Mielipidekirjoitus: Uudet tieyhteydet ovat ekologisesti kestämättömiä

Tässä mielipidekirjoitukseni, joka julkaistiin Aamulehdessä ja julkaistaan lähiaikoina UutisOivassa.

Pirkanmaan ELY-keskus on aloittanut tiesuunnitelman laatimisen ja suunnitelman vaatimat maastotyöt ja tutkimukset, jossa nykyinen Kolmostie vedetään kulkemaan täysin uuteen maastolinjaukseen keskelle metsiä, järviä ja hiljaisia vapaa-ajan asuntoalueita. Uusi tieosuus kulkisi Elovainion kohdalla runsaan kilometrin verran nykyistä Uutta Kuruntietä ja siitä lähdettäisiin rakentamaan 10 kilometrin osuutta Elovainion ja Metsäkylän alueiden pohjoispuolelta. Tie kulkisi Iso Työläjärven, Mäyräjärven ja Vääräjärven ja Pirttijärven välistä ja yhtyisi Sasin kohdalla takaisin nykyiselle väylälle. Tämä on käsittämätöntä.

 

Nykyisen kolmostien parannukset jotenkin ymmärtäisi. Siinä on kaksi kaistaa valmiina, joita voi tarvittaessa levittää yhdellä kaistalla molemmin puolin. Silti nykyiselläkin tiellä pärjäisi ihan hyvin. Vuorokaudessa on vain muutama tunti ruuhkia eikä jatkuvia ole. Ruotsissa tiet ovat puolitoistakaistaisia, jotka mahdollistavat turvallisen ohittamisen.

 

Miten valtiolla voi olla laittaa rahaa uuden ohitustien rakentamiseen, kun vanhojakaan teitä ei ole varaa kunnostaa ja joka paikasta pitäisi muutenkin säästää? Samaa tiehulluutta suunnitellaan Pirkkalan ns. Puskiaisten oikaisussa. Tällaisilla hankkeilla ihminen petaa itselleen ja luonnolle lohdutonta tulevaisuutta. 

 

Uudet tieyhteydet ovat ekologisesti kestämättömiä eivätkä millään tavalla perusteltavissa. Haluta voi vaikka mitä, mutta ihmisen perustarve on luonnon elinkyvyn säilyttäminen. Sen pitää olla kaiken toiminnan perustana.

 

Olemme tilanteessa, jossa meidän pitää edistää luonnon monimuotoisuuden elpymistä, parantaa luonnon ekologista tilaa ja välttää luonnonvarojen tuhlaamista kaikin tavoin. Kuntien ja valtion on otettava se huomioon kaikissa maankäytön suunnitelmissa ja päätöksissä. Päättäjät ja viranomaiset, jotka ovat tällaisten tiehankkeiden takana, eivät selvästikään ole sisäistäneet, mitä luontokato tarkoittaa ja mitä tämän laiminlyönnistä seuraa.

 

Tielle on tehty ympäristövaikutusten arviointi (YVA) vuonna 2009, jolloin valittiin tämä vaihtoehto. Nyt 15 vuoden päästä tilanne on radikaalisti muuttunut luontokadon ja metsäkadon suhteen YVA:n, maakuntakaavan ja yleissuunnitelman valmistumisen jälkeen, joten on palattava uudestaan arvioimaan nykytien muuttamista 2+2 kaistaiseksi. 

 

Tarvitsemme työtä luonnon puolesta, ei sitä vastaan. Meidän on huolehdittava haavoittuneesta luonnosta ja jätettävä se jälkeemme paremmassa kunnossa. Pirkanmaan voimakas kasvu aiheuttaa laajaa metsäkatoa, joka tulisi kompensoida metsien suojelua muualla. Valmisteilla olevassa Elonkierto ja Energia vaihemaakuntakaavassa metsätuhoa voitaisiin kompensoida Seitsemisen kansallispuiston laajennuksella ja Riuttakorven virkistysalueen suojelulla.

 

On paljon ihmisiä joilla on visio paremmasta maailmasta, jossa kulutetaan ja matkustetaan vähemmän ja hitaammin. Aika, jolloin tällaiset luontoa raiskaavat hankkeet olivat normaalia, on ohi. Suunnitelmat uusien tieosuuksien rakentamiseksi luonnon keskelle on haudattava aikailematta.

 

Iloisia uutisia

Viittaan tähän vanhaan postaukseeni. Luonnonsuojeluyhdistyksen ja -piirin kuusi vuotta sitten jättämä aloite noin 86 hehtaarin suojelusta toteutui nyt osittain, kun Nokian kaupunki päätti viimein suojella 54 hehtaaria, jee! Jos haluat lukea miten monta vaihetta matkassa oli ennen kuin alue suojeltiin, lue Nokian luonto -lehdestä lisää, sivulta 14 alkaen. 

Hidasta on päätöstenteko ja paljon on vielä tehtävää monimuotoisuuden turvaamiseksi, mutta hyvä alku kuitenkin. Nokian koko kaupungin pinta-alasta on suojeltu nyt noin 2,4 %. Kaupungin omistamista maista noin 7 %.

EU:n biodiversiteettitavoitteiden mukaan meidän pitäisi suojella 30 % elinympäristöistämme vuoteen 2030 mennessä, tehostaa ennallistamista ja tehdä monia muita toimia vähentääksemme ihmisen aiheuttamaa luontokatoa, että eläisimme edes jollain tapaa ekologisesti kestävästi.

