäristökokous, jossa valtiot etsivät tilanteeseen ratkaisuja. Kaksi vuotta sitten Montrealissa luontokokouksessa sovittiin tavoitteesta suojella 30 prosenttia maailman maa- ja merialueista ja ennallistaa vähintään 30 prosenttia maailman heikentyneistä ekosysteemeistä vuoteen 2030 mennessä. Siihen on enää kuusi vuotta aikaa. Nyt Kolumbiaan olisi pitänyt viedä Suomen oma kansallinen toimeenpanosuunnitelma luontokadon pysäyttämiseksi. Mitä tekee Suomi? Menee kokoukseen tyhjin käsin!

”Poliittisessa päätöksenteossa luonnon arvo on tällä hetkellä lähellä nollaa.” WWF:n pääsihteeri Jari Luukkonen 

Niin tuntuu olevan kulttuurinkin arvo. Kulttuurin rahoitukseen esitetään nyt ennennäkemättömän suuria leikkauksia, jotka uhkaavat murentaa koko kulttuurielämän perustan. Sakset seis! on tekijöiden ja yleisön yhteinen hätähuuto taiteen ja kulttuurin puolesta. Allekirjoita kulttuuriadressi 4.12. mennessä ja jaa tietoa, kiitos! #SaksetSeis #SuuriKulttuuriadressi

Samaan aikaan suoratoistopalvelut myyvät kirjallisuutta pilkkahinnalla ja tekijänoikeustulot ovat romahtaneet. Kirjailijat ovat kirjoittaneet avoimen kirjeen suomalaisille päättäjille, jossa he kertovat nykytilanteesta ja tarjoavat ongelmiin ratkaisuja.

Minulla olisi tarjolla Helsingin Kirjamessuille 24.–27.10. yksi vapaalippu. Nopein kirjan tilaaja saa sähköisen lipun kaupan päälle.

Syötyjen omenien arvoitus: Mysteeri ratkesi, kun satuin kulkemaan polulla omenan pudotessa suoraan nenäni edestä maahan. Omena oli syöty sen pudotessa! Eli omenat oli syöty aikoja sitten puiden latvuksen turvissa. Oravathan siinä olivat olleet asialla. 

Minusta tuntuu kuin maailma ympärillä vain lisää kierroksiaan. Ihmisillä on valtavaa suorittamisen vimmaa. Minä jatkan samaa rauhaa ja hitaaseen elämään pyrkiviä touhujani. Elämässäni on hyvää pysyvyyden tuntua. Pari viikkoa sitten oli niin lämmintä, että touhusin pihatöissä t-paitasillani ilman takkia. Olin istuttamassa kukkien taimia, kun ystäväni pyörähti pikipäin pihassa ja totesi askareita seuratessani: ”Sun selän päällä lepää kaksi sudenkorentoa.”

Olen kiitollinen kaikesta mitä kesä on antanut ja kaikesta mistä joutuu syksyn tullen luopumaan.