Ajatus tähän liittyen: Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää meiltä jokaiselta toimia. Kuinka paljon sinä olet rauhoittanut toimiltasi omistamaasi tai hallinnassasi olevaa maata? 

Vaikka tonttisi olisi vain muutama kymmenen tai sata neliötä, on paljon mitä luonnon hyvinvoinnin lisäämiseksi voi tehdä. 

Laskin äsken, että seitsemästä hehtaarista olen virallisesti suojellut 71,4 %, sen lisäksi minulla on maa-alueita, joihin en kajoa lainkaan ja siten suojeluprosentti nousee yli 90 %. Lisäksi niillä alueilla joilla toimin, kuten kasvatan ruokaa ja elän ja asun, koetan käyttäytyä siten, että toimeni lisäävät ja ennallistavat monimuotoisuutta eivätkä hävitä sitä ja yritän kompensoida aiheuttamaani harmia.

Älä usko biotalouteen sinisilmäisesti

Biotalouden ympärillä käydään kuumana, mutta ei kannata mennä markkinoijien halpaan. Bio-etuliite (kuten biotalous tai biotuotetehdas) ei tarkoita ekoa tai sisällä automaattisesti ekologista kestävyyttä.

Biotalous tarkoittaa lisääntyviä avohakkuita. Metsien hakkaaminen köyhdyttää monimuotoisuutta ja vesittää ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tehdyn työn.

Katso Luonnonsuojeluliiton lyhyet alle minuutin YouTube-videotietoiskut biotalouden vaikutuksesta Suomen metsiin ja jaa videoita eteenpäin.

Sarjasta on julkaistu 45 sekunnin videot osa 1 ja 2.

Kiitos Mardelle alla olevasta meemistä! Tylyä touhua.

 

Mille sinä peukutat?

Kuva: Vapa Media (CC)

Kielitoimiston sanakirjaan pääsi viime vuonna uusia suomen kieleen vakiintuneita sanoja, kuten jytky, ilmaveivi, hipsteri, lumiosaaminen ja peukuttaa.

Ihmettelin mikä on hipsteri. Googlettamalla selvisi, että hipsterit ovat historiaa. Nyt tulevat folkit. Mitääh? Tuntuu, että puhutaan jotain ihan eri kieltä, jota en ymmärrä. Piti opiskella asiaa.

Hipsteri ja folkki ovat slangisanoja tietynlaiselle alakulttuurille (osakulttuuri toisen kulttuurin sisällä). Joukko ihmisiä pukeutuu yhteisellä tavalla, kuuntelee tietynlaista musiikkia ja heillä on yhteiset kiinnostuksen kohteet. Hipsterit lähtevät 50-luvun beatnikeistä, jotka kannattivat mm. ekologista tietoisuutta, sukupuolten välistä tasa-arvoa, rauhaa ja sananvapautta.

Hipsterin kuulemma tunnistaa Conversen tennareista, viiksistä, Puman tai Karhun retrolenkkareista, liian pienistä neuleista ja vanhasta Jopo –pyörästä. He neulovat pipoja, keräävät lp-levyjä, valokuvaavat ja reissaavat erikoisissa paikoissa. Ideana on olla mahdollisimman boheemi ja cool kuitenkaan näyttämättä siltä, että erityisesti yrittäisi olla sellainen (?!). Sillä vissiin.

Hipstereillä ei ollut siis mitään tekemistä lonkan tai lantion (=hip) kanssa niin kuin luulin. ;)
Folkki sitten taas on hipstereiden alakulttuuri. He ovat joukko urbaaneja kaupunkilaisia, joita kiinnostaa ekologisuus, yhteisölliset arvot, luonnollisuus, luomu- ja lähiruoka, luonto, aitous ja kestävyys. Joukkoa yhdistää ”mountain man "-look. Parrat, flanellipaidat, villapaidat, kiharaiset hiukset, kulahtaneet housut, olkaimet, armeijakengät tai intiaanityyliset vaatteet.

Folkit seuraavat ympärillä vellovia hyvin- ja pahoinvointiuutisia, luomuruokakeskustelua, järjestävät Ravintolapäiviä, suosivat kotoilua, superfoodia ja hidastamista. Aikaa kuluu myös viljelypalstalla ja televisiottomien rentoutumisiltojen parissa kotona. Folkin taskusta löytyvät kiikarit (lintujen staijaamiseen) ja kahdeksan vuotta vanha nokialainen, sillä vanhan peruspuhelimen toiminnot riittävät hänelle mainiosti. Folkeilla tuntuu olevan parempi meininki.

Voitaisiinko kuitenkin ohimenevät trendit ja muotikotkotukset jättää sikseen? Kerrataan kielitoimiston sanakirjasta sanoja elämäntapamuutos ja kohtuus. Poistetaan sieltä vallan sanat trendi ja muoti. (Kyllä jurppi, kun esimerkiksi Yksinkertainen elämäni -radiodokumentin esittelyssä, jossa esiinnyn, puhutaan "muodikkaasta downshiftauksesta", kun kyse ei todellakaan ole siitä.)

Ei niin, että yritämme näyttää ekologisilta kuitenkaan olematta sitä. Vaan niin, että eläisimme kestävästi ja koettaisimme aivan erityisesti näyttääkin siltä.